Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mun 10-vuotiaani sanoi toivovansa eniten maailmassa sitä, että olisin kotiäiti.
25.02.2013 |
Mun sydämeni meinaa särkyä ajatuksesta, että lapseni suurin toive on, että mä olisin enemmän kotona. Sen sijaan, että tyttäreni toivoisi hevosta tai koiranpentua tai viimeisintä kännykkämallia, hän toivoo äidin kotiin.
Töissähän mä olen joo käynyt aina, mutta en tee matkatyötä, työpäivät pysyvät ihan kohtuullisina, mulla ei juurikaan ole iltamenoja, olin ajatellut, että olen suhteellisen hyvin saatavilla. Viikonloppuisin olemme aina perheen kanssa yhdessä, lomat ja vapaa-aika on mielestäni vietetty aina lasten ehdoilla ja yhdessäollen. Sisaruksia ja ystäviä on, joten hyvin harvoin koulun jälkeen tulisi yksin kotiin. Peloista ja yksinäisyydestä siis tuskin tuossa toiveessaan on kyse.
Olen ollut autuaan tietämätön siitä, että tyttärelläni on huutava äidinpuute. Olen ollut aivan siinä uskossa, että työelämä ja vapaa-aika on meidän perheessä kaikkien mielestä hyvässä tasapainossa. Mutta väärässä siis olin.
Miten ihmeessä voisin/osaisin vastata lapseni äidintarpeeseen paremmin, jos nyt lähtökohtana on kuitenkin työpaikkani säilyttäminen?
Kommentit (7)
Kaipaako tyttäresi kuitenkin enemmän läsnäoloa, keskustelua tms? Eihän hänen koulupäivänsä ole kuin pari tuntia lyhyempi kuin sinun työpäiväsi. Onko siinä iltapäivän odottamisessa joku juttu, mikä stressaa? Mitä lapsesi silloin tekee, ja mitä tuntee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä on kasvukipuja (siis henkisiä :) ennen murrosikää... haluaa vielä hetken olla lapsi ja pieni ja äidin rakas... ootas 3 vuotta eteenpäin, ei enää kaipaa, että äiti olis kotiäiti... Mutta anna sille nyt hetken enemmän äidin aikaa, jos jaksat ja ehdit :)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 10:59"]
TÄSSÄ SE SYY---- olin ajatellut, että olen suhteellisen hyvin saatavilla.
Olet siis suhteellisen hyvin saatavilla jos lapsesi osaa sen sulle kertoa!!!!!!!!!!!! Ehei kuules se noin mene. Tuo on juuri annettu työäideille oman omantunnon seliseliksi!
ÄITiys on jotain ihan muuta. Kärjistetysti sanottuna äiti on läsnä tuputtaen rakkauttaan, välittämistään, hoivaamistaan. Ajattele niin, että kun tulet työstä kotiin alkaa toinen työpäivä!:)
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 10:59"]
TÄSSÄ SE SYY---- olin ajatellut, että olen suhteellisen hyvin saatavilla.
Olet siis suhteellisen hyvin saatavilla jos lapsesi osaa sen sulle kertoa!!!!!!!!!!!! Ehei kuules se noin mene. Tuo on juuri annettu työäideille oman omantunnon seliseliksi!
ÄITiys on jotain ihan muuta. Kärjistetysti sanottuna äiti on läsnä tuputtaen rakkauttaan, välittämistään, hoivaamistaan. Ajattele niin, että kun tulet työstä kotiin alkaa toinen työpäivä!:)
[/quote]
Kiitos ap:lle rehellisestä kirjoituksesta. Se on sinällään jo arvo tällä pätemisten palstalla. Ja sulle, lapset eivät ole mikään työpäivä. Lapset ovat ihmisiä joiden kanssa elämä voi olla myös ihanaa, iloista- joskus väyttävääkin tietty. Mahtaa sun superäiti-elämäsi olla rankkaa työtä; tuputtamista, välittämistä, hoivaamista... Joillakin noi on ihan normaaleja tapoja elää. Mulla oli äiti joka huonotti niskassa oman hoivaamistarpeensa kanssa ja se oli kamalaa.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2013 klo 10:59"]
TÄSSÄ SE SYY---- olin ajatellut, että olen suhteellisen hyvin saatavilla.
Olet siis suhteellisen hyvin saatavilla jos lapsesi osaa sen sulle kertoa!!!!!!!!!!!! Ehei kuules se noin mene. Tuo on juuri annettu työäideille oman omantunnon seliseliksi!
ÄITiys on jotain ihan muuta. Kärjistetysti sanottuna äiti on läsnä tuputtaen rakkauttaan, välittämistään, hoivaamistaan. Ajattele niin, että kun tulet työstä kotiin alkaa toinen työpäivä!:)
[/quote]
Kiitos ap:lle rehellisestä kirjoituksesta. Se on sinällään jo arvo tällä pätemisten palstalla. Ja sulle, lapset eivät ole mikään työpäivä. Lapset ovat ihmisiä joiden kanssa elämä voi olla myös ihanaa, iloista- joskus väyttävääkin tietty. Mahtaa sun superäiti-elämäsi olla rankkaa työtä; tuputtamista, välittämistä, hoivaamista... Joillakin noi on ihan normaaleja tapoja elää. Mulla oli äiti joka huonotti niskassa oman hoivaamistarpeensa kanssa ja se oli kamalaa.
[/quote]
Jos sun äiti oli joku ..X....niin mitä se tähän liittyy? Ap saattaa olla hyvinkin tasapainoinen ja oivaltaa sanan -kärjistetty!! Lapset ovat työpäivä työssäkäyvälle äidille! Kuten huomasit ``saatavilla`` olo ei ole riittänyt, tarvitaan työtä asian eteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon, että tyttösi kommentti kertoo siitä, että olet ollut hänen kanssaan paljon ja myös emotionaalisesti saatavilla. Hän nauttii seurastasi ja kokee sinut turvalliseksi, ja osaa siksi sitä kaivata. Muutenkin vaikuttaa siltä, että lapset, joiden kanssa vanhemmat ovat olleet paljon, ilmaisevat tuollaista. Pienempänä tarhaan menneet ja paljon hoidossa olleet ovat usein käyttäytymisen tasolla reippaampia (toki myös temperamenttikysymys).
Alue: Aihe vapaa
Äh, juttelet lapsesi kanssa ja autat häntä ymmärtämään, että työssäkäyminen on normaalia ja tavallista. Eit sä nyt kuitenkaan voi lapsen antaa päättää asiaa...