Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään kokemusta ruumiista irtautumisesta?
Kommentit (117)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei kyllä mistään muusta asiasta käydä vilkasta keskustelua kuin pilkun viilaamisesta
- Muu
Trollien tarkoitushan se on, että hyvä keskustelu jää veetuilun jalkoihin. Taitaa trollia pelottaa itse aihe.
Trolli pelkää, että on olemassa myös toinen ulottuvuus. On ehkä elänyt siten, että olisi syytä katua?
Jokainenhan se itse katsoo elämäänsä ja on siitä vastuussa? Synnitön heittää ekan kiven.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nää kokemukset nyt sitten olleet pääasiassa ahdistavia/pelottavia?
Nro 47 vastaa (koululainen korkeassa kuumeessa):
Muistan irtaantuessa olleeni hyvin hyvin rauhallinen, onnellinen, vailla kipuja. Oikeastaan se onnellisuus oli jotenkin ylitsevuotavaa, vähän samanlainen tunne kun katselee nukkuvaa lastansa ja on pakahtumaisillaan onnesta. Leijuminen tuntui jotenkin täysin normaalilta asialta, se itsessään ei ollut pelottavaa eikä mitenkään kummastuttanut.
Mutta sitten kun näin oman kehoni, tunsin eräänlaista sääliä ja ikävää. Voisi melkein verrata rakkaan lemmikin vientiä piikille, ikävä, suru ja sääli, joskin lemmikin vienti aiheutti voimakkaampia tunteita. Omien vanhempien ja heidän surunsa sai aikaan todella voimakkaan tunteen, joka saikin minut taistelemaan tieni kehoni luo.
En tuota tosiaan lapsena ajatellut sen enempää. Nyt kun luin ketjusta muiden kokemuksia, mietin olinko sittenkään kuumehouruissa tai unessa vai "kuolinko" minä. Mitään hopealankaa en muista ja moni muu on sen maininnut. Muistan pelänneeni, etten enää pääsisi kehooni takaisin sillä takaisin alas palaaminen oli todella työlästä.
Hassua sinänsä, jos olisi ollut painajainen. Olen pienestä asti osannut ohjata unieni kulkua enkä muista nähneeni yhtään varsinaista pelkoa aiheuttavaa painajaista.
Oon opetellut ihan tietoisesti meditoimalla (transsendentaalinen meditaatio) kokemaan tuon ruumiista irtautumisen. Ja muutakin jänskää kuten sulautumisen yhteen kaiken olemassaolevan kanssa, niin että koen että koko maailmankaikkeus on minun kehoni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ei kyllä mistään muusta asiasta käydä vilkasta keskustelua kuin pilkun viilaamisesta
- Muu
Trollien tarkoitushan se on, että hyvä keskustelu jää veetuilun jalkoihin. Taitaa trollia pelottaa itse aihe.
Joo mua ärsyttää, kun kiinnostavat kommentit hukkuu näiden pilkunviilaajien ja turhanpuhujien virtaan. Toisaalta: aihe pysyy ylhäällä, niin ehkä se tavoittaa näitä ruumiistairtautujia useammankin.
Tosi kiinnostava aihe ja uskon, että tämä on mahdollista. Ihmisillä on varmasti henkisiä kykyjä enemmänkin käytössään, mutta ne uinuvat. Yksi syy voi olla kirkon negatiivinen suhtautuminen näihin, tuollaisista puhujat leimattiin noidiksi ja hulluiksi ja sitten päätyivät roviolle poltettaviksi. Kirkonmiehet kai halusivat yksinoikeuden näihin asioihin, kaikkien muiden kyvyt oli s-tanasta paitsi pappien.
Entäs, jos Jumala on antanut henkiset kyvyt ihmiselle lahjaksi käyttöön? Minusta esim. käsillä parantaminen on oikein kaunis ja hyödyllinen tapa, jota Jeesuskin käytti.
Jopa Platonin Valtiossa on kuvaus kuolemanrajakokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena, alle 10v olin nukahtamassa ja jonkinlaisessa horteessa kun minusta tuntui että leijailen 30-40 cm sänkyni yläpuolella. Itseäni en alhaalla nähnyt mutta leijumisen tunne oli todellinen. Ja ihan mukava. Muistan että 'palasin' kroppaani putoamalla ja samalla säpsähdin hereille. Ei ihmetyttänyt silloin yhtään. Saattaa tietysti olla vain unenhorteen luoma kuvitelma.
Miksi tekkenissä heihachista ei tehty uivachi kuin pleikkari globalisoitiin?
Oliko tämäkin amerikkalainen virhe?
Voin olettaa näin nyky ihmisen mielestä joka on pohjimmiltaan imperialistisen globaali. Tekken 1,2,3,4... prosessissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita joilla oikeasti näitä kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Oon opetellut ihan tietoisesti meditoimalla (transsendentaalinen meditaatio) kokemaan tuon ruumiista irtautumisen. Ja muutakin jänskää kuten sulautumisen yhteen kaiken olemassaolevan kanssa, niin että koen että koko maailmankaikkeus on minun kehoni.
Miten tuo opettelu tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä kun teen sanchin-gatan, niin irtaannun ruumistani varsin ikävällä tavalla. Tarkastelen itseäni 3D-mallina ulkopuolelta käsin. Tajuan että keho muistaa sarjan ja voin itse käydä tällä välin vaikka lähikaupassa ostamassa itselleni oluet.
Palaamista en osaa kontrolloida sillä yleensä herään kuin unesta ja olen jälleen silmieni takana.
Tähän kaikkeen liittyy voimakas "kundaliini" tyyppinen energialataus.
Eräällä kerralla olin puristanut golf-pallon murskaksi käsiini, koska joskus saan kovia epileptisia näkyjä meditaation yhteydessä.
Oletan että henkivallat yrittävät ottaa minuun yhteyttä, mutta estän sen "rautanahallani".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon opetellut ihan tietoisesti meditoimalla (transsendentaalinen meditaatio) kokemaan tuon ruumiista irtautumisen. Ja muutakin jänskää kuten sulautumisen yhteen kaiken olemassaolevan kanssa, niin että koen että koko maailmankaikkeus on minun kehoni.
Uppoo palstan lapsenmielisiin hörhöihin. Onko uhvomiehetkin vierailleet?
Vierailija kirjoitti:
Lapsena, alle 10v olin nukahtamassa ja jonkinlaisessa horteessa kun minusta tuntui että leijailen 30-40 cm sänkyni yläpuolella. Itseäni en alhaalla nähnyt mutta leijumisen tunne oli todellinen. Ja ihan mukava. Muistan että 'palasin' kroppaani putoamalla ja samalla säpsähdin hereille. Ei ihmetyttänyt silloin yhtään. Saattaa tietysti olla vain unenhorteen luoma kuvitelma.
Lapsena minäkin hourailin kovassa kuumeessa. Ei todellakaan ole mitään ruumista irtautumista vaan aivoista johtuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opetellut ihan tietoisesti meditoimalla (transsendentaalinen meditaatio) kokemaan tuon ruumiista irtautumisen. Ja muutakin jänskää kuten sulautumisen yhteen kaiken olemassaolevan kanssa, niin että koen että koko maailmankaikkeus on minun kehoni.
Miten tuo opettelu tapahtuu?
https://transsendenttinen-meditaatio.fi/ Tuolta löytyy tietoa. Itse menin paikallisen TM-keskuksen kurssille ja myöhemmin harjoitin henkilökohtaisen opettajan johdolla.
TM:äähän voi harjoittaa ihan pelkästään tavoitellen mielenrauhaa, keskittymiskykyä jne luonnollista, mutta jos on kiinnostunut niin alkuperäiseen perinteeseen kuuluvat myös ns. siddhit kuten ns. joogalentäminen tai näkymättömyys. Kehosta irtautumisen kokemus on ensimmäinen vaihe ns. joogalentämistä, jossa ei siis väitetä fyysisen kehon oppivan lentämään, vaan se mikä lentää on astraalikeho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon opetellut ihan tietoisesti meditoimalla (transsendentaalinen meditaatio) kokemaan tuon ruumiista irtautumisen. Ja muutakin jänskää kuten sulautumisen yhteen kaiken olemassaolevan kanssa, niin että koen että koko maailmankaikkeus on minun kehoni.
Uppoo palstan lapsenmielisiin hörhöihin. Onko uhvomiehetkin vierailleet?
Ei ole näkynyt. Luonnossa meditoidessani usein koen kyllä luonnonhenkiä, ns. devoja ja kommunikoin niiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun teen sanchin-gatan, niin irtaannun ruumistani varsin ikävällä tavalla. Tarkastelen itseäni 3D-mallina ulkopuolelta käsin. Tajuan että keho muistaa sarjan ja voin itse käydä tällä välin vaikka lähikaupassa ostamassa itselleni oluet.
Palaamista en osaa kontrolloida sillä yleensä herään kuin unesta ja olen jälleen silmieni takana.
Tähän kaikkeen liittyy voimakas "kundaliini" tyyppinen energialataus.
Eräällä kerralla olin puristanut golf-pallon murskaksi käsiini, koska joskus saan kovia epileptisia näkyjä meditaation yhteydessä.
Oletan että henkivallat yrittävät ottaa minuun yhteyttä, mutta estän sen "rautanahallani".
Tensho-gata auttaa paremmin. Se on luotu sitä varten ja erityisesti siitä löytyy kundaliini-arvo!
Olen tehnyt molempia jo 26-vuotta joten tiedän mistä puhun.
Jeesus Kristus on voittaja, joka katkoo kaikki pahuuden kahleet. Muista tämä nimi. Tutustu Häneen. Nyt.
Muistan lukeneeni jostakin, että ei kannattaisi liian valmistautumattomana yrittää aikaansaada itse kyseistä kokemusta.
Ei ollut valmis tähän, niin ymmärsin. Ei meinannut päästä takaisin kehoon.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun teen sanchin-gatan, niin irtaannun ruumistani varsin ikävällä tavalla. Tarkastelen itseäni 3D-mallina ulkopuolelta käsin. Tajuan että keho muistaa sarjan ja voin itse käydä tällä välin vaikka lähikaupassa ostamassa itselleni oluet.
Palaamista en osaa kontrolloida sillä yleensä herään kuin unesta ja olen jälleen silmieni takana.
Tähän kaikkeen liittyy voimakas "kundaliini" tyyppinen energialataus.
Eräällä kerralla olin puristanut golf-pallon murskaksi käsiini, koska joskus saan kovia epileptisia näkyjä meditaation yhteydessä.
Oletan että henkivallat yrittävät ottaa minuun yhteyttä, mutta estän sen "rautanahallani".
Muinaiset (acient) mestarit irtaantuivat ruumiistaan kun tuli joukkotappelu.
Oma mestarini kertoi kuinka hänen mestarin mestarin mestarin mestarin mestari oli taistelussa kahdeksaa hyökkääjää vastaan, hän irtaantui kehostaan nähdäkseen paremmin tilanteen yläpuolelta.
Juuri kuvailemasi 3d mallilla. Keho hoiti taistelun ja irtaantunut mieli strategioi ilmansuuntia ja viestitti automatisoidulle vartalolle "viestejä".
Hän voitti taistelun puhtaasti.
Hyökkääjät olivat aseistettuja ja mestari ilman aseita.
Niinpä. Nykyäänhän ainakin meillä Suomessa jopa suurin osa uskovaisista ajattelee, että erityiset kyvyt koskivat vain Jeesusta koska oli Jumalan Poika, ja apostoleille myös myönnetttiin kykyjä jotta kristinusko tulee todistetuksi ihmisten edessä. Nykyään kuulemma ihmeiden aika on ohi, niitä ei enää tarvita.
Kuitenkin Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tulevat tekemään samoja tekoja kuin hän, ja suurempiakin.