Mistä johtuu että lapsenhankinta ei vaan kiinnosta?

Miksi sille pitäisi etsiä väkisin jotain syytä? Aivan kuin lastenhankinta olisi pakollinen normi naisen elämässä ja kaikki muu jotenkin poikkeavaa.

Ei ole kyllä mitenkään yksiselitteisesti totta, että lapsia saaneet on lasten parhaita kamuja ja lapsettomat ei. Eli koeta pitää pää pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitäisi etsiä väkisin jotain syytä? Aivan kuin lastenhankinta olisi pakollinen normi naisen elämässä ja kaikki muu jotenkin poikkeavaa.

Musta se on henkilökohtaisella tasolla outoa, kun joillekin se tunne on vahvempi kuin mikään koko elämässä ja itselläni kulkee siinä kohtaa flat line.

Vierailija kirjoitti:

Koska valtio on antanut ymmärtää että maahammuttajat tekee kaiken paremmin eikä suomalaisia tarvita mihinkään. Antaa hallituksen nyt näyttää miten se tehdään. Kun aikansa sylkee päin naamaa niin onhan sillä jotain seurauksia.

Ihan vaan mielenkiinnosta, kerrotko mulle miten sipsit, gravitaatioaallot ja vanhan naisen pikkuhousut liittyy maahammuuttoon? Musta ei mitenkään, mutta ei tää alotuskaan, niin olisi kiva kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitäisi etsiä väkisin jotain syytä? Aivan kuin lastenhankinta olisi pakollinen normi naisen elämässä ja kaikki muu jotenkin poikkeavaa.

Jotenkin ajattelin että mulla olisi perhe. Mutta kun ei ole mitään motivaatiota hankkia sitä. Mistä sitä ees alottais nollamotivaatiolla? En tasan jaksaisi ostaa mitään millekään lapselle tai miettiä mitä syön, tai kiinnostua siitä. Ja tokihan nyt ymmärrän että silloin lasta hankita. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitäisi etsiä väkisin jotain syytä? Aivan kuin lastenhankinta olisi pakollinen normi naisen elämässä ja kaikki muu jotenkin poikkeavaa.

Musta se on henkilökohtaisella tasolla outoa, kun joillekin se tunne on vahvempi kuin mikään koko elämässä ja itselläni kulkee siinä kohtaa flat line.

Hmm... Ehkä sinuna pohtisin ensimmäisenä miksi sinun on vaikea ymmärtää, että ihmiset haluavat erilaisia asioita. Vasta tämän jälkeen pääset käsiksi siihen, miksi sinun on vaikea ymmärtää sitä ettet toimi kuten omassa stereotypiassasi kuvittelet sinun odotettavan toimia.

No aloitin nollamotivaatiolla, ”teen nyt yhden” ja katsotaan.

Onneksi tein. Lapsia nyt neljä ja olen super onnellinen.

Ei niitä lapsia ole mikään pakko ja velvollisuus kenenkään tehdä. Nykyaikana se on ihan oma valinta. Ihmisiä kyllä riittäisi maapallolla jo syötäväksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitäisi etsiä väkisin jotain syytä? Aivan kuin lastenhankinta olisi pakollinen normi naisen elämässä ja kaikki muu jotenkin poikkeavaa.

Musta se on henkilökohtaisella tasolla outoa, kun joillekin se tunne on vahvempi kuin mikään koko elämässä ja itselläni kulkee siinä kohtaa flat line.

Hmm... Ehkä sinuna pohtisin ensimmäisenä miksi sinun on vaikea ymmärtää, että ihmiset haluavat erilaisia asioita. Vasta tämän jälkeen pääset käsiksi siihen, miksi sinun on vaikea ymmärtää sitä ettet toimi kuten omassa stereotypiassasi kuvittelet sinun odotettavan toimia.

Miksi minulla olisi vaikea ymmärtää se, kun kokonaan siihen tämä kysymys perustuu.

Ei minua häiritse, että miten toimin suhteessa siihen miten minun odotetaan toimivan. Luet nyt ihan omiasi.

Minua kiinnostaa se, miltä minusta tuntuu ja miksi. Enhän minä tässä ole mistään toimimisesta puhunut. Osaan mainiosti olla tekemättä asioita, jotka eivät minua pätkääkään kiehdo. Koen sen silti outona ja minulla on oikeus kummastella sitä.

Jos et ole havainnut niin sinun ja minun olemassaolo perustuu vain ja ainoastaan siihen, että joku sinua ja minua ennen on halunnut tehdä sinut ja minut. Joten ei tämä nyt mikään ihan triviaalein asia ole kokonaisuutta katsellen.

Ja ihan lisähuomautuksena, jonka voit ohittaa jos ei osu, mutta vähän haiskahtaa että osuu: jos sinä et halua lapsia ja sinua ärsyttää että joku puhuu siitä, vaikka sinä olet niin vahva ja tietäväinen omista asioista ja puhdas muiden odotuksista, niin älä peilaa minua itseesi kiitos. Jos kismittää niin mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä lapsia ole mikään pakko ja velvollisuus kenenkään tehdä. Nykyaikana se on ihan oma valinta. Ihmisiä kyllä riittäisi maapallolla jo syötäväksi asti.

Miksi koko ajan tämä tulee vastaukseksi? En todellakaan luule että a) minun pitää tehdä lapsia tai b) aio tehdä niitä. Missä minä niin sanoin kun te koko ajan tätä jankutatte?

Minä puhuin vain tuntemuksista.

Jotkut ihmiset pelkää epäonnistumista ehkä enemmän kuin toiset. Ei varmasti ainoa syy, mutta selittänee jotain. Joku pelkää sössivänsä liittonsa ja täydellisen elämänsä jossain kohtaa ja sehän pilaisi lapsen elämän kun kaikki ei sujuisi niinkuin pitää - lasta ei ehkä kannata tehdä, liikaa riskejä, pärjäähän sitä ilmankin. Joku taas innostuu ajatuksesta omasta lapsesta enemmän, onhan tässä hyvät mahdollisuudet onnistuakin ja kyllä elämä kantaa - tekee lapsen ilomielin. Kaikkihan ei lapsia tietenkään saa ja sekös vasta sattuu jos omaa lasta toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitäisi etsiä väkisin jotain syytä? Aivan kuin lastenhankinta olisi pakollinen normi naisen elämässä ja kaikki muu jotenkin poikkeavaa.

Musta se on henkilökohtaisella tasolla outoa, kun joillekin se tunne on vahvempi kuin mikään koko elämässä ja itselläni kulkee siinä kohtaa flat line.

Hmm... Ehkä sinuna pohtisin ensimmäisenä miksi sinun on vaikea ymmärtää, että ihmiset haluavat erilaisia asioita. Vasta tämän jälkeen pääset käsiksi siihen, miksi sinun on vaikea ymmärtää sitä ettet toimi kuten omassa stereotypiassasi kuvittelet sinun odotettavan toimia.

Miksi minulla olisi vaikea ymmärtää se, kun kokonaan siihen tämä kysymys perustuu.

Ei minua häiritse, että miten toimin suhteessa siihen miten minun odotetaan toimivan. Luet nyt ihan omiasi.

Minua kiinnostaa se, miltä minusta tuntuu ja miksi. Enhän minä tässä ole mistään toimimisesta puhunut. Osaan mainiosti olla tekemättä asioita, jotka eivät minua pätkääkään kiehdo. Koen sen silti outona ja minulla on oikeus kummastella sitä.

Jos et ole havainnut niin sinun ja minun olemassaolo perustuu vain ja ainoastaan siihen, että joku sinua ja minua ennen on halunnut tehdä sinut ja minut. Joten ei tämä nyt mikään ihan triviaalein asia ole kokonaisuutta katsellen.

Ja ihan lisähuomautuksena, jonka voit ohittaa jos ei osu, mutta vähän haiskahtaa että osuu: jos sinä et halua lapsia ja sinua ärsyttää että joku puhuu siitä, vaikka sinä olet niin vahva ja tietäväinen omista asioista ja puhdas muiden odotuksista, niin älä peilaa minua itseesi kiitos. Jos kismittää niin mene pois.

Älä suotta jengoilta lähde, ystävä hyvä, ei tämä niin vakavaa ole.

Meistä täällä kukaan ei osaa kertoa sinulle miksi sinua henkilökohtaisesti ei kiinnosta lastenhankinta ja miksi se sinusta henkilökohtaisesti tuntuu oudolta. Jos ja kun asia sinua kovasti vaivaa, saat sen pohdintaan kyllä ammattimaista apua tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset pelkää epäonnistumista ehkä enemmän kuin toiset. Ei varmasti ainoa syy, mutta selittänee jotain. Joku pelkää sössivänsä liittonsa ja täydellisen elämänsä jossain kohtaa ja sehän pilaisi lapsen elämän kun kaikki ei sujuisi niinkuin pitää - lasta ei ehkä kannata tehdä, liikaa riskejä, pärjäähän sitä ilmankin. Joku taas innostuu ajatuksesta omasta lapsesta enemmän, onhan tässä hyvät mahdollisuudet onnistuakin ja kyllä elämä kantaa - tekee lapsen ilomielin. Kaikkihan ei lapsia tietenkään saa ja sekös vasta sattuu jos omaa lasta toivoo.

En kyllä ole turvallisuushakuinen ihminen, ja eikös tuollainenkin kuitenkin haluaisi sen lapsen mutta ei vaan uskalla?

Enemmän kai turvallisuushakuinen tekisi sen lapsen ettei vaan jää ilman jos mieli muuttuu tms?

Minusta vähän kuulostaa siltä, että Ap on kovin nuori ja pitää vapaaehtoista lapsettomuutta omana tapanaan olla erilainen. No, vapaaehtoinen lapsettomuus on tänäpäivänä sen verran yleistä, että hän joutuu etsimään itselleen uuden tavan olla uniikki lumihiutale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sille pitäisi etsiä väkisin jotain syytä? Aivan kuin lastenhankinta olisi pakollinen normi naisen elämässä ja kaikki muu jotenkin poikkeavaa.

Musta se on henkilökohtaisella tasolla outoa, kun joillekin se tunne on vahvempi kuin mikään koko elämässä ja itselläni kulkee siinä kohtaa flat line.

Hmm... Ehkä sinuna pohtisin ensimmäisenä miksi sinun on vaikea ymmärtää, että ihmiset haluavat erilaisia asioita. Vasta tämän jälkeen pääset käsiksi siihen, miksi sinun on vaikea ymmärtää sitä ettet toimi kuten omassa stereotypiassasi kuvittelet sinun odotettavan toimia.

Miksi minulla olisi vaikea ymmärtää se, kun kokonaan siihen tämä kysymys perustuu.

Ei minua häiritse, että miten toimin suhteessa siihen miten minun odotetaan toimivan. Luet nyt ihan omiasi.

Minua kiinnostaa se, miltä minusta tuntuu ja miksi. Enhän minä tässä ole mistään toimimisesta puhunut. Osaan mainiosti olla tekemättä asioita, jotka eivät minua pätkääkään kiehdo. Koen sen silti outona ja minulla on oikeus kummastella sitä.

Jos et ole havainnut niin sinun ja minun olemassaolo perustuu vain ja ainoastaan siihen, että joku sinua ja minua ennen on halunnut tehdä sinut ja minut. Joten ei tämä nyt mikään ihan triviaalein asia ole kokonaisuutta katsellen.

Ja ihan lisähuomautuksena, jonka voit ohittaa jos ei osu, mutta vähän haiskahtaa että osuu: jos sinä et halua lapsia ja sinua ärsyttää että joku puhuu siitä, vaikka sinä olet niin vahva ja tietäväinen omista asioista ja puhdas muiden odotuksista, niin älä peilaa minua itseesi kiitos. Jos kismittää niin mene pois.

Älä suotta jengoilta lähde, ystävä hyvä, ei tämä niin vakavaa ole.

Meistä täällä kukaan ei osaa kertoa sinulle miksi sinua henkilökohtaisesti ei kiinnosta lastenhankinta ja miksi se sinusta henkilökohtaisesti tuntuu oudolta. Jos ja kun asia sinua kovasti vaivaa, saat sen pohdintaan kyllä ammattimaista apua tarvittaessa.

Ahaa, en nyt ymmärtänyt, ettet ole perillä keskustelupalstojen eroista suhteessa ammattiapuun. Täällä keskustellaan vertaisten kanssa. Jos kaipaisin terapiaa niin en kai täällä puhelisi. Onneksi oivaltaviakin keskustelijoita tuli paikalle sinunkin lisäksesi. Kaikkea hyvää, ystävä.

Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.

Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset pelkää epäonnistumista ehkä enemmän kuin toiset. Ei varmasti ainoa syy, mutta selittänee jotain. Joku pelkää sössivänsä liittonsa ja täydellisen elämänsä jossain kohtaa ja sehän pilaisi lapsen elämän kun kaikki ei sujuisi niinkuin pitää - lasta ei ehkä kannata tehdä, liikaa riskejä, pärjäähän sitä ilmankin. Joku taas innostuu ajatuksesta omasta lapsesta enemmän, onhan tässä hyvät mahdollisuudet onnistuakin ja kyllä elämä kantaa - tekee lapsen ilomielin. Kaikkihan ei lapsia tietenkään saa ja sekös vasta sattuu jos omaa lasta toivoo.

En kyllä ole turvallisuushakuinen ihminen, ja eikös tuollainenkin kuitenkin haluaisi sen lapsen mutta ei vaan uskalla?

Enemmän kai turvallisuushakuinen tekisi sen lapsen ettei vaan jää ilman jos mieli muuttuu tms?

Niinno voi olla noinkin. AV:sta vain olen oppinut ettei kannata mennä naimisiinkaan kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja kestävät liitot ovat kuulemma muka kulisseja. Täällä on paljon sitoutumiskammoa vaikka hyvältä näyttäisikin.

Ehkä joillain ei sitten ole sellaista palavaa rakastamisen tarvetta, joka tursuaa yli ja vaatii sen lapsen, jolle voi loppu elämänsä rakkautta antaa. Näiden tyyppien rakkaus on tasaisempaa ja heille riittää, että saavat levittää rakkautta tasaisemmin ympäröivään jo valmiiseen maailmaan. Eli hoivavietti puuttuu tai ei ole kovin vahva.

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän kuulostaa siltä, että Ap on kovin nuori ja pitää vapaaehtoista lapsettomuutta omana tapanaan olla erilainen. No, vapaaehtoinen lapsettomuus on tänäpäivänä sen verran yleistä, että hän joutuu etsimään itselleen uuden tavan olla uniikki lumihiutale.

Olen 83 syntynyt, toki nuorena itseäni pidän mutta ei varmaan ihan sillä tavalla kuin sinä ajattelit.

Vierailija kirjoitti:

Itselle ’se’ tunne tuli vasta reilusti päälle kolmikymppisenä, kun olin jo ikäänkuin saavuttanut kaiken muun. Sitä ennen pidin lapsia vähintäänkin ärsyttävinä ja omasta äitisuhteestani johtuen en kiusallanikaan halunnut tehdä hänestä mummoa kuin vasta lähes seitsemänkymppisenä.

Sain pari lasta nelikymppisenä. Onneksi hedelmällinen ikä jatkuu vielä keski-ikäisenäkin ja jotkut ovat hedelmällisiä vielä 50-vuotiainakin.

Kiva että kävi kivasti. En osaa kuitenkaan samaistua, kun pidän lapsista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset pelkää epäonnistumista ehkä enemmän kuin toiset. Ei varmasti ainoa syy, mutta selittänee jotain. Joku pelkää sössivänsä liittonsa ja täydellisen elämänsä jossain kohtaa ja sehän pilaisi lapsen elämän kun kaikki ei sujuisi niinkuin pitää - lasta ei ehkä kannata tehdä, liikaa riskejä, pärjäähän sitä ilmankin. Joku taas innostuu ajatuksesta omasta lapsesta enemmän, onhan tässä hyvät mahdollisuudet onnistuakin ja kyllä elämä kantaa - tekee lapsen ilomielin. Kaikkihan ei lapsia tietenkään saa ja sekös vasta sattuu jos omaa lasta toivoo.

En kyllä ole turvallisuushakuinen ihminen, ja eikös tuollainenkin kuitenkin haluaisi sen lapsen mutta ei vaan uskalla?

Enemmän kai turvallisuushakuinen tekisi sen lapsen ettei vaan jää ilman jos mieli muuttuu tms?

Niinno voi olla noinkin. AV:sta vain olen oppinut ettei kannata mennä naimisiinkaan kun puolet avioliitoista päättyy eroon ja kestävät liitot ovat kuulemma muka kulisseja. Täällä on paljon sitoutumiskammoa vaikka hyvältä näyttäisikin.

Ehkä joillain ei sitten ole sellaista palavaa rakastamisen tarvetta, joka tursuaa yli ja vaatii sen lapsen, jolle voi loppu elämänsä rakkautta antaa. Näiden tyyppien rakkaus on tasaisempaa ja heille riittää, että saavat levittää rakkautta tasaisemmin ympäröivään jo valmiiseen maailmaan. Eli hoivavietti puuttuu tai ei ole kovin vahva.

Hmm. Aika moni vanhempi on kylmä, välinpitämätön ja ilkeäkin lapsilleen, jotka eivät ole olleet mitään vahinkoja. Tai semmoinen lämmin rakastava perhe ei ole mielestäni mikään oletus. Silti niitä lapsia hankitaan.