Olen alkanut vihaamaan työtäni kokkina niin paljon.

En edes haluaisi kokata kenellekään.
Niin paljon paineita ja ne myöskin tulevat jo silloin jos joudun ystävien seurassa tekemään ruokaa. Tulee jo heti ahdistus siitä, että minua sanotaan sillä ammattinimikkeellä.
Enää en haluaisi liittyä koko alaan milläänlailla. Haluaisin sen pois minusta kokonaan.
Tavallaan, pidän luovuudesta ja kun saa keskittyä rauhassa. Silloin syntyy hyviä tuloksia. Sillon mieli on levollinen ja haluaa tehdä kaunista jälkeä.
Silloin kun olin kunnianhimoinen niin kirin hyvin nopeasti keittiössä vastuualueille.
Olin oikeasti todella hyvä kokonaisuudessaan jos miettii kokemuksia vuosissa, joita ei ole paljoa. Mutta töitä on paiskittu ihan liikaakin ja stressattu. Olen omistautunut koko sielullani siihen ihan oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Oli pakko lähtee vakituisista työsuhteista. Aloin ymmärtämään ettei raadollisuus tule koskaan loppumaan vaan se yltyy ja kehityksen pitäisi jatkua yhtä vauhdikkaana jos haluaa olla työssään hyvä.

Nyt vain käyn tekemässä keikkaa ja hoidan homman ja lähden kotiin. Saan kyllä positiivista palautetta työstäni mutta se ei hetkauta mihinkään suuntaan. Ei kiinnosta enää muu kuin että elämiseen riittää palkka.

Olen ilonen, että alalle ryhdyin ja sieltä sain kyllä kovan opin rankkaan työntekoon ja se pysyy minussa. Mutta työ itsessään on aivan p*skaa suoraan sanottuna.
Olen vieläkin niin nuori, että voisin valmistua mihin ammattiin vain jos alkaisin tekemään töitä sen eteen.

Nyt minulla on onneksi hyvä motivaatio lukea pääsykokeisiin, sillä jokainen työpäivä on tuskaa ja henkisestä tappelua siitä olenko riittävän hyvä koska tiedostan etten enää pysy mukana kehityksessä niin kuin pitäisi sillä kiinnostus on tyystin kadonnut.
Olen kyllä muutenkin suunnanut kiinnostukseni muihin asioihin.
Terveys on kaikkein tärkein ehdottomasti ja ravinnon puhtaus, jota ei ravintoloissa kyllä ole suurimassakaan osassa.
Ruoanlaatu ei ole kovin ravintotiheää ja ymmärrän sen, maku ja kauneus on siellä maailmassa prioriteetti ykkösenä.

Kenellekään käynyt vastaavanlaisesti?