Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harmittaa kun en ole löytänyt mistään naista :(
28.02.2019 |
Vähän vetää mielen apeaksi kun seuraa aina välistä netistä miten vaikkapa entisillä ystävillä ja koulukavereilla menee elämässä. Löytyy kumppaneita ja lapsiakin, mutta itse ei ole koskaan päässyt edes lähellekään kumppanin saamista, suuteleminenkin on kokematta. Tähän väliin lisään, että olen mies. Tuntuu ihan hirveältä olla näin jälkeenjäänyt.
Ahdistaa ja vähän suututtaakin, että miksi tämä asia on kohdallani näin vaikea. Miksi kukaan ei halua minua? Olenko oikeasti niin huono ihminen, että kukaan ei halua jakaa elämäänsä kanssani? Tuollaisia ajatuksia pukkaa päähän väkisinkin. Olen kyllä "vähän" erikoinen tapaus, mutta en minä mielestäni paha tai huono ihminen ole.
Jonkun aikaa jaksoin "metsästää" naisia netissä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Todellisessa elämässä en nykyään enää pääse luontevaan kontaktiin naisten kanssa, joten se netti on ollut se vaihtoehto numero yksi kohdallani. Se ei ole toiminut kuin hetken aikaa, koska en oikein osaa tehdä vaikutusta kirjoittamalla. Jotenkin hirmu vaikeaa olla yhtään viihdyttävä netissä. En sitten tiedä olenko juurikaan parempi siinä hommassa livenäkään, mutta ainakin joskus yläasteikäisenä onnistuin edes naurattamaan tyttöjä. Muuhun en kyllä kelvannutkaan.
Kun nettihommat meni persuksilleen niin päätin aika kylmästi, että tämä oli tässä. Että enää en edes yritä. Ehkä jopa katkeroiduin naisille, koska jollain typerällä tavalla ajattelin, että se on naisien syy kun en saa ketään. Aikansa kun peiliin katselee niin sieltähän sitä alkaa ne oikean syyllisen kasvot kuitenkin näkymään.
Nyt on kuitenkin taas alkanut mielessä pyörimään se ajatus, että ehkä jostain voisi löytyä minullekin se kumppani. Isoin kysymys kuitenkin edelleen on se, että mistä ihmeestä sen oikein löytäisi. Ja niin kauan kuin se kysymys vaivaa mieltäni niin yksinhän tässä ollaan.
Ehkä joskus minullakin vielä tärppää.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta ikää on 33. Käyn ahkerasti salilla 4 kertaa viikossa ja nyt kevään tullen lenkillä. Omalla kohdalla tuntuu, että sopivan lihasmassan kasvatus on ainoa keino saada vastakkaisen sukupuolen katseita.
Salilla joudun toisinaan tekemään oikeasti töitä sen suhteen, etten jää tuijottamaan hoikkia ja seksikäsvartaloisia tytyjä. Saattaa olla elämä vaikeaa ison ja lihavan, liikuntaa harrastamattoman kanssa, kun oma katse vaeltelee enemmän silmää miellyttäviin yksilöihin.
M33.
Sä etsit itsellesi liian hyvännäköistä muijaa.
No ulkonäkö sinänsä voi olla tavallinen, mutta se lihavuus ja liikunnan harrastamattomuus on niin vastenmielisen luontaantyöntävää. Eihän siitä yhteiselostakaan mitään tulisi, jos toista kohti ei voi edes vilkaista.
M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen samanikäinen kuin sinä, mutta olen nainen. Silti en ole koskaan seurustellut. Minulla ei hanki itsetunto riittää ja olen liian hiljainen ja ujo varsinkin aluksi. En herätä ihmisten kiinnostusta. Nykyisin olen jo liikaakin tottunut olemaan yksin ja tuskin minusta mitään todella sosiaalista koskaan tulee. Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeaa. En tiedä miten pystyisin päästämään toisen niin lähellä ja olisiko toinen valmis etenemään niin hitaasti kanssani. Sen takia en voi toisaalta toiselta sitä edes vaatia. Jos joku olisi valmis yrittämään lupaisin itsekin stempata ja ylittää itseni. En ehkä ole mikään niin menetetty tapaus kuitenkaan. Ystävällinen, empaattinen ja ihan positiivinen ihminen olen. Minulla vaan on todella pitkä kiusaamistausta joka vaikuttaa edelleen, vaikka en sitä haluaisi. Se kun kosketti niin montaa asiaa aina ulkonäöstä koko persoonaan niin on vaikeaa unohtaa ja uskoa, että joku pitäisi minusta. Ja en halua olla taakka kenellekään ja toisaalta en pysty muuttamaan itseäni niin paljon. Tietysti asiat omissa käsissä, mutta en tiedä miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen priima tulee vasta +35-60 ikäisenä. Eli sinulla on 10v vielä aikaa siihen, kuin edes alat olemaan oikea mies. Olet vielä räkänokka, suoraan sanottuna.
Sinulla on yli 10v aikaa ennen kuin alat olla edes "alussa", ala seuraamaan unelmiasi ja jätä naiset toissijaiseksi asiaksi elämässäsi.
Allet 35v ei ole mitään, yleisesti ottaen.
Ja mies, joka on kolmekymppisenä kokematon, todennäköisesti jää kokemattomaksi, sanoo suomalainen tutkimus (Kontula et al). Tuo "miehen priima" koskee eronneita miehiä, joilla on muutenkin asiat kunnossa eli koulutus, töitä ja asuinpaikka pääkaupunkiseudulla.
En tunne ainuttakaan naista, joka olisi pariutunut yli kolmekymppisen vanhanpojan kanssa, enkä yhtäkään yli kolmekymppisenä ensimmäistä kertaa pariutunutta miestä, ja verkostoni ovat sentään melkoisen laajat.
Tässä on totuus mitä tälläkään palstalla ei uskalleta sanoa. Kolmikymppisenä neitsyt - aina neitsyt. Voit olla miten mukava tai menestynyt tahansa, mutta se kelpaamattomuuden stigma on niin vahva, että se jyrää kaiken alleen. Miksi ottaa huonolla tavalla poikkeavaa ja epävarmaa korttia, kun parempia on kulmat täynnä?
Sama se on meillä naisilla. 36v. neitsyt enkä kellekään kelvannut enkä enää tule kelpaamaankaan. Vajaa 5 vuotta sitten luovutin kokonaan enkä enää hakeudu miesten juttusille. Mutta samalla tämä päätös toi vapauden; pääsin hiljalleen eroon siitä tunteesta että elämästä puuttuu. Suunnittelen kaikenlaista kivaa tulevaisuuteen sekä yritän nauttia nykyhetkestä :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta ikää on 33. Käyn ahkerasti salilla 4 kertaa viikossa ja nyt kevään tullen lenkillä. Omalla kohdalla tuntuu, että sopivan lihasmassan kasvatus on ainoa keino saada vastakkaisen sukupuolen katseita.
Salilla joudun toisinaan tekemään oikeasti töitä sen suhteen, etten jää tuijottamaan hoikkia ja seksikäsvartaloisia tytyjä. Saattaa olla elämä vaikeaa ison ja lihavan, liikuntaa harrastamattoman kanssa, kun oma katse vaeltelee enemmän silmää miellyttäviin yksilöihin.
M33.
En usko, että treenaaminen auttaa. Ei ole ainakaan auttanut minua ja treenitaustaa on kohta 15 vuoden ajalta. Ei myöskään auta kouluttautuminen, itsensä sivistäminen tai musiikkiharrastus, kun niitä joku kohta kuitenkin ehdottaa. Varmaan geneettiset tekijät ohjaavat pariutumista todella voimakkaasti
Väärin. Vinkiksi kaksi sanaa: s o s i a a l i s e t t a i d o t.
Juu sosiaalisia taitoja on hyvä olla, jos haluaa naisia... kavereiksi
Jos haluaa parisuhteen naisen kanssa niin sosiaalisia taitoja ei tarvita? :-o
Sen verran sosiaalisten tomppelien oon nähnyt pariutuvan, että eipä kauheasti tarvita. Normaalit taidot riittävät paremmin kuin hyvin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta ikää on 33. Käyn ahkerasti salilla 4 kertaa viikossa ja nyt kevään tullen lenkillä. Omalla kohdalla tuntuu, että sopivan lihasmassan kasvatus on ainoa keino saada vastakkaisen sukupuolen katseita.
Salilla joudun toisinaan tekemään oikeasti töitä sen suhteen, etten jää tuijottamaan hoikkia ja seksikäsvartaloisia tytyjä. Saattaa olla elämä vaikeaa ison ja lihavan, liikuntaa harrastamattoman kanssa, kun oma katse vaeltelee enemmän silmää miellyttäviin yksilöihin.
M33.
Sä etsit itsellesi liian hyvännäköistä muijaa.
No ulkonäkö sinänsä voi olla tavallinen, mutta se lihavuus ja liikunnan harrastamattomuus on niin vastenmielisen luontaantyöntävää. Eihän siitä yhteiselostakaan mitään tulisi, jos toista kohti ei voi edes vilkaista.
M33
Kuulostaa todella pinnalliselta että kaikki on kiinnikauneudesta. Tottakai täytyy olla fyysistä vetovoimaa mutta itse pidän henkistä puolta ja arvoja paljon tärkeämpinä. Ulkonäkö rapistuu mutta yhteensopivat arvot ja luonteet auttavat koko loppuiän.
Vaikka maailman komein mies olisi tullut minua kosiskelemaan ei olisi kiinnostanut pätkääkään jos arvot eivät ole samanlaiset. Jos taaas arvot sopii yhteen voisin rakastua melkein minkälaiseen ulkonäköön tahansa. Toki helpommin ja nopeammin ihastutaan kauniisiin mutta jos jaksaa tehdä töltä vähän pidempään niin heikommallakin ulkonölkkä voi voitata kunhan luonne hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen priima tulee vasta +35-60 ikäisenä. Eli sinulla on 10v vielä aikaa siihen, kuin edes alat olemaan oikea mies. Olet vielä räkänokka, suoraan sanottuna.
Sinulla on yli 10v aikaa ennen kuin alat olla edes "alussa", ala seuraamaan unelmiasi ja jätä naiset toissijaiseksi asiaksi elämässäsi.
Allet 35v ei ole mitään, yleisesti ottaen.
Ja mies, joka on kolmekymppisenä kokematon, todennäköisesti jää kokemattomaksi, sanoo suomalainen tutkimus (Kontula et al). Tuo "miehen priima" koskee eronneita miehiä, joilla on muutenkin asiat kunnossa eli koulutus, töitä ja asuinpaikka pääkaupunkiseudulla.
En tunne ainuttakaan naista, joka olisi pariutunut yli kolmekymppisen vanhanpojan kanssa, enkä yhtäkään yli kolmekymppisenä ensimmäistä kertaa pariutunutta miestä, ja verkostoni ovat sentään melkoisen laajat.
Tässä on totuus mitä tälläkään palstalla ei uskalleta sanoa. Kolmikymppisenä neitsyt - aina neitsyt. Voit olla miten mukava tai menestynyt tahansa, mutta se kelpaamattomuuden stigma on niin vahva, että se jyrää kaiken alleen. Miksi ottaa huonolla tavalla poikkeavaa ja epävarmaa korttia, kun parempia on kulmat täynnä?
Sama se on meillä naisilla. 36v. neitsyt enkä kellekään kelvannut enkä enää tule kelpaamaankaan. Vajaa 5 vuotta sitten luovutin kokonaan enkä enää hakeudu miesten juttusille. Mutta samalla tämä päätös toi vapauden; pääsin hiljalleen eroon siitä tunteesta että elämästä puuttuu. Suunnittelen kaikenlaista kivaa tulevaisuuteen sekä yritän nauttia nykyhetkestä :).
Olette väärässä kumpikin.
Mulla on työkaverina +50 v mies, joka lopulta löysi naisen itselleen ja ostivat nyt talon ym. :)
Oma tätini myös oli ilman miesystävää pitkälle yli viiskymppiseksi. Asiat ei ole niin mustavalkoisia, ellei sit tosiaan luovuta ja tee itsestään tylsää ja kelpaamatonta.
Ite pääsin eroon ujoudestani naisten ja seksin suhteen, kun 18 vuotiaana Dameissa kävin maksullisissa ekan kerran ja sit 23 vuotiaana Suomessa monta kertaa maksullisissa, joiden jälkeen olinkin jo tarpeeksi rohkea ja "kokenut" ja oli helpompi jutella ja olla naisten kanssa.
Nyt sit onnellisesti naimisissa ihanan naisen kanssa. :) Ikää 26 v.
Jatketaan tätä syntyvyyden laskemista ja omaan napaan tuijottamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri oli Hesarissa juttu siitä, että pk-seudulla on miesten markkinat, koska nuoria naisia on siellä moninkertainen määrä miehiin nähden. Mutta sitten miehet jutun mukaan leikkivät naisilla, vaihtavat uuten ja taas uuteen ja ghostaavat. Ap kokeile onneasi pk-seudulla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tervekätinen mies naista tarvitse.Naisiin menee rahaa mutta käteenkö tekee ei mene rahaa.
Miten menee rahaa naisiin? 50-luvulla meni joo, mutta ei kai nyt enää? Naisella on omat rahat, eivät nekään mene mieheen.
Niihän sä luulet.
Kummasti duunissa ne nelikymppiset ikisinkku-inssit ovat paljon varakkaamman ja freesimmän oloisia verrattuna meihin perheellisyyneisiin. Katson kun ei tarvitse asua kuin kolmiossa, yksi auto riittää, ei tarvitse kustantaa lasten harrastuksia tai maksaa edes puolikasta rouvan haluamasta kaupunkilomasta kulttuurikohteessa, puhumattakaan pakkolahjonnasta. Aikansa oppi ennen kuin opin sanomaan "ei/maksa itse", tälläkin hetkellä nainen & vekarat ovat Ylläksellä, minä taas "matkalla mihin itse haluan".
Minulle nainen jälkiseuraamuksineen on maksanut 20 vuodessa 250 kE ja ms hallittua velkaakin on. Aika perkeleellinen kasa fyffeä, verrattuna siihen että olisin velaton sinkkumies ainakin 150kE osakesalkun kera...
Vaikutat niin katkeralta, että parempi, kun laitat eropaperit vetämään.
Olet hyvä esimerkki AP:lle ja muille epätoivoisille sinkuille siitä, että parisuhteeseen ei kannata pakolla ryhtyä kenen kanssa tahansa vain siksi, että ”kun kaikki muutkin”/”nyt on se ikä”.
Pahimmat eroesimerkit omassa kaveripiirissä on juuri niitä, jotka kiireessä 33-vuotiaina paukkasivat ensimmäisen Tinder-deitin kanssa heti kihloihin, naimisiin ja lasta+asuntolainaa alulle syystä, että kaikki tutut menee koko aika naimisiin (hei, ne tutut oli seurustelleet jo 10 vuotta ja tunsivat kumppaninsa!). Nyt nelikymppisinä nämä pikadeittaajat ovat jo eronneet, koska eivät sopineet yhteen ja pikkulapsiaika+velat oli suhteen viimeinen niitti. Ei mikään pakolla voi onnistua.
Jos ei rakasta löydy, niin ole mieluummin ilman. Kyllä se sitten kolahtaa ja kovaa, kun se oikea tulee vastaan. Ei tarvitse arpoa eikä kysellä kaverilta, että onks toi hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli Hesarissa juttu siitä, että pk-seudulla on miesten markkinat, koska nuoria naisia on siellä moninkertainen määrä miehiin nähden. Mutta sitten miehet jutun mukaan leikkivät naisilla, vaihtavat uuten ja taas uuteen ja ghostaavat. Ap kokeile onneasi pk-seudulla!
Ei todellakaan ole moninkertaista määrää. Helsingissä on nuoria naisia hieman enemmän kuin miehiä, mutta koko pk-seudulla menee aika tasan. Samanlaista höpöä kuin suuret ikäluokat ja työvoimapula
- koko ikänsä pk-seudulla asunut mies
Hulluilla päivillä on enimmäkseen naisia. Sinne vaan valitsemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelussakin on kyse sattumasta. Että se sopiva tyyppi tulee jossakin vastaan ja kiinnostus on molemminpuoleista. Toki siinä auttaa se, että jotakin merkkiä tai yritystä on puolin ja toisin.
AP:n kannattaa tosiaan mennä harrastamaan jotakin ja ulos ovesta. Ei kukaan kotoa löydä. Mene kavereiden kanssa jonnekin. Jos minulla ei olisi kumppania, olisin mennyt edelleen kansalaisopiston kursseille, diskoon, avoimeen yliopistoon, kesäterasseille, tapahtumiin, kavereiden kotibileisiin, festareille jne. silmät avoinna. Ehkä jopa kaupassa tai kirjastossa vilkuillut hyvännäköisiä poikia ja hymyillyt.
Minulle poikakaverin löytäminen on ollut helppoa. Mutta minulla on sitten se toinen ongelma, joka on monelle muulle ihan helppo itsestäänselvyys, eli työn löytäminen. Ei löydy töitä millään, vaikka on koulutusta ja avoimia hakemuksiakin lähetellyt.
Tsemppiä, kesä tulee ja ihmiset ovat liikkeellä, eiköhän sinuakin onnista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta ikää on 33. Käyn ahkerasti salilla 4 kertaa viikossa ja nyt kevään tullen lenkillä. Omalla kohdalla tuntuu, että sopivan lihasmassan kasvatus on ainoa keino saada vastakkaisen sukupuolen katseita.
Salilla joudun toisinaan tekemään oikeasti töitä sen suhteen, etten jää tuijottamaan hoikkia ja seksikäsvartaloisia tytyjä. Saattaa olla elämä vaikeaa ison ja lihavan, liikuntaa harrastamattoman kanssa, kun oma katse vaeltelee enemmän silmää miellyttäviin yksilöihin.
M33.
En usko, että treenaaminen auttaa. Ei ole ainakaan auttanut minua ja treenitaustaa on kohta 15 vuoden ajalta. Ei myöskään auta kouluttautuminen, itsensä sivistäminen tai musiikkiharrastus, kun niitä joku kohta kuitenkin ehdottaa. Varmaan geneettiset tekijät ohjaavat pariutumista todella voimakkaasti
Väärin. Vinkiksi kaksi sanaa: s o s i a a l i s e t t a i d o t.
Juu sosiaalisia taitoja on hyvä olla, jos haluaa naisia... kavereiksi
Sosiaalisia taitoja tarvitaan aina ihmisten kesken. Ja niitä voi harjoittaa. Mitä vikaa naiskavereissa on? Siinä katoaa turha jännittäminen, kun juttelee ihan kaverina tyttöjen kanssa. Ihmisiä ne naisetkin ovat.
Ja vaikkei niistä kukaan kiinnosta muuna kuin kaverina, niin onhan niillä m u i t a kavereita, you know... niiden kaverityttöjen avulla pääset tapaamaan niitä muita, tuntemattomampia tyttöjä esim.kotibileissä. Niistä voikin löytyä joku sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen priima tulee vasta +35-60 ikäisenä. Eli sinulla on 10v vielä aikaa siihen, kuin edes alat olemaan oikea mies. Olet vielä räkänokka, suoraan sanottuna.
Sinulla on yli 10v aikaa ennen kuin alat olla edes "alussa", ala seuraamaan unelmiasi ja jätä naiset toissijaiseksi asiaksi elämässäsi.
Allet 35v ei ole mitään, yleisesti ottaen.
Ja mies, joka on kolmekymppisenä kokematon, todennäköisesti jää kokemattomaksi, sanoo suomalainen tutkimus (Kontula et al). Tuo "miehen priima" koskee eronneita miehiä, joilla on muutenkin asiat kunnossa eli koulutus, töitä ja asuinpaikka pääkaupunkiseudulla.
En tunne ainuttakaan naista, joka olisi pariutunut yli kolmekymppisen vanhanpojan kanssa, enkä yhtäkään yli kolmekymppisenä ensimmäistä kertaa pariutunutta miestä, ja verkostoni ovat sentään melkoisen laajat.
Tässä on totuus mitä tälläkään palstalla ei uskalleta sanoa. Kolmikymppisenä neitsyt - aina neitsyt. Voit olla miten mukava tai menestynyt tahansa, mutta se kelpaamattomuuden stigma on niin vahva, että se jyrää kaiken alleen. Miksi ottaa huonolla tavalla poikkeavaa ja epävarmaa korttia, kun parempia on kulmat täynnä?
Sama se on meillä naisilla. 36v. neitsyt enkä kellekään kelvannut enkä enää tule kelpaamaankaan. Vajaa 5 vuotta sitten luovutin kokonaan enkä enää hakeudu miesten juttusille. Mutta samalla tämä päätös toi vapauden; pääsin hiljalleen eroon siitä tunteesta että elämästä puuttuu. Suunnittelen kaikenlaista kivaa tulevaisuuteen sekä yritän nauttia nykyhetkestä :).
Olette väärässä kumpikin.
Mulla on työkaverina +50 v mies, joka lopulta löysi naisen itselleen ja ostivat nyt talon ym. :)Oma tätini myös oli ilman miesystävää pitkälle yli viiskymppiseksi. Asiat ei ole niin mustavalkoisia, ellei sit tosiaan luovuta ja tee itsestään tylsää ja kelpaamatonta.
Ite pääsin eroon ujoudestani naisten ja seksin suhteen, kun 18 vuotiaana Dameissa kävin maksullisissa ekan kerran ja sit 23 vuotiaana Suomessa monta kertaa maksullisissa, joiden jälkeen olinkin jo tarpeeksi rohkea ja "kokenut" ja oli helpompi jutella ja olla naisten kanssa.
Nyt sit onnellisesti naimisissa ihanan naisen kanssa. :) Ikää 26 v.
Ensinnäkin, hyi helvetti (maksulliset).
Toisekseen, kaikille ei ole jotakuta jossakin. On heitä, jotka eivät koskaan löydä ketään. Voivat olla mielenkiintoisia, mukavia, hauskoja, seikkailumielisiä, aktiivisia ihmisiä, mutta kukaan ei kiinnostu heistä parisuhdemielessä. Kiva heille, jotka vaikkapa viisikymppisinä parin löytävät, mutta on meitä naisia ja miehiä jotka todella olemme kirjaimellisesti ikisinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu, mutta ikää on 33. Käyn ahkerasti salilla 4 kertaa viikossa ja nyt kevään tullen lenkillä. Omalla kohdalla tuntuu, että sopivan lihasmassan kasvatus on ainoa keino saada vastakkaisen sukupuolen katseita.
Salilla joudun toisinaan tekemään oikeasti töitä sen suhteen, etten jää tuijottamaan hoikkia ja seksikäsvartaloisia tytyjä. Saattaa olla elämä vaikeaa ison ja lihavan, liikuntaa harrastamattoman kanssa, kun oma katse vaeltelee enemmän silmää miellyttäviin yksilöihin.
M33.
En usko, että treenaaminen auttaa. Ei ole ainakaan auttanut minua ja treenitaustaa on kohta 15 vuoden ajalta. Ei myöskään auta kouluttautuminen, itsensä sivistäminen tai musiikkiharrastus, kun niitä joku kohta kuitenkin ehdottaa. Varmaan geneettiset tekijät ohjaavat pariutumista todella voimakkaasti
Väärin. Vinkiksi kaksi sanaa: s o s i a a l i s e t t a i d o t.
Juu sosiaalisia taitoja on hyvä olla, jos haluaa naisia... kavereiksi
Sosiaalisia taitoja tarvitaan aina ihmisten kesken. Ja niitä voi harjoittaa. Mitä vikaa naiskavereissa on? Siinä katoaa turha jännittäminen, kun juttelee ihan kaverina tyttöjen kanssa. Ihmisiä ne naisetkin ovat.
Ja vaikkei niistä kukaan kiinnosta muuna kuin kaverina, niin onhan niillä m u i t a kavereita, you know... niiden kaverityttöjen avulla pääset tapaamaan niitä muita, tuntemattomampia tyttöjä esim.kotibileissä. Niistä voikin löytyä joku sopiva.
Ei naiskavereissa ole mitään vikaa, mutta ei ole kiva saada kaverikorttia aina kun haluaisi enemmän. Hyvien ja surkeiden sosiaalisten taitojen ero on siinä saako naiselta kaverikorttia vai keskisormea. Pariutumisen kannalta lopputulema on sama
Vierailija kirjoitti:
Seurustelussakin on kyse sattumasta. Että se sopiva tyyppi tulee jossakin vastaan ja kiinnostus on molemminpuoleista. Toki siinä auttaa se, että jotakin merkkiä tai yritystä on puolin ja toisin.
AP:n kannattaa tosiaan mennä harrastamaan jotakin ja ulos ovesta. Ei kukaan kotoa löydä. Mene kavereiden kanssa jonnekin. Jos minulla ei olisi kumppania, olisin mennyt edelleen kansalaisopiston kursseille, diskoon, avoimeen yliopistoon, kesäterasseille, tapahtumiin, kavereiden kotibileisiin, festareille jne. silmät avoinna. Ehkä jopa kaupassa tai kirjastossa vilkuillut hyvännäköisiä poikia ja hymyillyt.
Minulle poikakaverin löytäminen on ollut helppoa. Mutta minulla on sitten se toinen ongelma, joka on monelle muulle ihan helppo itsestäänselvyys, eli työn löytäminen. Ei löydy töitä millään, vaikka on koulutusta ja avoimia hakemuksiakin lähetellyt.
Tsemppiä, kesä tulee ja ihmiset ovat liikkeellä, eiköhän sinuakin onnista!
Heh, minä olen sitten se päinvastainen eli nainen joka en ole päivääkään elämässäni ollut työtön, mutta yksillekään treffeille en ole koskaan päässyt. Ravasin ikävuodet 16-35 juuri noissa mainitsemissasi paikoissa ja juttelin suunnilleen jokaikisen miehen kanssa joka jotenkuten kohdalle sattui. Olen tutustunut miehiin töissä, koulussa, kavereiden kautta, konserteissa, vapaaehtoistyössä, hostellin aamupalalla, ruokakaupassa, iltakurssilla, harrastuksen parissa, lentokoneessa jne jne jne jne jne... Tuloksena 0 treffit ja siispä myös 0 parisuhdetta.
Eli ei, "kesä" ei enää minulle tule eikä minua onnista. En jaksa enää toivoa ja pettyä, etenkin nyt kun ikää alkaa olla melkein 40 ja lapsihaaveet on pakko kuopata. On paljon helpompi elää ilman ajatusta siitä että minullekin on joku jossain. Ei ole, ja sen tunnustamisen myötä on löytynyt uudenlainen vapaus.
Asun suomalaisittain kohtalaisen isossa kaupungissa, mutta sinkkuna minut on aika lailla savustettu menemään vain yöelämään, vaikka yliopisto voisi varmaan olla ihan OK paikka sekin.
Kaikki järjestöt on käyty läpi ja niissä tädit suhtautuivat todella epäluuloisesti ja syrjivästi minuun muutamia poikkeuksia laskematta ja tämän takia on mennyt sivu suun loistavia tutustumis- ja verkostoitumismahdollisuuksia. Ihmeellistä kyllä eräästä valtakunnallisesti arvostetusta yhdistyksestä sanottiin, että en voi tulla toimintaan mukaan, koska olen kuulemma liian yksinäinen. Mistään tuollaisista asioista en ollut kenenkään kanssa puhunut ja ne ovatkin yksityisasioita, joita on järjetöntä tarjota syrjinnän perusteeksi. Tiesin tätien olevan väärässä ja lopullinen todiste olikin se, kun pääsin korkeakouluun opiskelemaan näiden järjestöjen toimintaan liittyvää alaa.
Kansalaisopisto on hieno harrastus, mutta nuoria naisia ei kiinnosta esim.kielet, vaan ne ovat eläkeläisten juttu kuten monet liikuntakurssit. Olen ollut monilla kursseilla, missä on itseni lisäksi vain eläkeläisnaisia ja ehkä joku vanha mies.
Toki uskon että kaupunki ja kaupungin yliopistotarjonta voi vaikuttaa aika paljon eli esim.Kuopio, Joensuu, Tampere, Helsinki, Oulu jne. voivat olla henkisesti erilaisia paikkoja mitä tulee vapaa-aikaan ja kuka harrastaa mitäkin.
Neuvo sinkuille: tehkää itsestänne paras mahdollinen versio!
Pankaa kroppa kuntoon, hiukset hyvin ja tyylikkäät vaatteet.
Naiset voi helposti huijata meikillä.
Huonohiuksinen mies: aja kaikki pois. Jos on huono iho tai epäsuhtaiset kasvot, kasvata parta.
Miettikää, missä mättää.
AV: lla huomaa saman ilmiön kuin muuallakin.
Suomalainen mies pitää suomalaista naista rumana ja tämä ei ole naisten vika ollenkaan. Ap, oletko ajatellut yrittää saada ulkomaalaisen naisen itsellesi?
Alue: Aihe vapaa
Jos haluaa parisuhteen naisen kanssa niin sosiaalisia taitoja ei tarvita? :-o