Elämä solmussa. Auttakaa kolmen lapsen yksinhuoltajaäitiä :(

Anteeksi, ettei tullut kunnon kappalejakoja. Luonnoksessa ne näytti olevan, muttei tullutkaan ulos sellaisena kuin piti. Lisään vielä, että häpeän tilannettani niin paljon, etten voi tästä puhua kenellekään. Sossut on ainoat jotka tietää.

Ap

Ensinnäkin asiasi eivät ole niin pahsti kuin sinusta tuntuu. Kukaan ei ole kuollut, ja olet vain väsynyt kantamaan takkaa yksin.

Lohdutuksesi sanon, että oikeasti tuo viisituhatta ei ole mikään mahdoton asia hoitaa. Suosittelen, että otat yhteyttä vaikka perheneuvolaan tai mielenterveystoimistoon ja kerrot, että et jaksa yksin hoitaa näitä tärkeitä talousasioita! Oliski sinulla ketään läheistä esim. ystävää tai sukulaista joka voisi auttaa sinua esim. olemalla tukenasi mukana, kun ottaisit yhteyttä talousneuvontaan? Ja esim. velkaneuvontaanhan on pitkät jonot, jos vain jaksat sinne varata ajan, et todellakaan saa heti sinne kutsua! Autttaisiko tämä tieto sinua, varaamaan ajan itseleesi? Oikeasti, se että tartut toimeen tässä asiassa, on todella, todella tärkeää tulevaisuuden taloutesi hallinnan takia? Voit paljon itse vaikuttaa siihen, miten isoksi velkataakkasi kasvaa. Ja tuon summan saat helposti maksettua pois takuusäätiön lainalla...

Tärkeintä olisi, että et jäisi yksin. Missäpäin Suomea asut?

Mikä omalta kohdaltasi tuntuisi helpottavalta? Mitkä asiat helpottaisivat ahdistustasi/masennusta? Saatko hoitoa masennukseesi?

Surullista luettavaa! :(

Miten omat vanhempasi? Voisitko pyytää heiltä apua? Onko sisaruksia? Ystäviä?

otathan pikaisesti yhteyttä alueesi lapsiperheiden varhaiseen tukeen ja kotipalveluun. sieltä saat apua tuohon kaikkeen.ihme jos eivät ole jo lastensuojelusta sinua sinne neuvoneet. 

Hae ihmeessä apua itsellesi!! Kirjoitit, että sukulaisia ei ole, ja lapsilla on tukiperhe, joten kuullostaa, että aika yksin olet? Kerroit, että sossut on ainoat jotka tietää. Ovatko he ohjanneet sinua eteenpäin? Saisitko perhetyöntekijän avuksesi setvimään laskupinoa? Tai jonkun vapaaehtoisihmisen, esim. SPR:ltä tai seurakunnilta? Älä lannistu, vaikka tilanne näyttäisi mahdottomalta.. Jos voimasi riittävät, niin etsiydy vaikka ilmaisiin äiti-lapsipiireihin, perhekerhoihin tms, josta löydät ystäviä tueksesi. Rakastat lapsiasi ja puutteistasi huolimatta, olet Paras Äiti heille!! Voimia sinulle!!

Saat kyllä varmasti hoitopaikan lapsille, jos aloitat syksyllä yliopistossa.

Entä jos miettisit nyt vain pieniä askelia, sanoit ettet tiedä enää mikä on suurin syy väsymykseen. Jos ottaisit tavoitteeksi aloittaa yliopistossa syksyllä. Mitä pitäisi tapahtua, että pääsisitte sinne asti. Olisit sitten YTHS:n piirissä ja voisit saada apua paremmin. Tärkeimmät laskut on varmastikin vuokra, puhelin? Saisitko vanhempia lapsia jo nyt päivähoitoon, olisi rytmiä päivään ja aikaa sinullakin.

Tiedän tuon tunteen, kun vain toivoo että se kaapin ovi pysyisi kiinni eikä ne laskut ikinä tulisi sieltä, unohtuisivat kokonaan. Moni ihminen tekee niin vaikkei olisi masennusta, lapsia tai velkaa. Ei se ole fiksua mutta se on olevinaan pieni hengähdys ja pako todellisuudesta. Se on se masennus, jonka takia koet että olet ihan surkea ja on parempi antaa lapset pois. Et ole välinpitämätön ihminen selvästikään.

Toisaalta joskus se väliaikainen sijoitus ei ole paha asia, jos sillä saat aikaa levätä ja järjestellä asioita.

Vaikka saisit lapset sijoitettua muualle, ne kirjeet täytyy jonkun joskus kuitenkin avata. Ehdottaisin sellaista, että antaisit muiden vielä olla, mutta etsisit kätköistäsi vaikka yhden perintätoimiston kirjeet nippuun. Sitten keräisit rohkeutta ja soittaisit sinne, kertoisit että et pysy laskujen perässä, haluaisit tehdä maksusuunnitelman kaikista heillä olevista laskuista, mutta et pysty kovin paljon maksamaan kuukaudessa. Sitten kirjaisit sen maksusuunnitelman ylös, vaikka keittiön seinälle, ja panisit ne kirjeet nippuun ja johonkin tiettyyn laatikkoon odottamaan. Ei välttämättä ole edes pakko avata niitä, jos luotat että perintätoimisto laskuttaa oikein. Ja taas kun jaksat, etsisit toisen firman kirjeet, kerrot saman ja pyydät uutta maksusuunnitelmaa. Tällä tavalla saat vähitellen ne mysteerikuoret kerättyä kasaan, ja saatat uskaltaa ne avatakin tai heittää pois, kunhan se maksusuunnitelma on tehty. Niissä firmoissa on asiakaspalvelijat jotka auttaa kyllä sinua, kun käyttäydyt asiallisesti. He tekee sitä joka päivä työkseen.

Ai niin ja kun sovit siitä maksusuunnitelmasta, kysy myös onko postissa tulossa ehkä kirjeitä heiltä. Sillä tavalla tiedät sitten, kun lähettävät maksusuunnitelmaan littyen postia, että uskallat sen avata kun siinä kuoressa ei ole mitään yllätystä.

Kahden vuoden maksuhäiriömerkintä ei ole vielä pitkä. Se saattaa olla sellainenkin, että se poistetaan kun olet velkasi maksanut. Ja vaikka se kestäisikin kaksi vuotta, kahden vuoden päästä saatat saada taas sitten vaikka opintolainaa avuksi, se on jo iso raha.

Paljon tsemppiä, kevät on tulossa ja kyllä sinä vielä löydät voimia, varmasti. Tarvitset myös apua, toivon että sitä löytyy sinulle.

Välinpitämättömäksi et voi itseäsi haukkua. Se, että olet huolissasi lapsista jo kertoo sen. Varmaankin asioita pohtiessa yksin tilanne vaikuttaa toivottomalta. Onko ketään luottohenkilöä, jonka kanssa pystyisit asiasta keskustella? Joka myös voisi sinua auttaa? Uskoisin että jos saisit muutaman päivän levätä, saisit asiasi kuntoon. Onko ketään joka voisi auttaa lastenhoidossa? 

Voin kertoa omasta kokemuksestani, että tuollaisen velkasumman saa kyllä hoidettua. Olen ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin silloin ei ollut lapsia, mutta kun kerran päätin asian hoitaa se tuli hoidettua. Tässä tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja päättäväisyyttä. Missäpäin asut?

Nyt tsemppiä ja hallit! Pystyt siihen kyllä, koska rakastat lapsiasi.

Kiitos vastauksista. Yllättävää ettei kukaan ollut sitä mieltä että lapset pitäisi antaa pois. Asutaan pääkaupunkiseudulla. Kuten sanoin, sukulaisia ei ole. Tai on, mutta ei käytettävissä. Koko lapsuudenperheeni on henkisesti sairas, ja sisaruksistamme yksi on tehnyt itsemurhan. Teko oli niin kauhea, että ajatukseni viipyilevät siinä kesken päivän, iltaisin katselen netistä hukkuneita ihmisiä, mietin miksen minä ollut siskon paikalla. Olen karmeasti selvillä siitä että elämää ei voi hallita. Koko elämä tuntuu absurdilta, julmalta ja tarkoituksettomalta.

Lapset tein itsekkäästi sen takia etten olisi yksin. Pelkään heidän menettämistään päivin ja öin, toisaalta surkuttelen että miksi näiden ihanien lasten on pitänyt syntyä minun luokseni. Synnytin heidät tähän hyvinvointivaltioon kurjuuden keskelle. Olisi vain pitänyt olla lisääntymättä, niin kuin täälläkin kehotetaan. En oikein usko että mikään voisi minua auttaa, on niin lannistunut olo. Tai sitten vain olen liian heikko kohtaamaan vaikeuksia.

Ap

Sinulla on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa; jatkaa samalla tavalla tai tehdä iso muutos. Muutos vaatisi voimia, joita sinulla ei ilmeisesti ole vai onko sittenkin? Paljon rankempaa on jatkaa samaan malliin "ikuisesti", kun tehdä muutama ilta paperihommia ja hoidella maksusuunnitelma kuntoon.

Itselläni oli hieman samanlainen tilanne mutta velkaa oli yli tuplasti. Selviän siitä kyllä ja niin selviät sinäkin!

Osanotot siskosi poismenosta. Vaikka perhetausta vaikuttaa ihmiseen paljon, sen on silti vain perheTausta. Takana on vaikeita hetkiä ja muistoja mutta edessä päin voi olla vaikka mitä.

Lapsillesi olet äiti, heidän ainoa, oma, rakas äitinsä, väsymyksesi tai huono itsetuntosi ei muuta sitä miksikään. Ihan varmasti saat asiat kuntoon ja luultavasti paremmaksi kun ne ikinä ovat olleet, kunhan aloitat käytännön jutuista eli avaat ne laskut ja soitat pankkiin ja teette suunnitelman laskuista selviämiseksi. Jos rahatilanne on yksi masentavimmista asioista niin sen kuntoon saaminen helpottaa jo kovasti. Velkataakka ei putoa niskoilta hetkessä, ei tänään eikä ylihuomenna mutta joskus on vielä se päivä, kun velkaa on 0e!

Isot tsemppihalit! :)

Miksi ihmeessä "lapset pitäisi antaa" pois? Pyh! Sanon minä. Kuullostaa siltä, että lastesi takia jaksat ja heillä on asiat hyvin. Itse asun myös pääkaupunki seudulla ja tieädn, että täällä avun ystävien(kin) saaminen voi olla vaikeampaa, kuin pienemmillä paikkakunnilla.

Voimia ihan todella todella paljon!

Kerro avoimesti lastensuojelun sosiaalityöntekijöille tilanteestasi ja tunteistasi sekä siitä ,että harkitset lasten antamista huostaanottoon. Heillä on velvollisuus miettiä sinulle ensin apuja (myös taloudellista apua voivat antaa harkinnanvaraisen toimeentulotuen muodossa.) Lasten antaminen huostaanottoon tulee kunnalle huomattavasti kalliimmaksi kun tukitoimien antaminen teidän perheelle nyt. Ja lasten etu on ehdottomasti kasvaa oman äidin kanssa omassa perheessä. Voimia! (Toivottavasti teilläpäin on viisaat ja auttavaiset ammattilaiset sosiaalitoimistossa!)

Oletkohan ap vielä siellä? Miltä nyt tuntuu? Ajatteletko antavasi lapset pois ja tappavasi itsesi sitten? Kuulostaa siltä että sinulla on todella raskas taakka kannettavaksi. Toivon että saat apua. Jaksaisitko sillä ajatuksella, vähän kerrallaan, että lapsillesi olisi tärkeää että olet heidän tukenaan vielä tulevaisuudessakin ja että heillä on joku jolle he tietävät kuuluvansa? Joku jonka kanssa he voivat myöhemmin puhua, koska varmasti sinun vaikea perhetausta tuntuu sinun kauttasi heidän elämässään myös, vaikka se ei kaikessa dramaattisuudessaan olekaan välittynyt heille. Ei sitä oikein voi välttää, me kaikki siirrämme hyvää ja huonoa perintöä lapsillemme, suodatamme sitä vähän välissä. Jos vaan kestät vielä tätä elämää, niin annat jo pelkällä elossa pysymisellä lapsille toivoa ja uskoa siihen, että he ovat arvokkaita ja selviävät kyllä.

Näistä viesteistä jo tulee ilmi että et ole välinpitämätön ja huono, vaan älykäs ja välittävä ihminen ja rakastat lapsiasi. Sinulla on paljon hyvää annettavaa lapsillesi.

Mene seurakuntaan, saat varmasti apua. Myös rukousapua omaan jaksamiseen!