Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään kokemusta ruumiista irtautumisesta?
Kommentit (117)
htep kirjoitti:
No niin ketju vaimenee. Lisäys sitten. Minäkin olen tosiaan aikanaan irtautunut useammankin kerran entisestä vaimostani.
Entisestä.
Ehkä siksi entisestä että tuossa mitä tapahtui, niin lopulta kumpikin oli ilmeisesti sittenkin jossain omassa maailmassaan, vaikka ns. kivaa olisi ollutkin. Niin että en oikeastaan edes irtautunut vaimostani.
Miksi alapeukut- lopulta---- Pitäisi lopulta olla yhteistä niin paljon, että on tullut samaksi elävän----------- Itse elämän (puolisonsa kanssa).
Kun olen tänne paljon näitä laittanut niin laitetaan sama hieroglyfilainaus taas, eli että siitä mistä myos on kyse.
**** Minusta on tullut ST (Isi s), ja hänen hiuksensa ovat levinneet minun päälleni****
Lause on kirjoitettu miehelle, mutta kyse on myös siitä että ST (I sis) tulee viattomana viattoman päälle ja levittää kuten sanottu hiuksensa......
?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo unihalvaus, kymmeniä kertoja, ei enää onneksi
Vierailija kirjoitti:
On. Rentoutusharjoituksen jälkeen.
Missä tämä tapahtui? Olitko yksin kotona?
Joskus lapsena, kun nousi korkea kuume (yli 41°). Vanhempani olivat menossa saunaan, minä lepäsin sängyssäni yläkerrassa. Pelotti ihan hirveästi, siihen asti korkein minulla ollut kuume oli ollut 37,5 ja nyt makasin palellen kolmen peiton alla, hengitys tuntui raskaalta, kuin ei voimat riittäisi.
Sitten irtaannuin, nousin istumaan ja leijailin kattoon. Katselin sängyssä makaavaa minua ja minun kävi itseäni sääliksi. Ajattelin, että nyt minä sitten kuolin. Minut valtasi suuri suru, kun mietin saunasta palaavia vanhempiani ja heidän löytävän minut elottomana. Pyristelin itseni takaisin alas, kehoni luokse, se ei ollut helppoa ollenkaan. Kuin kovaan vastavirtaan olisi uinut. Heräsin säpsähtäen ja ilmaa haukkoen. Ajattelin nähneeni unta.
Seuraavana päivänä kuume oli poissa. En ole tuosta ikinä puhunut kenellekään, itseasiassa koko juttu on painunut unohduksiin ja palasi nyt mieleeni.
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapsena, kun nousi korkea kuume (yli 41°). Vanhempani olivat menossa saunaan, minä lepäsin sängyssäni yläkerrassa. Pelotti ihan hirveästi, siihen asti korkein minulla ollut kuume oli ollut 37,5 ja nyt makasin palellen kolmen peiton alla, hengitys tuntui raskaalta, kuin ei voimat riittäisi.
Sitten irtaannuin, nousin istumaan ja leijailin kattoon. Katselin sängyssä makaavaa minua ja minun kävi itseäni sääliksi. Ajattelin, että nyt minä sitten kuolin. Minut valtasi suuri suru, kun mietin saunasta palaavia vanhempiani ja heidän löytävän minut elottomana. Pyristelin itseni takaisin alas, kehoni luokse, se ei ollut helppoa ollenkaan. Kuin kovaan vastavirtaan olisi uinut. Heräsin säpsähtäen ja ilmaa haukkoen. Ajattelin nähneeni unta.
Seuraavana päivänä kuume oli poissa. En ole tuosta ikinä puhunut kenellekään, itseasiassa koko juttu on painunut unohduksiin ja palasi nyt mieleeni.
Kiitos, kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein. Ensimmäinen (jonka muistan) tapahtui n. 10 vuotta sitten. Sairastin keskivaikeaa masennusta ja itsemurha oli mielessä päivittäin. Joka ilta sängyssäni murehdin ja toivoin, ettei minun enää tarvitsisi aamulla herätä. Sitten yksi yö se tapahtui, leijailin katon rajaan ja katselin itseäni makaamassa sängyssäni. Henkikehoni oli kiinni hopeisella langalla fyysisessä kehossani ja se oli väriltään sellainen sinisenhopean usvainen, näin siis käsieni lävitse. Luulin todella kuolleeni, ja siinä kohtaa iski valtava huoli siitä kauankohan menee, että ruumiini löydetään ja kuinka raskasta se olisi vanhemmilleni.. sitten "putosin" takaisin. Heräsin säpsähtäen ja henkeä haukkoen, vartaloni tärisi putouksen voimasta ja sydän löi rinnassa kovasti.
Myöhemmin elämässäni olin juuri eronnut lapseni isästä, ja elin kovassa henkisessä ahdingossa. Peittelin pienokaiseni viereeni nukkumaan ja muistan ajatelleeni että "on rankkaa, mutta älkää vielä viekö, lapseni tarvitsee minua". Samana yönä irtauduin jälleen, mutta tällä kertaa putosinkin lattialle ja jokin raahasi minua jalasta mukanaan. Rimpuilin vastaan ja muistan käyneeni jonkinlaisen "telepaattisen" keskustelun, missä hieman tympääntyneenä sanoin, että "minähän sanoin, etten vielä tule! Me nukumme nyt, jätä rauhaan!" Ja kuin venyvä kumilenkki olisi käynyt, niin räpsähtäen hopealanka veti minut takaisin kehooni kun se jokin irroitti otteensa. Heräsin ja suukotin poikaa otsalle ja kuiskasin että "sanoinhan etten lähde luotasi". En edes tiedä mistä kummasta nuo ajatukset ja sanat juuri sinä iltana tulivat, tai mikä tuo jokin minua perässään vetävä olento oli. Jokin henkimaailman olento, eikä vaikuttanut kovin hyväntahtoiselta.
Viimeaikoina on ollut vain osittaisia, niin että voin nostella henkikäsiäni tai jalkojani. Yritän tulkita mihin materiaaliin parhaiten voisin verrata henkikehoani. Se on vähän kuin usvaa ja nestettä yhtäaikaa, hohtavaa ja läpinäkyvää. Itseasiassa hyvin kaunis. En osaa halutessani, vain vahingossa.
htep kirjoitti:
htep kirjoitti:
No niin ketju vaimenee. Lisäys sitten. Minäkin olen tosiaan aikanaan irtautunut useammankin kerran entisestä vaimostani.
Entisestä.
Ehkä siksi entisestä että tuossa mitä tapahtui, niin lopulta kumpikin oli ilmeisesti sittenkin jossain omassa maailmassaan, vaikka ns. kivaa olisi ollutkin. Niin että en oikeastaan edes irtautunut vaimostani.
Miksi alapeukut- lopulta---- Pitäisi lopulta olla yhteistä niin paljon, että on tullut samaksi elävän----------- Itse elämän (puolisonsa kanssa).
Kun olen tänne paljon näitä laittanut niin laitetaan sama hieroglyfilainaus taas, eli että siitä mistä myos on kyse.
**** Minusta on tullut ST (Isi s), ja hänen hiuksensa ovat levinneet minun päälleni****
Lause on kirjoitettu miehelle, mutta kyse on myös siitä että ST (I sis) tulee viattomana viattoman päälle ja levittää kuten sanottu hiuksensa......
Itseasiassa tuo viittaa myos siihen kun viaton Wsjir (osiris) herää henkiin. Se todellakin kertoo myos siitä.
Asia on kai monimutkainen ja vaikeakäsitteinen selvittää tässä? Mutta samalla kun viaton Wsjir (osiris) herää henkiin myos kaksi pahista on puhdistunut. Hor (horus) on saanut silmänsä takaisin, ja syntinen ja viattoman, siis tuon eläväksi tulevan jumalan Wsjir:in (osiris) tap-anut syntinen Setsha (seth) on antanut itsensä auringolle. Ja kaikkiaan tapahtumalla on myos seksuaalinen olemus.
Se mikä siis jumaluudelle on oikein on, että viaton elämä voittaa syntiset tekevät parannuksen, ja viaton nousee kuolleista.
Tama kaikki oli ennen kuin keksivat kirjoittaa kristuksesta......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena näin todentuntuisia unia joissa huoneeseeni tuli hyvin pieni mies ja minä leijuin ilmassa.
Onko nää kokemukset nyt sitten olleet pääasiassa ahdistavia/pelottavia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nää kokemukset nyt sitten olleet pääasiassa ahdistavia/pelottavia?
Minulla se mitä loysin siitä paikasta mihin menin tuossa Rosicrusian Order Amorc tyyppisessä "meditoinnin" tapaisessa matkassa Sielun katedraaliin, josta jo kirjoitin (Fyysisesti kuvaillen se todella oli katedraali, jossa oli pulppuava allas jne.) oli lähinnä epämiellyttävää.
Se miksi sitä vai mainita kuin ruumiista irtautumiseksi, on se että katedraali sijaitsee todellakin jossain kuin ylhäällä, taivaassa jne.
Heidän ohjeensa mukaan siirryin myos muihin "meditatiivisiin" paikkoihin. Käytän tässä sanaa meditatiivinen, vaikka se ei oikeastaan Amorc kieleen erityisesti kuulukkaan.
*Epämiellyttävää koska en ollut tuolloin loytänyt totuutta elämääni. Enkä sitä totuutta tosiaan Amorc: sta loytänytkään. Silti minusta vierailuni siellä ei ollut turha.... Jos sisällä kavinkään*
Vierailija kirjoitti:
Onko nää kokemukset nyt sitten olleet pääasiassa ahdistavia/pelottavia?
Huomenta, #7 jatkaa:
Minulla tämä kokemus ei ollut ollenkaan ahdistava, pelottava tai omituinen. Lähinnä normaali, ihan kuin lentely olisi tavallistakin :) Ei huimannut katsella alas.
Halusin tietoisesti käydä isän ja äidin luona. Muita lentäjiä en kohdannut. Oloni oli jälkeen päin rauhallinen ja tyytyväinen.
Hopealanka meni rinnan/maksan alueelta henkikehosta normikehooni. Olin kuin leija. Lanka oli hohtava, lähinnä siis hopeinen. Olen jälkikäteen lukenut jakuullut, että se on elämänlanka ja jos se katkeaa, lähtee lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unihalvauskokemuksia täälläkin, vaikkakin erilaisia kuin nuo jo kuvaillut.
Unihalvauksessa olen yrittänyt kovasti päästä liikkeelle sängystä, tunnen sängyn laidat ja kiskon itseni lattialle, sitten konttaan pitkin huonetta ja tunnen selvästi maton ja lattian käsien alla mutta näkö- ja kuuloaisti eivät toimi normaalisti. Tuntuu kuin jokin kuminauha kiskoisi takaisin sänkyyn. Usein olen luullut että oikeasti olen päässyt liikkeelle mutta kun keskittyminen herpaantuu sitä räpsähtää takaisin sänkyyn halvaustilaan.
Joskus luin astraalijuttuja käsittelevältä sivulta että jotkut uskovat että jos tuollaisessa unihalvaustilassa pääsee tarpeeksi kauas nukkuvasta kehostaan niin voi kokea oikean ruumiista irtautumisen. Tiedä häntä, itse uskon että aivot vaan keppostelevat siinä unen rajamailla.
Minuun ruumiin ollaan irtauduttu meditoimalla mutta minä en ole irtautunut omasta ruumiistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuun ruumiin ollaan irtauduttu meditoimalla mutta minä en ole irtautunut omasta ruumiistani.
Tai olenpas. Olen ollut syvässä meditaatiossa ja jossain elämän tilanteissa enemmän. Olen aina nähnyt etukäteen ketä soittaa minulle eikä yksikään puhelu ole tullut arvaamattomasti. Olen nähnyt fyysisesti kaverini ennen soittoa. Jälkeenpäin ajateltuna en käyttänyt voimiani hyödyllisesti koska lähdin näitä kavereita näkemään kuin olisin voinut meditoida. Olen mennyt meditaatiossa irtautumalla ruumiistani sinne minne minua ollaan kutsuttu esim. Ennen näitä soittoja kavereilta. Olen nähnyt asiat täysin vastoin muiden ajatuksia koska osaan käsitellä niitä ja nähdä. Olen myös irtautunut ruumiistani niin että pienet lapset ovat olleet läsnä ja nähneet minut hengellisesti. Olen myös ollut syvässä meditaatiossa näin suomalaisen politiikon kanssa ja en vain kerran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen joskus nähnyt unta, että katselen katosta nukkuvaa itseäni, mutta olen 100 % varma, että se on ollut unta.
Ehkä unessa irtaudumme ruumiistamme sitä tiedostamatta?
Mitä jos kaikki tosiaan irtoavat ruumiistaan nukkuessa ja unet ovat jotakin henkimaailmaa? Siellä tavatut elävät ja edesmenneet leijailevat samoissa sfääreissä.
(Hui, tuli uusi näkemys esim.seksiunia ajatellen. Ei kehtaa kysyä kuitenkaan työkaverilta, että näitkö sinäkin samaa unta...)
Aivojen kaikkia alueita ei vielä ole kartoitettu. Jospa siellä piileekin joku mystinen kyky.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun ruumiin ollaan irtauduttu meditoimalla mutta minä en ole irtautunut omasta ruumiistani.
Tai olenpas. Olen ollut syvässä meditaatiossa ja jossain elämän tilanteissa enemmän. Olen aina nähnyt etukäteen ketä soittaa minulle eikä yksikään puhelu ole tullut arvaamattomasti. Olen nähnyt fyysisesti kaverini ennen soittoa. Jälkeenpäin ajateltuna en käyttänyt voimiani hyödyllisesti koska lähdin näitä kavereita näkemään kuin olisin voinut meditoida. Olen mennyt meditaatiossa irtautumalla ruumiistani sinne minne minua ollaan kutsuttu esim. Ennen näitä soittoja kavereilta. Olen nähnyt asiat täysin vastoin muiden ajatuksia koska osaan käsitellä niitä ja nähdä. Olen myös irtautunut ruumiistani niin että pienet lapset ovat olleet läsnä ja nähneet minut hengellisesti. Olen myös ollut syvässä meditaatiossa näin suomalaisen politiikon kanssa ja en vain kerran.
Se on sieluni joka irtautuu kehostani.
En halua kertoa tästä lisää. Siinä pitää kyllä osata katsoa itseään ja elämää siinä herkkyydessä mitä se on ja monet eivät luota ajatuksiinsa tai toiset eivät luota ja voivat luulla hulluksi ym. Joidenkin on vaikea nähdä tai uskoa elämää siinä herkkyydessä mitä se on tästä ylikansoittuman vääristymisistä.
Monet eivät osaa käyttää aivoja. Itsellänikin on parannettavaa.
Minulla on lapsena pari kertaa ollut tämä kokemus. Yksi kipeänä kuumeessa ollessa, mutta toinen oli aivan tavallisessa tilanteessa terveenä. Oli ratsastustallilla ja yhtäkkiä tajusin leijailleeni irti ruumiista, katselin itseäni ja muita yläpuolelta. Tuo kesti ehkä minuutin, mutta muistan edelleen elävästi.
Vierailija kirjoitti:
Onko nää kokemukset nyt sitten olleet pääasiassa ahdistavia/pelottavia?
Eivät. Lue tarkasti alusta asti.
Unihalvaus ei ole sama asia, ne ovat ahdistavia.
Minulle irtaantuminen, joka tapahtuo lapsena, ei ollut pelottava vaan muistaakseni mielenkiintoinen.
Aikuisena sellainen aika jättimäinen irtaantuminen, jossa matkasin pimeyden läoi jonnekin tuntemattomaan paikkaan, oli kyllä äärettömän pelottava.
Sellainen irtautuminen, joka on vähäistä "pois paikoiltaan loksahtamista" ja jonka tajuaa vasta, kun laskeutuukin takaisin kehoonsa, ei ole pelottavaa.
On. Rentoutusharjoituksen jälkeen.