Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen alkanut vihaamaan työtäni kokkina niin paljon.
02.03.2019 |
En edes haluaisi kokata kenellekään.
Niin paljon paineita ja ne myöskin tulevat jo silloin jos joudun ystävien seurassa tekemään ruokaa. Tulee jo heti ahdistus siitä, että minua sanotaan sillä ammattinimikkeellä.
Enää en haluaisi liittyä koko alaan milläänlailla. Haluaisin sen pois minusta kokonaan.
Tavallaan, pidän luovuudesta ja kun saa keskittyä rauhassa. Silloin syntyy hyviä tuloksia. Sillon mieli on levollinen ja haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Silloin kun olin kunnianhimoinen niin kirin hyvin nopeasti keittiössä vastuualueille.
Olin oikeasti todella hyvä kokonaisuudessaan jos miettii kokemuksia vuosissa, joita ei ole paljoa. Mutta töitä on paiskittu ihan liikaakin ja stressattu. Olen omistautunut koko sielullani siihen ihan oman hyvinvoinnin kustannuksella.
Oli pakko lähtee vakituisista työsuhteista. Aloin ymmärtämään ettei raadollisuus tule koskaan loppumaan vaan se yltyy ja kehityksen pitäisi jatkua yhtä vauhdikkaana jos haluaa olla työssään hyvä.
Nyt vain käyn tekemässä keikkaa ja hoidan homman ja lähden kotiin. Saan kyllä positiivista palautetta työstäni mutta se ei hetkauta mihinkään suuntaan. Ei kiinnosta enää muu kuin että elämiseen riittää palkka.
Olen ilonen, että alalle ryhdyin ja sieltä sain kyllä kovan opin rankkaan työntekoon ja se pysyy minussa. Mutta työ itsessään on aivan p*skaa suoraan sanottuna.
Olen vieläkin niin nuori, että voisin valmistua mihin ammattiin vain jos alkaisin tekemään töitä sen eteen.
Nyt minulla on onneksi hyvä motivaatio lukea pääsykokeisiin, sillä jokainen työpäivä on tuskaa ja henkisestä tappelua siitä olenko riittävän hyvä koska tiedostan etten enää pysy mukana kehityksessä niin kuin pitäisi sillä kiinnostus on tyystin kadonnut.
Olen kyllä muutenkin suunnanut kiinnostukseni muihin asioihin.
Terveys on kaikkein tärkein ehdottomasti ja ravinnon puhtaus, jota ei ravintoloissa kyllä ole suurimassakaan osassa.
Ruoanlaatu ei ole kovin ravintotiheää ja ymmärrän sen, maku ja kauneus on siellä maailmassa prioriteetti ykkösenä.
Kenellekään käynyt vastaavanlaisesti?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupea tv-kokiksi?
Painajainen :D
Ap
Ei se sen vähemmän tekopyhää ole muuallakaan.
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Ei se sen vähemmän tekopyhää ole muuallakaan.
Sinccis
Ymmärrän tuon tapasi ajatella.
Tiedän, ettei mikään ole täysin totuudenmukaista ja siihen tulee törmäämään kaikkialla. Tuo on kuitenkin minulle iskostunut sietämättömäksi maailmaksi en osaa enkä enää haluakaan olla osana sitä. Arvostan ylikaiken oikeasti ammattitaitoisia ravintola-alan työntekijöitä, joistakin huokuu ammattiylpeys vielä vanhana konkarina jolle nostan hattua. Ainakin ne joilla on sydän mukana.
Minä en vain siihen kuulu enää.
Pidän enemmän aistikkaammasta ja syvällisestä työstä, rauhasta ja luovuudesta.
Haluan edesauttaa ihmisten hyvinvointia.
Jokin kriisi tullut kai tämän alan suhteen. Se on ristiriidassa omien periaatteiden kanssa.
Ap
Nyt alkoi kiinnostamaan mihin aiot vaihtaa, mihin pääsykokeeseen luet? Itse väsyin myös ravintolaelämään. Sinne hakeutuu hyvin samankaltaista porukkaa ja aina ryypätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt alkoi kiinnostamaan mihin aiot vaihtaa, mihin pääsykokeeseen luet? Itse väsyin myös ravintolaelämään. Sinne hakeutuu hyvin samankaltaista porukkaa ja aina ryypätään.
Tutkijan töihin hakeudun. Haluan edesauttaa ihmisten terveyttä oikeanlaisella ravitsemuksella.
Ap
kokin duuni on kyllä uuvuttavaa ja palkkaus työmäärään nähden olematon. Alalla paljon myös alkoholisteja.
Moni Kollega on vaihtanut työtä ja ovat onnelisia uusissa työpaikoissaan.
Minä olen tehnyt näitä hommia 25 vuotta ja ammatin/työn vaihtaminen on mielessä usein, myös tämä kaupungissa asuminen kyllästyttää ja kaipaan takaisin lapsuuden maisemiin maaseudulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaa hyvin sitä mielikuvaa kokin työstä, mikä minulla on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole itse alalla, mutta kuullut yhdeltä kokki-tutulta todella samantyyppisiä ajatuksia. Haluan toivottaa sinulle onnea ja tsemppiä uuteen alkuun - hienoa, että uskallat lähteä hakemaan ja kokeilemaan uutta, että kuuntelet sydäntäsi! Lycka till!
Ps. Oma isäni vaihtoi alaa aikuisena. Teki noin 35-vuotiaaksi asti erinäisiä hanttihommia, kunnes luki itsensä ylioppilaaksi ja opiskelu akateemisen ammatin yliopistossa, valmistui vähän yli nelikymppisenä. Häneltä olen omaksunut asenteen, että aina voi uudelleenkouluttautua ja löytää oman juttunsa.
Onhan tämä rankkaa ja huonosti palkattua, sosiaalisen elämän työvuoroilla tuhoavaa, mutta en vaihda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä kyllä alalla riittää, mullakin olis monta paikka missä sais tehdä 12 tuntista vuoroa vaikka joka päivä mutta ei kiitos.
Alalla on suoraan sanottuna persreikämäistä porukkaa, jotka tekevät jokaisesta päivästä, tunnista ja minuutista sietämätöntä.
Muuten alalla voisi työskennelläkin, päivät menevät nopeasti ja tietää työpäivän jälkeen tehneensä jotakin.
Häiriintynyt ja sairasilmapiiri kuitenkin on liikaa normaalille ihmiselle, joka haluaisi että ihmiset käyttäytyisivät edes alkeellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asiantuntijatyössä jossa on paljon kaikenlaisia paineita, mutta sen vastineeksi minulle maksetaan hyvää palkkaa ja saan hyvää ja arvostavaa kohtelua. Vaikuttaa siltä että sinun kannattaa käynnistää alanvaihtoon tähtäävät toimet viivyttelemättä.
Joskus ihmettelin miksi niin moni minua vanhempi kokki kehoitti vaihtamaan alaa.
Eikä kysymyksessä ollut henkilökohtainen työn tekoni vaan yleisesti moni on ottanut asian esille ja harmitellut kun eivät ole opiskelleet jotain muuta.
Jopa oma esimieheni itse irtisanoutuessaan joka oli päässyt todella pitkälle ja oli älyttömän hyvä työssään sanoi, ettei alalle kannata jäädä ja kannusti kun kerroin suunnitelmistani. Silloin olin itsekin jo irtisanoutunut sen aikaisesta työsuhteesta pitkän pohdinnan jälkeen.
Nyt kyllä ymmärrän täysin. Sivusta seuranneena ja itse myöskin uupuneena ollut, ettei se kyllä pidemmällä tähtäimellä ole hyväksi keholle eikä etenkään mielelle.
Työssä on paljon hyviäkin puolia ja voi päästä näkemään upeita juhlia ja elämyksiä. Myöskin ihana eufoorinen olo voi tulla kovan työpäivän jälkeen kun asiakkaat ovat olleet erittäin tyytyväisiä.
Minussa olisi aineista moniin asioihin alalla kunhan haluaisin kehittyä mutta jokin täydellinen vastenmielisyys on tullut vastaan hiljalleen. Palkankin olen saanut jo reilusti nostettua ahkeralla työnteolla.
Mutta rahakaan ei ratkaise ja samaa palkkaa pitäisi saada vähemmälläkin varsinkin kun tuossa joutuu laittamaan aivan kaiken täysillä peliin pärjätäkseen. Vapaa-aikakin kuluu monien asioiden organisointiin, jotta päivä menisi putkeen jos on vastuuta.
En ole koskaan ollut kovin lukevaa (opiskelevaa) sorttia erinäisten asioiden vuoksi mutta kyllä se saa nyt maistua päästäkseen ehkä parempaan tulevaisuuteen.
Ap
Hienoa ap, että olet jo löytänyt uuden vaihtoehdon, johon tähdätä. Ilmeisesti luet ravitsemustieteen pääsykokeisiin? Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Hienoa ap, että olet jo löytänyt uuden vaihtoehdon, johon tähdätä. Ilmeisesti luet ravitsemustieteen pääsykokeisiin? Tsemppiä!
Sitäpä juuri. Kiitos! 😊
Ap
Alan henkistä rankkuutta ei tajua ulkopuoliset. Juurikin tuo että ronski läppä lentelee, olit sitten Rossossa tai Savoyssa, paksu nahka pitää olla sillä asiat töksäytetään suoraan. Mokia ei saisi tehdä, kiire on kamala. Seksuaalinen häirintä/ahdistelu ja kaikenmaailman flirttailu on jokapäiväistä. Samoin selkään puukottaminen. Alalla kamala määrä asennevammaisia.
Kouluttauduin itse alalle, koska kuvittelin että intohimo ruokaan riittäisi. No, ei se riittänyt- herkkänä ihmisenä masennuin pian kaikista epäkohdista, ja koin lisäksi jatkuvaa riittämättömyyttä kun olin suht hidas töissäni. Paska palkka ja huonot loma-ajat eivät kamalasti auttaneet asiaa.
Alue: Aihe vapaa
Lisänä vielä se paineiden tuoma ahdistus ja kuitenkin pitäisi olla todella iloinen sekä heittää ronskia läppää.
Seksuaalista ahdistelua on paljon. Olen kokenut sitä itse ihan liikaa, jopa nuorempana pelännyt työpaikan puolesta jos en ole mennyt mukaan ehdotuksiin.
Nykyään voisin vetää samantien raivarit tai olla väkivaltainen jos kukaan sopimattomasti lähentelee työpaikalla.
Ala on kovettanut todella paljon.
Se ahdistus vielä on vienyt huonompiin elämäntapoihin ja viinaan jota en enää onneksi ota.
Se maailma on niin hullunkurista ja tekopyhää. En sovi joukkoon enää lainkaan.
Purkaudun, jos joku ymmärtäisi.
Ap