Yksinäinen odottaja

Tilanne on se että olen parisuhteessa ja tulin yllättäen raskaaksi. Teen työtä josta jouduin jäämään erityisäitiysvapaalle jo ennen raskauden puoltaväliä. Työn luonne oli erittäin sosiaalinen ja minulla oli satoja kollegoja joiden kanssa tuli vietettyä paljon aikaa työreissuilla, mutta nyt äitiyslomalle jäädessäni tuntuu kuin olisi matto vedetty jalkojen alta. Tämä yksinäisyyden tunne on kamala. Päivät ja tunnit matelee, kavereita tulee nähtyä harvoin sillä kukaan ei ole samassa elämäntilanteessa kanssani ja heillä on omat työreissut ja kiireensä. Vietän toki paljon aikaa mieheni kanssa, mutta hän käy myös töissä ja hänellä on omat harrastukset joiden ympärillä arki pyörii. Viime aikoina on tullut enemmän itkettyä kun nautittua tästä odotusajasta. Pahinta on että kukaan ei ymmärrä miltä minusta tuntuu! Emme olleen suunnitelleet lapsen yrittämistä vielä muutamaan vuoteen, toki nyt olen iloinen tästä tilaisuudesta vaikka se tapahtuikin vähän aikaisemmin kun olimme ajatelleet. En halua valittaa kuinka paskaa elämäni tällä hetkellä on, mutta yksinäisyys kyllä kalvaa sisintä. Lähipiirissäni kaikki naureskelevat että nauti nyt kun voit, NIIN MISTÄ??? Siitä että aikani ei kulu millään päivisin, siivoilen kotia monta kertaa viikossa ja liikun parhaani mukaan mutta siihen menee normaalista 8 tunnin työpäivästä ehkä 3 tuntia. Onko ketään samassa tilanteessa olevaa jolta saisi vertaistukea?