Miehen pettäminen

Pyydän jo etukäteen anteeksi mahdollista sekavuutta. Kirjoitan tätä melko väsyneenä ja lähinnä siksi etten saanut tuossa pyöriessäni unta kun ajatukset käyttäytyy kuin joku pillastunut antilooppilauma.

Eli siis tilanne on se että olen ollut mieheni kanssa yhdessä 11 vuotta, joista naimisissa 5 vuotta. Meillä on 10 vuoden ikäero, minä olin tavatessamme 20-vuotias ja hän kolmenkymmenen. Lapsia on 2, molemmat pieniä vielä. Esikoinen täyttää 4v. ja nuorempi on kohta 2-v.

Olimme (ja olemme olleet) mieheni kanssa todella rakastuneita. Muistan että se alussa pelotti etenkin minua, sillä takana oli kohdallani erittäin vaikea lapsuus ja nuoruus. Olisin halunnut juosta karkuun mutta mieheni oli jo silloin kypsä ja rauhallinen. Hänen ansiostaan olen saanut eväitä rakentaa itseni paremmin kuin mitä lapsuuteni mahdollisti. Ei suhteemme silti ole ollut mitenkään epätasainen. Minä rohkaisin miestäni tekemään urallaan asioita joista hän oli siihen asti vain haaveillut ja autoin häntä pääsemään pitkään jatkuneesta alkoholismistaan. Kaksin olemme siis olleet vahvempia ja se on säilyttänyt rakkauden suhteessamme.

Kuitenkin kolme vuotta sitten, esikoisemme ollessa vielä vauva, miehellä oli jonkinlainen kriisinpoikanen. Se näkyi siten ettei hän enää ollenkaan huomioinut minua, hautautui vain töihinsä. Vauvakaan ei saanut huomiota vaikka koitin katsoa että isä tekee osansa ja vaihtaa vaipat ja syöttää. Se meni siihen että mies ahdistui vauvan hoidosta ja väitti ettei osaa tai että minä teen paremmin. Ikinä en hänen hoitamistaan kritisoinut ja neuvoinkin vain pyynnöstä. Enhän minäkään luonnostani osaa vauvoja hoitaa ellen opettele ja kokeile.

Sitten menin pahentamaan tilannetta kun hormonihuuruissani menin epäilemään miestä uskottomuudesta. Hän oli siis alkanut viettää aikaansa kollegansa kanssa ja puhui tästä naisesta koko ajan ihmisille ja minulle. Tämä yhdistettynä siihen äkilliseen etäisyyteen ja vainoharhainen  soppa oli valmis. Normitilanteessa en edes vihjailisi tai kaiketi epäilisi moista.

Mies loukkaantui syvästi ja meni pitkään ennen kuin tilanne palautui ennalleen ja sain anteeksi syytökseni. Meistä tuli lopulta taas onnellisia ja rakastuneisuus palasi entisenlaisena. Nuorimmaisemme sai alkunsa ja taas oli yhtä huumaa.

Nyt kuitenkin sain tietää että noihin aikoihin, kun toinen lapsemme oli tuloillaan, hänellä oli suhde tähän naiseen jonka kanssa vehtailusta häntä epäilin. Sain tietää tämän monen mutkan kautta, mutta tiivistettynä: miehen työkaveri lipsautti tietämättään miehen työmatkasta yksityiskohtia joista päättelin asian. Kohtasin mieheni suoraan ja hän tunnusti kaiken. Sanoi että oli halunnut kertoa jo pitkään mutta pelkäsi menettävänsä meidät. Kysyin sitten vielä että oliko hänellä ollut suhde jo aiemmin, silloin kun alunperin epäilin. Mies myönsi että oli ollut naisen kanssa tuolloin sängyssä mutta suhdetta ei ollut.

Hänen mukaansa kyse ei ole mistään 'pelkkää seksiä' säädöstä vaan mies on ollut naiseen ihastunut jo kauan. Suhde kuitenkin alkoi vasta kun odotin toista lastamme ja päättyi kokonaan lapsemme synnyttyä.

Eli tästä on jo aikaa, mutta pohjana on minusta se että minulle on valehdeltu, minua on petetty ja minua on kohdeltu väärin. Kyseessä on ihminen jonka ei olettaisi tekevän mitään tällaista. Hän on itsekin häpeissään, tiedän sen. Mies on aina ollut ylpeä moraalistaan monellakin tapaa. Eikä takuulla satuttaisi ketään tahallaan. Mutta pääasia on että hän rikkoi tuon moraalinsa ja satutti koko perhettämme.

Pyysin saada olla yksin ja nyt kirjoitan tätä tekstiä tuhansien kilometrien päästä kotoamme, jossa mies nyt on lasten kanssa. Minulla on kaikki aika maailmassa miettiä tätä asiaa mutta pääni ei ole keskenään samaa mieltä mistään.

Kiitos että sain jäsennellä hieman ajatuksiani tänne. Kaikki neuvot, ajatukset ja kokemukset olisivat äärettömän tervetulleita.