Olenko kohtuuton (miesystävän lapset)?
Olen seurustellut vuoden miesystäväni kanssa. Asumme eri paikkakunnilla ja mies tekee paljon töitä epäsäännöllisinä työaikoina. Hänellä on myös lapsia edellisestä parisuhteestaan. Tämän vuoden aikana olemme olleet yhden viikonlopun yhdessä niin, että hänellä ei ole ollut töitä eikä lapsia luonaan. Tämä tapahtui viime kesänä. Muuten näemme yksittäisiä arki-iltoja ilman lapsia 2 kertaa kuukaudessa. Muuten lapset ovat lähes joka viikonloppu miehen luona. Nyt oli sovittu, että tämän viikonlopun olemme yhdessä minun luonani. Miehen exä oli kuitenkin "unohtanut", että lapsien piti olla tämä viikonloppu hänen luonaan. No, minun logiikallani asia menisi niin, että ex peruisi menonsa, koska hän on unohtanut ja mokannut, mutta ei onnistu. Olenko ihan hirviö, kun nostan tästä mekkalan? En haluaisi olla sellainen tyttöystävä, joka kieltää miestä näkemästä lapsiaan, mutta minusta tämä on liikaa. Vuoden aikana yksi ainoa kokonaan lapsivapaa viikonloppu perutaan yhtäkkiä vain unohduksen takia. Tuntuu, että minulla ei edes ole miesystävää, koska en näe häntä koskaan. Hän ei ole nähnyt esimerkiksi ystäviäni koskaan emmekä ole olleet koskaan elokuvissa, tapahtumissa tms, koska lapset ovat aina hänellä viikonloppuisin. Mitä voin tehdä? En oikein voi mennä hänen exällekään marisemaan. Suututtaa vain tosi paljon. Ja minulla on itsellänikin lapsia, joten ymmärrän kyllä tilannetta aika pitkälle. Mutta liika on liikaa.
No, tämä oli tällainen purkaus. Vertaistukea, neuvoja tai haukkuja otetaan vastaan, kiitos.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset ovat menneet nukkumaan, niin keskustele miehen kanssa. Ole rauhallinen, vaikka sua kuinka sapettaisi sisältä. Ottakaa vaikka muutama iltasnapsi, että rentoudutte. Sitten kysyt tästä järjestelystä. Älä hyväksy mitään ”tää on nyt vaan tällaista”- vastausta vaan ihan oikeasti. Koska tuo ei ole normaalia, että miehellä on joka vklp lapset. Sanot, että sinua on nyt loukattu todella pahasti.
Juu, tässä on nyt vain pattitilanne, että aamupäivällä laitoin hänelle vihaisia viestejä ja sen jälkeen hän ei ole vastannut. Eli en tiedä oikeasti, milloin pääsemme juttelemaan. En viitsi enää häiriköidä viesteillä, kun hänkin on varmaan minulle vihainen. Sanoin eilen juuri tuon, että minua on loukattu todella pahasti ja tämä oli minulle todella tärkeä juttu. Ja siihen hän vastasi, että mikä ongelma, nähdään ensi viikolla. Ja koska tilanne äityi aika pahaksi (juu, minä olin aika raivona), en tiedä tarkoittiko hän, että ensi viikolla sitten olisimme yhdessä vai että näemme taas sillä normikaavalla.
Tiedän, että asiasta pitäisi nyt jutella, mutta sen estää nyt miehen mahdollinen suuttumus ja se, että emme pääse juttelemaan kahdestaan. (Jälleen kerran se yhteinen aika, jota ei ole.)
ap
Luulin, että olette silti näkemässä, vaikka lapset ovat siellä. Ilmeisesti ette olekaan. Kuinka varma oikeasti olet, että lapset tulevat miehelle? Koska minusta alkaa tuntua, että nyt sinulle valehdellaan. Hän elää jotain kaksoiselämää. Nyt ajat sinne miehen luokse ja varmistat mitä oikein on tekeillä.
Mitä? Sinusta tuntuu että ap:lle valehdellaan. Ei tunnu yhtään että ap valehtelee? Mikä on syy alkaa spekuloida ja kehittää malleja? Miksi sinusta tuntuu joltain. Nimetön, kasvoton tarina palstalla ja sinä rakennat teorioita. Miksi ihmeessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton -> pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa.
ap
Sä et nyt et vain halua käsittää. Miehellä on ne lapset olemassa, niin kuin sinullakin, mutta erotuksena omaan tilanteeseesi, mies nyt on sidottu niihin lapsiin joka viikonloppu. Syystä mitä sinäkään et tiedä. Syyllisyys erosta, exän elämänhallintaongelmat, mikä vaan voi olla syynä. Sinä haluat kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, mikä on täysin luonnollista, mutta mies ei pysty/kykene/halua sitä antaa. Nämä on nyt ne faktat. Nyt sun vaan täytyy päättää, mitä teet asialle. Joko hyväksyt sen ja jatkatte tapailua 2 kertaa kuukaudessa, tai sitten eroat ja etsit miehen, jolla on enemmän mahdollisuutta/halua panostaa kahdenkeskiseen oleiluun. Olet nyt vuoden kärvistellyt asian kanssa, ja tavallaan ymmärrän, että olisi mukava syyttää asiasta exää, lapsia, ketä tahansa muuta, mutta tosiasia on, että mies on ainoa, joka mahdollisesti voisi asialle jotain tehdä. "Mahdollisesti" siksi, koska jos exällä on esim. alkoholiongelmaa tms, ja lapset sen vuoksi ovat isällään joka viikonloppu, niin eihän se mieskään asialle mitään voi.
Ja nuo ajatuksesi, että sinun tekee mieli soittaa tälle exälle jne, saa epäilemään provoa, koska miten kukaan voisi olla noin hölmö? Kun eihän se sinulle kuulu yhtään exän tekemiset tai tekemättä jättämiset. Miehen kanssa sun täytyy asia hoitaa.
Ja todellakin olen myös sitä mieltä, että et ole kohtuuton halutessasi kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kohtuuton olet, jos ajattelet että exän kuuluisi se jotenkin järjestää. Sen miehen pitäisi.
En tietenkään ole oikeasti exälle soittamassa. Se oli vain kuvaus siitä, miltä minusta tuntuu. Olen oikeasti niin pettynyt ja vihainen, että tekisi mieli hänellekin kertoa, mitä mieltä minä olen. Onhan hän osittain vastuussa minullekin tekemisistään. Olisin voinut varata jotkut kalliit teatteriliput tai matkan ja olisin menettänyt nämä hänen takiaan, niin todellakin se on myös minun ja hänen välinen asia, jos asia on sovittu ja meno hänen takiaan siirtyy.
Ja sen verran mies voisi tälle asialle, että edes kertoisi minulle, miten asia on ja voisimme yhdessä nyt miettiä, miten tämä asia ratkaistaan. Hän ei kerro minulle mitään ja toistelee vain, että ei ole vaihtoehtoja. En ole aamun jälkeen hänen kanssaan jutellut ja tilanne roikkuu nyt ilmassa.
ap
Todella ikävä olo on varmasti:( Luulen, että mies on oikeasti tiennyt tästä jo aiemmin, että lapset tulevatkin teille. Ei ole sanonut sitä sinulle ja tässä vaiheessa niitä vaihtoehtoja ei kyllä varmaankaan enää olekaan. Ehkä mies ei sitten oikeasti halua viettää sinun kanssasi kahdestaan aikaa. Vaikea sanoa. Mutta annan sinulle virtuaalihalauksen, olet sen tarpeessa<3
Kiitos paljon! Tätä minäkin pelkään. En vain ymmärrä, miksi mies sitten roikottaa minua näin ja on minulle muuten kiltti ja hyvä, jos hän ei halua olla kanssani yhdessä. Olen kyllä todella sekaisin nyt.
ap
Todennäköisesti hän haluaa kyllä olla kanssasi mutta ei halua eikä pysty nyt antamaan sinulle kahdenkeskistä aikaa. Hän ei myöskään todennäköisesti sitä tarvitse. Jos sinä tarvitset mutta et saa miksi sinä roikotat miestä mukanasi?
Koska hän on luvannut järjestää enemmän aikaa ja on kertonut ymmärtävänsä ja haluavansa enemmän aikaa itsekin. Olen tehnyt selväksi jo monta kuukautta sitten, että näin ei voi jatkua ja siksi tätä vapaata viikonloppua onkin nyt niin hartaasti odotettu. En olettanutkaan, että se onnistuisi heti, kun sitä keksin pyytää. Minulle sopisi nämä harvemmat tapaamiset, jos niistä sovituista pidettäisiin kiinni. Ja yksittäiset perumisetkin ymmärtäisin. Mutta kun niitä perumisia tulee useampia ja se odottaminen alkaa aina alusta, ei vain pää kestä. En tietenkään roikottaisi jos mies kertoisi, ettei tämä tule koskaan muuttumaan.
ap
Tyhmähän mies olisikin jos ei sanoisi järjestävänsä aikaa. Puheet ei kuitenkaan merkitse mitään jos teot kertovat muuta. Jos sitä aikaa ei oikeasti järjesty esim. tällä kuulla niin jättäisin suhteen jossa on pelkkiä turhia lupauksi.
Toki kertoisin sen myös miehelle mihin asti hänellä on aikaa se kahdenkeskinen aika järjestää. Loputtomasti sitä on turha tuossa tilanteessa antaa ja uskoa turhia lupauksia. "Joo, joo kyllä mä järjestän mutta kun lapset ja exä." Itse en kuuntelisi yhtään puolisoa joka siirtäisi kokoajan vastuun meidän yhteisen ajan järjestämisestä exälle tai lapsille.Miten niin tyhmä? Jos tilanne on noin kuin tässä on sanottu, että aikaa ei ole eikä tule ja se pitää vain hyväksyä eikä miehellä ole aikomustakaan sitä aikaa lisätä, miksi ihmeessä mies sanoisi sitä järjestävänsä? Mitä hän saa siitä, että roikottaa tällaista riippakiveä mukanaan.
Nimenomaan noinhan olen tehnytkin, että olen antanut aikaa järjestää. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että se aika taisi mennä. Nytkö sitten pitäisi nostaa kytkintä?
ap
Ilmeisesti hän ei halua kuitenkaan erota sinusta. Hänen mielestään teillä on nyt tällainen kevyt tapailusuhde, eikä hän tarvitse enempää. Ei vissiin seksiäkään kaipaa juurikaan. Sinä tarvitsisit lisää ja mies vaan lupailee, mutta ei toteuta koska ei oikeasti halua kuitenkaan toteuttaa.
No ei ihan näinkään, koska kuitenkin on puhunut esim yhteenmuutosta (nimenomaan hän, en minä) ja että olisimme joskus perhe (puhuu mm milloin lapset voivat tavata toisensa jne).
ap
Hohhoijaa. Nyt ihan oikeasti nainen. Tämä mies viilaa sinua linssiin ja pahasti. Teidän lapsennekaan eivät ole vuoden jälkeen vielä edes tavanneet?? Ja mies vaan puhuu ja sinä uskot...
Minä olen ollut se, joka on jarrutellut lasten tapaamista. Siis keskenään. Mutta haluaisin, että mies tapaisi minun lapseni useamman kerran ennen kuin kaikki lapset ovat yhdessä. Ja se on onnistunut vain kerran, koska miehellä ei ole aikaa ilman lapsia. Onko tässä nyt jotain kummallista?
ap
Kummallista on ainoastaan se, että et muka näe missä mennään. Miehen on helppo puhua lasten keskinäisestä tapaamisesta ja vaikuttaa siltä, että on suhteessa tosissaan, kun tietää että sinä et halua sitä ennen kuin mies on tavannut sinun lapsiasi yksin. Jota taas ei millään järjesty, koska miehen lapset ovat "aina" miehellä :DDD
Eli kerro nyt vielä missä mennään? Olen itse nähnyt lapset siellä miehen luona ja mies on sanonut, että aina voin mennä hänen luokseen, kun lapset ovat siellä. Joskus olen siellä, kun lapsetkin ovat, joskus olen mieluummin kotona.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan kallistua sen puolelle, että ap on keksinyt koko tarinan. Haloo, kuka meistä tapailisi miestä vuoden ajan, eikä tuossa tilanteessa kysyisi suoraan, miksi miehen ja exänsä järjestelyt ovat tuollaiset? Ei kukaan. Varsinkin kun ovat muka riidelleetkin siitä, miksi eivät viikonloppuisin näe. Ei oikein loogista.
No haloo! Missä välissä sitä kysyttäisiin suoraan, kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole?! Tätähän minä yritin selittää. Riitely onnistuu wa-viesteillä.
ap
Eli puhelin on sulle tuttu?
Meinaat ihan tosissaan että kertaakaan vuoden aikana ei ole ollut tilaisuutta kysyä, varsinkin kun asia sinua harmittaa? Älä viitti.
Onneks mä haistatin pitkät exälle ja sen touhuille.
Halusi määrätä paljon [KAIKEN] lapsen tapaamisista.
Osaan suostuin osaan en.
Taistelin saadakseni lapsen tapaamiset säännölliseksi.
Lapset eivät ole pelinappuloita.
Nyt ei tarvitse olla tekemisissä toistemme kanssa ja parempi näin.
Ei tarvitse kuunnella hoitoapu pyyntöjä tai muutakaan turhaa.
Olen lapseni kanssa silloin kun on sovittu.
Jos menee vaikeaksi parempi vain sanoa sopia että asiat menee näin ja välttää turhaa kontaktia.
Kirjoitit avauksessa, että näette yksittäisinä arki-iltoina pari kertaa kuussa ilman lapsia.
Kuitenkin sanot, että ette voi keskustella asioista ym. kun teillä ei ole kahdenkeskistä aikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset ovat menneet nukkumaan, niin keskustele miehen kanssa. Ole rauhallinen, vaikka sua kuinka sapettaisi sisältä. Ottakaa vaikka muutama iltasnapsi, että rentoudutte. Sitten kysyt tästä järjestelystä. Älä hyväksy mitään ”tää on nyt vaan tällaista”- vastausta vaan ihan oikeasti. Koska tuo ei ole normaalia, että miehellä on joka vklp lapset. Sanot, että sinua on nyt loukattu todella pahasti.
Juu, tässä on nyt vain pattitilanne, että aamupäivällä laitoin hänelle vihaisia viestejä ja sen jälkeen hän ei ole vastannut. Eli en tiedä oikeasti, milloin pääsemme juttelemaan. En viitsi enää häiriköidä viesteillä, kun hänkin on varmaan minulle vihainen. Sanoin eilen juuri tuon, että minua on loukattu todella pahasti ja tämä oli minulle todella tärkeä juttu. Ja siihen hän vastasi, että mikä ongelma, nähdään ensi viikolla. Ja koska tilanne äityi aika pahaksi (juu, minä olin aika raivona), en tiedä tarkoittiko hän, että ensi viikolla sitten olisimme yhdessä vai että näemme taas sillä normikaavalla.
Tiedän, että asiasta pitäisi nyt jutella, mutta sen estää nyt miehen mahdollinen suuttumus ja se, että emme pääse juttelemaan kahdestaan. (Jälleen kerran se yhteinen aika, jota ei ole.)
ap
Luulin, että olette silti näkemässä, vaikka lapset ovat siellä. Ilmeisesti ette olekaan. Kuinka varma oikeasti olet, että lapset tulevat miehelle? Koska minusta alkaa tuntua, että nyt sinulle valehdellaan. Hän elää jotain kaksoiselämää. Nyt ajat sinne miehen luokse ja varmistat mitä oikein on tekeillä.
En ole menossa, koska alun perin miehen piti tulla minun luokseni ja minun lapseni ovat minulla viikonlopun. Oli siis tarkoitus, että tehdään jotain minun lasten kanssa ja lapset menevät sitten yökylään mummolaan. Eli lapset olisivat tavanneet miehen toisen kerran. Mutta nyt peruutettiin yökyläilyt ja tehdään lasten kanssa jotain muuta.
ap
Eli sinulla saa olla lapset mutta miehellä ei
Mies haluaa susta vain tarpeentyydyttäjän. Hänen elämä on tällä hetkellä sellainen, että ei aikaa oikeaan suhteeseen. Saa sinulta sen mitä haluaa ilman sitoutumusta.
Kun lapset kasvaa niin usko huvikses, asia ei muutu paitsi et löytää parisuhteen muualta.
Kyllä vuosi on pitkä aija, jos tilanne tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan kallistua sen puolelle, että ap on keksinyt koko tarinan. Haloo, kuka meistä tapailisi miestä vuoden ajan, eikä tuossa tilanteessa kysyisi suoraan, miksi miehen ja exänsä järjestelyt ovat tuollaiset? Ei kukaan. Varsinkin kun ovat muka riidelleetkin siitä, miksi eivät viikonloppuisin näe. Ei oikein loogista.
No haloo! Missä välissä sitä kysyttäisiin suoraan, kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole?! Tätähän minä yritin selittää. Riitely onnistuu wa-viesteillä.
ap
Mikä siinä vaatii kahdenkeskisen ajan? Teidän lapsenne ovat jo muutenkin sen ikäiset, että pärjäävät keskenään vähän aikaa.
Sinäkö alat lasten aikana kyselemään, miksi he erosivat ja miksi heidän tapaamisjärjestelynsä kuulostavat epäreiluilta? :D
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan kallistua sen puolelle, että ap on keksinyt koko tarinan. Haloo, kuka meistä tapailisi miestä vuoden ajan, eikä tuossa tilanteessa kysyisi suoraan, miksi miehen ja exänsä järjestelyt ovat tuollaiset? Ei kukaan. Varsinkin kun ovat muka riidelleetkin siitä, miksi eivät viikonloppuisin näe. Ei oikein loogista.
No haloo! Missä välissä sitä kysyttäisiin suoraan, kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole?! Tätähän minä yritin selittää. Riitely onnistuu wa-viesteillä.
ap
No onhan tuo nyt aika käsittämätöntä, ettei mies pysty (ei halua?/ei viitsi?) järjestämään sen verran yhteistä aikaa, että voisi rauhassa jutella suhteen kannalta noinkin oleellisista asioista. Miten ihmeessä olette edes päätyneet yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alan kallistua sen puolelle, että ap on keksinyt koko tarinan. Haloo, kuka meistä tapailisi miestä vuoden ajan, eikä tuossa tilanteessa kysyisi suoraan, miksi miehen ja exänsä järjestelyt ovat tuollaiset? Ei kukaan. Varsinkin kun ovat muka riidelleetkin siitä, miksi eivät viikonloppuisin näe. Ei oikein loogista.
No haloo! Missä välissä sitä kysyttäisiin suoraan, kun sitä kahdenkeskistä aikaa ei ole?! Tätähän minä yritin selittää. Riitely onnistuu wa-viesteillä.
ap
Mikä siinä vaatii kahdenkeskisen ajan? Teidän lapsenne ovat jo muutenkin sen ikäiset, että pärjäävät keskenään vähän aikaa.
Sinäkö alat lasten aikana kyselemään, miksi he erosivat ja miksi heidän tapaamisjärjestelynsä kuulostavat epäreiluilta? :D
ap
Mitäh? Juurihan kirjoitin, että lapset pärjäävät keskenäänkin vähän aikaa. Mene hyvänen aika ulos puhumaan puhelimeen. Teet asioista nyt todella vaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton -> pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa.
ap
Sä et nyt et vain halua käsittää. Miehellä on ne lapset olemassa, niin kuin sinullakin, mutta erotuksena omaan tilanteeseesi, mies nyt on sidottu niihin lapsiin joka viikonloppu. Syystä mitä sinäkään et tiedä. Syyllisyys erosta, exän elämänhallintaongelmat, mikä vaan voi olla syynä. Sinä haluat kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, mikä on täysin luonnollista, mutta mies ei pysty/kykene/halua sitä antaa. Nämä on nyt ne faktat. Nyt sun vaan täytyy päättää, mitä teet asialle. Joko hyväksyt sen ja jatkatte tapailua 2 kertaa kuukaudessa, tai sitten eroat ja etsit miehen, jolla on enemmän mahdollisuutta/halua panostaa kahdenkeskiseen oleiluun. Olet nyt vuoden kärvistellyt asian kanssa, ja tavallaan ymmärrän, että olisi mukava syyttää asiasta exää, lapsia, ketä tahansa muuta, mutta tosiasia on, että mies on ainoa, joka mahdollisesti voisi asialle jotain tehdä. "Mahdollisesti" siksi, koska jos exällä on esim. alkoholiongelmaa tms, ja lapset sen vuoksi ovat isällään joka viikonloppu, niin eihän se mieskään asialle mitään voi.
Ja nuo ajatuksesi, että sinun tekee mieli soittaa tälle exälle jne, saa epäilemään provoa, koska miten kukaan voisi olla noin hölmö? Kun eihän se sinulle kuulu yhtään exän tekemiset tai tekemättä jättämiset. Miehen kanssa sun täytyy asia hoitaa.
Ja todellakin olen myös sitä mieltä, että et ole kohtuuton halutessasi kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kohtuuton olet, jos ajattelet että exän kuuluisi se jotenkin järjestää. Sen miehen pitäisi.
En tietenkään ole oikeasti exälle soittamassa. Se oli vain kuvaus siitä, miltä minusta tuntuu. Olen oikeasti niin pettynyt ja vihainen, että tekisi mieli hänellekin kertoa, mitä mieltä minä olen. Onhan hän osittain vastuussa minullekin tekemisistään. Olisin voinut varata jotkut kalliit teatteriliput tai matkan ja olisin menettänyt nämä hänen takiaan, niin todellakin se on myös minun ja hänen välinen asia, jos asia on sovittu ja meno hänen takiaan siirtyy.
Ja sen verran mies voisi tälle asialle, että edes kertoisi minulle, miten asia on ja voisimme yhdessä nyt miettiä, miten tämä asia ratkaistaan. Hän ei kerro minulle mitään ja toistelee vain, että ei ole vaihtoehtoja. En ole aamun jälkeen hänen kanssaan jutellut ja tilanne roikkuu nyt ilmassa.
ap
Todella ikävä olo on varmasti:( Luulen, että mies on oikeasti tiennyt tästä jo aiemmin, että lapset tulevatkin teille. Ei ole sanonut sitä sinulle ja tässä vaiheessa niitä vaihtoehtoja ei kyllä varmaankaan enää olekaan. Ehkä mies ei sitten oikeasti halua viettää sinun kanssasi kahdestaan aikaa. Vaikea sanoa. Mutta annan sinulle virtuaalihalauksen, olet sen tarpeessa<3
Kiitos paljon! Tätä minäkin pelkään. En vain ymmärrä, miksi mies sitten roikottaa minua näin ja on minulle muuten kiltti ja hyvä, jos hän ei halua olla kanssani yhdessä. Olen kyllä todella sekaisin nyt.
ap
Todennäköisesti hän haluaa kyllä olla kanssasi mutta ei halua eikä pysty nyt antamaan sinulle kahdenkeskistä aikaa. Hän ei myöskään todennäköisesti sitä tarvitse. Jos sinä tarvitset mutta et saa miksi sinä roikotat miestä mukanasi?
Koska hän on luvannut järjestää enemmän aikaa ja on kertonut ymmärtävänsä ja haluavansa enemmän aikaa itsekin. Olen tehnyt selväksi jo monta kuukautta sitten, että näin ei voi jatkua ja siksi tätä vapaata viikonloppua onkin nyt niin hartaasti odotettu. En olettanutkaan, että se onnistuisi heti, kun sitä keksin pyytää. Minulle sopisi nämä harvemmat tapaamiset, jos niistä sovituista pidettäisiin kiinni. Ja yksittäiset perumisetkin ymmärtäisin. Mutta kun niitä perumisia tulee useampia ja se odottaminen alkaa aina alusta, ei vain pää kestä. En tietenkään roikottaisi jos mies kertoisi, ettei tämä tule koskaan muuttumaan.
ap
Tyhmähän mies olisikin jos ei sanoisi järjestävänsä aikaa. Puheet ei kuitenkaan merkitse mitään jos teot kertovat muuta. Jos sitä aikaa ei oikeasti järjesty esim. tällä kuulla niin jättäisin suhteen jossa on pelkkiä turhia lupauksi.
Toki kertoisin sen myös miehelle mihin asti hänellä on aikaa se kahdenkeskinen aika järjestää. Loputtomasti sitä on turha tuossa tilanteessa antaa ja uskoa turhia lupauksia. "Joo, joo kyllä mä järjestän mutta kun lapset ja exä." Itse en kuuntelisi yhtään puolisoa joka siirtäisi kokoajan vastuun meidän yhteisen ajan järjestämisestä exälle tai lapsille.Miten niin tyhmä? Jos tilanne on noin kuin tässä on sanottu, että aikaa ei ole eikä tule ja se pitää vain hyväksyä eikä miehellä ole aikomustakaan sitä aikaa lisätä, miksi ihmeessä mies sanoisi sitä järjestävänsä? Mitä hän saa siitä, että roikottaa tällaista riippakiveä mukanaan.
Nimenomaan noinhan olen tehnytkin, että olen antanut aikaa järjestää. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että se aika taisi mennä. Nytkö sitten pitäisi nostaa kytkintä?
ap
Ilmeisesti hän ei halua kuitenkaan erota sinusta. Hänen mielestään teillä on nyt tällainen kevyt tapailusuhde, eikä hän tarvitse enempää. Ei vissiin seksiäkään kaipaa juurikaan. Sinä tarvitsisit lisää ja mies vaan lupailee, mutta ei toteuta koska ei oikeasti halua kuitenkaan toteuttaa.
No ei ihan näinkään, koska kuitenkin on puhunut esim yhteenmuutosta (nimenomaan hän, en minä) ja että olisimme joskus perhe (puhuu mm milloin lapset voivat tavata toisensa jne).
ap
Hohhoijaa. Nyt ihan oikeasti nainen. Tämä mies viilaa sinua linssiin ja pahasti. Teidän lapsennekaan eivät ole vuoden jälkeen vielä edes tavanneet?? Ja mies vaan puhuu ja sinä uskot...
Minä olen ollut se, joka on jarrutellut lasten tapaamista. Siis keskenään. Mutta haluaisin, että mies tapaisi minun lapseni useamman kerran ennen kuin kaikki lapset ovat yhdessä. Ja se on onnistunut vain kerran, koska miehellä ei ole aikaa ilman lapsia. Onko tässä nyt jotain kummallista?
ap
Kummallista on ainoastaan se, että et muka näe missä mennään. Miehen on helppo puhua lasten keskinäisestä tapaamisesta ja vaikuttaa siltä, että on suhteessa tosissaan, kun tietää että sinä et halua sitä ennen kuin mies on tavannut sinun lapsiasi yksin. Jota taas ei millään järjesty, koska miehen lapset ovat "aina" miehellä :DDD
Eli kerro nyt vielä missä mennään? Olen itse nähnyt lapset siellä miehen luona ja mies on sanonut, että aina voin mennä hänen luokseen, kun lapset ovat siellä. Joskus olen siellä, kun lapsetkin ovat, joskus olen mieluummin kotona.
ap
Ihan kiva. Mutta miten se, että sinä näet miehen lapset, liittyy sinun lasten ja miehen lasten keskinäiseen tapaamiseen ja sen järjestämiseen? Kun justhan kerroit, että et halua lasten tapaavan toisiaan, ennen kuin mies on tavannut useammin sinun lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset ovat menneet nukkumaan, niin keskustele miehen kanssa. Ole rauhallinen, vaikka sua kuinka sapettaisi sisältä. Ottakaa vaikka muutama iltasnapsi, että rentoudutte. Sitten kysyt tästä järjestelystä. Älä hyväksy mitään ”tää on nyt vaan tällaista”- vastausta vaan ihan oikeasti. Koska tuo ei ole normaalia, että miehellä on joka vklp lapset. Sanot, että sinua on nyt loukattu todella pahasti.
Juu, tässä on nyt vain pattitilanne, että aamupäivällä laitoin hänelle vihaisia viestejä ja sen jälkeen hän ei ole vastannut. Eli en tiedä oikeasti, milloin pääsemme juttelemaan. En viitsi enää häiriköidä viesteillä, kun hänkin on varmaan minulle vihainen. Sanoin eilen juuri tuon, että minua on loukattu todella pahasti ja tämä oli minulle todella tärkeä juttu. Ja siihen hän vastasi, että mikä ongelma, nähdään ensi viikolla. Ja koska tilanne äityi aika pahaksi (juu, minä olin aika raivona), en tiedä tarkoittiko hän, että ensi viikolla sitten olisimme yhdessä vai että näemme taas sillä normikaavalla.
Tiedän, että asiasta pitäisi nyt jutella, mutta sen estää nyt miehen mahdollinen suuttumus ja se, että emme pääse juttelemaan kahdestaan. (Jälleen kerran se yhteinen aika, jota ei ole.)
ap
Luulin, että olette silti näkemässä, vaikka lapset ovat siellä. Ilmeisesti ette olekaan. Kuinka varma oikeasti olet, että lapset tulevat miehelle? Koska minusta alkaa tuntua, että nyt sinulle valehdellaan. Hän elää jotain kaksoiselämää. Nyt ajat sinne miehen luokse ja varmistat mitä oikein on tekeillä.
En ole menossa, koska alun perin miehen piti tulla minun luokseni ja minun lapseni ovat minulla viikonlopun. Oli siis tarkoitus, että tehdään jotain minun lasten kanssa ja lapset menevät sitten yökylään mummolaan. Eli lapset olisivat tavanneet miehen toisen kerran. Mutta nyt peruutettiin yökyläilyt ja tehdään lasten kanssa jotain muuta.
ap
Eli sinulla saa olla lapset mutta miehellä ei
Etkö lukenut viestiäni? Sanoin, että tehdään jotain lasteni kanssa ja sen jälkeen he menevät yökylään. Siis pari tuntia lasten kanssa ja sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa koko viikonloppu. Etkö tosiaan näe mitään eroa siihen, että lapset ovat kotona koko viikonlopun?
ap
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa susta vain tarpeentyydyttäjän. Hänen elämä on tällä hetkellä sellainen, että ei aikaa oikeaan suhteeseen. Saa sinulta sen mitä haluaa ilman sitoutumusta.
Kun lapset kasvaa niin usko huvikses, asia ei muutu paitsi et löytää parisuhteen muualta.
Kyllä vuosi on pitkä aija, jos tilanne tuo.
Niin että ap on o ien lasten kanssa mutta mies ei saa olla. Miehen pitää tulla yksin omemaan hänen ja hänen lasten kanssa.
Ap voi mennä miehen ja tämän lasten luo. Mutta eihän se käy kun hänellä on myös lapset. Tässä ei ome kuitenkaan ongelmaa. Ongelma on vain mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton -> pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa.
ap
Sä et nyt et vain halua käsittää. Miehellä on ne lapset olemassa, niin kuin sinullakin, mutta erotuksena omaan tilanteeseesi, mies nyt on sidottu niihin lapsiin joka viikonloppu. Syystä mitä sinäkään et tiedä. Syyllisyys erosta, exän elämänhallintaongelmat, mikä vaan voi olla syynä. Sinä haluat kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, mikä on täysin luonnollista, mutta mies ei pysty/kykene/halua sitä antaa. Nämä on nyt ne faktat. Nyt sun vaan täytyy päättää, mitä teet asialle. Joko hyväksyt sen ja jatkatte tapailua 2 kertaa kuukaudessa, tai sitten eroat ja etsit miehen, jolla on enemmän mahdollisuutta/halua panostaa kahdenkeskiseen oleiluun. Olet nyt vuoden kärvistellyt asian kanssa, ja tavallaan ymmärrän, että olisi mukava syyttää asiasta exää, lapsia, ketä tahansa muuta, mutta tosiasia on, että mies on ainoa, joka mahdollisesti voisi asialle jotain tehdä. "Mahdollisesti" siksi, koska jos exällä on esim. alkoholiongelmaa tms, ja lapset sen vuoksi ovat isällään joka viikonloppu, niin eihän se mieskään asialle mitään voi.
Ja nuo ajatuksesi, että sinun tekee mieli soittaa tälle exälle jne, saa epäilemään provoa, koska miten kukaan voisi olla noin hölmö? Kun eihän se sinulle kuulu yhtään exän tekemiset tai tekemättä jättämiset. Miehen kanssa sun täytyy asia hoitaa.
Ja todellakin olen myös sitä mieltä, että et ole kohtuuton halutessasi kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kohtuuton olet, jos ajattelet että exän kuuluisi se jotenkin järjestää. Sen miehen pitäisi.
En tietenkään ole oikeasti exälle soittamassa. Se oli vain kuvaus siitä, miltä minusta tuntuu. Olen oikeasti niin pettynyt ja vihainen, että tekisi mieli hänellekin kertoa, mitä mieltä minä olen. Onhan hän osittain vastuussa minullekin tekemisistään. Olisin voinut varata jotkut kalliit teatteriliput tai matkan ja olisin menettänyt nämä hänen takiaan, niin todellakin se on myös minun ja hänen välinen asia, jos asia on sovittu ja meno hänen takiaan siirtyy.
Ja sen verran mies voisi tälle asialle, että edes kertoisi minulle, miten asia on ja voisimme yhdessä nyt miettiä, miten tämä asia ratkaistaan. Hän ei kerro minulle mitään ja toistelee vain, että ei ole vaihtoehtoja. En ole aamun jälkeen hänen kanssaan jutellut ja tilanne roikkuu nyt ilmassa.
ap
Todella ikävä olo on varmasti:( Luulen, että mies on oikeasti tiennyt tästä jo aiemmin, että lapset tulevatkin teille. Ei ole sanonut sitä sinulle ja tässä vaiheessa niitä vaihtoehtoja ei kyllä varmaankaan enää olekaan. Ehkä mies ei sitten oikeasti halua viettää sinun kanssasi kahdestaan aikaa. Vaikea sanoa. Mutta annan sinulle virtuaalihalauksen, olet sen tarpeessa<3
Kiitos paljon! Tätä minäkin pelkään. En vain ymmärrä, miksi mies sitten roikottaa minua näin ja on minulle muuten kiltti ja hyvä, jos hän ei halua olla kanssani yhdessä. Olen kyllä todella sekaisin nyt.
ap
Todennäköisesti hän haluaa kyllä olla kanssasi mutta ei halua eikä pysty nyt antamaan sinulle kahdenkeskistä aikaa. Hän ei myöskään todennäköisesti sitä tarvitse. Jos sinä tarvitset mutta et saa miksi sinä roikotat miestä mukanasi?
Koska hän on luvannut järjestää enemmän aikaa ja on kertonut ymmärtävänsä ja haluavansa enemmän aikaa itsekin. Olen tehnyt selväksi jo monta kuukautta sitten, että näin ei voi jatkua ja siksi tätä vapaata viikonloppua onkin nyt niin hartaasti odotettu. En olettanutkaan, että se onnistuisi heti, kun sitä keksin pyytää. Minulle sopisi nämä harvemmat tapaamiset, jos niistä sovituista pidettäisiin kiinni. Ja yksittäiset perumisetkin ymmärtäisin. Mutta kun niitä perumisia tulee useampia ja se odottaminen alkaa aina alusta, ei vain pää kestä. En tietenkään roikottaisi jos mies kertoisi, ettei tämä tule koskaan muuttumaan.
ap
Tyhmähän mies olisikin jos ei sanoisi järjestävänsä aikaa. Puheet ei kuitenkaan merkitse mitään jos teot kertovat muuta. Jos sitä aikaa ei oikeasti järjesty esim. tällä kuulla niin jättäisin suhteen jossa on pelkkiä turhia lupauksi.
Toki kertoisin sen myös miehelle mihin asti hänellä on aikaa se kahdenkeskinen aika järjestää. Loputtomasti sitä on turha tuossa tilanteessa antaa ja uskoa turhia lupauksia. "Joo, joo kyllä mä järjestän mutta kun lapset ja exä." Itse en kuuntelisi yhtään puolisoa joka siirtäisi kokoajan vastuun meidän yhteisen ajan järjestämisestä exälle tai lapsille.Miten niin tyhmä? Jos tilanne on noin kuin tässä on sanottu, että aikaa ei ole eikä tule ja se pitää vain hyväksyä eikä miehellä ole aikomustakaan sitä aikaa lisätä, miksi ihmeessä mies sanoisi sitä järjestävänsä? Mitä hän saa siitä, että roikottaa tällaista riippakiveä mukanaan.
Nimenomaan noinhan olen tehnytkin, että olen antanut aikaa järjestää. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että se aika taisi mennä. Nytkö sitten pitäisi nostaa kytkintä?
ap
Ilmeisesti hän ei halua kuitenkaan erota sinusta. Hänen mielestään teillä on nyt tällainen kevyt tapailusuhde, eikä hän tarvitse enempää. Ei vissiin seksiäkään kaipaa juurikaan. Sinä tarvitsisit lisää ja mies vaan lupailee, mutta ei toteuta koska ei oikeasti halua kuitenkaan toteuttaa.
No ei ihan näinkään, koska kuitenkin on puhunut esim yhteenmuutosta (nimenomaan hän, en minä) ja että olisimme joskus perhe (puhuu mm milloin lapset voivat tavata toisensa jne).
ap
Hohhoijaa. Nyt ihan oikeasti nainen. Tämä mies viilaa sinua linssiin ja pahasti. Teidän lapsennekaan eivät ole vuoden jälkeen vielä edes tavanneet?? Ja mies vaan puhuu ja sinä uskot...
Minä olen ollut se, joka on jarrutellut lasten tapaamista. Siis keskenään. Mutta haluaisin, että mies tapaisi minun lapseni useamman kerran ennen kuin kaikki lapset ovat yhdessä. Ja se on onnistunut vain kerran, koska miehellä ei ole aikaa ilman lapsia. Onko tässä nyt jotain kummallista?
ap
Kummallista on ainoastaan se, että et muka näe missä mennään. Miehen on helppo puhua lasten keskinäisestä tapaamisesta ja vaikuttaa siltä, että on suhteessa tosissaan, kun tietää että sinä et halua sitä ennen kuin mies on tavannut sinun lapsiasi yksin. Jota taas ei millään järjesty, koska miehen lapset ovat "aina" miehellä :DDD
Eli kerro nyt vielä missä mennään? Olen itse nähnyt lapset siellä miehen luona ja mies on sanonut, että aina voin mennä hänen luokseen, kun lapset ovat siellä. Joskus olen siellä, kun lapsetkin ovat, joskus olen mieluummin kotona.
ap
Ihan kiva. Mutta miten se, että sinä näet miehen lapset, liittyy sinun lasten ja miehen lasten keskinäiseen tapaamiseen ja sen järjestämiseen? Kun justhan kerroit, että et halua lasten tapaavan toisiaan, ennen kuin mies on tavannut useammin sinun lapsiasi.
En ymmärrä kysymystäsi. tottakai liittyy siten, että jos lapset ovat aina isällään silloin kun tällä on vapaata, ei hän pääse tapaamaan minun lapsiani ilman lapsiaan. Mitä kohtaa et ymmärrä? Minulla on enemmän vapaata ilman omia lapsianikin, joten olen tietysti nähnyt miehen lapset useammin.
ap
Olen naimisissa. Sen jälkeen kun saimme lapset, olemme olleet yhden kerran kahdestaan vajaan viikonlopun. Viidessätoista vuodessa.
Onko muilla lapsellisilla aikuisilla oikeasti vapaita viikonloppuja, voita voi viettää kaksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapset ovat menneet nukkumaan, niin keskustele miehen kanssa. Ole rauhallinen, vaikka sua kuinka sapettaisi sisältä. Ottakaa vaikka muutama iltasnapsi, että rentoudutte. Sitten kysyt tästä järjestelystä. Älä hyväksy mitään ”tää on nyt vaan tällaista”- vastausta vaan ihan oikeasti. Koska tuo ei ole normaalia, että miehellä on joka vklp lapset. Sanot, että sinua on nyt loukattu todella pahasti.
Juu, tässä on nyt vain pattitilanne, että aamupäivällä laitoin hänelle vihaisia viestejä ja sen jälkeen hän ei ole vastannut. Eli en tiedä oikeasti, milloin pääsemme juttelemaan. En viitsi enää häiriköidä viesteillä, kun hänkin on varmaan minulle vihainen. Sanoin eilen juuri tuon, että minua on loukattu todella pahasti ja tämä oli minulle todella tärkeä juttu. Ja siihen hän vastasi, että mikä ongelma, nähdään ensi viikolla. Ja koska tilanne äityi aika pahaksi (juu, minä olin aika raivona), en tiedä tarkoittiko hän, että ensi viikolla sitten olisimme yhdessä vai että näemme taas sillä normikaavalla.
Tiedän, että asiasta pitäisi nyt jutella, mutta sen estää nyt miehen mahdollinen suuttumus ja se, että emme pääse juttelemaan kahdestaan. (Jälleen kerran se yhteinen aika, jota ei ole.)
ap
Luulin, että olette silti näkemässä, vaikka lapset ovat siellä. Ilmeisesti ette olekaan. Kuinka varma oikeasti olet, että lapset tulevat miehelle? Koska minusta alkaa tuntua, että nyt sinulle valehdellaan. Hän elää jotain kaksoiselämää. Nyt ajat sinne miehen luokse ja varmistat mitä oikein on tekeillä.
En ole menossa, koska alun perin miehen piti tulla minun luokseni ja minun lapseni ovat minulla viikonlopun. Oli siis tarkoitus, että tehdään jotain minun lasten kanssa ja lapset menevät sitten yökylään mummolaan. Eli lapset olisivat tavanneet miehen toisen kerran. Mutta nyt peruutettiin yökyläilyt ja tehdään lasten kanssa jotain muuta.
ap
Eli sinulla saa olla lapset mutta miehellä ei
Etkö lukenut viestiäni? Sanoin, että tehdään jotain lasteni kanssa ja sen jälkeen he menevät yökylään. Siis pari tuntia lasten kanssa ja sen jälkeen kahdenkeskistä aikaa koko viikonloppu. Etkö tosiaan näe mitään eroa siihen, että lapset ovat kotona koko viikonlopun?
ap
Onko sinun lapset aina sinulla? Olisit siis joka tapauksessa laittanut lapset mummolaan? Sen lusäksi että ovat myös isällään?
Mummolaan ei voi siis nyt laittaa ja mennä sinne miehen luo?
Kuulostaa kyllä erikoiselta. Siis sinun toimintasi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa susta vain tarpeentyydyttäjän. Hänen elämä on tällä hetkellä sellainen, että ei aikaa oikeaan suhteeseen. Saa sinulta sen mitä haluaa ilman sitoutumusta.
Kun lapset kasvaa niin usko huvikses, asia ei muutu paitsi et löytää parisuhteen muualta.
Kyllä vuosi on pitkä aija, jos tilanne tuo.
Niin että ap on o ien lasten kanssa mutta mies ei saa olla. Miehen pitää tulla yksin omemaan hänen ja hänen lasten kanssa.
Ap voi mennä miehen ja tämän lasten luo. Mutta eihän se käy kun hänellä on myös lapset. Tässä ei ome kuitenkaan ongelmaa. Ongelma on vain mies
Ongelma on ap, joka sotkeutuu omiin sepustuksiinsa.
Jos mies oikeasti välittäisi niin järjestäisi aikaa. Haluaa pitää jonkun etäisyydet, jotta suhde ei kehity.
Mies kuuluu näihin eronneisiin, jotka haluaa naisen elämäänsä, mutta ei vakavasti.
Mä odotin vuosia. Lopulta vaan hajosin tilanteeseen täysin ja minusta tuli pahantuulinen ja jopa katkera. Homma ei nimittäin miksikään muuttunut, ei vaikka viimeisinkin kullannuppu on kohta täysikäinen. Totuus kun oli koko ajan se, ettei mies itse pitänyt suhdetta tarpeeks tärkeänä. Elämä kuten aina ja siinä sopii sitten vierailevana tähtenä naisen käydä, kunhan mikään ei koskaan muutu eikä joudu itse tekemään kompromisseja.
Mikä siinä vaatii kahdenkeskisen ajan? Teidän lapsenne ovat jo muutenkin sen ikäiset, että pärjäävät keskenään vähän aikaa.