Olen 40v ja sössinyt kaikki mahdollisuuteni. Odotan vain kuolemaa

Tekstisi voisi olla minun kirjoittamaani. Aika hurja fiilis, kun katsoo elämäänsä ja tajuaa, että se oli sitten tässä. Ei tämä paska tästä paremmaksi enää muutu.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:29"]

Tulevaisuudelta en odota yhtään mitään.

[/quote]

Minusta tuntui samalta noin neljä vuotta sitten, kun olin 42. Nyt olen siis 46 ja odotan innolla tulevaa loppuelämääni. Älkää antako periksi!

Mua niin vituttaa tollainen vetelyys.

Tunnen muutaman teidänkaltaisen ihmisen, vieläpä juuri sun ikäisiä.

Sanon vetelyys, koska ainakin nämä tuntemani tyypit ovat täysin kykenemättömiä näkemään ja ajattelemaan, että omalla toiminnallaan saattaisi voida vaikuttaa asioihin.

Mutta ei, passiivisena ja flegmaattisena märehditään omaa surkeutta, ikinä en ole missään onnistunut, pelkkää kurjuutta koko elämä, olen niin paska ihminen, ettei musta ole kenellekään mitään hyötyä, plaaplaaplaa.

Juu varmasti on näissäkin tapauksissa osittain jotain oikeaakin masennusta mukana, mutta asenteella ja ymmärtämällä, että itse voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja siihen tulevaisuuden miellyttävyyteen, pääsee jo aika pitkälle. Mutta tottakai se on paskaa ja surkeaa, pelkkää kuoleman odottamista jos sen lopun aikansa käyttää makaamalla itsesäälissä ja kuvittelemalla ettei millekään voi enää mitään tehdä.

Olen niin paljon ymmärtänyt, kuunnellut ja tukenut teitä näin eläviä, joten multa ei enää empatiaa teille heru.

Eri asia on, jos todella uupuu ja sairastuu yhtäkkiä masennukseen, yrittää siitä kuntoutua ja hoitaa itseään. Mutta tämä on eri porukkaa, jotka vetelinä marisevat läpi elämänsä, kuvittelevat että se on joku kohtalo, joka heidän niskaansa kaataa paskaa eivätkä millään tavalla voi ajatella, että siihen voisi mahdollisesti itsekin vaikuttaa.

Raskaita ihmisiä.

Haluaisin niin valaa teihin tulevaisuudenuskoa! Teillä on vain yksi elämä elettävänä, ettekä ole mitään vanhoja edes!

Valitkaa yksi asia, ihan pieni, jonka haluaisitte elämässänne muuttaa. Sitten alatte tehdä töitä sen eteen. Kun se on hoidettu, taas seuraava asia... Ja tehkää mukavia juttuja!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:58"]

Mua niin vituttaa tollainen vetelyys.

Tunnen muutaman teidänkaltaisen ihmisen, vieläpä juuri sun ikäisiä.

Sanon vetelyys, koska ainakin nämä tuntemani tyypit ovat täysin kykenemättömiä näkemään ja ajattelemaan, että omalla toiminnallaan saattaisi voida vaikuttaa asioihin.

Mutta ei, passiivisena ja flegmaattisena märehditään omaa surkeutta, ikinä en ole missään onnistunut, pelkkää kurjuutta koko elämä, olen niin paska ihminen, ettei musta ole kenellekään mitään hyötyä, plaaplaaplaa.

Juu varmasti on näissäkin tapauksissa osittain jotain oikeaakin masennusta mukana, mutta asenteella ja ymmärtämällä, että itse voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja siihen tulevaisuuden miellyttävyyteen, pääsee jo aika pitkälle. Mutta tottakai se on paskaa ja surkeaa, pelkkää kuoleman odottamista jos sen lopun aikansa käyttää makaamalla itsesäälissä ja kuvittelemalla ettei millekään voi enää mitään tehdä.

Olen niin paljon ymmärtänyt, kuunnellut ja tukenut teitä näin eläviä, joten multa ei enää empatiaa teille heru.

Eri asia on, jos todella uupuu ja sairastuu yhtäkkiä masennukseen, yrittää siitä kuntoutua ja hoitaa itseään. Mutta tämä on eri porukkaa, jotka vetelinä marisevat läpi elämänsä, kuvittelevat että se on joku kohtalo, joka heidän niskaansa kaataa paskaa eivätkä millään tavalla voi ajatella, että siihen voisi mahdollisesti itsekin vaikuttaa.

Raskaita ihmisiä.

[/quote]

Mikä on tämän tekstisi tarkoitus? Luuletko, että nuo ihmiset tämän luettuaan saavat ahaa-elämyksen, että joo, näin se onkin, ja muuttavat elämänsä?

Jotain sinunkin elämässäsi on pielessä, kun on tarve suoltaa noin ilkeätä tekstiä. Tee itsellesi palvelus ja keskity mieluummin parantamaan omaa itseäsi kuin haukkumaan muita.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:58"]

Mua niin vituttaa tollainen vetelyys.

Tunnen muutaman teidänkaltaisen ihmisen, vieläpä juuri sun ikäisiä.

Sanon vetelyys, koska ainakin nämä tuntemani tyypit ovat täysin kykenemättömiä näkemään ja ajattelemaan, että omalla toiminnallaan saattaisi voida vaikuttaa asioihin.

Mutta ei, passiivisena ja flegmaattisena märehditään omaa surkeutta, ikinä en ole missään onnistunut, pelkkää kurjuutta koko elämä, olen niin paska ihminen, ettei musta ole kenellekään mitään hyötyä, plaaplaaplaa.

Juu varmasti on näissäkin tapauksissa osittain jotain oikeaakin masennusta mukana, mutta asenteella ja ymmärtämällä, että itse voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja siihen tulevaisuuden miellyttävyyteen, pääsee jo aika pitkälle. Mutta tottakai se on paskaa ja surkeaa, pelkkää kuoleman odottamista jos sen lopun aikansa käyttää makaamalla itsesäälissä ja kuvittelemalla ettei millekään voi enää mitään tehdä.

Olen niin paljon ymmärtänyt, kuunnellut ja tukenut teitä näin eläviä, joten multa ei enää empatiaa teille heru.

Eri asia on, jos todella uupuu ja sairastuu yhtäkkiä masennukseen, yrittää siitä kuntoutua ja hoitaa itseään. Mutta tämä on eri porukkaa, jotka vetelinä marisevat läpi elämänsä, kuvittelevat että se on joku kohtalo, joka heidän niskaansa kaataa paskaa eivätkä millään tavalla voi ajatella, että siihen voisi mahdollisesti itsekin vaikuttaa.

Raskaita ihmisiä.

[/quote]

Mikä on tämän tekstisi tarkoitus? Luuletko, että nuo ihmiset tämän luettuaan saavat ahaa-elämyksen, että joo, näin se onkin, ja muuttavat elämänsä?

Jotain sinunkin elämässäsi on pielessä, kun on tarve suoltaa noin ilkeätä tekstiä. Tee itsellesi palvelus ja keskity mieluummin parantamaan omaa itseäsi kuin haukkumaan muita.

[/quote]

En oo tän ekan viestin kirjoittaja, mutta ymmärrän kyllä äärimmäisen hyvin mitä hän tarkoittaa. Mä tunnen myös sellaisia ikivalittajia, ihmisiä joilla on vaan niin kamalan raskasta ja kaikki epäonnistuu, kosmiset kartat nyt vaan sattuu olemaan heitä vastaan jne jne. paskaa.

Suurin osa noista valittajista ja ruikuttajista on juuri niitä, jotka eivät edes yritä. Eivät ole ikinä yrittäneet, eivätkä tule ikinä yrittämäänkään muuttaa asioita. Niitä on todella raskasta kuunnella. Jos koittaa auttaa, kysyttäessä, että kokeiles tuolta apua, niin ei. Ei käy. Kato kun ei se kuitenkaan onnistu. Lähinnä taitaa olla vika siinä, ettei kukaan tuo lautasella ratkaisua nenän eteen.

Ja sit marttyyrina valitetaan että ei oo enää mitään odotettavaa elämältä tai ovat väsyneet odottamaan mitä elämä tarjoaa.

Guess what. Ei elämä teitä odota. Eikä todellakaan tule tarjoamaan mitään. Kyllä se onni tulee ihan eläen ja tehden.

Toiset vaan tekee elämästään, ja kanssaihmisten elämästä, raskaampaa kuin toiset.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:29"]

Tulevaisuudelta en odota yhtään mitään.

[/quote]

Kertoisitko sitten, miten pilasit elämäsi. Voisit saada perspektiiviä asioihin. Aina löytyy kuitenkin niitä, joilla menee vielä huonommin. Ehkes siitä saisi kipinän johonkin, vaikka auttamaan muita.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:11"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:58"]

Mua niin vituttaa tollainen vetelyys.

Tunnen muutaman teidänkaltaisen ihmisen, vieläpä juuri sun ikäisiä.

Sanon vetelyys, koska ainakin nämä tuntemani tyypit ovat täysin kykenemättömiä näkemään ja ajattelemaan, että omalla toiminnallaan saattaisi voida vaikuttaa asioihin.

Mutta ei, passiivisena ja flegmaattisena märehditään omaa surkeutta, ikinä en ole missään onnistunut, pelkkää kurjuutta koko elämä, olen niin paska ihminen, ettei musta ole kenellekään mitään hyötyä, plaaplaaplaa.

Juu varmasti on näissäkin tapauksissa osittain jotain oikeaakin masennusta mukana, mutta asenteella ja ymmärtämällä, että itse voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja siihen tulevaisuuden miellyttävyyteen, pääsee jo aika pitkälle. Mutta tottakai se on paskaa ja surkeaa, pelkkää kuoleman odottamista jos sen lopun aikansa käyttää makaamalla itsesäälissä ja kuvittelemalla ettei millekään voi enää mitään tehdä.

Olen niin paljon ymmärtänyt, kuunnellut ja tukenut teitä näin eläviä, joten multa ei enää empatiaa teille heru.

Eri asia on, jos todella uupuu ja sairastuu yhtäkkiä masennukseen, yrittää siitä kuntoutua ja hoitaa itseään. Mutta tämä on eri porukkaa, jotka vetelinä marisevat läpi elämänsä, kuvittelevat että se on joku kohtalo, joka heidän niskaansa kaataa paskaa eivätkä millään tavalla voi ajatella, että siihen voisi mahdollisesti itsekin vaikuttaa.

Raskaita ihmisiä.

[/quote]

Mikä on tämän tekstisi tarkoitus? Luuletko, että nuo ihmiset tämän luettuaan saavat ahaa-elämyksen, että joo, näin se onkin, ja muuttavat elämänsä?

Jotain sinunkin elämässäsi on pielessä, kun on tarve suoltaa noin ilkeätä tekstiä. Tee itsellesi palvelus ja keskity mieluummin parantamaan omaa itseäsi kuin haukkumaan muita.

[/quote]

En oo tän ekan viestin kirjoittaja, mutta ymmärrän kyllä äärimmäisen hyvin mitä hän tarkoittaa. Mä tunnen myös sellaisia ikivalittajia, ihmisiä joilla on vaan niin kamalan raskasta ja kaikki epäonnistuu, kosmiset kartat nyt vaan sattuu olemaan heitä vastaan jne jne. paskaa.

Suurin osa noista valittajista ja ruikuttajista on juuri niitä, jotka eivät edes yritä. Eivät ole ikinä yrittäneet, eivätkä tule ikinä yrittämäänkään muuttaa asioita. Niitä on todella raskasta kuunnella. Jos koittaa auttaa, kysyttäessä, että kokeiles tuolta apua, niin ei. Ei käy. Kato kun ei se kuitenkaan onnistu. Lähinnä taitaa olla vika siinä, ettei kukaan tuo lautasella ratkaisua nenän eteen.

Ja sit marttyyrina valitetaan että ei oo enää mitään odotettavaa elämältä tai ovat väsyneet odottamaan mitä elämä tarjoaa.

Guess what. Ei elämä teitä odota. Eikä todellakaan tule tarjoamaan mitään. Kyllä se onni tulee ihan eläen ja tehden.

Toiset vaan tekee elämästään, ja kanssaihmisten elämästä, raskaampaa kuin toiset.

[/quote]

Ymmärrän pointtisi, mutta ketä palvelee tuollainen aggressiivinen haukkumaviesti. Minusta se, niin  kuin moni muukin viesti täällä, kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin sen kohteesta. Elämäänsä tyytyväisen ihmisen niskakarvat eivät nouse noin pahasti pystyyn ärsytyksestä siksi, että joku vaikkapa valittaa omasta elämästään. Fiksu ihminen joko jatkaa keskustelua asiallisesti tai jatkaa matkaansa seuraavaan ketjuun kirjoittamatta mitään.

On myös niitä jotka ahertavat, ahertavat, ahertavat  maa vain katoaa jalkojen alta, millään suunnitelmalla ei ole ollut merkitystä, kaikki ne onnekaat ja onnettomat kohtaamme mullan alla kun aika koittaa, kukaan ei elä ikuisesti

Osa vain meistä taistelee itseään vastaan kun mikään asia ei vain tunnu että sillä olisi oikeaa merkitystä.

Totuushan selvästi on ettei todellakaan meidän tekemisellä ole mitään merkitystä meidän jättämät jäljet katoaa alle 10v kun kuolemme 25v päästä harva enää muistaa. Silti on niitä onnekkaita ihmisiä ja onnettomia, osalle on jaettu hyvät kortit ja toisille huonot. Kuulun noihin jotka ovat jo hyväksyneet kortit enkä etsi niiden muuttumista. Teen työni ja elän hyvin väsynyttä elämää odotukseni on aika koittaa ja sitten ei tarvitse enää murehtia. Olen nähnyt ihmisiä jotka löytävät merkityksen elämään olen iloinen heidän onnestaan, he ansaitsevat onnen.

Sulla on vielä puolet elämästä jäljellä. Minä valmstuin uuteen ammattiin 45-vuotiaana ja 47-vuotiaana sain vakituisen työpaikan. En tiedä mitä sinulla on taustalla, mutta minulla on vaikka mitä ongelmia. Tajusin vaan jossain vaiheessa, että ei ne murehtimalla poistu. 

Mulla on ollut aina huonoa tuuria. Minä olen juuri noita, jotka yrittävät ja yrittävät, mutta muut menevät ohi. Päätin vaan aina yrittää eteenpäin silti. Paljon olen saanut arvostelua liiasta opiskelustakin, mutta annoin mennä ohi. Paikkakunnan vaihdos auttoi jotenkin aloittamaan alusta. En kyllä yhtään viihtynytkään vanhalla, johon miehen mukana jouduin, todella vastentahtoisesti. Koetan nyt jälkeenpäin löytää noistakin ajoista hyviä puolia. 

11 lisää, että tuo paikkakunta ja työ tai sen puute ovat olleet pienimmästä päästä, mutta en halua kertoa julkisesti enempää. 

Osaltani ei pidä paikkaansa tuo puolet, sukuni miehet ovat aina kuolleet ennen 70v ikää enkä ole poikkeus asiassa odotan vain ajan koittavaksi.

Mä en oikein ymmärrä, miten joku viitsii noin raivostua siitä, että joku kierii hetken itsesäälissä. Se on ihan jokaisen ihmisen perusoikeus, kun siihen tympiintyy niin sieltä sitä sitten taas noustaan. :)

Minuakin tympii, ja saa tympiä. Valmistun uuteen ammattiin, entinen ei työllistänyt, ja kaikki urahaaveet on jo menneet, kun tässä iässä aloittaa uudelleen tavallaan nollasta. En oletakaan enää saavani työstä mitään iloa tai onnistumisen elämyksiä, minulla ei ole mitään kunninanhimoa, sitä tehdään että voisi elättää itsensä. Kun miettii omaa elämäänsä, niin lähinnähän tässä tuppaa vituttamaan.  Parempi siis ettei niin hirveästi mieti, ottaa vaan päivän kerrallaan.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:11"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:58"]

Mua niin vituttaa tollainen vetelyys.

Tunnen muutaman teidänkaltaisen ihmisen, vieläpä juuri sun ikäisiä.

Sanon vetelyys, koska ainakin nämä tuntemani tyypit ovat täysin kykenemättömiä näkemään ja ajattelemaan, että omalla toiminnallaan saattaisi voida vaikuttaa asioihin.

Mutta ei, passiivisena ja flegmaattisena märehditään omaa surkeutta, ikinä en ole missään onnistunut, pelkkää kurjuutta koko elämä, olen niin paska ihminen, ettei musta ole kenellekään mitään hyötyä, plaaplaaplaa.

Juu varmasti on näissäkin tapauksissa osittain jotain oikeaakin masennusta mukana, mutta asenteella ja ymmärtämällä, että itse voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja siihen tulevaisuuden miellyttävyyteen, pääsee jo aika pitkälle. Mutta tottakai se on paskaa ja surkeaa, pelkkää kuoleman odottamista jos sen lopun aikansa käyttää makaamalla itsesäälissä ja kuvittelemalla ettei millekään voi enää mitään tehdä.

Olen niin paljon ymmärtänyt, kuunnellut ja tukenut teitä näin eläviä, joten multa ei enää empatiaa teille heru.

Eri asia on, jos todella uupuu ja sairastuu yhtäkkiä masennukseen, yrittää siitä kuntoutua ja hoitaa itseään. Mutta tämä on eri porukkaa, jotka vetelinä marisevat läpi elämänsä, kuvittelevat että se on joku kohtalo, joka heidän niskaansa kaataa paskaa eivätkä millään tavalla voi ajatella, että siihen voisi mahdollisesti itsekin vaikuttaa.

Raskaita ihmisiä.

[/quote]

Mikä on tämän tekstisi tarkoitus? Luuletko, että nuo ihmiset tämän luettuaan saavat ahaa-elämyksen, että joo, näin se onkin, ja muuttavat elämänsä?

Jotain sinunkin elämässäsi on pielessä, kun on tarve suoltaa noin ilkeätä tekstiä. Tee itsellesi palvelus ja keskity mieluummin parantamaan omaa itseäsi kuin haukkumaan muita.

[/quote]

En oo tän ekan viestin kirjoittaja, mutta ymmärrän kyllä äärimmäisen hyvin mitä hän tarkoittaa. Mä tunnen myös sellaisia ikivalittajia, ihmisiä joilla on vaan niin kamalan raskasta ja kaikki epäonnistuu, kosmiset kartat nyt vaan sattuu olemaan heitä vastaan jne jne. paskaa.

Suurin osa noista valittajista ja ruikuttajista on juuri niitä, jotka eivät edes yritä. Eivät ole ikinä yrittäneet, eivätkä tule ikinä yrittämäänkään muuttaa asioita. Niitä on todella raskasta kuunnella. Jos koittaa auttaa, kysyttäessä, että kokeiles tuolta apua, niin ei. Ei käy. Kato kun ei se kuitenkaan onnistu. Lähinnä taitaa olla vika siinä, ettei kukaan tuo lautasella ratkaisua nenän eteen.

Ja sit marttyyrina valitetaan että ei oo enää mitään odotettavaa elämältä tai ovat väsyneet odottamaan mitä elämä tarjoaa.

Guess what. Ei elämä teitä odota. Eikä todellakaan tule tarjoamaan mitään. Kyllä se onni tulee ihan eläen ja tehden.

Toiset vaan tekee elämästään, ja kanssaihmisten elämästä, raskaampaa kuin toiset.

[/quote]

Ymmärrän pointtisi, mutta ketä palvelee tuollainen aggressiivinen haukkumaviesti. Minusta se, niin  kuin moni muukin viesti täällä, kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin sen kohteesta. Elämäänsä tyytyväisen ihmisen niskakarvat eivät nouse noin pahasti pystyyn ärsytyksestä siksi, että joku vaikkapa valittaa omasta elämästään. Fiksu ihminen joko jatkaa keskustelua asiallisesti tai jatkaa matkaansa seuraavaan ketjuun kirjoittamatta mitään.

[/quote]

en ole kumpikaan edellä kirjoitaneisa, mutta tajuan kyllä (osin oman koemuksen myötä) että tämänkaltainen kirjoittaminen saattaa palvella kaikkien näiden (laskuhumala?)marttyyrien läheisiä. Sitä kun vuosia katsoo, kuinka toinen pilaa elämäänsä, syyttää siitä maailmaa ja samalla plaa kakkien läheistensäkin elämän ja syyttää näitä, alkaa kummasti kertya kitkeryyttä kommentteihin. Ja tosiasia on, että nämä ovat kuin alkoholistit (ja usein ovat alkkiksia, vaikka ehkä ei ihan rapajuoppoja niin kuitenin juovat liikaa liian usein eivätkä osa olla juomatta ja laskuhumalat pahentaa saamattomuutta) siinä, että kakenlainen paijaaminen ja päähäntaputtelu vain pahentaa asiaa. Koskpikeastihan näm ihmiset eivät halua nousta suostaan, varsinkaan jos sille pitäisi tehdä jotain vaivalloista. He haluavat velloa siellä saamattomuudessaan ja kerätä sääliä ja myötätuntoa...

[quote author="Vierailija" time="24.03.2015 klo 07:31"]

Mä en oikein ymmärrä, miten joku viitsii noin raivostua siitä, että joku kierii hetken itsesäälissä. Se on ihan jokaisen ihmisen perusoikeus, kun siihen tympiintyy niin sieltä sitä sitten taas noustaan. :)

Minuakin tympii, ja saa tympiä. Valmistun uuteen ammattiin, entinen ei työllistänyt, ja kaikki urahaaveet on jo menneet, kun tässä iässä aloittaa uudelleen tavallaan nollasta. En oletakaan enää saavani työstä mitään iloa tai onnistumisen elämyksiä, minulla ei ole mitään kunninanhimoa, sitä tehdään että voisi elättää itsensä. Kun miettii omaa elämäänsä, niin lähinnähän tässä tuppaa vituttamaan.  Parempi siis ettei niin hirveästi mieti, ottaa vaan päivän kerrallaan.

[/quote] kun se oliskin vaa hetken, mut nämähän täyttää sillä itsessäälillä kaiken oman ja muitten ajan.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 16:14"][quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:11"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 04:04"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 03:58"]

Mua niin vituttaa tollainen vetelyys.

Tunnen muutaman teidänkaltaisen ihmisen, vieläpä juuri sun ikäisiä.

Sanon vetelyys, koska ainakin nämä tuntemani tyypit ovat täysin kykenemättömiä näkemään ja ajattelemaan, että omalla toiminnallaan saattaisi voida vaikuttaa asioihin.

Mutta ei, passiivisena ja flegmaattisena märehditään omaa surkeutta, ikinä en ole missään onnistunut, pelkkää kurjuutta koko elämä, olen niin paska ihminen, ettei musta ole kenellekään mitään hyötyä, plaaplaaplaa.

Juu varmasti on näissäkin tapauksissa osittain jotain oikeaakin masennusta mukana, mutta asenteella ja ymmärtämällä, että itse voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja siihen tulevaisuuden miellyttävyyteen, pääsee jo aika pitkälle. Mutta tottakai se on paskaa ja surkeaa, pelkkää kuoleman odottamista jos sen lopun aikansa käyttää makaamalla itsesäälissä ja kuvittelemalla ettei millekään voi enää mitään tehdä.

Olen niin paljon ymmärtänyt, kuunnellut ja tukenut teitä näin eläviä, joten multa ei enää empatiaa teille heru.

Eri asia on, jos todella uupuu ja sairastuu yhtäkkiä masennukseen, yrittää siitä kuntoutua ja hoitaa itseään. Mutta tämä on eri porukkaa, jotka vetelinä marisevat läpi elämänsä, kuvittelevat että se on joku kohtalo, joka heidän niskaansa kaataa paskaa eivätkä millään tavalla voi ajatella, että siihen voisi mahdollisesti itsekin vaikuttaa.

Raskaita ihmisiä.

[/quote]

Mikä on tämän tekstisi tarkoitus? Luuletko, että nuo ihmiset tämän luettuaan saavat ahaa-elämyksen, että joo, näin se onkin, ja muuttavat elämänsä?

Jotain sinunkin elämässäsi on pielessä, kun on tarve suoltaa noin ilkeätä tekstiä. Tee itsellesi palvelus ja keskity mieluummin parantamaan omaa itseäsi kuin haukkumaan muita.

[/quote]

En oo tän ekan viestin kirjoittaja, mutta ymmärrän kyllä äärimmäisen hyvin mitä hän tarkoittaa. Mä tunnen myös sellaisia ikivalittajia, ihmisiä joilla on vaan niin kamalan raskasta ja kaikki epäonnistuu, kosmiset kartat nyt vaan sattuu olemaan heitä vastaan jne jne. paskaa.

Suurin osa noista valittajista ja ruikuttajista on juuri niitä, jotka eivät edes yritä. Eivät ole ikinä yrittäneet, eivätkä tule ikinä yrittämäänkään muuttaa asioita. Niitä on todella raskasta kuunnella. Jos koittaa auttaa, kysyttäessä, että kokeiles tuolta apua, niin ei. Ei käy. Kato kun ei se kuitenkaan onnistu. Lähinnä taitaa olla vika siinä, ettei kukaan tuo lautasella ratkaisua nenän eteen.

Ja sit marttyyrina valitetaan että ei oo enää mitään odotettavaa elämältä tai ovat väsyneet odottamaan mitä elämä tarjoaa.

Guess what. Ei elämä teitä odota. Eikä todellakaan tule tarjoamaan mitään. Kyllä se onni tulee ihan eläen ja tehden.

Toiset vaan tekee elämästään, ja kanssaihmisten elämästä, raskaampaa kuin toiset.

[/quote]

Ymmärrän pointtisi, mutta ketä palvelee tuollainen aggressiivinen haukkumaviesti. Minusta se, niin  kuin moni muukin viesti täällä, kertoo enemmän kirjoittajastaan kuin sen kohteesta. Elämäänsä tyytyväisen ihmisen niskakarvat eivät nouse noin pahasti pystyyn ärsytyksestä siksi, että joku vaikkapa valittaa omasta elämästään. Fiksu ihminen joko jatkaa keskustelua asiallisesti tai jatkaa matkaansa seuraavaan ketjuun kirjoittamatta mitään.

 
[/quote]

Katkeriltahan nuo edellä olleet haukkumaviestin kirjoittajat vaikuttaa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2013 klo 15:58"]

Mua niin vituttaa tollainen vetelyys.

Tunnen muutaman teidänkaltaisen ihmisen, vieläpä juuri sun ikäisiä.

Sanon vetelyys, koska ainakin nämä tuntemani tyypit ovat täysin kykenemättömiä näkemään ja ajattelemaan, että omalla toiminnallaan saattaisi voida vaikuttaa asioihin.

Mutta ei, passiivisena ja flegmaattisena märehditään omaa surkeutta, ikinä en ole missään onnistunut, pelkkää kurjuutta koko elämä, olen niin paska ihminen, ettei musta ole kenellekään mitään hyötyä, plaaplaaplaa.

Juu varmasti on näissäkin tapauksissa osittain jotain oikeaakin masennusta mukana, mutta asenteella ja ymmärtämällä, että itse voi vaikuttaa oman elämänsä suuntaan ja siihen tulevaisuuden miellyttävyyteen, pääsee jo aika pitkälle. Mutta tottakai se on paskaa ja surkeaa, pelkkää kuoleman odottamista jos sen lopun aikansa käyttää makaamalla itsesäälissä ja kuvittelemalla ettei millekään voi enää mitään tehdä.

Olen niin paljon ymmärtänyt, kuunnellut ja tukenut teitä näin eläviä, joten multa ei enää empatiaa teille heru.

Eri asia on, jos todella uupuu ja sairastuu yhtäkkiä masennukseen, yrittää siitä kuntoutua ja hoitaa itseään. Mutta tämä on eri porukkaa, jotka vetelinä marisevat läpi elämänsä, kuvittelevat että se on joku kohtalo, joka heidän niskaansa kaataa paskaa eivätkä millään tavalla voi ajatella, että siihen voisi mahdollisesti itsekin vaikuttaa.

Raskaita ihmisiä.

[/quote]

Mutta ymmärrät varmaan että se ei välttämättä ole niiden ihmisten oma valinta, he eivät vain OSAA toimia muulla tavalla elämässä koska heille ei ole kukaan OPETTANUT muuta tapaa elää. Kaikki ovat kuitenkin TYHJIÄ tauluja syntyessään.

Päädyin tähän vanhaan ketjuun googlen avulla. Tunnen samalla tavalla kuin aloittaja: odotan vain, että pääsen täältä pois. Niin turhalta koko homma tuntuu. Ja päinvastoin kuin muutama aihetta kommentoinut ajattelee, ei tarvitse olla masentunut, veltto tai elämän kaikin puolin surkeaa, jotta kokisi tämän elämän turhaksi ja kuolemisen pois ratkaisuksi.

Pahimpia rutisijoita tässä ketjussa ovat olleet ne, jotka eivät ole samassa tilanteessa, eivätkä ymmärrä alkuunkaan mistä on kyse.

Siis minun elämäni voi näyttää ulkopuoliselle siltä, että en vaan osaa ja olen luuseri, mutta todellisuudessa minulla on ollut ihan harvinaisen huonoa tuuria, ja olen yrittänyt todella monta kertaa jo parantaa elämääni tuloksetta. Lisäksi terveysongelmat, jotka eivät muille näy, hidastavat tavoitteita tosi paljon. Ei ole hauskaa elää kivussa ym vuodesta toiseen, tietäen että tilanne ei todennäköisesti koskaan parane. Yleensähän on aina toivoa paremmasta, esim. jos on köyhä voi yrittää rikastua, mutta jos on parantumattomasti sairas niin paremman toivominen on aika utopistista. Realistista on ajatella, että elämä muuttuu pahemmaksi, kun sairaus etenee. Jotkut asiat voi muuttua paremmaksikin kovalla työllä, mutta millään työllä elämä ei voi päästä edes keskivertaiselle tasolle.

Sama täällä ..