Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä johtuu että lapsenhankinta ei vaan kiinnosta?
03.03.2019 |
Olin juuri taas viime viikolla ihanan rakkaan kummityttöni kanssa, jonka puolesta vaikka kuolisin. Eli ei varmaan voi sanoa, että en pitäisi lapsista - muutkin lapset kiinnostaa ja herkistää tunnetasolla. Minulla ei vain mikään ajatus kytkeydy päässäni niin, että tuo muista lapsista välittäminen toisi halua tai kaipuuta omaa lasta kohtaan. Tai oikeastaan mitään tunnetta. Olisin tyytyväinen jos vihaisin tai pelkäisin lastensaantia. En tunne asiaa kohtaan mitään. Vaikka olen rakastanut useampaa miestä ja nyt rinnalla "se oikea", niin mitään ei ole koskaan värähtänyt sisällä lastenhankkimiseen liittyen.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pelkää epäonnistumista ehkä enemmän kuin toiset. Ei varmasti ainoa syy, mutta selittänee jotain. Joku pelkää sössivänsä liittonsa ja täydellisen elämänsä jossain kohtaa ja sehän pilaisi lapsen elämän kun kaikki ei sujuisi niinkuin pitää - lasta ei ehkä kannata tehdä, liikaa riskejä, pärjäähän sitä ilmankin. Joku taas innostuu ajatuksesta omasta lapsesta enemmän, onhan tässä hyvät mahdollisuudet onnistuakin ja kyllä elämä kantaa - tekee lapsen ilomielin. Kaikkihan ei lapsia tietenkään saa ja sekös vasta sattuu jos omaa lasta toivoo.
En kyllä ole turvallisuushakuinen ihminen, ja eikös tuollainenkin kuitenkin haluaisi sen lapsen mutta ei vaan uskalla?
Enemmän kai turvallisuushakuinen tekisi sen lapsen ettei vaan jää ilman jos mieli muuttuu tms?
Niinno voi olla noinkin. AV:sta vain olen oppinut ettei kannata mennä naimisiinkaan kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja kestävät liitot ovat kuulemma muka kulisseja. Täällä on paljon sitoutumiskammoa vaikka hyvältä näyttäisikin.
Ehkä joillain ei sitten ole sellaista palavaa rakastamisen tarvetta, joka tursuaa yli ja vaatii sen lapsen, jolle voi loppu elämänsä rakkautta antaa. Näiden tyyppien rakkaus on tasaisempaa ja heille riittää, että saavat levittää rakkautta tasaisemmin ympäröivään jo valmiiseen maailmaan. Eli hoivavietti puuttuu tai ei ole kovin vahva.
Tai ei ole tarvetta näyttää samalta kuin muut? Saada "omaa" ihmistä itselle, joka palvoisi ja rakastaisi itseä? Hyvä itsetunto?
Vähän kärjistän, mutta liittyhän lapsenhankintaan paljon myös kiusallisia ja ei-niin-altruistisia tunteita, eikä pelkkää hyvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Ehkä olet kuten minä, myös syntynyt 1983. Tiesin jo alle kouluikäisenä, etten halua lapsia. Simple as that. Mitään mielenkiintoa asiaan ei ole eikä sitä ole tarvinnut pohtia,, eikä sille ole mitään muuta selitystä kuin se, että synnyin tällaiseksi. Samoin kuin seksuaalinen suuntaus tai sukupuoli, ei niitäkään ole tarvinnut pohtia tyyliin "Entä, jos pamahdankin lesboksi?" tai "Entä, jos olenkin mies? Pitäisiköhän sitä kokeilla, ettei vaan kaduta, kun elin koko elämäni naisena?"
Lapsia en inhoa. Olen tehnyt töitä lasten kanssa ja olen sitä mieltä, että aikuisten tehtävä on huolehtia lapsista ja nuorista, olivatpa ne omia, naapurin tai täysin tuntemattomien. Mitä enemmän heitteillä tai ongelmissa, sen tiukemmin olla siinä apuna ja tukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Samaa kautta tunnetaan, kuin tuo joka sanoi että "harmi että empatiakykyä ei löydy". Eli täältä palstalta ja näistä viesteistä. Lisää hyvä kysymyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Samaa kautta tunnetaan, kuin tuo joka sanoi että "harmi että empatiakykyä ei löydy". Eli täältä palstalta ja näistä viesteistä. Lisää hyvä kysymyksiä?
Oletko jo pitkään ollut ilman miestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pelkää epäonnistumista ehkä enemmän kuin toiset. Ei varmasti ainoa syy, mutta selittänee jotain. Joku pelkää sössivänsä liittonsa ja täydellisen elämänsä jossain kohtaa ja sehän pilaisi lapsen elämän kun kaikki ei sujuisi niinkuin pitää - lasta ei ehkä kannata tehdä, liikaa riskejä, pärjäähän sitä ilmankin. Joku taas innostuu ajatuksesta omasta lapsesta enemmän, onhan tässä hyvät mahdollisuudet onnistuakin ja kyllä elämä kantaa - tekee lapsen ilomielin. Kaikkihan ei lapsia tietenkään saa ja sekös vasta sattuu jos omaa lasta toivoo.
En kyllä ole turvallisuushakuinen ihminen, ja eikös tuollainenkin kuitenkin haluaisi sen lapsen mutta ei vaan uskalla?
Enemmän kai turvallisuushakuinen tekisi sen lapsen ettei vaan jää ilman jos mieli muuttuu tms?
Niinno voi olla noinkin. AV:sta vain olen oppinut ettei kannata mennä naimisiinkaan kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja kestävät liitot ovat kuulemma muka kulisseja. Täällä on paljon sitoutumiskammoa vaikka hyvältä näyttäisikin.
Ehkä joillain ei sitten ole sellaista palavaa rakastamisen tarvetta, joka tursuaa yli ja vaatii sen lapsen, jolle voi loppu elämänsä rakkautta antaa. Näiden tyyppien rakkaus on tasaisempaa ja heille riittää, että saavat levittää rakkautta tasaisemmin ympäröivään jo valmiiseen maailmaan. Eli hoivavietti puuttuu tai ei ole kovin vahva.
Hmm. Aika moni vanhempi on kylmä, välinpitämätön ja ilkeäkin lapsilleen, jotka eivät ole olleet mitään vahinkoja. Tai semmoinen lämmin rakastava perhe ei ole mielestäni mikään oletus. Silti niitä lapsia hankitaan.
Lässynlää. Suurin osa vanhemmista rakastaa lapsiaan, joku vähä-älyinen tai tunnepuoleltaan vajaa voi purkeaa katkeruutensa elämää kohtaan lapsiinsa, olla lapsiaan kohtaan katkera ja julma. Suurin osa rakastaa lapsiaan eniten maailmassa. Mene servailemaan ylilautaan, lapseton-83
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Miksi et kysynyt tätä siltä joka sanoi että "Harmi että empatiakykyä ei löydy."?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset pelkää epäonnistumista ehkä enemmän kuin toiset. Ei varmasti ainoa syy, mutta selittänee jotain. Joku pelkää sössivänsä liittonsa ja täydellisen elämänsä jossain kohtaa ja sehän pilaisi lapsen elämän kun kaikki ei sujuisi niinkuin pitää - lasta ei ehkä kannata tehdä, liikaa riskejä, pärjäähän sitä ilmankin. Joku taas innostuu ajatuksesta omasta lapsesta enemmän, onhan tässä hyvät mahdollisuudet onnistuakin ja kyllä elämä kantaa - tekee lapsen ilomielin. Kaikkihan ei lapsia tietenkään saa ja sekös vasta sattuu jos omaa lasta toivoo.
En kyllä ole turvallisuushakuinen ihminen, ja eikös tuollainenkin kuitenkin haluaisi sen lapsen mutta ei vaan uskalla?
Enemmän kai turvallisuushakuinen tekisi sen lapsen ettei vaan jää ilman jos mieli muuttuu tms?
Niinno voi olla noinkin. AV:sta vain olen oppinut ettei kannata mennä naimisiinkaan kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja kestävät liitot ovat kuulemma muka kulisseja. Täällä on paljon sitoutumiskammoa vaikka hyvältä näyttäisikin.
Ehkä joillain ei sitten ole sellaista palavaa rakastamisen tarvetta, joka tursuaa yli ja vaatii sen lapsen, jolle voi loppu elämänsä rakkautta antaa. Näiden tyyppien rakkaus on tasaisempaa ja heille riittää, että saavat levittää rakkautta tasaisemmin ympäröivään jo valmiiseen maailmaan. Eli hoivavietti puuttuu tai ei ole kovin vahva.
Hmm. Aika moni vanhempi on kylmä, välinpitämätön ja ilkeäkin lapsilleen, jotka eivät ole olleet mitään vahinkoja. Tai semmoinen lämmin rakastava perhe ei ole mielestäni mikään oletus. Silti niitä lapsia hankitaan.
Lässynlää. Suurin osa vanhemmista rakastaa lapsiaan, joku vähä-älyinen tai tunnepuoleltaan vajaa voi purkeaa katkeruutensa elämää kohtaan lapsiinsa, olla lapsiaan kohtaan katkera ja julma. Suurin osa rakastaa lapsiaan eniten maailmassa. Mene servailemaan ylilautaan, lapseton-83
Väittäisin, että jokainen tuntee jonkun, joko lapsen tai vanhemman, jonka kohdalla näin ei ole ollut. Silloin puhutaan jo jostain merkittävyydestä.
Ei lapsia todellakaan "ylitsepursuavasti" rakasteta, kunhan hoidetaan asiallisesti aikuisesti monen kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Miksi et kysynyt tätä siltä joka sanoi että "Harmi että empatiakykyä ei löydy."?
Ap sanoi "en osaa kuitenkaan samaistua..." "Harmi että empatiakykyä ei löydy." varsin hauskasti sanailtu, jatketaan
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Miksi et kysynyt tätä siltä joka sanoi että "Harmi että empatiakykyä ei löydy."?
Halusin kysyä tätä juuri Sinulta. Voin kysyä toki uudestaankin juuri häneltäkin. Onko se ok Sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Miksi et kysynyt tätä siltä joka sanoi että "Harmi että empatiakykyä ei löydy."?
Ap sanoi "en osaa kuitenkaan samaistua..." "Harmi että empatiakykyä ei löydy." varsin hauskasti sanailtu, jatketaan
-eri
En ihan ymmärrä miksi ap olisi samaistunut ihmiseen joka ei pitänyt lapsista. Mutta empaattiset ihmiset varmaan sitten samaistuu sarjamurhaajiin ja pdofiileihin, harmi että mäkään en ole sillä tavalla empaattinen, olisi lapsille varmaan tosi hyväksi.
Minkä ikäisenä tajusit olevasi vapaaehtoisesti lapseton, sinä vanhapiika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.
Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.
Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.
En huomannut ap:n empatiassa mitään vikaa.
Ok. Oletteko siskoksia vai mitä kautta tunnette?
Miksi et kysynyt tätä siltä joka sanoi että "Harmi että empatiakykyä ei löydy."?
Ap sanoi "en osaa kuitenkaan samaistua..." "Harmi että empatiakykyä ei löydy." varsin hauskasti sanailtu, jatketaan
-eri
En ihan ymmärrä miksi ap olisi samaistunut ihmiseen joka ei pitänyt lapsista. Mutta empaattiset ihmiset varmaan sitten samaistuu sarjamurhaajiin ja pdofiileihin, harmi että mäkään en ole sillä tavalla empaattinen, olisi lapsille varmaan tosi hyväksi.
On niin malliesimerkki taas siitä, että lapsia haluaton väännetään pahaksi vaikka tekemällä. Rikollinen tiedetään, nyt pitää löytää rikos. Löytyihän se, ei osaa samaistua lapsista pitämättömään ihmiseen!! Mikä epäempaattinenen IHMISHIRVIÖ :D
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tajusit olevasi vapaaehtoisesti lapseton, sinä vanhapiika?
Vanhapiika on naimaton nainen. Ei lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tajusit olevasi vapaaehtoisesti lapseton, sinä vanhapiika?
Vanhapiika on naimaton nainen. Ei lapseton.
Onko siitä jo kauan kun sait miestä viimeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tajusit olevasi vapaaehtoisesti lapseton, sinä vanhapiika?
Vanhapiika on naimaton nainen. Ei lapseton.
Onko siitä jo kauan kun sait miestä viimeksi?
Yhdeksän tuntia. Sunnuntaiaamut on parhaita :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tajusit olevasi vapaaehtoisesti lapseton, sinä vanhapiika?
Vanhapiika on naimaton nainen. Ei lapseton.
Onko siitä jo kauan kun sait miestä viimeksi?
Yhdeksän tuntia. Sunnuntaiaamut on parhaita :)
Ei tainnut olla laadukasta kun noin hapan maku jäi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisenä tajusit olevasi vapaaehtoisesti lapseton, sinä vanhapiika?
Vanhapiika on naimaton nainen. Ei lapseton.
Onko siitä jo kauan kun sait miestä viimeksi?
Yhdeksän tuntia. Sunnuntaiaamut on parhaita :)
Ei tainnut olla laadukasta kun noin hapan maku jäi.
Viikonloput on kummallisia kun pääsee kohtamaan näitä elämän sivukujilla harhailevia, joihin ei työelämässä oleva koulutettu ihminen muuten törmää.
Alue: Aihe vapaa
Harmi että empatiakykyä ei löydy. Se on aika tärkeä lasten kanssa.