Purnausta eskarista. Olenko liian suojeleva äiti?

No, kuulostaa sille että eskarissa vouhottavat nyt turhasta. Kuulostaa sille, että normaalista, jopa lahjakkaasta lapsesta yritetään vääntää ongelmallista? Kuten tuossa edellä sanottiinkin, hengittele puoli vuotta ja lapsesi pääsee kouluun. Tosin itse en ehkä temperamenttisena äitinä pystyisi pitämään mölyjä mahassani vaan olisi pitkän keskustelun paikka...

Niin, vaikeaa tämä on siksi, että olen hyvin eskari- ja koulumyönteinen jo ihan sukulaistenkin takia. Olen aina ajatellut, että asiantuntijat osaavat asiansa ja että vanhemmat ovat liian kiinni lapsessa. Nyt kuitenkin hiljalleen alkaa mielipide muuttua, erityisesti kun miehen sisko (alakoulun ope) on ollut aivan hämmästynyt tilanteesta. Hän siis alunperin kehotti kouluvalmiustestiin, kun oli sitä mieltä, että sieltä saa hyvää infoa ja on tyrmistynyt, kun lto ja elto sivuuttavat testin tulokset ja psykologin lausunnon ja jatkavat tätä lapsen ongelmallistamista. 

Yksi syy lapsen ongelmallisuuteen voi tosiaan olla tuo, että lapsi tarvitsee keskittymiseensä jotain näprättävää eli kuunnellessaan pyörittää kynää, järjestelee penaaliaan jne. Tätä eivät ole vielä ottaneet ongelmaksi mutta asiasta on jo mainittu. Se on sitten varmaan seuraavaksi vuorossa...

Itseäni ärsyttää erityisesti se, että lapsi selviytyy tehtävistä, osaa laskea ja lähes lukea (ei vielä muuta kuin tapailee sanoja). Hän ei tee virheitä, tosin käsiala ei ole tyttömäisen siistiä vaan aika lennokasta ja siitäkin on huomautettu. Piirtää ja värittää ns. rumasti eli sotkuisesti. Ihan suoraan sanottuna ongelma tuntuu olevan siinä, että tyttö ei ole tyttömäinen eikä kiltin ja tottelevaisen lapsen oloinen. Hän siis tosiaan on kiltti ja tottelvainen mutta ei hiljainen eikä arka, ja jotenkin tämä tuntuu nyt olevan tapetilla. Joka tilanteessa jaksetaan muistuttaa, että tosiaan pelaa jalkapalloa poikien kanssa, kiipeilee lumikasoissa poikien kanssa, leikkii miekkataisteluja poikien kanssa... Ei siis sovi siihen muottiin, mikä lto:lla on kilteistä lapsista.

Ap

LTO:lla yleisesti aika vähän tietoa erilaisuuden hyväksymisestä ja siitä miten erilaisia tehtäviä teetetään eri tavoin eri lapsilla. (Mikä taas johtuu siitä että lasten kanssa tehtävää työtä ei arvosteta ja koulutus+palkkaus siksikin puutteellista mutta se on sitten jo toinen juttu:) Paikkakunnan ilmastosta riippuu miten asioihin suhtaudutaan, haetaanko diagnooseja ja luokittelua vai edetäänkö ratkaisukeskeisesti ja arvostetaan lasten erilaisuutta. Kertomasi perusteella lapsesi turhautuu saatuaan helpot tehtävät tehdyiksi (kuten joku jo sanoikin) ja oletan että lapsesi on tyttö kun sanoit että pitää poikkeuksellisesti rajummista touhuista (tai jotain siihen suuntaan), johon taas ei auta oikein mikään - ongelma on tädeissä joiden mukaan tytöille on olemassa edelleen tietty tapa toimia ja leikkiä jotta ovat normaaleja, tytöt ja pojat kasvatetaan yhä eri tavoin ja sukupuolen perusteella, valitettavasti.

Monilla ei ole tähän resursseja vaan tavoitteena on tasapäistäminen. Koulun tarkoitus on tasapäistää ja opettaa kunnioittamaan auktoriteetteja, ei löytämään ylpeyttä ja iloa olla oma itsensä. Kaiken mitä koulu opettaa voi oppia elämässä muutenkin, olennaisinta olisi itsensä hyväksyminen ja arvostaminen ja tätä kautta toisten kanssa toimeentuleminen, mutta se on toissijaista tämän päivän koulussa.

Lähtisin liikkeelle ratkaisukeskeisesti:

-lapselle kuvat avuksi pukemiseen ja vielä järjestys

-lisätehtäviä/oma vihko jota voi käyttää kun muut tehtävät tehty

-tuki ja kannustus itsetunnolle kotoa (jos sitä ei päiväkodista saa)

Ja tiedoksi että vaikka tutkimukset ovat hyväksi silloin kun ovat tarpeellisia, tässä kohtaa kertomasi perusteella harkitsisin vakavasti niihin menoa sillä a) tilanne todennäköisesti uusi ja eri kun koulu alkaa b) tutkimusten perusteella voi olla edessä erityisluokkapaikka joka näillä resursseilla olkoonkin kuinka hyvä idea tahansa ei lapsen kohdalla todennäköisesti tuota toivottua tulosta.

(Mistä tiedot peräisin? Erkkapuolen koulutus ja työssä tehtyjen omien virheiden kautta oppiminen ja koulumaailman monipuolinen näkeminen.)

Minustakin kuulostaa kertomasi perusteella, että on päiväkodissa oltu turhan tarkkoja. Itse eskariopena katson, että jos lapsi osaa tehdä tehtävässä sen mitä vaaditaan (jos on esimerkiksi tehtävänä piirtää erilaisia viivoja ja lapsi suoriutuu tästä) eikä häslää koko aikaa ympäri ryhmätilaa häiriten muita, on se ihan riittävä osaamisen taso. En näe suurta haittaa siinä, että paperin reunoilla on ylimääräisiä kuvia. Vaikea toki sanoa näin tältä lukemalta miten asia on ryhmää katsottaessa. Toisten opettajien mielestä on tärkeää saada jonkinlainen tietty valmis "tuote" paperiin, siis jos on tarkoitus piirtää viivoja niin mitään muuta ei saa tehdä. Ymmärrän senkin pointin, en vain itse pidä sitä niin tärkeänä. 

Sitten tuo pukemisasia: Eskarivuonna on mielestäni tarkoitus harjoitella omista tavaroista huolehtimista ja itse päälle pukemista. Ei ole tarkoitus osata sitä. Vuosi on sitä varten, että näitä asioita käydään läpi. Meillä eskarissa on esimerkiksi eteisessä kuvat puettavista vaatteista, jotka aikuinen laittaa esiin sään mukaan. Pukeutumaan lähtiessä aikuinen sanoo ryhmälle mitä puetaan ja miksi. Sen jälkeen on tarkoitus, että lapset itse tarkistavat kuvalistasta jos joku jäi epäselväksi. Ulkona vielä saatetaan tarkistaa onko välissä fleece tai kumpparissa villasukka. Jos ei, lapsi käy laittamassa. Jos lapsi on pukiessa sitä mieltä, että hänelle ehdottomasti tulee kuuma fleece päällä, voidaan sopia että on ilman sitä ja ulkona voi sitten kysyä välillä onko kylmä tullut, ja tämä on opiksi jos vilu sitten on ja fleece täytyy hakea.
Ehkä ap teidänkin eskarissa voisi olla jotain keinoja miten pukeutumista harjoitellaan ja tuetaan kouluun itsenäistymistä. Periaatteessa noiden viisivuotiaiden kohdalla se toteutuu, kun heitä ohjataan ja ehkä he sitten ovat seuraavana vuonna valmiimpia kantamaan vastuun itse. Toisaalta kyllähän tyttösi voisi  käydä pukemassa lisää? Ehkä hän siinä mielessä voisikin kantaa vastuuta enemmän, en tiedä.

Mulla on kanssa eskarilainen, jolla on puheen kehityksen viivästymä ym. pientä. Rauhallinen poika ja sosiaalinen ja ihan normaali lapsi. Lapsi on saanut päiväkodissa aina jonkin verran erityistä tukea tai ollut niin kutsutulla kahden paikalla.

Mä en ole lapsestani huolissani. Huomaan lukuisten keskustelujen pohjalta, että päiväkodin opet vouhottavat turhaan ja hysterisoivat tiettyjä asioita. Esimerkiksi eräässä tilanteessa vaikeroivat ja vääntelivät käsiään ja kertoivat, etteivät tiedä miten toimia poikani kanssa ja onko jokin hätänä. Kysyin opeilta, että ovatko tulleet kysyneeksi pojalta itseltään asiasta ja eipä ollut tullut mieleen. Selvitin asian pojan kanssa kahdessa minuutissa ja poika itse sanoi, että koska kukaan ei kysynyt, niin hän ei kertonut.

Nyt valittavat, ettei poika jaksa keskittyä ja pyöräyttelee silmiään ryhmätilanteissa ja pulisee muiden kanssa. Totesin, että kuulostaa motivaation puutteelta ja selvisi, että jotain helmiä oli pitänyt pujottaa pitkään ja hartaasti nauhaan. Ei muakaan kiinnostaisi..Ihmettelen päiväkodin kaavoihin kangistunutta luterilaista meininkiä, että kaikkien pitäisi tasapäisesti olla kiinnostunut helmien pujottelusta, lehtien poimimisesta tai hiihtämisestä ihan vaan siksi, että opet ovat päättäneet sitä suorittaa.

Muistan itsekin miten helvetin tylsää on koulussa joskus ollut kun on menty hitaimpien tahtiin. Turhauttavaa junnaamista, joka ei älyllisesti anna yhtään mitään.

Poikani on oppinut itsekseen lukemaan, pelaa sujuvasti shakkia jne. ja on matemaattisesti lahjakas.Uskon, että pojalle tulee yhtä tylsä peruskoulutaival kuin itselläni oli.

Jos eskarissa oletetaan että lapset tehtävät tehtyään istuisivat hiljaa paikallaan, tekemättä mitään, ja koskematta enää edessään oleviin vihkoon ja kynään. Niin silloin ongelma on kyllä eskarissa eikä lapsessa. Minkään ikäinen lapsi ei selviäisi sellaisesta tehtävästä, vaan lapsi on aina joko liian pieni ja kärsimätön selvitäkseen, tai sitten tarpeeksi iso ja fiksu tajutakseen ettei tehtävän suorittamisesta ole hänelle tai hänen oppimiselleen mitään hyötyä. Tietysti lasta pitää jossain määrin opettaa tekemään myös tehtäviä joihin hänellä ei ole motivaatiota, mutta tehtävä "Edessäsi on esineitä. Odota 15 minuuttia hiljaa koskematta esineisiin samalla kun nuoremmat tekevät tehtäviään loppuun ja koskevat omiinsa" on enemmän 6-vuotiaan kiusausta kun hyödyllistä opetusta.

Jos taas tilanne on että lapsi ei piirtelyn takia tee tehtäviään ollenkaan, tai tekee ne huonosti, silloin tilanne on ongelma ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Mutta kirjoituksestasi päätellen, jos kerran lapsesi tekee tehtävät ja piirtelee siinä välissä kun joutuu odottamaan nuorempia ja hitaampia. Lapsella ei ole mitään ongelmaa, vaan ongelma on liian vaativissa aikuisissa.

Vaatteitten päälle pukemisesta jos saisin ehdottaa: Lapsille mahdollisuus mennä kesken ulkoilun hakemaan lisää vaatteita/vähentämään vaatteita? Kohta koulun aloittavan voi kyllä mielestäni hyvin laittaa pukemaan itse, mutta virheettömyyttä tuon ikäisiltä ei voi odottaa, ja jos ulkona ollaan kauan niin vääränlainen pukeutuminen pitäisi jossain vaiheessa ulkoilua saada korjata.

Meillä oli samanlaista vainoa aikanaan eskarissa pojan kanssa. Oli kans muka jälkeenjäänyt ja sitä ja tätä oppimisproblematiikkaa. Kypsyin tähän jatkuvaan valittamiseen. Vaihdoin toiseen kouluun ekalle luokalle, ja siitä lähtein on ollut kiitettävän oppilas kautta linjan. Koulussa kaikki sujuu, muisti on hyvä ja kaikki on mennyt lähes täysin pistein. Joten ap, vaihda vaikka toiseen kouluun mutta älä anna leimata lastasi kun se ei ole se totuus. Miksi pitää tehdä lapsesta ongelmalapsi, kun hän ei sitä kerran ole!