Isä ja isi? ex ja uusi mies,toimiiko?

Onkin ihan eri asia jos lapsi ITSE alkaa kutsua miestä isäksi tms. (Tällöinhän se ei ole tuputtamista, sillä se lähtee lapsesta itsestään.) Tai jos lapsen isä ei OIKEASTI ole ollenkaan kuvioissa tai ihan totaali täysmulkku, tyyliin väkivaltainen jne.

Jos puoliso alkaa tuntua siltä oikealta isältä ja oikea iskä teillä tietämättömillä, niin hän kyllä alkaa itse sanoa miestä isäksi. 

-15

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:44"]

Pessimistä täällä vaan miettii, että jos biologinen isä on sitten isä, ja nykyinen on isi, niin sitten kun tulee ero, ja äiti tapaa uuden miehen, niin onko sitten biologinen isä vielä isä ja exä isi, ja se uusin vaikka iskä? Vai vaihtuuko vain isi-nimen kantaja? Eli lapsella on edelleen se vanha isä, mutta saa uuden isin?

[/quote]

Oletpa hassu, ja negatiivinen. Meillä ainakin mentiin puolison kanssa naimisiin ollaksemme naimisissa elinikämme, ei ollut tarkoitus enää vaihdella. Vanhoista opeteltiin viisaammaksi ja naimisiin mennessä ei kyllä mietitty mitä jos. Tietysti saathan sinä pessimisti olla, elämä vaan on aika tylsää silloin. Meillä lapsi nyt yläasteikäinen, siis tämä joka ei ole puolisoni biologinen lapsi, ja on yhä isi lapselle. Isästä ei tietoa mitä touhuaa, eikä ole vuosiin ollut, lapseni tekee isänpäiväkortit ym. puolisolleni.

Ei kaikki aina mene noin pessimistisesti kuin ajattelet, eikö ole mukavaa, ettei.

Kyllä se sun uusi puoliso on lapselle rakas vaikka se käyttäis ihan sen miehen etunimeä. Tuntuu nyt vaan siltä, että sinä haluat sitoa uuden miehen itseesi ja lapseesi tekemällä tästä "isän". Yrität todistella teidän olevan ydinperhe, teillä on isä ja äiti ja lapsi. Vaikka eihän teillä ole, lapsella on vain yksi isä. Nyt ja aina.

Aika usein vanhemmiten se isi nimitys muuttuu isäksi. Joten mun mielestä se puoliso vois olla isi/isä ja biologinen iskä. Tai päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:57"]

Kyllä se sun uusi puoliso on lapselle rakas vaikka se käyttäis ihan sen miehen etunimeä. Tuntuu nyt vaan siltä, että sinä haluat sitoa uuden miehen itseesi ja lapseesi tekemällä tästä "isän". Yrität todistella teidän olevan ydinperhe, teillä on isä ja äiti ja lapsi. Vaikka eihän teillä ole, lapsella on vain yksi isä. Nyt ja aina.

[/quote]

En halua pakottaa ketään mihinkään,mutta tietenkin haluan miehen kiintyvän lapseeni aivan kuin omaansa,tämähän on aivan luonnollista.Eläinmaailmassa mieheni olisi jo tappanut taaperoni,mutta onneksi olemme ihmisiä ja hyvin suvaitsevaisia.Sinänsä jännä,ettei oikeaa isää tällaiset kiinnosta,kun eivät hänen rooliaan perheessä vähennä/poista.Olemme vissiin vapaamielisiä,vaikken ex-miehestä tällaista puolta edes tiennyt olevan olemassakaan :0

ap

Mies ja hänen eksänsä alkoivat aikoinaan kutsua miestä isäksi lapsen kuullen. Lapsi siis eksän, ei miehen. Nyt lapsi 5v ja luulee edelleen, että mieheni on hänen oikea isänsä. Sääliksi käy kun totuus joskus selviää, ällöttää kun kaikki valehtelevat lapselle.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 22:57"]

Kyllä se sun uusi puoliso on lapselle rakas vaikka se käyttäis ihan sen miehen etunimeä. Tuntuu nyt vaan siltä, että sinä haluat sitoa uuden miehen itseesi ja lapseesi tekemällä tästä "isän". Yrität todistella teidän olevan ydinperhe, teillä on isä ja äiti ja lapsi. Vaikka eihän teillä ole, lapsella on vain yksi isä. Nyt ja aina.

[/quote]

Entä jos lapsen ainut isä on se, joka on arjessa isänsä ja tukensa? Jos muuta isää ei käytännössä ole, lapsi tietää hänellä olevan eri isä kuin perheen muilla lapsilla, mutta tämä isä on hänet hylännyt jo ennen kuin hän syntyi? Ketkä tässä ovat ydinperhe: uudet perheeseen syntyneet lapset ja vanhemmat, ja minun lapseni ei kuulu perheeseen, vai eivätkö ketkään lapsistamme ole tätä jumalaisen täydellistä ydinperhettä, joka on niin hieno juttu? Ihan sama, meitä on isä, äiti ja lapset, ja tiedätkö, olemme onnellisia oli tämän perhemuodon nimitys mikä tahansa.

Tajuatko ap että lapsesi alkaa varmaan luulla "isiä" oikeaksi isäkseen, jos on vielä niin pieni että opettelee puhumaan.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:11"]

Tajuatko ap että lapsesi alkaa varmaan luulla "isiä" oikeaksi isäkseen, jos on vielä niin pieni että opettelee puhumaan.

[/quote]

Meillä ajatteleekin niin. Opetteli puhumaan, alkoi kutsumaan puolisoani isäksi ja pitää tätä yhä oikeana isänään, vaikka tietää ettei tämä ole hänen biologinen isänsä. On muutamat itkut meille itkenyt, että kuka hänen oikea isänsä on, miksi hänen biologinen isänsä hylkäsi hänet jo ennen kuin hän syntyi. On sitten itse miettinyt ja sanonut, että puolisoni on oikea isä, se joka hänen elämässä on hänen isänsä. Biologinen isä on sellainen vierailu-isä jota joskus näkee. Isänpäiväkortit ym. lapsi tekee puolisolleni. Hän on se isä, jonka lapsi kokee isäksi. Tietysti eri tilanne perhekuvioissa, joissa ex-puoliso = biologinen vanhempi on kuvioissa, mutta meillä näin. Ettei asia aina ole niin yksioikoista.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:11"]

Tajuatko ap että lapsesi alkaa varmaan luulla "isiä" oikeaksi isäkseen, jos on vielä niin pieni että opettelee puhumaan.

[/quote]

En tajua,sillä eksäni kyllä on siittänyt lapsen ja vaikka harvoin näämmekin niin tunnistaa kyllä oikean isänsä,ja on iloinen ja juoksee ovelle vastaan.Ihan nähdä iloinen taapero,ja kun miesystäväni tulee kotiin töistä niin on yhtä iloinen.Erottaa kyllä heidät ja onpa jopa bongannut oikean isänsä erään elokuvan kannesta,jota iloissaan on tullut mulle näyttämään:D

ap

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:08"]

Mies ja hänen eksänsä alkoivat aikoinaan kutsua miestä isäksi lapsen kuullen. Lapsi siis eksän, ei miehen. Nyt lapsi 5v ja luulee edelleen, että mieheni on hänen oikea isänsä. Sääliksi käy kun totuus joskus selviää, ällöttää kun kaikki valehtelevat lapselle.

[/quote]

Tuo on todella ikävä tilanne. Meillä siis se, että erosimme raskausaikana, ex totesi ettei perhe-elämä ollutkaan hänen juttunsa. On siis pitäytynyt siitä visusti loitolla, eli myös lapsestaan etäällä. Olen silti lapselleni kertonut aina tämän hänen kanssaan elävän isin lisäksi hänellä olevan toinen isä. Kun lapsi on kasvanut, olen kertonut asiasta tarkemmin, en tietenkään mitään näitä ikäviä juttuja kuten häipymistä raskausaikana ym. vaan lapselle sopivammalla tavalla. Lapsi siis tietää, että hänellä on olemassa isä, vaikka tätä ei kuvioissa ole.

Minusta on todella ikävää ja tylyä käytöstä, suorastaan törkeää, jos sinua kohtaan toimitaan noin ja lapselle valehdellaan!

Ehdotus arjen isälle: Papi. Ei iskää, samat perustelut kuin yllä jo mainittuna. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:19"]

Minusta on todella ikävää ja tylyä käytöstä, suorastaan törkeää, jos sinua kohtaan toimitaan noin ja lapselle valehdellaan!

[/quote]

Ajatusvirhe, siis törkeää jos lasta kohtaan toimitaan noin. Ei tuon ikäisellekään saisi valehdella. Jossain vaiheessa lapselle jos asia selviää, hän suuttuu pahasti. Siksi meilläkään ei ole peitelty asiaa, vaikkei lapsella ole mitään syytä arvella jotain yllätys-isää jossain olevan, kun ei tämä ole elämässään mukana. Mutta hänen kuuluu tietää se.

Papi on hyvä,mutta onko liian lähellä pappaa? Tarkotus ei ole vakehdellä kellekään,taidetaan vaan koko sakki olla avarakatseisia ja hyväksyviä.Näiden piirteiden toivon myös periytyvän.Ja hyvää yötä,ja kiitos vastauksista jotka antoivat ajattelemisen aihetta <3

ap

Miksi se että lapsi on pieni, tekee tärkeeksi sen et sinä päätät et hän kutsuu uutta miestäsi isiksi?

Ystäväni isä kuoli hänen ollessaan 4v. Äidin uuden miehen tullessa sitten vähän myöhemmin kuvioihin ystäväni kutsui ja on aina kutsunut häntä etunimellä. Miksi ihmeessä biologisen isän tilalle pitää olla "isi"? Miksei voi sanoa ihan vaansillä miehen etunimellä, jolla sinäkin miestäsi puhuttelet? Miksi haluat kutsua uutta miestäsi lapsen kuullen lapsen isäksi, kun tämä ei kuitenkaan isä ole?

Mä en vaan kuollaksenikaan ymmärrä tollasta. Eri asia on jos lapsesi alkaa OMA-ALOITTEISESTI kutsumaan miestäsi isiksi ilman että te hänelle mokomaa opetatte. muuten on aivan naurettavaa pelleilyä lapsen kustannuksella tollanen.

Kuinka edes tommoista ajattelet. Isä = isi ja uudella miehelläsi on etunimi. Aivan hömppää ja ulkopuoliset menevät ihan sekaisin. HARHAANJOHTAMISELLAKO aloitat lapsen elämän? Onko hän ehkä joku äpärä, jolle tarttis olla keinoisä? Ikävää. Että edes kehtaat täällä palstalla kysyä tämmöistä. Enpä ihmettelisi, vaikka sopisi jonkun rikosnimikkeen alle, mutta mikä semmoinen voisi olla?

Minusta on tyhmää alkaa kutsua jotain miestä isäksi joka ei sitä ole. On vain yksi isä ja yksi äiti kullakin.

Meillä meni niin että kutsuttiin nimellä ja niin alkoivat sitten muutkin lapset kutsua ja oli kaikille samanarvoinen.

Pitäisköhän arvon mammojen hieman katsoa kenelle niitä lapsia tekee? Pullat uuniin ja raskaus- tai vauva-aikana ukko pihalle uutta kehiin saman tien, että isäpuoli on alusta asti mukana arjessa. Pitäisikö kuitenkin alun perinkin vähän miettiä, haluaako jonkun ihmisen loppuelämänsä puolisoksi ja tehdä niitä lapsia vasta sitten? Vai onko ne kaikki niitä vahingonlaukauksia kun ehkäisyn käyttö on liian vaikeaa keskiverto-AV-mammalle?

Miten olisi toisinpäin? Lapsi kutsuisi sinua äidiksi ja isänsä uutta puolisoa vaikka äiskäksi? Kävisikö se?

Jokainen tekee tyylinsä mukaan, mutta mun mielestä lapsella on vain yksi äiti ja isä ja heitä kutsutaan noin kaikkine variaatioineen. Uusia puolisoita on luontevinta kutsua etunimellä. Se, millä nimellä kutsutaan ei vaikuta kiintymyssuhteeseen. Tai todella outoa, jos vaikuttaa ...

Entä jos tulee yhteisiä lapsia, jotka sitten eräänä päivänä sanovat sisaruspuolelleen, että "ei toi mikään sun isi ole, se on meidän isi"? Mitäs sitten?

[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 23:09"]

Entä jos lapsen ainut isä on se, joka on arjessa isänsä ja tukensa? Jos muuta isää ei käytännössä ole, lapsi tietää hänellä olevan eri isä kuin perheen muilla lapsilla, mutta tämä isä on hänet hylännyt jo ennen kuin hän syntyi? Ketkä tässä ovat ydinperhe: uudet perheeseen syntyneet lapset ja vanhemmat, ja minun lapseni ei kuulu perheeseen, vai eivätkö ketkään lapsistamme ole tätä jumalaisen täydellistä ydinperhettä, joka on niin hieno juttu? Ihan sama, meitä on isä, äiti ja lapset, ja tiedätkö, olemme onnellisia oli tämän perhemuodon nimitys mikä tahansa.

[/quote]

No minun mielestäni tuo on jo eriasia. Jos kerran lapsen biologinen isä ei pidä mitään yhteyttä. Mutta sitten taas jos isä on elämässä mukana hyvin, niin tuntuu oudolta, että pitää myös uutta miestä kutsua isiksi, vaikka oikea isä on mukana elämässä.