Lue keskustelun säännöt.
Kaveri kehuskelee lapsillaan koko ajan
02.03.2019 |
Onko muilla kokemusta vastaavasta? Tosi usein keskustelu kääntyy siihen, että miten hirveän taitavia hänen alakouluikäiset lapsensa ovatkaan. Tuntuu siltä, että kehuja näistä lapsista satelee ympäristöstä koko ajan, yllättävän usein jopa ventovierailta. Lapsilla on tosi hyvät taidot esim. urheilussa ja koulussa ja ovat suosittuja oppilaita yms. Aika usein laittaa viestin, jos lapsi on oppinut uuden taidon tai joku on kehunut lasta. Itselle vähän outo tilanne, olettaako hän, että mä vastaavasti alan kehumaan omia lapsiani? Vai pitäisikö aloittaa ylistyslaulu hänen lapsistaan?
Kun tavataan, niin nämä häikäisevät taidot ei kyllä pistä mulle mitenkään silmään. Lapset on musta aika tavallisia, villejä ja reippaita. Ennemmin vähän sellaisia häiriköiksi taipuvia. Leikit ei mitenkään erityisen hyvin suju mun lasten kanssa.
Omilla lapsilla on kyllä ollut ongelmia koulussa ja menestyminen on ollut tavanomaista, mutta silti tuntuu, että seurassa käyttäytyvät paremmin kuin nämä täydelliset tuttavan lapset. Muilla kavereilla on tosi kivoja lapsia, moni esim. sosiaalisesti tosi taitavia ja aina meillä touhut sujuu ilman riitoja yms. Kuitenkin näiden äitien kanssa keskustelut ei ole tollaista kehumiseen painottuvaa, vaan puhutaan lapsista ihan normiasioita ja myös ongelmista voidaan puhua.
Tämä kehuskeleva äiti on ainoana meistä Espoosta hyvämaineiselta alueeta. Lapset on käyneet yksityisen "huippupäiväkodin", harrastaneet paljon ja selkeästi taitojen varhainen oppiminen on vanhemmille tärkeää. Onko siellä päin tämä yleistäkin?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi tekee tämän varmaan huomaamattaan eikä tarkoita mitään pahaa. Jotkut vanhemmat, yleensä äidit, syystä tai toisesta päätyvät elämään lastensa kautta eivätkä hahmota, että ei muita välttämättä kiinnosta lasten saavutukset samalla tavalla kuin heitä itseään.
Serkkuni on tällainen äiti. Hänellä on kaksi lasta, 7- ja 3-vuotiaat, eikä hänellä ole äidiksi tultuaan ollut muita mielenkiinnon kohteita kuin omat lapset. Kaikki Facebook-päivitykset ovat osastoa "Ihana päivä Puuhamaassa! Voi että, meidän hurjapää pikkuneiti laski yksin ison liukumäen!" Uskon, että hän on hyvä ja rakastava äiti. Hienoa, että joku nauttii vanhemmuudesta noin täysin. Samalla tavalla tiedän vaikka autoihin, koiriin tai ultrajuoksuun hurahtaneita. Tämä ihmistyyppi on jopa aika liikuttava.
En tunne Facebook-etikettiä, mutta eikö ne päivitykset ole aina tuon tyyppisiä? Jos nuoret kirjoittaa, kuinka he hillui risteilyllä tms. niin perheenäidit kirjoittaa Puuhamaasta lasten kanssa. Esim...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja ihmisiähän kehutaan yleensä aina, ja on täysin mahdollista, että vieraat ihmiset kehuvat jollekin äidille tämän lapsia tai lasta usein tai jatkuvasti. Mutta jos äiti itse kehuu lapsiaan, herää epäilys, että vieraat eivät kehu tämän lapsia ja että lasten upeus on äidin omassa päässä. Jos lapset olisivat erityislahjakkaita, äiti osaisi pitää suunsa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Siis laittaako jotkut *kavereilleen* viestin, kun lapsi on oppinut leikkaamaan saksilla,
kokoamaan palikkatornia tai vaikka lukemaan!?!? Vanhemman tai ainoan sisaruksen ymmärrän, mutta en "isompaa jakelua" Kuulumisia vaihtaessa noista voi puhua muiden asioiden ohessa...
Toisaalta en tunne sosiaalista mediaa, onko se tuolla tavanomaista...
Kyllä laittavat. Aluksi nauratti, varsinkin yksityiskohdat pottatuloksista kuvan kera, ei naurata enää.
Hakee huomiota lastensa kautta. Monesti tuollaiset tyypit ovat muutenkin yliampuvia. Ajelevat citymaastureilla, asuvat tarpeettoman upeissa taloissa, ovat töissä aina kärkkymässä parhaaksi työntekijäksi ja kaappaamassa itselleen kaikki edut ja kunnian mitä vain irtoaa. Kertovat juttuja siitä, mitä muut ihmiset ovat heistä sanoneet missäkin tilanteessa. Jos ei muut niin oma mies ja lapset.
Kaikissa noissa kehuissa mitä lapsista kertoo on takuuvarmasti ainakin 70% lapinlisä.
Kun valhetta toistaa tarpeeksi monta kertaa, siihen alkaa itsekin uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös kaveri, joka vertailee omaa lastaan aina muihin lapsiin. Jos näkee "huonosti" käyttäytyvän lapsen, sanoo usein, ettei hänen lapsensa ikinä käyttäytynyt noin. En ole kuullut, että lapsi olisi koskaan missään tilanteessa käyttäytynyt huonosti. Hän tekee paljon tulkintoja yksittäisistä tilanteista ja näkee sen tilanteen ainoana totuutena toisen perheen elämästä. Kehuu lastaan samoista asioista vuodesta toiseen. Nämä asiat ovat sellaisia, joita tiedän monen muunkin perheen tekevän yhdessä, eli ovat aika tavallisia juttuja omasta näkökulmasta. Jostain syystä hän haluaa korostaa näitä asioita hirveästi, varmaankin todistella onnistuneensa kasvatuksessa. Tuntuu että hän elää omassa kuplassa ja todella kiinni lapsessa.
Jaa. Minulla on yh-kaveri joka kehuu ainoaa lastaan minulle sellaisista asioista, joista minusta teiniä ei ole syytä kehua, kuten yksityiskohtaisesti hänen ulkonäöstään. Siis esimerkiksi siitä, miten on isot rinnat ja kapea vyötärö. Ja onhan nuori nätti, kuten nuoret ovat, mutta minusta tämä on jotenkin perverssiä. Äiti ikäänkuin parittaa lastaan. Mitä tähän voi vastata?
Nuori käyttäytyy välttävästi, kuten monet teinit tietysti tekevät, mutta on aika yllättävää että perseilee myös vieraille. Hän on myös jäänyt kiinni varastelusta.
Ajattelen että tuo sokea kehuminen on jonkinlainen alitajuinen reaktio jossa äiti tietää että lapsella on asiat huonosti mutta yrittää puhua asiat hyviksi. Totuutta on raskasta katsoa silmiin, eikä nuoren tukemiseen ole voimia.
Pelkään katastrofia, kun kulissit kaatuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä ihmettelen noita kehuja, joita heidän lapset saa ulkopuolisilta, ne kun on niin övereitä, että jopa mietin, että onko ne keksittyjä. Siis sellaisia, että opettaja sanoi, että lapsi on luokan paras tässä ja tässä asiassa. Esim. että kaverin lapsi on ainoa, joka pärjää luokan häirikköoppilaan kanssa (ei kai opettaja voi tuollaista sanoa??). Välillä taas on ihan tavallista puhetta, kertoo kuinka hermo menee, lapsi kiukuttelee yms..
Ja tämä ihminen on siis ihan menestyvä uranainen, ei siis pitäisi olla sellainen, joka pönkittää omaa egoaan lasten kautta. Hänellä menee kaikilla ulkoisilla mittareilla paremmin kuin esim. mulla, niin ihmettelen, että miksi hän koko ajan haluaa korostaa näitä onnistumisia mulle??
Ja siis normaalia on musta kyllä myös kehua lastaan kavereille, tässä kummallista on se kehujen suuri määrä. Itsekin tiedän sen tunteen "mahtavaa, lapseni sai lopettaa erityisopetuksen ja siirtyä normiryhmään". Vähän eri kuin "lapseni tekee ylemmän luokka-asteen tehtäviä kun osaa jo ekaluokan asiat" (kuinka usein tätäkään tapahtuu??)
Ehkä hän ajattelee että olette samalla aaltopituudella. Lapset ovat tärkeitä ja siksi niistä puhutaan, sekä kehuja että murheita.
Se jatkaa tuota vielä mummonakin ja kehuskelee lapsiensa työpaikoilla, vaikka koulutusta ei juuri ole. Rasittava naapuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvin sympaattinen piirre, että äiti on ylpeä lapsistaan. Niin olisin minäkin, jos olisin lapsia saanut. Olisin kehunut heitä maasta taivaaseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin omiani kehun, he ovat mielestäni maailman parhaita ja ihanimpia!
Tiedäthän, että harva sitä oikeasti jaksaa kuunnella päivästä toiseen. Ihan oikeasti ei kiinnosta, yhtään.
Mun lapset on liikunnallisia kielipäitä ja oon ehkä ollut tästä joskus liiankin ylpeä, kun oon itse kömpelö ja kielet on olleet mulle aika vaikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on aina kehunut minua ja veljeä kaikille. Me ollaan aina sen puheissa jotenkin erityisen hienoja ja taitavia ja parhaita kaikessa, ja tätä on tosi noloa kuunnella.
Se on tehnyt tätä aina, niin pitkään kuin muistan. Minusta tuntuu että sillä on joku vääristynut kilpailuvietti sosiaalisissa tilanteissa ja se kokee että sen pitää voittaa muut.
Ollaan myös todellisuudessa ihan fiksuja, korkekoulutettuja ja menestyneitä, mutta kuitenkin ihan "tavallisia" työssäkäyviä ihmisiä. Sen jutuissa on aina just se lapinlisä jonka takia mun joku surkea kesätyöpaikkakin oli aikoinaaan maailman hienoin ja tärkein pesti.
Meitä lapsia kohtaan äiti taas on ollut tosi vaativa ja meistä tuli tosi itsekriittisiä, sellaisia jotka ylisuorittaa ja ei uskalla katsoa ketään silmiin :D
Ei kannata arvostella toisten tapoja kasvattaa tai puhua omista asioistansa. Lapsistansa täytyy saada puhua rehellisesti myös silloin kun on positiivista sanottavaa. Valittajat sekä valehtelijat jo ahdistavat. Ei mikään ihme jos nuoretkin riehuvat sekä käyttäytyvät holtittomasti, kukaan ei tunnu ymmärtävän miten kehittynyt nuori jo on. Nuoret aikuiset ovat lapsellisia, aivan näiden nykynuorten tasolla henkisesti. Se ei ole hyväksi kenellekään, vastuuta aikuisille.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvin sympaattinen piirre, että äiti on ylpeä lapsistaan. Niin olisin minäkin, jos olisin lapsia saanut. Olisin kehunut heitä maasta taivaaseen!
Todellakin ja aidosti. Olen itsekin sellainen mutta myös rehellinen kaikesta ikävästäkin tavallaan, en kyllä viitsi kaikille kaikkea puhua. Rakastan lapsiani sekä muidenkin lapsia joten he tuovat elämään syvyyttä sekä onnellisuutta. Kenellekään en haluaisi pahaa koskaan. Suomeen on saatava onnellisuutta ja hyvin nopeasti. Ankeita vuosia ja ankeita ihmisiä sekä hyvin ilkeää toimintaa. Ei tunnu yhtään hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin omiani kehun, he ovat mielestäni maailman parhaita ja ihanimpia!
Kauheeta mikä painolasti lapsille. Ja järkytys kun jossain vaiheessa huomaavat etteivät olekaan maailman parhaimpia eikä ihanimpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin omiani kehun, he ovat mielestäni maailman parhaita ja ihanimpia!
Kauheeta mikä painolasti lapsille. Ja järkytys kun jossain vaiheessa huomaavat etteivät olekaan maailman parhaimpia eikä ihanimpia.
Höpsis, kyllä omiansa saa ja pitää kehua. Onneksi mun mies on kulttuurista, jossa lapsia kehutaan. Tekee hyvää itsetunnolle kehut ja välittämisen avoin osoittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Siis laittaako jotkut *kavereilleen* viestin, kun lapsi on oppinut leikkaamaan saksilla,
kokoamaan palikkatornia tai vaikka lukemaan!?!? Vanhemman tai ainoan sisaruksen ymmärrän, mutta en "isompaa jakelua" Kuulumisia vaihtaessa noista voi puhua muiden asioiden ohessa...
Toisaalta en tunne sosiaalista mediaa, onko se tuolla tavanomaista...
Kyllä jotkut laittavat someen mitä ihmeellisimpiä asioita ja saa hieraista silmiään useamman kerran.
Kaverilla oli potta-ikäinen lapsi ja hän laittoi someen potasta kuvan pökäleen kanssa ja teksti "tuli iso kakka".
Siinä vaiheessa en tiennyt, itkeäkö vai nauraa ja ajattelin, onko kaveri laittanut lapsensa myötä aivonsa narikkaan, vai mikä oli kuvan tarkoitus.
Siis laittaako jotkut *kavereilleen* viestin, kun lapsi on oppinut leikkaamaan saksilla,
kokoamaan palikkatornia tai vaikka lukemaan!?!? Vanhemman tai ainoan sisaruksen ymmärrän, mutta en "isompaa jakelua" Kuulumisia vaihtaessa noista voi puhua muiden asioiden ohessa...
Toisaalta en tunne sosiaalista mediaa, onko se tuolla tavanomaista...