Lue keskustelun säännöt.
Koko suku hylkää ja haukkuu
19.02.2013 |
Onko tästä paluuta?? Olen nyt suututtanut mieheni veljen vaimon ja minut haukutaan suvun kesken pahaksi. Pilaan nyt mieheni elämän ym. Sen myönnän, että menin puhumaan heidän "kriisisuhteestaan" omalle ystävälleni joka tuntee myös mieheni veljen. Tällä pariskunnalla on tosi räiskyvä suhde, eivät ole naimisissa tai lapsia. Kämpässä rikotaan tavarat ja käydään toisiin käsiksi. Naapurit ovat tehneet ilmoituksia melusta. Pariskunta eroaa ja palaa yhteen jatkuvasti. Sitten minut tai mieheni soitetaan aina korjaamaan jäljet. Kun tätä purin ystävälleni, kuinka tämä koskettaa myös meitä niin kokonaisvaltaisesti, ja menin tyhmä sanomaan, että taas ne erosi. Tein ison virheen kun menin puhumaan sillä minun kaveri taas puhui eteenpäin.
Kun sitten eräs kaunis päivä mieheni veljen vaimo oli tästä saanut kuulla, jonkun tuttunsa kautta, olivat he kuitenkin palanneet jo yhteen, again ( joten siis erojutut olivat "vanhoja" ) niin minut haukutaan ja lytätään nyt sen takia. Olen petturi ym. Ja levittelen vääriä juttuja.
En tiennyt, että ystäväni puhuu eteenpäin, luulin että voin luottaa. Mutta minun oli pakko vaan päästää pahaa oloa ulos, kun se on henkisesti meillekkin raskasta tuo. Ja kyllä, toivomme, että eroaisivat. Eivät sovi selkeesti yhteen, ei ketään laiteta pihalle asunnosta alusvaatteilla käytävään huutamaan kun riidellään. Miehen koko suku tietää tästä ja nyt kuitenkin yhdessä hakkuvat minua, anoppi myös.
Kenellä suvun/ toisen lähiperheen viha mukana avioliitossa ja miten teidän suhteen / liiton kävi? Oletteko kuitenkin yhdessä vielä / miten se vaikuttaa tuleviin lapsenlapsiin ym.?
Ja siis nyt emme ole väleissä enää. En halua olla enää ratkomassa yhtään riitaa niiden kanssa. Mies on minun puolella, mutta osaisi olla veljensä kanssa väleissä. Mutta tämä veli vaan jankkaa koko ajan joka kerta, kuinka kaikki on minun vikaa ja minä olen paska kun puhun heidän asioistaan ja vielä valehtelen niistä (mitä en siis tehnyt) Minua on haukuttu miehelle nyt aika rankalla kädellä, ihan siis muidenkin tahosta kuin vaan tämän veljen, esim. anoppi on sanonut minua miestennielijäksi, haluan vaan miehen rahat, valehtelen kaikesta miehelleni ym. ja se syö nyt myös miestä, mikä vaikuttaa heidän väleihin. Mies huusi äidilleen puhelimeen ja jouluna emme joulupöytään menneet, siis ihan miehen omasta tahdosta. Ei halua istua ihmisen kanssa samassa pöydässä, joka haukkuu minua noin pahasti. Ja nyt tietenkin sitten kaiken huipuksi, minä olen se joka pilaa veljien välit. Koen nyt,että asia on mennyt liiallisuuksiin ja olen myös itse loukkaantunut tosi pahasti. Olen pitkävihainen enkä anna anteeksi.
Mutta miten tällaisen suhteen käy? Mitenhän mieheni veljen perheen kanssa koskaan voidaan enää olla samassa pöydässä? Saatikka anopin. Ja mitä sitten kun on lapset mukana, serkut ja mummo on ollut aina minulle omassa lapsuudessa tärkeitä. Tarinoita ja kokemuksia kaipaisin, miten suhteet muuttuneet tällaisen takia.
Kommentit (10)
Kummallisia tarinoita...
Sinuna antaisin olla, sukua ei voi valita, ystävät voi, joten satsaa siihen, miksi ihmeessä miehesi suku kiinnostaa sinua noin kovin.
Kovin oudolta tuntuu, että sinä olet se järjellisin olento tässä tarinassa, ja silti sua haukutaan koko suvun voimin? Mikä siis oikeasti mättää?
Mut jos vaikka alottaisitte sillä, että kasvatte aikuisiksi pikku hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun sinä haukut miehensi veljen vaimoa, se on ok, muttakun miehesi veljen vaimo kertoo mielipiteensä sinusta, se ei kauheaa vihaa ja hylkäämistä.
Ei, ette voi enää istua samassa pöydässä miehesi veljen perheen kanssa. Ikinä. En minä ainakaan suostuisi. Tunne on varmasti molemminpuolinen.
Miehesi ja sinun suhde kestää, jos voit antaa hänelle tarpeeksi paljon vastineeksi siitä, että erotat hänet suvustaan ja lapsuuden perheestään. Mieti itse, miten omat lapsesi reagoisivat, jos heidät erotettaisiin sinusta.
Itse tuollaisessa tilanteessa kyllä vetäytyisin ja pitäisin huolen vain omasta parisuhteesta.Turha mennä enempää haukuttavaksi suvun luo.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2013 klo 08:55"]
Itse tuollaisessa tilanteessa kyllä vetäytyisin ja pitäisin huolen vain omasta parisuhteesta.Turha mennä enempää haukuttavaksi suvun luo.
[/quote]
Vastaavasti ap voisi itsekin lopettaa sen haukkumisen ja mollaamisen.
Jos ap katsoisit peiliin. On sinussa vikaa kun noin vihataan, turha itkeä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta nopeasti keskittymästä elämässäsi miehesi sukuun. Seurustelet vain miehen kanssa ja pakolliset tilaisuudet suvun kanssa käyttäytyen itse asiallisesti, etkä provosoidu heistä. Jos he kohtelevat sinua edelleen huonosti, kun nämä ed. mainitut sinun haukkumiset ovat laantuneet, et mene tilaisuuksiin kaikessa hiljaisuudessa tai käyt vain harvoin. Kyllä ne ihmiset yleensä sitten lopettavat ja rauhottuvat.
Mutta missään tapauksessa älä mene tällaisten sekoilijoiden avun antajaksi: saat elää itse rauhallista elämää. Älä ajattele enää heidän ongelmiaan, äläkä myöskään puhu heistä muille kuin miehellesi, ja silloinkin vain jos tarve vaatii.
Rakenna miehesi kanssa hyvää elämää. Älä sekaannu liikaa toisten asioihin, edes auttamis mielessä kun ovat tällaisia tapauksia niinkuin olet nähnyt.
Ihmettelen sitä, että kuka alunperinkään lähtee selvittelemään jonkun toisen pariskunnan riitoja. Eiköhän jokainen normaali ihminen sanoisi riitelevälle pariskunnalle, että selvittäkää itse riitanne. Ja ohjaisi pariterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP
Ehdottomasti on ihan hölmöä mennä selvittelemään riitoja, sen opin kantapään kautta. Mutta onhan se aika törkeää myös jättää toinen alusvaatteisillaan rappukäytävään naapureiden ihmeteltäväksi kun meillä kuitenkin oli vara-avain heille. Menimme päästämään toisen osapuolen takaisin sisään. Siinä sitten sai siivota kaatuneet kirjahyllyt ym. paikoilleen ja toivoa, että kytät ei kohta kolkuta ovella.
No en mä ole ainut joka puhunut heidän suhteestaan. Minun äidin kaveri tuntee anoppini ;) Ja en ole väittänyt itseäni täydelliseksi, aika rehellisesti kerroin, että minä kerroin asiasta eteenpäin myös. Nyt tuo haukkuminen on vaan saanut sellaiset mittasuhteet, että enää en anteeksi vaan voi antaa. Mutta tuleeko tämä asia vaivaamaan minua lopun ikäni? Ja ystävät ja oma perhe on minulle tärkeimmät, mutta on se kumma jos ei saa tuntea surua siitä, että rakkaan ihmisen suku ei hyväksy minua. Onhan se miehelleni tärkeää, en minä sitä voi kintaalla vintata. Toisista ihmisistä välittäminen / auttaminen on vain minun luontoni.
No juu, jos teitä on pyydetty avaamaan ovi, niin kieltämättä olette joutuneet tilanteeseen aika tahtomattanne.
Varmasti olet kantapään kautta oppinut nyt paljon asioita. Mutta eipä mennyttä voi muuttaa. Etkä pysty myöskään määräämään mitä toiset ihmiset puhuvat. Joten sinuna keskittyisin omien tunteiden käsittelyyn ja siihen miten suhtaudut miehesi sukulaisiin tulevaisuudessa.
Mieti sitä, että miksi ole loukkaantunut sukulaisten puheista. Mieti mitä haittaa niistä puheista on sinulle ja kuinka vakavia ne haitat ovat. Mieti miksi he puhuvat mitä puhuvat - nimenomaan siitä lähtökohdasta, että mikä on heidän motiivinsa. Mieti millaisia eri suhtautumisvaihtoehtoja niihin puheisiin voi teoriassa olla. Ja mieti minkä suhtautumistavan haluat itsellesi valita.
Voi luoja sentään.. Ehkä on parempi, että olette tekemisissä sitten kun kasvatte kaikki aikuisiksi.