Selvisi että lapsi ei olekkaan minun
Tämä asia selvisi nyt kun tyttö on 10 vuotta.Miten tähän oiken pitäisi suhtautua?Älkää edes kysykö miten asia selvisi en tahdo puhua siitä.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaikeaa hylätä, mutta vääjäämättä tulee mieleen joka kerran kun lapsen näkee, että en ole isä ja isä on xx jos tietää ja vielä sattuu tuntemaan biologisen isän. Ikuinen muistutus ja varsinkin jos ulkonäkö kertoo omaa kieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Niinpä. Eihän se lapsen vika olekaan. Vaan sen kreisi bitzin.
Jep. Jos nyt kävisi ilmi, että tyttäreni eivät olekaan minun niin vaimo lentäis pihalle, mutta tyttäret eivät. Vanhempi tyttöni on 13.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaatii itsekunnioituksen puutetta toisen miehen lapsen kasvattaminen.
Ja vastuuntunnon puutetta kasvattamatta jättäminen. Jokainen sitten miettiköön itse, minkä ominaisuuden puute on pahin.
En minä ole vastuussa vaimoni ja jonkun toisen miehen teoista.
Et tietenkään. Mutta kyllä ihminen valitettavasti on aina moraalisesti vastuussa sille ihmiselle, joka kutsuu häntä isäksi tai äidiksi.
Moraalinen vastuu on kertoa lapsellekin totuus äidistä, mitä on tapahtunut.
Nainen teki väärin, sehän nyt on selvää. Olet kuitenkin rakastanut ja huolehdinut lapsesta 10 vuoden ajan ja ollut hänelle vanhempi, huoltaja ja isä. Etkö voi olla sitä jatkossakin? Kaatuuko kaikki se mitä teidän välillänne on siihen, ettei hänellä ole sinun geeniperimääsi?
Sinulla taitaa olla kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksyt hänet siitä huolimatta tai sitten et. Jos aiot jatkossakin olla hänen isänsä niin ole sitä koko sydämestäsi. Unohda geenit ja biologia. Jos et voi jatkaa hänen isänään niin sitten ota selkeä ero lapsesta ja hänen äidistään. Mikään ei satuta enemmän kuin vanhempi, joka on kykene olemaan läsnä muttei kykene pysymään poissakaan. Kaikki tai ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaikeaa hylätä, mutta vääjäämättä tulee mieleen joka kerran kun lapsen näkee, että en ole isä ja isä on xx jos tietää ja vielä sattuu tuntemaan biologisen isän. Ikuinen muistutus ja varsinkin jos ulkonäkö kertoo omaa kieltään.
Jotenkin vähän keskenkasvuista ajattelua. Sitä lastahan on huijattu vielä enemmän kuin isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Niinpä. Eihän se lapsen vika olekaan. Vaan sen kreisi bitzin.
Jep. Jos nyt kävisi ilmi, että tyttäreni eivät olekaan minun niin vaimo lentäis pihalle, mutta tyttäret eivät. Vanhempi tyttöni on 13.
Vaihtiaisit nuorempaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaatii itsekunnioituksen puutetta toisen miehen lapsen kasvattaminen.
Ja vastuuntunnon puutetta kasvattamatta jättäminen. Jokainen sitten miettiköön itse, minkä ominaisuuden puute on pahin.
En minä ole vastuussa vaimoni ja jonkun toisen miehen teoista.
Et tietenkään. Mutta kyllä ihminen valitettavasti on aina moraalisesti vastuussa sille ihmiselle, joka kutsuu häntä isäksi tai äidiksi.
Moraalinen vastuu on kertoa lapsellekin totuus äidistä, mitä on tapahtunut.
Kyllä. Hänellä on oikeus totuuteen, mutta myös oikeus niiden ihmisten huolenpitoon, joita hän on pitänyt vanhempinaan. Tässä ketjussa ei moni tunnu tajuavan, että suurimman huijauksen kohde on lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan se sun, kun olet hänet kasvattanut ja häntä rakastanut. Toivut kyllä. Eli jatkat lapsesi rakastamista ja jatkossa rakasta vielä enemmän. Ei vanhemuus ole pelkkää biologista vanhemmuutta.
Nainen voi aina olla varma äitiydestään, joten ei voi kokea samaa kuin mies.
Ystäväperheessä on kolme lasta. Perheen isä on isä kaikille, mutta biologinen isä kahdelle. Tunnen isän äärimmäusen hyvin ja hän on todellakin kaikkien kolmen lapsen isä ja rakastaa kaikkia eikä se mäy missään, että yksi on ei-biologinen lapsi.
Mutta jos ap haluaa olla pikkumainen mulk ku ja hylätä lapsensa, niin voi samalla vaikka kuolla. Ketään ei enää siinä vaiheessa kiinnosta.Ai nyt ap on mulk ku, kun muija on kusettanut 10 vuotta.
Kyllähän se LAPSEN kannalta aika mulkkua olisi. Naista tässä nyt ei kuulu ajatellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaikeaa hylätä, mutta vääjäämättä tulee mieleen joka kerran kun lapsen näkee, että en ole isä ja isä on xx jos tietää ja vielä sattuu tuntemaan biologisen isän. Ikuinen muistutus ja varsinkin jos ulkonäkö kertoo omaa kieltään.
Jotenkin vähän keskenkasvuista ajattelua. Sitä lastahan on huijattu vielä enemmän kuin isäänsä.
Niinpä tässä on kyse myös siitä lapselle valehtelusta, hyvä pointti. Enemmänkö valehdeltu lapselle? Kyllä minun mielestä ihan tasoissa mennään tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaatii itsekunnioituksen puutetta toisen miehen lapsen kasvattaminen.
Ja vastuuntunnon puutetta kasvattamatta jättäminen. Jokainen sitten miettiköön itse, minkä ominaisuuden puute on pahin.
En minä ole vastuussa vaimoni ja jonkun toisen miehen teoista.
Et tietenkään. Mutta kyllä ihminen valitettavasti on aina moraalisesti vastuussa sille ihmiselle, joka kutsuu häntä isäksi tai äidiksi.
Moraalinen vastuu on kertoa lapsellekin totuus äidistä, mitä on tapahtunut.
Kyllä. Hänellä on oikeus totuuteen, mutta myös oikeus niiden ihmisten huolenpitoon, joita hän on pitänyt vanhempinaan. Tässä ketjussa ei moni tunnu tajuavan, että suurimman huijauksen kohde on lapsi.
Lapsi pärjää äitinsä kanssa, mutta miehen suvun jatkuminen ei ole niin varmaa.
Joo, tässähän on siis kaksi täysin erillistä kysymystä: Miten käy parisuhteen ja miten käy isyyden. Ne eivät liity toisiinsa.
ARGH!!! Mua niin hitokseen uteluttaa, että miten sait tietää. Ymmärrän, ettet kerro, kun ei se mulle kuulu. Silti... nyt menee kynsien pureskeluksi.
Pahoittelut kuitenkin ja voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaikeaa hylätä, mutta vääjäämättä tulee mieleen joka kerran kun lapsen näkee, että en ole isä ja isä on xx jos tietää ja vielä sattuu tuntemaan biologisen isän. Ikuinen muistutus ja varsinkin jos ulkonäkö kertoo omaa kieltään.
Jotenkin vähän keskenkasvuista ajattelua. Sitä lastahan on huijattu vielä enemmän kuin isäänsä.
Niinpä tässä on kyse myös siitä lapselle valehtelusta, hyvä pointti. Enemmänkö valehdeltu lapselle? Kyllä minun mielestä ihan tasoissa mennään tässä.
Lähtökohtaisesti lapsi on heikommassa asemassa kuin aikuiset. Hän on riippuvainen niistä, joita pitää vanhempinaan. Ja tässä tapauksessa koko lapsen olemassaolo perustuu huijaukselle. Joten kyllä se on aika m^lkkua, jos tuossa tilanteessa miettii vain omaa itsekunnioitustaan eikä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaatii itsekunnioituksen puutetta toisen miehen lapsen kasvattaminen.
Ja vastuuntunnon puutetta kasvattamatta jättäminen. Jokainen sitten miettiköön itse, minkä ominaisuuden puute on pahin.
En minä ole vastuussa vaimoni ja jonkun toisen miehen teoista.
Et tietenkään. Mutta kyllä ihminen valitettavasti on aina moraalisesti vastuussa sille ihmiselle, joka kutsuu häntä isäksi tai äidiksi.
Moraalinen vastuu on kertoa lapsellekin totuus äidistä, mitä on tapahtunut.
Kyllä. Hänellä on oikeus totuuteen, mutta myös oikeus niiden ihmisten huolenpitoon, joita hän on pitänyt vanhempinaan. Tässä ketjussa ei moni tunnu tajuavan, että suurimman huijauksen kohde on lapsi.
Lapsi pärjää äitinsä kanssa, mutta miehen suvun jatkuminen ei ole niin varmaa.
Ilmeisesti olet lapseton, koska sinulla on ihan selkeästi mahdotonta ymmärtää asian pointtia. Lapsi ei muutu toiseksi ihmiseksi yhtäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on kuitenkin aikanaan kerrottava tausta. Monelle on tosi tärkeää tietää oikeat juurensa ja elämän palapeli ei ole täysi, jos ei tiedä. Ei se ole kaikille yksinkertaista alkaa isäksi toisen lapselle, vaikka vaimonsa on äiti. Ei ole, eikä sellasta voi kukaan vaatia.
Siinä kohtaa kun on 10 vuotta ollut isä vaatii melkoista tunnekylmyyttä tuosta vain hylätä se lapsi.
Vaatii itsekunnioituksen puutetta toisen miehen lapsen kasvattaminen.
Ja vastuuntunnon puutetta kasvattamatta jättäminen. Jokainen sitten miettiköön itse, minkä ominaisuuden puute on pahin.
En minä ole vastuussa vaimoni ja jonkun toisen miehen teoista.
Et tietenkään. Mutta kyllä ihminen valitettavasti on aina moraalisesti vastuussa sille ihmiselle, joka kutsuu häntä isäksi tai äidiksi.
Moraalinen vastuu on kertoa lapsellekin totuus äidistä, mitä on tapahtunut.
Kyllä. Hänellä on oikeus totuuteen, mutta myös oikeus niiden ihmisten huolenpitoon, joita hän on pitänyt vanhempinaan. Tässä ketjussa ei moni tunnu tajuavan, että suurimman huijauksen kohde on lapsi.
Lapsi pärjää äitinsä kanssa, mutta miehen suvun jatkuminen ei ole niin varmaa.
Miten se lapsi pärjää tuollaisen huijarin kanssa, jos ei mieskään pärjää?
Karmea tilanne, akka lähtisi heti.
Ei mitään mahdollisuutta jatkoon.
Lapsen pitäisin.
Hahahaha. Oikein! Mies saa aina sukunimen lapselle vaikka äiti tekee kaiken. Saatte maistaa vähän naisen asemaa kun se valta ei olekaan teillä! Lällällää!
Yltiö kirjoitti:
Porvoossa tapahtuu?
Väität että naiset olisivat pyhiä Maria Magdalenoja tekemättä mitään väärää tai pahaa koskaan. Itse olet Porvoosta.
Just näin. Täällä näyttää kaikki menevän päälaelleen.