Lue keskustelun säännöt.
Koen olevani neliskulmainen palikka jota väkisin tungetaan sisään pyöreästä aukosta
01.03.2019 |
Olen silti sinut itseni kanssa ja rakastan itsräni juuri tälläisenä kuin olen enkä halua siksi muuttaa itseäni pisaraakaan jotta mahtuisin muottiin. Onko tällä palstalla muita kohtalotovereita?
Kommentit (61)
Olen erilainen nuori, lumihiutale jonka elämä on niiiiiin vaikeaa miljoonien erilaisten lumihiutaleiden täyttäessä maan.
Tahtoisin olal samanlainen kuin muut, mutta exroverttina sisäänpäinkääntyneenä, kohtuullisten sosiaalisten taidottomuuksieni ja viriilin apatiani seurauksena kärsin ruuhkaksi asti yksinäisyydestä ja toivottomasta tulevaisuuden uskosta.
Nyyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.
Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.
Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.
En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja. Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.
Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.
Miksi ihmeessä sitten olet it-arkkitehti ja koodari jos et olleenkaan silti pidä siitä työstä? Anna paikkasi ennemmin sellaiselle joka siitä aidosti pitää ja nauttii. Se ei ole sinun vaan tuöpaikkasi etu. Tuottavuus kadvaa, sillä sellaisella ihmisellä on enemmän motivaatioata ja halua tehdä samaa työtä kuin sinulla. Ja Suomessa on pilvin pimein työttömiä it-insinöörejä ja koodareita.
Koska tykkään nostaa hyvää palkkaa joka kuukausi. Olen toki miettinyt alan vaihtoa jossain vaiheessa, mutta totesin, että ei sellaista alaa ole josta tykkään. Kaikki muut asiat paitsi nukkuminen, syöminen ja juopottelu on sellaisia, joihin minun täytyy vaan pakottaa itseni vaikkei huvita, ja noista huonosti saa elättävää ammattia :D
Joten ihan sama vaikka teen tätäkin kun tämän nyt osaan ja on hyvä palkka. En muuten ole todellakaan huono työssäni, vaan minua pidetään melkoisen guruna. Ei tämä vaadi mitään sisäistä innostuneisuutta työstä, vaan riittää ihan semmoinen perusmoraali, joka mulla on, että ajattelen että koska palkkaakin nostan, teen työni tunnollisesti parhaan taitoni mukaan, huvittipa se tai ei. Jos työ joskus alkaisi kyrsimään niin paljon, että katsoisin että palkka ja sen tuomat mahdollisuudet ei kompensoi työn aiheuttamaa epämiellyttävyyttä ja vaivaa, sitten lopettaisin. Mutta nyt koen että palkka kompensoi hyvinkin.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää pölkkypäät sellaista työtä mistä pidätte ja nautitte. Mikä pakko o ahtaa itseään sellaiseen työhön jo ka tekeminen tuntuu inhottavalta ja vastentahtoiselta. Ei mikään ihme että nykyään niin minella hirveän lyhyt pinna ja koko ajan kaikilla on hermot kireällä.
No kun ei sellaista työtä olekaan jota haluaisin tehdä. Mutta en tykkää olla työttömänäkään, koska sitten joutuu nöyrtymään yhteiskunnan kyttäykseen, aktivointitoimiin jne.
Kiitos tän aloituksen mulla soi pääs "palikka, palikan päälle. Palikka palikan päälle. Palikoita pinotaan, näin tornia rakennetaan"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.
Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.
Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.
En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja. Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.
Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.
Miksi ihmeessä sitten olet it-arkkitehti ja koodari jos et olleenkaan silti pidä siitä työstä? Anna paikkasi ennemmin sellaiselle joka siitä aidosti pitää ja nauttii. Se ei ole sinun vaan tuöpaikkasi etu. Tuottavuus kadvaa, sillä sellaisella ihmisellä on enemmän motivaatioata ja halua tehdä samaa työtä kuin sinulla. Ja Suomessa on pilvin pimein työttömiä it-insinöörejä ja koodareita.
Koska tykkään nostaa hyvää palkkaa joka kuukausi. Olen toki miettinyt alan vaihtoa jossain vaiheessa, mutta totesin, että ei sellaista alaa ole josta tykkään. Kaikki muut asiat paitsi nukkuminen, syöminen ja juopottelu on sellaisia, joihin minun täytyy vaan pakottaa itseni vaikkei huvita, ja noista huonosti saa elättävää ammattia :D
Joten ihan sama vaikka teen tätäkin kun tämän nyt osaan ja on hyvä palkka. En muuten ole todellakaan huono työssäni, vaan minua pidetään melkoisen guruna. Ei tämä vaadi mitään sisäistä innostuneisuutta työstä, vaan riittää ihan semmoinen perusmoraali, joka mulla on, että ajattelen että koska palkkaakin nostan, teen työni tunnollisesti parhaan taitoni mukaan, huvittipa se tai ei. Jos työ joskus alkaisi kyrsimään niin paljon, että katsoisin että palkka ja sen tuomat mahdollisuudet ei kompensoi työn aiheuttamaa epämiellyttävyyttä ja vaivaa, sitten lopettaisin. Mutta nyt koen että palkka kompensoi hyvinkin.
Saman paljan töistä saa, sen minkä olet siitä sopinut pomon kanssa, teitpä ne työt hyvin tai huonosti. Terkut kaupanalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää pölkkypäät sellaista työtä mistä pidätte ja nautitte. Mikä pakko o ahtaa itseään sellaiseen työhön jo ka tekeminen tuntuu inhottavalta ja vastentahtoiselta. Ei mikään ihme että nykyään niin minella hirveän lyhyt pinna ja koko ajan kaikilla on hermot kireällä.
Teen koska on pakko. Jos en tekisi en saisi rahaa enkä voisi esimerkiksi ostaa ruokaa elämiseen. Onneksi voin pirkaa v-tutuksen asikaisiin.
Vähän samat fiilikset. Olen ratkaisemassa tämän niin, että en arvota tekemisiäni enää yleisten normien mukaan. Minulla ei ole kunnianhimoa tai kilpailuhenkeä, joita vaadittaisiin, että menestyisi työuralla. Haluan vain olla onnellinen.
Jotenkin jännästi koen olevani hyvinkin menestynyt. Käytän sisäistä mittariani arvioinnissa. Elelen vähän niinkuin omalla planeetallani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.
Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.
Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.
En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja. Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.
Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.
Miksi ihmeessä sitten olet it-arkkitehti ja koodari jos et olleenkaan silti pidä siitä työstä? Anna paikkasi ennemmin sellaiselle joka siitä aidosti pitää ja nauttii. Se ei ole sinun vaan tuöpaikkasi etu. Tuottavuus kadvaa, sillä sellaisella ihmisellä on enemmän motivaatioata ja halua tehdä samaa työtä kuin sinulla. Ja Suomessa on pilvin pimein työttömiä it-insinöörejä ja koodareita.
Koska tykkään nostaa hyvää palkkaa joka kuukausi. Olen toki miettinyt alan vaihtoa jossain vaiheessa, mutta totesin, että ei sellaista alaa ole josta tykkään. Kaikki muut asiat paitsi nukkuminen, syöminen ja juopottelu on sellaisia, joihin minun täytyy vaan pakottaa itseni vaikkei huvita, ja noista huonosti saa elättävää ammattia :D
Joten ihan sama vaikka teen tätäkin kun tämän nyt osaan ja on hyvä palkka. En muuten ole todellakaan huono työssäni, vaan minua pidetään melkoisen guruna. Ei tämä vaadi mitään sisäistä innostuneisuutta työstä, vaan riittää ihan semmoinen perusmoraali, joka mulla on, että ajattelen että koska palkkaakin nostan, teen työni tunnollisesti parhaan taitoni mukaan, huvittipa se tai ei. Jos työ joskus alkaisi kyrsimään niin paljon, että katsoisin että palkka ja sen tuomat mahdollisuudet ei kompensoi työn aiheuttamaa epämiellyttävyyttä ja vaivaa, sitten lopettaisin. Mutta nyt koen että palkka kompensoi hyvinkin.
Saman paljan töistä saa, sen minkä olet siitä sopinut pomon kanssa, teitpä ne työt hyvin tai huonosti. Terkut kaupanalalta.
Tällä alalla kun ei ole taulukkopalkkoja, niin vaikuttaa merkittävästi palkan kehitykseen uran aikana tekeekö hyvin vai huonosti. Esim meidän tiimissä on koodareita jotka tienaa 3000 kuussa, ja niitä jotka periaatteessa samasta työstä tienaa 5000 euroa kuussa. Palkkaero perustuu näiden ihmisten tehokkuuseroon työssään, ja siihen kuinka laajasti on osaamista.
- Lääkäri, minusta tuntuu että olen hevonen.
- Kauanko olette kokeneet näin?
- Aina varsasta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.
Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.
Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.
En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja. Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.
Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.
Miksi ihmeessä sitten olet it-arkkitehti ja koodari jos et olleenkaan silti pidä siitä työstä? Anna paikkasi ennemmin sellaiselle joka siitä aidosti pitää ja nauttii. Se ei ole sinun vaan tuöpaikkasi etu. Tuottavuus kadvaa, sillä sellaisella ihmisellä on enemmän motivaatioata ja halua tehdä samaa työtä kuin sinulla. Ja Suomessa on pilvin pimein työttömiä it-insinöörejä ja koodareita.
Koska tykkään nostaa hyvää palkkaa joka kuukausi. Olen toki miettinyt alan vaihtoa jossain vaiheessa, mutta totesin, että ei sellaista alaa ole josta tykkään. Kaikki muut asiat paitsi nukkuminen, syöminen ja juopottelu on sellaisia, joihin minun täytyy vaan pakottaa itseni vaikkei huvita, ja noista huonosti saa elättävää ammattia :D
Joten ihan sama vaikka teen tätäkin kun tämän nyt osaan ja on hyvä palkka. En muuten ole todellakaan huono työssäni, vaan minua pidetään melkoisen guruna. Ei tämä vaadi mitään sisäistä innostuneisuutta työstä, vaan riittää ihan semmoinen perusmoraali, joka mulla on, että ajattelen että koska palkkaakin nostan, teen työni tunnollisesti parhaan taitoni mukaan, huvittipa se tai ei. Jos työ joskus alkaisi kyrsimään niin paljon, että katsoisin että palkka ja sen tuomat mahdollisuudet ei kompensoi työn aiheuttamaa epämiellyttävyyttä ja vaivaa, sitten lopettaisin. Mutta nyt koen että palkka kompensoi hyvinkin.
Saman paljan töistä saa, sen minkä olet siitä sopinut pomon kanssa, teitpä ne työt hyvin tai huonosti. Terkut kaupanalalta.
Tällä alalla kun ei ole taulukkopalkkoja, niin vaikuttaa merkittävästi palkan kehitykseen uran aikana tekeekö hyvin vai huonosti. Esim meidän tiimissä on koodareita jotka tienaa 3000 kuussa, ja niitä jotka periaatteessa samasta työstä tienaa 5000 euroa kuussa. Palkkaero perustuu näiden ihmisten tehokkuuseroon työssään, ja siihen kuinka laajasti on osaamista.
Teetkö siis töitä provikkapalkalla? Onneksi minulla on kiinteä palkka niin ei tarvii jatkuvasti pelätä että työstä jää vain pelkkä luu käteen.
Krooninen väsymysoireyhtymä = lusmu
Erityisherkkä = neuroottinen lusmu
ADHD/ADD = rasittava lusmu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta taas tuntuu että oon palikka joka on taivaallisella katapultilla singottu äärettömään avaruuteen ajelehtimaan päämäärättömänä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.
Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.
Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.
En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja. Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.
Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.
Miksi ihmeessä sitten olet it-arkkitehti ja koodari jos et olleenkaan silti pidä siitä työstä? Anna paikkasi ennemmin sellaiselle joka siitä aidosti pitää ja nauttii. Se ei ole sinun vaan tuöpaikkasi etu. Tuottavuus kadvaa, sillä sellaisella ihmisellä on enemmän motivaatioata ja halua tehdä samaa työtä kuin sinulla. Ja Suomessa on pilvin pimein työttömiä it-insinöörejä ja koodareita.
Koska tykkään nostaa hyvää palkkaa joka kuukausi. Olen toki miettinyt alan vaihtoa jossain vaiheessa, mutta totesin, että ei sellaista alaa ole josta tykkään. Kaikki muut asiat paitsi nukkuminen, syöminen ja juopottelu on sellaisia, joihin minun täytyy vaan pakottaa itseni vaikkei huvita, ja noista huonosti saa elättävää ammattia :D
Joten ihan sama vaikka teen tätäkin kun tämän nyt osaan ja on hyvä palkka. En muuten ole todellakaan huono työssäni, vaan minua pidetään melkoisen guruna. Ei tämä vaadi mitään sisäistä innostuneisuutta työstä, vaan riittää ihan semmoinen perusmoraali, joka mulla on, että ajattelen että koska palkkaakin nostan, teen työni tunnollisesti parhaan taitoni mukaan, huvittipa se tai ei. Jos työ joskus alkaisi kyrsimään niin paljon, että katsoisin että palkka ja sen tuomat mahdollisuudet ei kompensoi työn aiheuttamaa epämiellyttävyyttä ja vaivaa, sitten lopettaisin. Mutta nyt koen että palkka kompensoi hyvinkin.
Saman paljan töistä saa, sen minkä olet siitä sopinut pomon kanssa, teitpä ne työt hyvin tai huonosti. Terkut kaupanalalta.
Tällä alalla kun ei ole taulukkopalkkoja, niin vaikuttaa merkittävästi palkan kehitykseen uran aikana tekeekö hyvin vai huonosti. Esim meidän tiimissä on koodareita jotka tienaa 3000 kuussa, ja niitä jotka periaatteessa samasta työstä tienaa 5000 euroa kuussa. Palkkaero perustuu näiden ihmisten tehokkuuseroon työssään, ja siihen kuinka laajasti on osaamista.
Teetkö siis töitä provikkapalkalla? Onneksi minulla on kiinteä palkka niin ei tarvii jatkuvasti pelätä että työstä jää vain pelkkä luu käteen.
En, kiinteä palkka on, mutta kun nyt olen saanut nostettua palkkani aika ylös olemalla hyvä, luulen että aika pian olisi YT:issä lähtö jos alkaisin vaan nostaa kovaa palkkaani, antamatta firmalle vastaavaa panosta joka oikeuttaa palkan. Näin on meillä käynytkin monelle, että jos tyypillä on korkea palkka, mutta ei vaikuta (enää) kovin tehokkaalta, otetaan joku nuori juniori tilalle puoleen hintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää pölkkypäät sellaista työtä mistä pidätte ja nautitte. Mikä pakko o ahtaa itseään sellaiseen työhön jo ka tekeminen tuntuu inhottavalta ja vastentahtoiselta. Ei mikään ihme että nykyään niin minella hirveän lyhyt pinna ja koko ajan kaikilla on hermot kireällä.
Ei se sitä tarkoita ettei tykkäisi siitä työstään. Kukaan ei työstä aina nauti. Mutta ihmisellä on oltava jotain pakkoa. Jotain velvollisuuksia ettei jää vaan makoilemaan. Ja se työroolikin on ok. Ei se ole mitään näyttelemistä tai toisena olemista. Se on minä eri roolissa.
Ap kokee ettei ole osannut olla oikeanlainen töissä. Se on tosiaan niin että työrooli pitää osata. Ei se sitä tarkoita että itse muuttuisi. Vaan sitä että töissä käyttäytyy työroolin mukaan. On sitten taas kotona hersyvä. Ja kotonakaan ei kannata liikaa ärsyttää muita sillä hersyvyydellä. Voi lukea tilateita ja opetella käyttäytymään niin että huomioi myös muita. Se ettei tähän pysty, ei ole mitään erikoislaatuisuutta tai erityisherkkyyttä. Se on heikkoa mielenterveyttä. Näitä taitoja voi myös harjoitella.
Vierailija kirjoitti:
Ap kokee ettei ole osannut olla oikeanlainen töissä. Se on tosiaan niin että työrooli pitää osata. Ei se sitä tarkoita että itse muuttuisi. Vaan sitä että töissä käyttäytyy työroolin mukaan. On sitten taas kotona hersyvä. Ja kotonakaan ei kannata liikaa ärsyttää muita sillä hersyvyydellä. Voi lukea tilateita ja opetella käyttäytymään niin että huomioi myös muita. Se ettei tähän pysty, ei ole mitään erikoislaatuisuutta tai erityisherkkyyttä. Se on heikkoa mielenterveyttä. Näitä taitoja voi myös harjoitella.
Ehkä perimmäinen ongelma on huono itsetunto. Ajatus ettei kukaan välitä minusta
Vierailija kirjoitti:
Aisss, nyt äkkiä lääkäriin, eiköhän tuohonkin harhaan jokin sopiva neurolepti löydy!
Pilkkaatko neuroleptejä syöviä? Monelle iso apu.
Vierailija kirjoitti:
Ap kokee ettei ole osannut olla oikeanlainen töissä. Se on tosiaan niin että työrooli pitää osata. Ei se sitä tarkoita että itse muuttuisi. Vaan sitä että töissä käyttäytyy työroolin mukaan. On sitten taas kotona hersyvä. Ja kotonakaan ei kannata liikaa ärsyttää muita sillä hersyvyydellä. Voi lukea tilateita ja opetella käyttäytymään niin että huomioi myös muita. Se ettei tähän pysty, ei ole mitään erikoislaatuisuutta tai erityisherkkyyttä. Se on heikkoa mielenterveyttä. Näitä taitoja voi myös harjoitella.
Missä töissä? AP kuvaili ettei ole koskaan ollut missään töissä vaan lusmuillut tuilla. Ei mikään ihme ettei kukaan halua häntä palkata kun ei ole töitäkään koskaan tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kokee ettei ole osannut olla oikeanlainen töissä. Se on tosiaan niin että työrooli pitää osata. Ei se sitä tarkoita että itse muuttuisi. Vaan sitä että töissä käyttäytyy työroolin mukaan. On sitten taas kotona hersyvä. Ja kotonakaan ei kannata liikaa ärsyttää muita sillä hersyvyydellä. Voi lukea tilateita ja opetella käyttäytymään niin että huomioi myös muita. Se ettei tähän pysty, ei ole mitään erikoislaatuisuutta tai erityisherkkyyttä. Se on heikkoa mielenterveyttä. Näitä taitoja voi myös harjoitella.
Missä töissä? AP kuvaili ettei ole koskaan ollut missään töissä vaan lusmuillut tuilla. Ei mikään ihme ettei kukaan halua häntä palkata kun ei ole töitäkään koskaan tehnyt.
Ei hän niin sanonut
Tehkää pölkkypäät sellaista työtä mistä pidätte ja nautitte. Mikä pakko o ahtaa itseään sellaiseen työhön jo ka tekeminen tuntuu inhottavalta ja vastentahtoiselta. Ei mikään ihme että nykyään niin minella hirveän lyhyt pinna ja koko ajan kaikilla on hermot kireällä.