Lue keskustelun säännöt.
Maailman helpoin vauva?
03.03.2019 |
Olemmeko maailman onnellisin perhe? Tuntuu, että vauva-arki on ruusuilla tanssimista. Onko muilla käynyt näin?
- raskaaksi ensimmäisellä yrittämällä
- raskausaika helppoa, ei pahoinvointia tms.
- synnytys kaunis ja nopea tapahtuma. 6h synnytys
- saatiin se sukupuoli josta haaveiltiin (poika)
- imetys onnistui heti
- lapsi nukkuu 8h unet, heti alusta asti
- nukkuu päivisin päikkärit x 3
- ei itki oikeastaan koskaan. Tutut ja lähipiiri aina toteaa, että onpa kiltti lapsi
- ei vatsavaivoja
- ei lääkärikäyntejä
- lapsi on kaunis (kaikki kehuu, kaupassa, kahviloissa jne. )
Onko meitä muitakin, joille vauva-arki on ihanaa?
Kommentit (38)
On todellakin hyvä että vauva-arjen rankkuudesta puhutaan. Sehän on sitten vain positiivinen yllätys jos se onkin superhelppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi fb-puolituttu, joka on nuorena kärsinyt ”masennuksesta”. Nyt löytynyt mies ja samalla muotisairaus ”Endo”. Nyt raskaana, mutta kaikki on niin kovin vaikeaa, koska endo. Oon ihan varma, että sitten kun tää lapsi on syntynyt, alkaa päivitykset siitä, kuinka istutaan viikottain HUSissa ja kuinka rankkaa kaikki on.
Onneksi on vaan puolituttu. Sairas tai muuten ongelmissa oleva ihminen ei nimittäin tarvitse lähelleen kaltaistasi empatiakyvytöntä olentoa.
Meillä meni hyvin siihen asti, kunnes lapsi - tai siinä vaiheessa jo nuori - päätti, mikä hänestä tulee isona. Rahoitusanalyytikko.
Eli ei se helppo ja ihana vauva-aika takaa sitä, että lapsesta tulisi onnellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi fb-puolituttu, joka on nuorena kärsinyt ”masennuksesta”. Nyt löytynyt mies ja samalla muotisairaus ”Endo”. Nyt raskaana, mutta kaikki on niin kovin vaikeaa, koska endo. Oon ihan varma, että sitten kun tää lapsi on syntynyt, alkaa päivitykset siitä, kuinka istutaan viikottain HUSissa ja kuinka rankkaa kaikki on.
Onneksi on vaan puolituttu. Sairas tai muuten ongelmissa oleva ihminen ei nimittäin tarvitse lähelleen kaltaistasi empatiakyvytöntä olentoa.
No juu, mutta tämä tapaus hakee lähinnä huomiota. Oikeita ongelmia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa monella on näin (myös meillä). Media ja some nostaa aina vaan ne negatiiviset ja hirveät tarinat vauva-arjesta esille. Jos on tasapainoiset vanhemmat, niin silloin myös vauva-arki on helppoa ja tasapainoista.
Kun minä sain esikoisen niin olin saanut jokapuolelta ennemminkin positiivisen ja kaunistellun kuvan vauva-arjesta. Totuus olikin sitten jotain ihan muuta. Ja ihan tasapainoisia normaaleja vanhempia ollaan.
Peiliin katsomisen paikka (kriittisesti!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
V***ujee mä oon niin kateellinen tuollaisesta että sattuu. Hyvä että edes ymmärrät olla kiitollinen.
Meillä muuten samoin paitsi vatsa/pieru ongelmat. heh :D
Kaunis poika, mutta sitten kun töräyttää niin kyllä haisee, neuvolan hoitajakin sanoi että kylläpäs myrkyt päästi ilmoille. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi näiden lapsettomien pitää tulla aina sitä päätänsä aukomaan ?
Teillä ei ole lapsia se on teidän valinta, ja joilla taas on se on heidän asiansa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näiden lapsettomien pitää tulla aina sitä päätänsä aukomaan ?
Teillä ei ole lapsia se on teidän valinta, ja joilla taas on se on heidän asiansa.
Lapseton ei vaan tajua.. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V***ujee mä oon niin kateellinen tuollaisesta että sattuu. Hyvä että edes ymmärrät olla kiitollinen.
Kyllä, kiitollinen osaan olla joka hetkestä<3
Vierailija kirjoitti:
Tuota helpon vauvan sanomista kiltiksi en ole koskaan ymmärtänyt. Vai onko esim. koliikkivauva tuhma, ilkeä ja paha? Kiltteys on aina valinta, jonka ihminen tekee tietoisesti, enkä usko ainoankaan vauvan kykenevän tekemään tuota valintaa.
No siis aloitushan on selvä provo. Normaalin tapahtuman kuvaus, mutta tuo "ruusuilla tanssiminen" ja "kaunis synnytys" ja muu lässytys, joka kuitenkin paljastaa, ettei ap paljon tajua vauvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ihanaa jos jollain on vauvan kans ihanaa.
Meillä kaksi lasta ollut aivan järkyttävän itkuisia ihan synnäriltä asti. Raskaudet ollut kauheita (aivan kauhea pahoinvointi ja anemia). Imetys ei onnistunut ja vauvat eivät nukkuneet.
Lähipiirissäni ollut yksi tällainen uskomattoman kiltti vauva ja kyllähän tällaisen onnen kokeneet tekevät usein useamman lapsen.
Ps. Meidän vaikeista lapsista tullut kuitenkin kaksi vuotta täytettyä todella kilttejä ja ihania lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota helpon vauvan sanomista kiltiksi en ole koskaan ymmärtänyt. Vai onko esim. koliikkivauva tuhma, ilkeä ja paha? Kiltteys on aina valinta, jonka ihminen tekee tietoisesti, enkä usko ainoankaan vauvan kykenevän tekemään tuota valintaa.
No siis aloitushan on selvä provo. Normaalin tapahtuman kuvaus, mutta tuo "ruusuilla tanssiminen" ja "kaunis synnytys" ja muu lässytys, joka kuitenkin paljastaa, ettei ap paljon tajua vauvoista.
Olipas inhottavaan sävyyn kirjoitettu sinun viestisi ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomiohuor@üśŧā.
Mitä hirveämpiä kokemuksia, sitä enemmän saa huomiota.
”Paras” kertomus on se, jossa lettu repeää eniten.
En oikein tiedä, mitä tähän vastata. Hienoa, että vauva-aika on ollut helppo ja kaipa tuo, että lapsi on saanut alkunsa helposti ja raskauskin oli helppoa, voi olla onnittelemisen arvoinen juttu, mutta... miksi siitä tulee tunne, että jollakin tapaa oletetaan, että nämä vaikeudet ovat kuviteltuja tai muuten vain hankalien ihmisten vaivoja.? Hienoa, jos kaikki sujuu hyvin, mutta todellinen elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja jotenkin tuollainen yltiöpositiviisuus tekee asiasta myös epärealistisen.
Meillä molemmat vauvat ovat olleet ihania ja suloisia ja molemmat raskaudet ovat olleet helppoja mutta kärsin kyllä aamupahoinvoinnista raskauden alussa noin puoliväliin asti eikä se ollut niin kivaa. Synnytykset eivät myöskään olleet ihania ja voimaannuttavia kokemuksia, vaikka molemmat kestivät noin 12 tuntia. Esikoisen kohdalla sanoisin, että selvisin siitä eikä mikään mennyt pieleen mutta en pitänyt sitä minään upeana kokemuksena. Kuopuksen synnytys meni monella tavalla pieleen ja kuopus joutui tehollekin, joten kokemuksena sen olisi voinut ilman muuta jättää väliin. En tosin tiedä, miten tämän voi vääntää vanhemman viaksi.. Jos olisin ollut parempi ja rennompi vanhempi, kuopus ei olisi ollut väärässä tarjonnassa eikä napanuora olisi kiertynyt kaulan ympärille...
Ei ollut koliikkia kummallakaan, vauvat olivat kauniita ja erityisesti puolen vuoden iästä alkaen erittäin hyväntuulisia ja muiden ihmisten (tuntemattomienkin kehumia). Yövalvomisia oli silti esikoisella ja olin niistä aivan uupunut. Ne helpottivat vasta puolen vuoden iässä, jonka jälken vauva-arki alkoi todella olla helppoa. Imetys takkuili kuopuksella ja aiheutti oman stressinsä, samoin kuopuksen sairaalakäynnit ja sairastelu, vaikka muuten vauva nukkui yöt läpeensä heti, kun hänen annettiin vain nukkua ilman syöttöä.
Ei meillä sujunut kaikki aivan helposti mutta ei menty vaikeimman kauttakaan. Väittäisin, että suurimman osan vauva-arki on jotain täydellisen onnen ja täydellisen epäonnen väliltä. Tuollaiset yltiöhelpot tapaukset ovat poikkeuksia siinä missä yltiövaikeatkin ja hyvä niin. Ihmisillä kun tuntuu olevan taipumus ylpistyä ja kuvitella, että vauvan helppous on ihan omaa ansiota - niin kuin allergiat tai sairastelut tai raskauspahoinvointi olisi jotain, jonka voisi vain mielenlujuudella välttää.
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä, mitä tähän vastata. Hienoa, että vauva-aika on ollut helppo ja kaipa tuo, että lapsi on saanut alkunsa helposti ja raskauskin oli helppoa, voi olla onnittelemisen arvoinen juttu, mutta... miksi siitä tulee tunne, että jollakin tapaa oletetaan, että nämä vaikeudet ovat kuviteltuja tai muuten vain hankalien ihmisten vaivoja.? Hienoa, jos kaikki sujuu hyvin, mutta todellinen elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista ja jotenkin tuollainen yltiöpositiviisuus tekee asiasta myös epärealistisen.
Meillä molemmat vauvat ovat olleet ihania ja suloisia ja molemmat raskaudet ovat olleet helppoja mutta kärsin kyllä aamupahoinvoinnista raskauden alussa noin puoliväliin asti eikä se ollut niin kivaa. Synnytykset eivät myöskään olleet ihania ja voimaannuttavia kokemuksia, vaikka molemmat kestivät noin 12 tuntia. Esikoisen kohdalla sanoisin, että selvisin siitä eikä mikään mennyt pieleen mutta en pitänyt sitä minään upeana kokemuksena. Kuopuksen synnytys meni monella tavalla pieleen ja kuopus joutui tehollekin, joten kokemuksena sen olisi voinut ilman muuta jättää väliin. En tosin tiedä, miten tämän voi vääntää vanhemman viaksi.. Jos olisin ollut parempi ja rennompi vanhempi, kuopus ei olisi ollut väärässä tarjonnassa eikä napanuora olisi kiertynyt kaulan ympärille...
Ei ollut koliikkia kummallakaan, vauvat olivat kauniita ja erityisesti puolen vuoden iästä alkaen erittäin hyväntuulisia ja muiden ihmisten (tuntemattomienkin kehumia). Yövalvomisia oli silti esikoisella ja olin niistä aivan uupunut. Ne helpottivat vasta puolen vuoden iässä, jonka jälken vauva-arki alkoi todella olla helppoa. Imetys takkuili kuopuksella ja aiheutti oman stressinsä, samoin kuopuksen sairaalakäynnit ja sairastelu, vaikka muuten vauva nukkui yöt läpeensä heti, kun hänen annettiin vain nukkua ilman syöttöä.
Ei meillä sujunut kaikki aivan helposti mutta ei menty vaikeimman kauttakaan. Väittäisin, että suurimman osan vauva-arki on jotain täydellisen onnen ja täydellisen epäonnen väliltä. Tuollaiset yltiöhelpot tapaukset ovat poikkeuksia siinä missä yltiövaikeatkin ja hyvä niin. Ihmisillä kun tuntuu olevan taipumus ylpistyä ja kuvitella, että vauvan helppous on ihan omaa ansiota - niin kuin allergiat tai sairastelut tai raskauspahoinvointi olisi jotain, jonka voisi vain mielenlujuudella välttää.
💙
Meidän esikoinen oli vaativa vauva, itkeskeli paljon ja oli jotenkin tyytymätön koko ajan. Tulin raskaaksi ensi yrittämällä. Raskaus oli helppo, ei mitään ongelmia. Synnytys oli vaikea ja lapsi sai vain kolme pistettä. Myöhemmin puheenkehityksessä huomattiin ongelmaa ja hän sai autismi kirjon diagnoosin.
Nyt lapsi on teini ja aivan mahtava tyyppi. On pärjännyt perusopetuksessa loistavasti ja on aloittamassa syksyllä lukion.
Haluttiin kuitenkin toinenkin lapsi. Raskausaika oli niin ikään helppo ja synnytyskin oli helppo. Vauva oli helppo, siis todella rauhallinen, eikä itkenyt ikinä. Olin helpottunut, koska olin varautunut valvomaan. Mutta nyt teini-iässä kynnyksellä lapsi on todella haastava, siis siinä määrin, että ollaan jouduttu hakemaan ulkopuolista apua.
En ota omaksi kunniakseni lasten menestymistä tai toisaalta en syytä itseäni lasten haasteista. Lapset ovat minusta irrallisia olentoja ja olen parhaani tehnyt.
Kun minä sain esikoisen niin olin saanut jokapuolelta ennemminkin positiivisen ja kaunistellun kuvan vauva-arjesta. Totuus olikin sitten jotain ihan muuta. Ja ihan tasapainoisia normaaleja vanhempia ollaan.