Lue keskustelun säännöt.
Työnhaku ja soveltuvuuskoe
28.02.2019 |
Olen hakenut tämänhetkistä työpaikkaani haastavampaa työpaikkaa. Työhaastattelun ja erään käytännön kokeen jälkeen olen päässyt viimeiseen vaiheeseen, joka on ulkopuolisen firma tekemä soveltuvuuskoe tehtävään soveltumisesta.
"Ongelma" on, että soveltuvuuskoe pidetään toisella paikkakunnalla (kuin missä tämä mahdollisesti tuleva työpaikkani sijaitsee) 200 kilometrin päässä arkipäivänä, mikä tarkoittaa, että joudun uhraamaan tälle yhden kokonaisen työpäivän tämänhetkisessä työpaikassani. Onko ihan "oikein", että minun pitää työnhakijana (jolla on 50/50-mahdollisuus saada työpaikka) uhrata yhden työpäivän palkka _ja_ omia varojani toiselle paikkakunnalle matkustukseen tällaista varten?
Kommentit (14)
No totta kai. Kuulostaa vain aika isolta panostukselta työpaikkaan, jota en välttämättä edes saa. Sitä en esimerkiksi ymmärrä, miksei soveltuvuutta testaavaa firmaa voida kutsua tälle omalle paikkakunnallemme vaan pitää lähteä 200 kilometrin päähän sen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen sitten pitäisi maksaa sinun päiväpalkkasi ja matkakulusi? Oman työnantajasi? Soveltuvuuskokeen järjestäjän? Potentiaalisen työnantajan? Vai peräti veronmaksajien?
Huoh kun aina saa vain hyökkääviä vastauksia tällä palstalla...
Toki ymmärrän, että jollekulle ne kulut lankeavat. En ole veronmaksajien pussiin kättäni ollut tunkemassa. Lähinnä pohdiskelin vain sitä, miten rekrytointiprosessiin _osallistuminen_ ilman varmuutta varsinaisen työpaikan saamisesta on tehty noin huomattavaa taloudellista panostusta vaativaksi. Eniten vaivaa se, että soveltuvuuskokeisiin pitää lähteä noinkin kauas sen sijaan, että työntekijää hakeva työnantaja olisi hankkinut soveltuvuuskokeen pitäjän omalle paikkakunnalleen tai hankkinut soveltuvuuskokeen joltain paikalliselta firmalta eikä 200 kilometrin päästä. Kun tämä työpaikan paikkakuntakaan ei ole mikään tuppukylä.
Otat lomapäivän tai jos olet harmaampi tapaus niin saikkupäivän. Ongelmanratkaisukyky 0.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huoh kun aina saa vain hyökkääviä vastauksia tällä palstalla...
Toki ymmärrän, että jollekulle ne kulut lankeavat. En ole veronmaksajien pussiin kättäni ollut tunkemassa. Lähinnä pohdiskelin vain sitä, miten rekrytointiprosessiin _osallistuminen_ ilman varmuutta varsinaisen työpaikan saamisesta on tehty noin huomattavaa taloudellista panostusta vaativaksi. Eniten vaivaa se, että soveltuvuuskokeisiin pitää lähteä noinkin kauas sen sijaan, että työntekijää hakeva työnantaja olisi hankkinut soveltuvuuskokeen pitäjän omalle paikkakunnalleen tai hankkinut soveltuvuuskokeen joltain paikalliselta firmalta eikä 200 kilometrin päästä. Kun tämä työpaikan paikkakuntakaan ei ole mikään tuppukylä.
Ehkäpä tuolla mitataan hakijoiden motivaatiota?
Minä kävin työpaikkahaastattelussa 350 kilometrin päässä. Haastattelu oli määrätty aamuyhdeksäksi, joten minä lähdin kotoa ennen neljää aamulla. Jouduin lisäksi hankkimaan yli sadalla eurolla potentiaalisen työnantajan vaatimia papereita. Koko reissuun kului yli puolet kuukauden työttömyystuestani, ja koska minulle ei tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä maksaisi kuluni, en osannut hakea rahoja takaisin Kelalta. Tämä mielestäni mittasi minun motivaatiotani erittäin hyvin, vaikkei sitä potentiaalinen työnantaja kyllä tiennyt. Itku tuli, kun en saanut sitä työpaikkaa. Ihan vertaistukena kerron tämän.
Nro 4
Tuli mieleen korkeakoulujen pääsykokeet ja niiden soveltuvuuskokeet. Tuleehan siinäkin matkusteltua, vaikka vaan pieni osa pääsee sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä minä nyt sen tajuan, että täytyy ottaa lomapäivä tätä varten. En tietääkseni sitä olekaan ihmetellyt. Luetunymmärtämiskyky 0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh kun aina saa vain hyökkääviä vastauksia tällä palstalla...
Toki ymmärrän, että jollekulle ne kulut lankeavat. En ole veronmaksajien pussiin kättäni ollut tunkemassa. Lähinnä pohdiskelin vain sitä, miten rekrytointiprosessiin _osallistuminen_ ilman varmuutta varsinaisen työpaikan saamisesta on tehty noin huomattavaa taloudellista panostusta vaativaksi. Eniten vaivaa se, että soveltuvuuskokeisiin pitää lähteä noinkin kauas sen sijaan, että työntekijää hakeva työnantaja olisi hankkinut soveltuvuuskokeen pitäjän omalle paikkakunnalleen tai hankkinut soveltuvuuskokeen joltain paikalliselta firmalta eikä 200 kilometrin päästä. Kun tämä työpaikan paikkakuntakaan ei ole mikään tuppukylä.
Ehkäpä tuolla mitataan hakijoiden motivaatiota?
Minä kävin työpaikkahaastattelussa 350 kilometrin päässä. Haastattelu oli määrätty aamuyhdeksäksi, joten minä lähdin kotoa ennen neljää aamulla. Jouduin lisäksi hankkimaan yli sadalla eurolla potentiaalisen työnantajan vaatimia papereita. Koko reissuun kului yli puolet kuukauden työttömyystuestani, ja koska minulle ei tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä maksaisi kuluni, en osannut hakea rahoja takaisin Kelalta. Tämä mielestäni mittasi minun motivaatiotani erittäin hyvin, vaikkei sitä potentiaalinen työnantaja kyllä tiennyt. Itku tuli, kun en saanut sitä työpaikkaa. Ihan vertaistukena kerron tämän.
Nro 4
Niin, näin se varmasti on. Ehkä minulla on sitten motivaatiossa vikaa, kun tuollainen panostus tuntuu hieman kohtuuttomalta työnhakijaa kohtaan. Mutta menossa olen kyllä kokeeseen, koska haluaisin kyllä tämän työpaikan. Itku tulee kyllä täälläkin, jos ei tällä emotionaalisella ja rahallisella panostuksella paikka aukea, vielä kun mahdollisuudet ovat 50/50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh kun aina saa vain hyökkääviä vastauksia tällä palstalla...
Toki ymmärrän, että jollekulle ne kulut lankeavat. En ole veronmaksajien pussiin kättäni ollut tunkemassa. Lähinnä pohdiskelin vain sitä, miten rekrytointiprosessiin _osallistuminen_ ilman varmuutta varsinaisen työpaikan saamisesta on tehty noin huomattavaa taloudellista panostusta vaativaksi. Eniten vaivaa se, että soveltuvuuskokeisiin pitää lähteä noinkin kauas sen sijaan, että työntekijää hakeva työnantaja olisi hankkinut soveltuvuuskokeen pitäjän omalle paikkakunnalleen tai hankkinut soveltuvuuskokeen joltain paikalliselta firmalta eikä 200 kilometrin päästä. Kun tämä työpaikan paikkakuntakaan ei ole mikään tuppukylä.
Ehkäpä tuolla mitataan hakijoiden motivaatiota?
Minä kävin työpaikkahaastattelussa 350 kilometrin päässä. Haastattelu oli määrätty aamuyhdeksäksi, joten minä lähdin kotoa ennen neljää aamulla. Jouduin lisäksi hankkimaan yli sadalla eurolla potentiaalisen työnantajan vaatimia papereita. Koko reissuun kului yli puolet kuukauden työttömyystuestani, ja koska minulle ei tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä maksaisi kuluni, en osannut hakea rahoja takaisin Kelalta. Tämä mielestäni mittasi minun motivaatiotani erittäin hyvin, vaikkei sitä potentiaalinen työnantaja kyllä tiennyt. Itku tuli, kun en saanut sitä työpaikkaa. Ihan vertaistukena kerron tämän.
Nro 4
Niin, näin se varmasti on. Ehkä minulla on sitten motivaatiossa vikaa, kun tuollainen panostus tuntuu hieman kohtuuttomalta työnhakijaa kohtaan. Mutta menossa olen kyllä kokeeseen, koska haluaisin kyllä tämän työpaikan. Itku tulee kyllä täälläkin, jos ei tällä emotionaalisella ja rahallisella panostuksella paikka aukea, vielä kun mahdollisuudet ovat 50/50.
Tsemppiä.
Nro 4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh kun aina saa vain hyökkääviä vastauksia tällä palstalla...
Toki ymmärrän, että jollekulle ne kulut lankeavat. En ole veronmaksajien pussiin kättäni ollut tunkemassa. Lähinnä pohdiskelin vain sitä, miten rekrytointiprosessiin _osallistuminen_ ilman varmuutta varsinaisen työpaikan saamisesta on tehty noin huomattavaa taloudellista panostusta vaativaksi. Eniten vaivaa se, että soveltuvuuskokeisiin pitää lähteä noinkin kauas sen sijaan, että työntekijää hakeva työnantaja olisi hankkinut soveltuvuuskokeen pitäjän omalle paikkakunnalleen tai hankkinut soveltuvuuskokeen joltain paikalliselta firmalta eikä 200 kilometrin päästä. Kun tämä työpaikan paikkakuntakaan ei ole mikään tuppukylä.
Ehkäpä tuolla mitataan hakijoiden motivaatiota?
Minä kävin työpaikkahaastattelussa 350 kilometrin päässä. Haastattelu oli määrätty aamuyhdeksäksi, joten minä lähdin kotoa ennen neljää aamulla. Jouduin lisäksi hankkimaan yli sadalla eurolla potentiaalisen työnantajan vaatimia papereita. Koko reissuun kului yli puolet kuukauden työttömyystuestani, ja koska minulle ei tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä maksaisi kuluni, en osannut hakea rahoja takaisin Kelalta. Tämä mielestäni mittasi minun motivaatiotani erittäin hyvin, vaikkei sitä potentiaalinen työnantaja kyllä tiennyt. Itku tuli, kun en saanut sitä työpaikkaa. Ihan vertaistukena kerron tämän.
Nro 4
Niin, näin se varmasti on. Ehkä minulla on sitten motivaatiossa vikaa, kun tuollainen panostus tuntuu hieman kohtuuttomalta työnhakijaa kohtaan. Mutta menossa olen kyllä kokeeseen, koska haluaisin kyllä tämän työpaikan. Itku tulee kyllä täälläkin, jos ei tällä emotionaalisella ja rahallisella panostuksella paikka aukea, vielä kun mahdollisuudet ovat 50/50.
Tsemppiä.
Nro 4
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh kun aina saa vain hyökkääviä vastauksia tällä palstalla...
Toki ymmärrän, että jollekulle ne kulut lankeavat. En ole veronmaksajien pussiin kättäni ollut tunkemassa. Lähinnä pohdiskelin vain sitä, miten rekrytointiprosessiin _osallistuminen_ ilman varmuutta varsinaisen työpaikan saamisesta on tehty noin huomattavaa taloudellista panostusta vaativaksi. Eniten vaivaa se, että soveltuvuuskokeisiin pitää lähteä noinkin kauas sen sijaan, että työntekijää hakeva työnantaja olisi hankkinut soveltuvuuskokeen pitäjän omalle paikkakunnalleen tai hankkinut soveltuvuuskokeen joltain paikalliselta firmalta eikä 200 kilometrin päästä. Kun tämä työpaikan paikkakuntakaan ei ole mikään tuppukylä.
Ehkäpä tuolla mitataan hakijoiden motivaatiota?
Minä kävin työpaikkahaastattelussa 350 kilometrin päässä. Haastattelu oli määrätty aamuyhdeksäksi, joten minä lähdin kotoa ennen neljää aamulla. Jouduin lisäksi hankkimaan yli sadalla eurolla potentiaalisen työnantajan vaatimia papereita. Koko reissuun kului yli puolet kuukauden työttömyystuestani, ja koska minulle ei tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä maksaisi kuluni, en osannut hakea rahoja takaisin Kelalta. Tämä mielestäni mittasi minun motivaatiotani erittäin hyvin, vaikkei sitä potentiaalinen työnantaja kyllä tiennyt. Itku tuli, kun en saanut sitä työpaikkaa. Ihan vertaistukena kerron tämän.
Nro 4
Niin, näin se varmasti on. Ehkä minulla on sitten motivaatiossa vikaa, kun tuollainen panostus tuntuu hieman kohtuuttomalta työnhakijaa kohtaan. Mutta menossa olen kyllä kokeeseen, koska haluaisin kyllä tämän työpaikan. Itku tulee kyllä täälläkin, jos ei tällä emotionaalisella ja rahallisella panostuksella paikka aukea, vielä kun mahdollisuudet ovat 50/50.
Miten tuo 50/50 mahdollisuus saada työpaikka muodostuu? Onko hakijoita enää 2, eli sinä ja joku muu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh kun aina saa vain hyökkääviä vastauksia tällä palstalla...
Toki ymmärrän, että jollekulle ne kulut lankeavat. En ole veronmaksajien pussiin kättäni ollut tunkemassa. Lähinnä pohdiskelin vain sitä, miten rekrytointiprosessiin _osallistuminen_ ilman varmuutta varsinaisen työpaikan saamisesta on tehty noin huomattavaa taloudellista panostusta vaativaksi. Eniten vaivaa se, että soveltuvuuskokeisiin pitää lähteä noinkin kauas sen sijaan, että työntekijää hakeva työnantaja olisi hankkinut soveltuvuuskokeen pitäjän omalle paikkakunnalleen tai hankkinut soveltuvuuskokeen joltain paikalliselta firmalta eikä 200 kilometrin päästä. Kun tämä työpaikan paikkakuntakaan ei ole mikään tuppukylä.
Ehkäpä tuolla mitataan hakijoiden motivaatiota?
Minä kävin työpaikkahaastattelussa 350 kilometrin päässä. Haastattelu oli määrätty aamuyhdeksäksi, joten minä lähdin kotoa ennen neljää aamulla. Jouduin lisäksi hankkimaan yli sadalla eurolla potentiaalisen työnantajan vaatimia papereita. Koko reissuun kului yli puolet kuukauden työttömyystuestani, ja koska minulle ei tullut mieleenkään, että joku muu kuin minä maksaisi kuluni, en osannut hakea rahoja takaisin Kelalta. Tämä mielestäni mittasi minun motivaatiotani erittäin hyvin, vaikkei sitä potentiaalinen työnantaja kyllä tiennyt. Itku tuli, kun en saanut sitä työpaikkaa. Ihan vertaistukena kerron tämän.
Nro 4
Niin, näin se varmasti on. Ehkä minulla on sitten motivaatiossa vikaa, kun tuollainen panostus tuntuu hieman kohtuuttomalta työnhakijaa kohtaan. Mutta menossa olen kyllä kokeeseen, koska haluaisin kyllä tämän työpaikan. Itku tulee kyllä täälläkin, jos ei tällä emotionaalisella ja rahallisella panostuksella paikka aukea, vielä kun mahdollisuudet ovat 50/50.
Miten tuo 50/50 mahdollisuus saada työpaikka muodostuu? Onko hakijoita enää 2, eli sinä ja joku muu?
Jep. Tässä vaiheessa mukana on enää kaksi hakijaa ja minä olen siis toinen niistä.
No eiköhän se ihan oikein ole kun itse sitä paikkaa olet hakenut. Ei sun oo sinne pakko mennä, mutta jos oikeasti haluat työpaikan niin silloin ehkä kannattaa mennä. Kenen sulle se sitten pitäis kustantaa että omasta tahdosta haet toista työpaikkaa?