Koen olevani neliskulmainen palikka jota väkisin tungetaan sisään pyöreästä aukosta

Sitten olet erityinen, kun muut sanovat tekojesi perusteella, että olet erityinen. Sitä ennen olet yhtä erityinen kuin muutkin.

Voisitteko te neliulotteiset eri rei'istä solahtelevat tai jumiin jäävät erityiset nyt pikkuisen avata, millä tavoin koette olevanne uudelleenmuotittamisen kohteina? Kun aina näissä aloituksissa on sama poljento: olen niin erilainen ja mua ei ymmärretä; sitten ei viitsitä yhtään edes yrittää kertoa taustoja tai mitään.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä tunnistan itseni tuosta samasta. Tällainen tunne ja vierauden ajatukset ovat seuranneet minua pääosan elämästäni, kymmeniä vuosia. Kuitenkin olen jonkin verran onnistunut järjestämään elämääni niin, että voin tuntea oloni hyväksi. Ja voihan asian esittää näinkin: jos tuntee itsensä kantikkaaksi ja reikä on pyöreä, niin onko sillä erityistä väliä, jos se pyöreä reikä on tarpeeksi suuri. Jos tavoitteena on päästä laatikkoon, ei ole väliä, mistä reiästä tuli, kunhan kuitenkin pääsi läpi.

Sille lienee triljoona syytä, miksi jotkut tuntevat olevansa huomattavan erilaisia. Niitä syitä on tietenkin kunnioitettava. En minä ainakaan ole muuttunut toisten ihmisten odotusten mukaiseksi pakottamalla. En, vaikka olen kyllä ymmärtänyt, että se helpottaisi elämääni. Persoonallisuuden piirteet eivät ole vapaan tahdon asia, vaikka niihin jonkin verran pystynee vaikuttamaan. Kuitenkin me olemme pääosin samanlaisia kuin muut: jokseenkin keskipituisia, kaksi kättä, kaksi jalkaa, pää, vartalo, sukuelimet, nälkä, vilu, hiki, huomion tarve, hellyyden tarve jne. Eroamme toisistamme lähinnä hienoisilta yksityiskohdiltamme. Viime aikoina on puhuttu ja kuohuttu kovasti muunsukupuolisuudesta. Se, ettei tunne kuuluvansa siihen sukupuoleen, johon on syntymässään liitetty, voi johtua esimerkiksi aspergerin oireyhtymästä. Kyseessä on pieni muutos keskushermostossa, jolle ei voi mitään. Tietenkin voi pakottaa, mutta ongelmia siitä vain koituu.

Jos olet neliön muotoinen ja sinua survotaan väkisin liian pienestä, pyöreästä aukosta, kannattaa muistaa, että päävastuu tilanteen korjaamisesta on sinulla itselläsi. Jonkin verran ihmisen pitää sietää itselleen hankalia asioita, mutta kukaan muu kuin sinä itse ei voi kertoa, että tuntuu pahalta. Parhaassa mahdollisessakin tapauksessa voit saada apua sen reiän hahmotteluun tai valintaan, josta solahtaminen on helpointa. Vaan näin sitä ihminen itseensä tutustuu. Kaikkea ei tiedä itsestään automaattisesti. Joskus on vain  koettava asioita, että tietää, etteivät ja tämä asia eivät sovi minulle.

Tuttu tunne tuo on minullekkin. Raamatun lukeneen olen vakuuttunut ja ymmärrän että joskus on vain pakko pistää vastaan ja uhrautua marttuurina eikä vain muuttaa itseäni muottiin sopivaksi. Olin tosin liian liberaali, joten minut potkittiin ulos seurakunnasta. Nykyään olen eronnut kirkostakin, mutta olen edelleen häikäistynyt siitä solidaarisuudesta ja hyvästä tahdosta toisia kohtaan josta UT puhuu.

AP on pitkäaikaistyötön jonka on ollut vaikeaa työllistyä erillaisuuden takia. Monet ovat sanoneetkin että olen liian epäsuomaliainen, liian sosiaalinen ja puhelias. Useimmat ovat kokeneet tämän liian ärsyttävänä ja jättävät minut ulkopuolelle. Minulle tämä yksin jääminen on ollut silti enemmän vahingollista, sillä olen vahvasti ekstrovertti ja tarvitsen sosiaalisuutta pitääksi ylläni henkistä jaksamista ja psyykkeeni terveenä. Silti vaikka olen hyper sosiaalinen olen erityisherkkä, tunteellinen, eksentrinen ja myös hyvä iuuntrlija. Suhtaudun elämään aina positiivisesti ja optimistisesti, jaksan hymyillä ja olla iloinen muiden seurassa vaikka olisin silti alta surullinen. Eniten minua silti ahdistaa yksin olo, mitä suurin osa elämästäni on ollut. Ypöyksin olemista ilman kaverereira tai välittäviä läheisiä. Vaikka monet sanovat että olen lämmin, helposti lähestyttävä ja todella ystävällinen, huomaan etten ole yleensä kovinkaan kaivattu. Tämä risoo koska kuitenkin pidän itsestäni tälläisenä leikkisenä ja elinvoimaisena. Sen sijaan minulle tarjotaan muottia jossa pitää olla adiallinen, joetaan että pitää kasvaa aikuiseksi ja lopettaa lapsenomaisuus. Sanotaan että pitää olla ditä ja pitää olla tätä. Käyttäytyä ja ollaa ihmisiksi. Tälläiseen harmauteen ja tylsyyteen kun olen liian värikäs. Tämä niin laittaa pääni sekaisin. Kekpaan ainoastaan itselleni sellaisena kuin olen.

Ap

Sitä kun kasvaa noista teiniajan pahimmista angsteista eroon, niin ymmärtää että ne toisten mielipiteet on VAAN niiden toisten MIELIPITEITÄ. Kaikilla ei ola pakko olla samanlaisia napapaitoja tai tennareita tai mikä se teidän maalikylän muoti sitten sattuukin olemaan. Kyllä ihminen voi olla juuri sellainen, kuin itse haluaa, ja aivan kaikkeen ei tarvitse aina hakea toisten hyväksyntää.

Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.

Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.

Vierailija kirjoitti:

AP on pitkäaikaistyötön jonka on ollut vaikeaa työllistyä erillaisuuden takia. Monet ovat sanoneetkin että olen liian epäsuomaliainen, liian sosiaalinen ja puhelias. Useimmat ovat kokeneet tämän liian ärsyttävänä ja jättävät minut ulkopuolelle. Minulle tämä yksin jääminen on ollut silti enemmän vahingollista, sillä olen vahvasti ekstrovertti ja tarvitsen sosiaalisuutta pitääksi ylläni henkistä jaksamista ja psyykkeeni terveenä. Silti vaikka olen hyper sosiaalinen olen erityisherkkä, tunteellinen, eksentrinen ja myös hyvä iuuntrlija. Suhtaudun elämään aina positiivisesti ja optimistisesti, jaksan hymyillä ja olla iloinen muiden seurassa vaikka olisin silti alta surullinen. Eniten minua silti ahdistaa yksin olo, mitä suurin osa elämästäni on ollut. Ypöyksin olemista ilman kaverereira tai välittäviä läheisiä. Vaikka monet sanovat että olen lämmin, helposti lähestyttävä ja todella ystävällinen, huomaan etten ole yleensä kovinkaan kaivattu. Tämä risoo koska kuitenkin pidän itsestäni tälläisenä leikkisenä ja elinvoimaisena. Sen sijaan minulle tarjotaan muottia jossa pitää olla adiallinen, joetaan että pitää kasvaa aikuiseksi ja lopettaa lapsenomaisuus. Sanotaan että pitää olla ditä ja pitää olla tätä. Käyttäytyä ja ollaa ihmisiksi. Tälläiseen harmauteen ja tylsyyteen kun olen liian värikäs. Tämä niin laittaa pääni sekaisin. Kekpaan ainoastaan itselleni sellaisena kuin olen.

Ap

Kuulostaa että sinulla on huonot sosiaaliset taidot

Yhes mielenterveyttä karrtoittavassa testissä kysytttiin onko "kohtalo vaikuttanut elämäääsi"? Kysyin kellpaaako kohtaloksiii esim se etttä on lama ajanlapsi.

Vierailija kirjoitti:

Yhes mielenterveyttä karrtoittavassa testissä kysytttiin onko "kohtalo vaikuttanut elämäääsi"? Kysyin kellpaaako kohtaloksiii esim se etttä on lama ajanlapsi.

Koska muuuutenhan se on ihan hörhöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhes mielenterveyttä karrtoittavassa testissä kysytttiin onko "kohtalo vaikuttanut elämäääsi"? Kysyin kellpaaako kohtaloksiii esim se etttä on lama ajanlapsi.

Koska muuuutenhan se on ihan hörhöä.

9 vuottta meni lapsuuutta siiinä ja sitten olikiin jo koulukiusaaamista.

Mä en edes halua tuntea kuuluvani mihinkään muottiin. Mä oon vaan mä. Mutta kai mutkin johonkin lokeroon saa tungettua 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhes mielenterveyttä karrtoittavassa testissä kysytttiin onko "kohtalo vaikuttanut elämäääsi"? Kysyin kellpaaako kohtaloksiii esim se etttä on lama ajanlapsi.

Koska muuuutenhan se on ihan hörhöä.

Sillä haetaan sitä kokeeko että voi itse vaikuttaa elämäänsä. Se on yksi mielenterveyden osa. Uskoo itseensä ja mahdollisuuksiinsa. Tulee muiden kanssa toimeen. Osaa toimia yhteisössä. Kykenee työskentelemään tai tekemään jotain omien kykyjensä mukaisesti

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.

Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.

Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

AP on pitkäaikaistyötön jonka on ollut vaikeaa työllistyä erillaisuuden takia. Monet ovat sanoneetkin että olen liian epäsuomaliainen, liian sosiaalinen ja puhelias. Useimmat ovat kokeneet tämän liian ärsyttävänä ja jättävät minut ulkopuolelle. Minulle tämä yksin jääminen on ollut silti enemmän vahingollista, sillä olen vahvasti ekstrovertti ja tarvitsen sosiaalisuutta pitääksi ylläni henkistä jaksamista ja psyykkeeni terveenä. Silti vaikka olen hyper sosiaalinen olen erityisherkkä, tunteellinen, eksentrinen ja myös hyvä iuuntrlija. Suhtaudun elämään aina positiivisesti ja optimistisesti, jaksan hymyillä ja olla iloinen muiden seurassa vaikka olisin silti alta surullinen. Eniten minua silti ahdistaa yksin olo, mitä suurin osa elämästäni on ollut. Ypöyksin olemista ilman kaverereira tai välittäviä läheisiä. Vaikka monet sanovat että olen lämmin, helposti lähestyttävä ja todella ystävällinen, huomaan etten ole yleensä kovinkaan kaivattu. Tämä risoo koska kuitenkin pidän itsestäni tälläisenä leikkisenä ja elinvoimaisena. Sen sijaan minulle tarjotaan muottia jossa pitää olla adiallinen, joetaan että pitää kasvaa aikuiseksi ja lopettaa lapsenomaisuus. Sanotaan että pitää olla ditä ja pitää olla tätä. Käyttäytyä ja ollaa ihmisiksi. Tälläiseen harmauteen ja tylsyyteen kun olen liian värikäs. Tämä niin laittaa pääni sekaisin. Kekpaan ainoastaan itselleni sellaisena kuin olen.

Ap

Kuulostaa että mietit itseäsi liikaa. Olet yksinäinen ja pitkäaikaistyötön. Mieti miten voisit näitä asioita muuttaa. Mitä voit tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Yhes mielenterveyttä karrtoittavassa testissä kysytttiin onko "kohtalo vaikuttanut elämäääsi"? Kysyin kellpaaako kohtaloksiii esim se etttä on lama ajanlapsi.

Heh, itsehän en usko ihmisen vapaaseen tahtoon ollenkaan, joten lienisin ko. testin mukaan aika sairas :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.

Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.

Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.

En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja  ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja.  Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.

Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhes mielenterveyttä karrtoittavassa testissä kysytttiin onko "kohtalo vaikuttanut elämäääsi"? Kysyin kellpaaako kohtaloksiii esim se etttä on lama ajanlapsi.

Heh, itsehän en usko ihmisen vapaaseen tahtoon ollenkaan, joten lienisin ko. testin mukaan aika sairas :D 

Lienisin???

Ei mielenterveyden vastakohta ole sairas

Kannattaa tunkea tarpeeksi isoon reikään, niin sen muodolla ei ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.

Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.

Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.

En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja  ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja.  Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.

Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.

Hyvä viesti. Minäkin valitsisin pieruverkkarit ja päiväkaljat ja sohvalla makoilun. Mutta en voi ja oikeastaan nautinkin olla välillä työroolissa siisti ja asiallinen. Kotona voin makoilla samoissa vaatteissa ja jättää tukan kampaamatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen monella tapaa tosi erikoinen tyyppi mutta ei mua kyllä kukaan aikuiena ole enää yrittänyt väkisin mihinkään tunkea. Lapsena oli kamalaa, kun piti olla ns. normaali tai on vaarana joutua ties minkä toimien piiriin. Aikuisena saa onneksi olla vapaasti juuri sellainen kuin on, eikä se ketään kiinnosta.

Tosin toisin kuin AP, minä käyn töissä, ja mulle ei tuota mitään ongelmia 8 h päivässä arkisin käyttäytyä työpaikan edellyttämän sosiaalisen roolin mukaan. Siitähän mulle maksetaan että esitän sen roolini ja teen hommani. Vapaa-ajallani saan olla mikä olen.

Oletko näyttelijä? Teatterissa? Minulle maksetaan ainoastaan siitä että teen työni kunhan muistan häipyä yöksi kotiin. Ylitöistä kun ei saa palkkaa.

En. Olen it-arkkitehti ja koodari. Mutta kyllä mun täytyy se työrooli ottaa jos haluan näissä hommissa jatkaa ja hyväksyä erilaisia juttuja joita en muuten tekisi. Esim. olen yökyöpeli, mutta minun täytyy aloittaa työpäivä klo 9. Olen myös erakkoluonne, mutta minun täytyy olla kollegoille ja asiakkaille asiallinen ja  ystävällinen töissä. Tykkäisin pukeutua aina ns. pieruverkkareihin ja lenkkareihin, mutta en voi olla sen näköisenä työpaikalla ainakaan päivinä, joina on asiakaspalavereja.  Haluaisin olla juovuksissa kaikki päivät mutta töissä ei voi.

Ja siis kukaan ei ole pakottanut minua töihini, tiedän ihan hyvin että voisin lopettaa tänä päivänä ja elää tietyllä tapaa enemmän itselleni luontaisesti. Mutta en valitse sitä, koska en halua köyhyyttä ja sen tuomia rajoituksia ja pakkoja, vaan ihan omasta tahdostani valitsen työssäni tehdä tiettyjä jonkin verran itselleni epämiellyttäviä juttuja, jotta saan hyvän palkan jolla saan elelllä muun ajan vapaasti, ilman että kukaan tuilee pakottamaan aktiivimalliin tai Kelan kontrolliin tms.

Miksi ihmeessä sitten olet it-arkkitehti ja koodari jos et olleenkaan silti pidä siitä työstä? Anna paikkasi ennemmin sellaiselle joka siitä aidosti pitää ja nauttii. Se ei ole sinun vaan tuöpaikkasi etu. Tuottavuus kadvaa, sillä sellaisella ihmisellä on enemmän motivaatioata ja halua tehdä samaa työtä kuin sinulla. Ja Suomessa on pilvin pimein työttömiä it-insinöörejä ja koodareita.