Lue keskustelun säännöt.
Taaperoimetys usein kyvyttömyyttä asettaa lapselle rajat
24.02.2013 |
Tuleeko muille tuollainen ajatus mieleen, kun jonkun taapero raivoaa ja repii äidin paitaa? Määrää, että nyt haluan sitä tissiä, ja äiti tottelee saman tien. Samoin yöimetys yli yksivuotiailla. Lapsi vaatii tavan vuoksi maitoa ja äiti tottelee. Voihan se sillä hetkellä olla helpompaa, mutta pitemmällä ajalla todella väsyttävää.
Tietysti jos lapsi ei pompottele vanhempiaan imetyksen avulla, vaan äiti päättää milloin tissiä syödään, on asia täysin erilainen.
Kommentit (5)
Tämä nyt on provo, mutta itse ajattelen, että taaperoimetys on vanhemman kyvyttömyyttä asettaa itselleen rajoja. Eli vanhempi "käyttää" lasta omiin tarpeisiinsa ja perustelee sitä kuvitelmalla lapsen parhaasta. Toki lapset kehittyvät ei tahtiin, joku 1-v on vielä vauva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin lapsen tarpeet ja viestit pitää pikkuhiljaa alkaa menemään yhä enemmän yhteiskunnan ehdoilla, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Esim. 1-vuotiaalla pitäisi olla jo säännöllinen ateriarytmi ja ne tietyt paikat, missä ruokaa syödään. Taaperoimetys on mielestäni ihan ok, kun se pysyy esim. ilta- ja aamuimetyksenä kotona vähän niin kuin läheisyyden tankkaamisena (ravinnollinen merkityshän on häviävän pieni) tai muuten selkeästi rytmitettävänä aterioiden yhteyteen. Sellainen äidin paidan repiminen ja päättäminen, että NYT äiti on minua varten, on äidin pompottelua ja sitä, että lapsi päättää ja määrää äidin elämästä. Tuossa vaiheessa lapsen ehdoilla ei enää mennä, vaikka lapsen tarpeisiin vastataankin. Tuolloin siis otetaan syliin ja selitetään, että äiti on tässä mutta nyt ei syödä.
Kyllä, osittain siinä on tuttimainen merkitys. Vaiennetaan ja hiljennetään se lapsi, kun ei kestetä asettaa rajoja ja ottaa vastaan uhmaa. Jokuhan täälläkin jossain taaperoketjussa selitti, miten lapsella ei ole lainkaan uhmaa, kun hän on imettänyt lasta 4-vuotiaaksi. Raukkaparka ei tajunnut, mikä merkitys lapsen uhmalla on eikä varmaan tänäkään päivänä tajua rajattoman teininsä ja oman lapsi-imetyksensä korrelaatiota. Jos lapselle laitetaan tulppa suuhun joka kerta, kun hän ilmaisee tahtoaan ja tunteitaan, niin onhan se nyt selvää, että useita tärkeitä kehitysvaiheita jää kesken tai kokonaan välistä.
NinaTT imettää vielä 4-vuotiasta tytärtään. On kuulema ihan luonnollista touhua.
No joo. On ihan tutkittu ja vertailtu eläinmaailman meitä lähellä olevien eläinten imetyskäyttäytymistä ja tultu siihen tulokseen, että ihmisille luonnollinen imetysaika olisi 2-7 vuotta. Paljon ihmisen 'luonnollisesta' imetysrytmistä voidaan myös oppia luonnonkansojen/ primitiivisempien kansojen tavoista. Imetys harvemmin on heilä niin ongelmallista kuin meillä, siellä nimenomaan mennään lapsentahtisesti. Vauva-aikana kannetaan lähes jatkuvasti mukana ja syötetään kun vauva niin ilmaisee, kun vauva osoittaa kiinnostusta muiden syömiin ruokiin annetaan esipureskeltuna pikkuhiljaa enemmän ja kun alkaa itsenäisemmin liikkumaan imetys automaattisesti vähenee, kunnes jossain vaiheessa loppuu kokonaan.
Se on vanha harha, että äidinmaito muuttuisi jossain vaiheessa 'sokerivedeksi'. Ravitsemuksellisesti maito on aivan yhtä hyvää vielä kahden vuoden imettämisenkin jälkeen kuin silloin puolitoista vuotta sitten. Lisäksi äidinmaito tarjoaa 'kuin tilauksesta' vasta-aineita erillaisiin tauteihin.
Emme elä missään luonnontilassa vaan hyvinkin monimutkaisessa kulttuurissa, joten se minkälainen arki ja taaperon ympäristö on, poikkeaa paljonkin luonnonkansojen vastaavasta. Joten joudumme miettimään näitä asioita ehkä hieman eri kantilta, mutta mielestäni jokainen perhe saakoon löytää omat tapansa (vaikka sitten kantapään kautta).
Aikataulujen ihannointi ei ole esim. mitään minua varten. Syödään kun on nälkä ja mennään nukkumaan kun väsyttää, mutta näitä asioita pitää osata lukea lapsestaan tietyllä herkkyydellä, ja kuinka ollakkaan useimmiten joku toistuva tahti löytyykin. Itse imetin esikoista lapsentahtisesti 2,5 vuotiaaksi asti. Silloin halusi itse lopettaa kun maito ei enään maistunut niin hyvältä (maku muuttui kun tulin raskaaksi). Viimeiset puolitoista vuotta imi n.3 kertaa päivässä ja olin opettanut, että odotetaan aina kotiin asti (en jaksanut paheksuvia katseita). Eikä tosiaankaan ollut mikään vauva enää, enkä sellaisena halunnut pitää. Itsevarma ja reipas sekä erittäin oppivainen.
Mä luulen että tuossa on enemmän kyse äidistä kuin lapsesta. Ei jotenkin haluta että se lapsi kasvaa isoksi ja pitäisi omankin elämän mennä eteenpäin, vaan yritetään jumia siihen vauvavaiheeseen.
Tuotahan perustellaan sillä, että olisi jotenkin luonnollista. Eihän se mitään luonnollista ole. Luonnollista on se että tulee uusi vauva puolentoista vuoden välein, ja isompi lapsi vieroitetaan rinnalta.