Rajat on rakkautta - millähän mun mies sen käsittäisi?

Ahdistus kun mies ei osaa/välitä/jaksa asettaa rajoja lapsille. Kun isä on kotona, lapset riehuvat villeinä ja minä joudun olemaan hirveä jyrä jotta saan kuria hommaan. Kun olen keskenään lasten kanssa, minäkin voin olla lempeämpi ja silti jutut toimivat paremmin. Lapset tartteisivat miehen jämäkkyyden mutta milläs saavat? Mies katsoi tänäkin aamuna vierestä, kun isompi möyri pienemmän päällä, pikkuinen vinkui että ai ei saa! ja mies vieressä hyvin lässyttävällä äänellä "hei et viittis tehdä..hei lopettaisit". Lopulta pieni jo kiljui siellä alla ja isompi lopetti. Minä kuuntelin pesuhuoneesta, olisi tehnyt mieli juosta väliin, mutta kun pitäisi antaa isällekin se auktoriteettimahdollisuus... Mies sanoo, että ei hän halua rumasti puhua. On pikkasen eri asia olla napakka ja jämäkkä kuin puhua rumasti! Vaikka miten selitän ja kerron, ei mene perille. Mies on hirveän vetämätön lasten suhteen, ja etenkin isompi oikein hakemalla hakee miehen huomiota ja rajojen laittamista itselleen. Lapsikin kokee sen välittämisenä. Ei vaan mene miehelle perille. Eihän kanssani lapset edes kiusaa tuollalailla toisiaan.