Tiedättekö sen tunteen kun bussissa tai junassa kukaan ei istu lähellesi
Metrossa tai junassa saan usein koko ’loossin’ käyttööni ja siihen saattaa joku tulla vasta sitten kun muualle ei enää mahdu.
Sinänsä mukavaa että on tilaa mutta kyllähän tuo on aika vahva merkki siitä ettei minua hyväksytä tasavertaisena jäsenenä tähän yhteiskuntaan.
Taustaksi vielä etten ole ylipainoinen plösö joka ei mahtuisi penkkiin tai mikään epäsiisti päihdeveikko.
Mistä lie kiikastaa, olen vain pannut merkille kun usein julkisilla matkustan.
M35
Kommentit (42)
Tiedän. Se on ihana tunne, kun noin hyvin käy :)
En tiedä. Pakko sanoa myös, että minulla ei yleensä ole jälkeen päin minkäänlaista muistikuvaa siitä, istuiko joku vieressäni ja jos, niin millainen ihminen. Kyllä tuollaiset arkitilanteet mennään yleensä ihan "automaattiohjauksella". Ensimmäisenä tuleekin mieleen, että sinusta paistaa päälle päin jonkinlainen ahdistus ja kyttääminen, että tuleeko joku viereen.
En tykkää istua miehen vieressä, varsinkaan bussissa jossa kyhnytetään koko matka.
Aivan taivaallinen asia, ihan itse toivon sitä ja yritän istua aika leveesti...
Itsekään en mielelläni miehen viereen istu, he kun istuvat jalat harallaan kännyä räpytellen - ei mahdu.
Mä taas oon se kiltin nössön näköinen pieni nainen jonka viereen aina istutaan (ja siinä samassa mut litistetään leveillä hartioilla ja leveillä haara-asennoilla ja kasseilla ja kantamuksilla kiinni ikkunaan). Arvaa ärsyttääkö.
Mulla on päinvastainen tilanne, eli näytän ulkoisesti siistiltä ja normaalilta, ehkäpä hyväntahtoiselta. Mutta eivätpä tiedä, miten häiriintyneitä usein ajattelen :)
Keski-ik. n
Vierailija kirjoitti:
Mulla on päinvastainen tilanne, eli näytän ulkoisesti siistiltä ja normaalilta, ehkäpä hyväntahtoiselta. Mutta eivätpä tiedä, miten häiriintyneitä usein ajattelen :)
Keski-ik. n
Yöök, oot persu joka haluaa syödä ihmisiä. Yöök kannibaalit.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas oon se kiltin nössön näköinen pieni nainen jonka viereen aina istutaan (ja siinä samassa mut litistetään leveillä hartioilla ja leveillä haara-asennoilla ja kasseilla ja kantamuksilla kiinni ikkunaan). Arvaa ärsyttääkö.
Luulet vaan
Vihainen ilme? Pitkät jalat jolloin vastapäätä ei mahdu? Olet mies (naiset eivät istu miesten viereen ennenkuin muu tila on loppu)?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Pakko sanoa myös, että minulla ei yleensä ole jälkeen päin minkäänlaista muistikuvaa siitä, istuiko joku vieressäni ja jos, niin millainen ihminen. Kyllä tuollaiset arkitilanteet mennään yleensä ihan "automaattiohjauksella". Ensimmäisenä tuleekin mieleen, että sinusta paistaa päälle päin jonkinlainen ahdistus ja kyttääminen, että tuleeko joku viereen.
Minäkin veikkaan, että kyseessä on liika tiedostaminen, joka välittyy ulospäin. Ap:n pitää kokeilla sulkea muu maailma ulkopuolelleen ja keskittyä vaikka kännykkäänsä. Uskon, että sen jälkeen alkaa ihmisiä tulla enemmän viereen.
Se on ihan paras tunne. En halua yhtään ketään viereeni. Muuten en kiinnitä mitään huomiota kanssamatkustajiin. Bussimatkan jälkeen en osaisi kuvailla yhtäkään siellä istunutta ihmistä.
Miehen viereen istutaan harvemmin kuin naisen.
Minusta tuo ei ole kovin paha, paljon pahempi on kun tutut ihmiset ei tule viereen, saat esim istua yksin työpaikan ruokalassa.
Voi herran tähden minkälaisia ongelmia! :D
Kyllä on itsetunto suossa ja syvällä kun tuollaisia pohtii! Ehkä kukaan ei istu lähellesi yrmeän ja vihamielisen ilmeesi takia? Et varmaan ole kovin kutsuvaa seuraa, edes liikennevälineissä.
Jos mulkoilet kuin vihainen sonni et ole kovin puoleensavetävä. Näitä näkee kyllä usein busseissa ja junissa.
Istun bussis just sinne mihi haluun enkä mieti mitä joku ajattelee miks en sen vieree menny
M44 kirjoitti:
Vihainen ilme? Pitkät jalat jolloin vastapäätä ei mahdu? Olet mies (naiset eivät istu miesten viereen ennenkuin muu tila on loppu)?
Minä ole nainen ja istun miehenkin viereen. Ei ole mitään väliä. Miksi en istuisi? Pelkäävätkö muut naiset miehiä? Outoa.
Kiitti alaspeukusta. Kaitpa se sitten tarkoitti ettet tiedä.