Lue keskustelun säännöt.
Lihavuusprofessorin neuvot laihdutukseen
Lihava mamma
28.02.2019 |
Tässä juttu: https://www.iltalehti.fi/laihdutus/a/1b9ab5e0-1c39-450b-aa89-44820aa586…
Minua häiritsevät nämä kohdat:
Neuvo, että olisi hyvä punnita itsensä päivittäin. Olen monesti kuullut, että paino vaihtelee nesteiden takia 1-2kg päivässä ja vaa'alla ei kannata juosta. Riittää, että kerran viikossa käy. Liian tiheään jos punnitsee on suunnilleen syömishäiriöinen.
Tässä otsikossa puhutaan laihduttamisesta. Olen käsittänyt, että yleensä ei suositella laihduttamista vaan pysyvää elämäntapamuutosta johon kuuluu terveellinen ruokavalio.
Minusta on myös epärealistista kehottaa ottamaan aina samaa lajia karkeissa, eikä sekalaisia karkkeja ja laittaa herkut niin kauas sohvasta, että joutuu nousemaan aina kun haluaa jotain. Eikö nyt kerran viikkoon voi ihan rentoutua ja syödä herkkuja miettimättä? Mitä mieltä olisitte esim. puolisosta joka hyppää kesken leffaillan pitkin olohuonetta joka sipsin perässä? Tällaisesta ystävästä alkaisi pian puheet, että syömishäiriöinen tiukkapipo joka ei osaa rentoutua, vai mitä?
Kun makeannälkä iskee, syö viinirypäleitä tai banaani, neuvoo professori. Hän kuitenkin neuvoo myös, että jos esillä ei ole herkkuja, niitä ei tule syötyä. Itse olen henk. koht. niin perso makealle että jos asunnossa on jossain banaania, syön ne kaikki saman tien. Ei ole järkeä ostaa siltä varalta tänne banaaneja, viinirypäleitä eikä mitään makeaa, että tulisi makeannälkä. Itselleni ei tule useinkaan, mutta syön kyllä jos on.
Jutussa on kohta jonka toista puolta ei oteta huomioon:
9. Helppous saa syömään. Syöt todennäköisesti vähemmän niitä herkkuja ja ruokia, jotka pitää kuoria, jotka ovat käärepaperissa tai joita pitää valmistaa kuin niitä, jotka voi syödä heti. Jos kotona on esillä jauhoja, se tuskin lisää leipomista, mutta jos esillä on pullaa, pullansyönti lisääntyy.
Jutun toinen puoli on se, mikä itsellänikin on ongelmana ennemmin kuin suklaat ym. :
On helpompi tehdä esim. makaronia ja jauhelihakastiketta perheelle ja syödä sitä itsekin, kuin väkertää itselleen koko ajan jotain kanasalaattia. Itselläni ongelmana on se, että en oikein ehdi enkä jaksa, ja sitten syön liikaa spagettia yms.
Muuten ihan hyviä neuvoja jutussa, mutta helppoa ei ole ja ärsyttää kuvitelma, että kaikille ylipainoisille karkkien syöminen olisi se syy. Kuitenkin on myös todettu, että liian huonolaatuinen ja vähäinen yöuni lisäävät stressihormoni kortisolia ja se taas saa rasvan kerääntymään keskivartalolle. En muista milloin viimeksi olen syönyt esim. suklaata. Pullaakaan ei tule syötyä.
Itselläni stressi ja huonot unet ajavat kierteeseen, jossa jaksan juuri ja juuri tehdä sen spagetin lapsille. Syömme kaikki liian vähän salaattia. Taapero heittää salaatit pitkin seiniä koska ei vielä osaa purra niitä kunnolla. Poimii myös risotosta herne-maissi-paprikat pois...
Kommentit (34)
"Kun makeannälkä iskee, syö viinirypäleitä tai banaani, neuvoo professori". Minä kävin lääkärillä ja diabeteshoitajalla ja kerroin vaihtaneeni herkut hedelmiin ja molemmat nosti äläkän että ei niitä voi syödä kun ovat pelkkää sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä salaatin syömisessä on oikeasti niin vaikeaa? Siis ihan siksi kyselen, etten tiedä, enkä osaa samaistua tilanteeseen. En tarkoita siis pahalla, vaan haluaisin selityksen, koska täältä omasta kuplastani asiaa on vaikea ymmärtää, minulla kun tulee helposti päivän aikana kasviksia vähintään 600-800 grammaa syötyä kaikilla aterioilla yhteensä - monesti enemmänkin, jos osa pääruoistakin on kasvispainotteisia.
Siis eihän se kasvisten syönti oikeasti vaadi muuta kuin että ostaa niitä kasviksia sieltä kaupasta kotiin ja sitten syö. Kirsikkatomaatteja kulhoon pöydälle, samoin viinirypäleitä, omenia ym. hedelmää, mitä voi syödä kuorimatta, jos jopa mandariinin kuoriminen vie liikaa aikaa tai on haasteellista, naposteluporkkanoita kulhoon jääkaappiin, kurkusta ja kesäkurpitsasta ei tarvitse kuin leikata pitkä pätkä, ottaa päästä kiinni ja nakertaa menemään, samoin kukkakaalista vain taittaa tai leikkaa parit "kukinnot" ja rouskuttaa. Vähemmän vaivaa nuo vaativat, kuin spagetti ja jauheliha tai edes valmisruoan lämmitys mikrossa. Jos saa voileivän tehtyä tai edes jogurtti/rahka/vanukaspurkin avattua, saa kyllä kurkusta pätkän leikattua tai mandariinin kuorittua. Eli mikä siinä on se vaikeus? Korvien väli? Vai mikä? En ymmärrä.
Pidän sekä hedelmistä, että vihanneksista, mutta en ole napostelija. En harrasta tuollaista kulhoja pöydällä yhtään. Kun syön, syön ruoka-aikoina. Eikä silloin joku kurkkusiivu riitä. Eli teen ruuan ja syön sen. Jos ruuassa on kasviksia niin syön ne ja ruokailun jälkeen kuorin sen omenan tai mandariinin. Mutta kun iltapäivällä haluan jotain syötävää, keitän teetä tai kaadan mehua ja sitten otan jotain mitä haluan helposti syödä. Jäätelöä, keksejä, suklaapatukan tai pullan. Lähes joka päivä siis. Olen 60kg, joten en mikään erityisen laiha, mutta minusta on kiva syödä myös herkkuja joka päivä.
Monen ongelma on nuo suuret ja kaloripitoiset lounaat ja illalliset. Juuri tämä uusin fetapasta innostus tuo hyvin esiin tuon ongelman. Resepti kahdella ja jo kuivaa pastaa oli 250g kahdelle. Se on jo 425 kaloria per henkilö. Lisäät siihen sitten ne fetajuustot ja öljyt ja yhden pelkän lounaan kaloreiksi tuli pitkälle yli tuhat kaloria.
Oikeasti jo ihan tavallinen (80g kuivana) pastaa ja pieni kinkkuviipale ja pasta tomaattikastikkeella täyttäisi vallan mainiosti. Ja oltaisiin alle 700 kalorissa helposti.
Eli sanoisin, että tuo vihannesnapostelu on vaikeaa, koska en tykkää napostella ja käydä jääkaapilla vähän väliä. Eikä se ole edes hyvä asia hampaille, että suussa on aina jotain. Oli sitten kuinka hedelmiä tai vihanneksia.
Voi ne tomaatit ja porkkanat pitää niissä alkuperäispaketeissaan jo nuo kulhot sinua noin kovin häiritsevät. Mutta en minäkän nyt tarkoittanut, että niitä pitäisi pitkin päivää vetää tai ainoana ruokana syödä, vaan voithan ottaa sen pätkän kurkkua, kourallisen tomaatteja, parit kukinnot kukkakaalia ja porkkanan siihen "ihan oikean" ruokasi viereen. Aikaa ja vaivaa se vaatii olemattomasti sen ruoan laittoon tai lämmitykseen nähden. Vai kaatuuko maailmasi puoleen minuuttiin? Ihan omaa tyhmyyttäsi on se, että olet päättänyt haluta iltapäivllä sen sokerimätön sen sijaan, että haluaist kahvin kanssa hedelmiä tai jotain muuta terveellistä. Helppouden tai nopeuden kannalta sillä ei ole mitään eroa, mässäätkö sokeria ja rasvaa suoraan purkista tai pussista vai syötkö hedelmän ja pähkinöitä suoraan kulhosta (normaalipainoinen ei ole sama kuin terve ja se, että olet mielestäsi hoikka, ei tarkoita sitä, että ruokavaliosi olisi hyvä ja terveyttä edistävä - huomannet sen vielä vanhetessasi). Ja vielä tuo ihana väkisin väännetty hampaiden terveys pii tuohon ottaa, kun kasviksiahan ei voi syödä muuten kuin syömällä kahden tunnin välein tai koko ajan jotain....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä salaatin syömisessä on oikeasti niin vaikeaa? Siis ihan siksi kyselen, etten tiedä, enkä osaa samaistua tilanteeseen. En tarkoita siis pahalla, vaan haluaisin selityksen, koska täältä omasta kuplastani asiaa on vaikea ymmärtää, minulla kun tulee helposti päivän aikana kasviksia vähintään 600-800 grammaa syötyä kaikilla aterioilla yhteensä - monesti enemmänkin, jos osa pääruoistakin on kasvispainotteisia.
Siis eihän se kasvisten syönti oikeasti vaadi muuta kuin että ostaa niitä kasviksia sieltä kaupasta kotiin ja sitten syö. Kirsikkatomaatteja kulhoon pöydälle, samoin viinirypäleitä, omenia ym. hedelmää, mitä voi syödä kuorimatta, jos jopa mandariinin kuoriminen vie liikaa aikaa tai on haasteellista, naposteluporkkanoita kulhoon jääkaappiin, kurkusta ja kesäkurpitsasta ei tarvitse kuin leikata pitkä pätkä, ottaa päästä kiinni ja nakertaa menemään, samoin kukkakaalista vain taittaa tai leikkaa parit "kukinnot" ja rouskuttaa. Vähemmän vaivaa nuo vaativat, kuin spagetti ja jauheliha tai edes valmisruoan lämmitys mikrossa. Jos saa voileivän tehtyä tai edes jogurtti/rahka/vanukaspurkin avattua, saa kyllä kurkusta pätkän leikattua tai mandariinin kuorittua. Eli mikä siinä on se vaikeus? Korvien väli? Vai mikä? En ymmärrä.
Pidän sekä hedelmistä, että vihanneksista, mutta en ole napostelija. En harrasta tuollaista kulhoja pöydällä yhtään. Kun syön, syön ruoka-aikoina. Eikä silloin joku kurkkusiivu riitä. Eli teen ruuan ja syön sen. Jos ruuassa on kasviksia niin syön ne ja ruokailun jälkeen kuorin sen omenan tai mandariinin. Mutta kun iltapäivällä haluan jotain syötävää, keitän teetä tai kaadan mehua ja sitten otan jotain mitä haluan helposti syödä. Jäätelöä, keksejä, suklaapatukan tai pullan. Lähes joka päivä siis. Olen 60kg, joten en mikään erityisen laiha, mutta minusta on kiva syödä myös herkkuja joka päivä.
Monen ongelma on nuo suuret ja kaloripitoiset lounaat ja illalliset. Juuri tämä uusin fetapasta innostus tuo hyvin esiin tuon ongelman. Resepti kahdella ja jo kuivaa pastaa oli 250g kahdelle. Se on jo 425 kaloria per henkilö. Lisäät siihen sitten ne fetajuustot ja öljyt ja yhden pelkän lounaan kaloreiksi tuli pitkälle yli tuhat kaloria.
Oikeasti jo ihan tavallinen (80g kuivana) pastaa ja pieni kinkkuviipale ja pasta tomaattikastikkeella täyttäisi vallan mainiosti. Ja oltaisiin alle 700 kalorissa helposti.
Eli sanoisin, että tuo vihannesnapostelu on vaikeaa, koska en tykkää napostella ja käydä jääkaapilla vähän väliä. Eikä se ole edes hyvä asia hampaille, että suussa on aina jotain. Oli sitten kuinka hedelmiä tai vihanneksia.Voi ne tomaatit ja porkkanat pitää niissä alkuperäispaketeissaan jo nuo kulhot sinua noin kovin häiritsevät. Mutta en minäkän nyt tarkoittanut, että niitä pitäisi pitkin päivää vetää tai ainoana ruokana syödä, vaan voithan ottaa sen pätkän kurkkua, kourallisen tomaatteja, parit kukinnot kukkakaalia ja porkkanan siihen "ihan oikean" ruokasi viereen. Aikaa ja vaivaa se vaatii olemattomasti sen ruoan laittoon tai lämmitykseen nähden. Vai kaatuuko maailmasi puoleen minuuttiin? Ihan omaa tyhmyyttäsi on se, että olet päättänyt haluta iltapäivllä sen sokerimätön sen sijaan, että haluaist kahvin kanssa hedelmiä tai jotain muuta terveellistä. Helppouden tai nopeuden kannalta sillä ei ole mitään eroa, mässäätkö sokeria ja rasvaa suoraan purkista tai pussista vai syötkö hedelmän ja pähkinöitä suoraan kulhosta (normaalipainoinen ei ole sama kuin terve ja se, että olet mielestäsi hoikka, ei tarkoita sitä, että ruokavaliosi olisi hyvä ja terveyttä edistävä - huomannet sen vielä vanhetessasi). Ja vielä tuo ihana väkisin väännetty hampaiden terveys pii tuohon ottaa, kun kasviksiahan ei voi syödä muuten kuin syömällä kahden tunnin välein tai koko ajan jotain....
Pidän niistä herkuista. En juo koskaan, en polta, en syö rasvaisia juustoja, en juo limsaa, en syö eineksiä, paitsi kaksi kertaa vuodessa hampurilaisen, en juo edes kahvia. En edes asu kaupungin pakokaasun keskellä.Joten jos nyt haluan syödä päivittäin yhden jäätelötuutin tai suklaakeksin, niin en näe, että se nyt niin suuri synti on tai jotenkin suuremmin vaikuttaa terveyteeni. Kyllä ruuassani on vihanneksia. Näitkö tuon tomaattikastike esimerkin? Mitä se tomaatti on? Entä se mandariini jälkiruuaksi? Sokerimättöä?
Ensin selität ettet ymmärrä ja kysyt miksi ja kun kerron miksi minun kohdalla asiat on miten ovat niin suutut ja selittelet ettet muka tarkoita niin. Kirjoitit miksi se on niin vaikeaa, kun sinusta ja kun kulho kirsikkatomaatteja on pöydällä ja syödä niitä siitä on niin helppoa, niin miksei tee niin?
No niin varmasti on, mutta kun en halua laittaa sitä kulhoa siihen ja napostella pitkin päivää, niin silloin se on ”vaikeaa” minulle. Se on ”vaikeaa”, koska ajatusmallini on ettei naposteleminen ole hyvästä ja en halua tehdä sitä. Minusta se on ”vaikeaa” mennä ulos pesemättä hampaitaan, jollekin toiselle ei.
Sinusta se jokin on hyväksi ja siksi se on sinulle helppoa. Eikä sillä ole mitään merkitystä tosiaan onko se alkuperäisessä pussissa tai lasikulhossa, mutta kun olen syönyt lounaani, vihanneksilla tai ilman, niin minulla ei tule tarvetta kaivella enää mitään pusseja tai kulhoja. Ei pähkinä eikä kirsikkatomaatti pusseja. Mutta sinulle selkeästi se tulee luonnostaan ja siksi se on sinulle helppoa.
Ja iltapäivällä se ei ole vaikeaa syödä pähkinöitä, koska välillä syön niitäkin, mutta välillä haluan syödä vaikka rahkakakkua ja syön koska haluan, vaikka se mantelien ottaminen pussista olisi vieläkin helpompaa kun kakkupalan leikkaaminen.
Kuvittelet kuinka me pullukat (60kg) emme syö muka kasviksia tai hedelmiä ja nyt niitä sitten pitäisi keinotekoisesti lisätä napostelemalla.
Mutta tarkoituksesi ei ollut ymmärtää, vaan tuomita ja riidellä asiasta. Kukaan meistä ei ole immuuni taudeille, vaikka kuinka eläisit huippuruokavaliolla.
Vierailija kirjoitti:
"Kun makeannälkä iskee, syö viinirypäleitä tai banaani, neuvoo professori". Minä kävin lääkärillä ja diabeteshoitajalla ja kerroin vaihtaneeni herkut hedelmiin ja molemmat nosti äläkän että ei niitä voi syödä kun ovat pelkkää sokeria.
Sama kokemus. Ravintoterapautille tuntu varsinkin banaanit olevan punainen vaate. Hirveä paasaus siitä kuinka banaani nostaa liikaa verensokeria. Mun mielestä on kuitenkin parempi syödä se banaani kuin pulla.
Vierailija kirjoitti:
Tee pienempiä annoksia sitä spagettia? Meillä tehdään kerralla sen verran että kaikki saavat lautasen täyteen, mutta ei ruokaa oikeastaan koskaan jää yli.
Tämä on ristiriidassa sitten taas sen sen kanssa, että rahaa säästyy kun tekee isoja annoksia kerralla. En jaksa joka päivä tehdä ruokaa, vaan käyn noin 1-2 kertaa kaupassa viikossa ja teen siitä sitten ruokaa. Meillä syödään yleensä aina samaa ruokaa kaksi päivää. Vähintään niin, että päivälliseltä jääneet ovat seuraavan päivän lounas. Olen yksin pienten lasten kanssa.
Eikö ennemminkin tähän minun ongelmaani vastaus ole se, että saisin itseni syömään myös lounaan ja välipalan? Syön noin klo 7:30-9 aamiaisen ja jos en saa lounasta enkä välipalaa syötyä, niin syön liikaa klo 17 päivällisellä. Monesti jätän myös iltapalan väliin, eli syön aamupalan, juon iltapäiväkahvin ja illalla joko päivällistä liikaa tai jos en syö päivällistä, niin iltapalaa liikaa.
Joskus syön lounasta liikaa, ja seuraavan kerran vasta illalla kun lapset on nukkumassa.
Eli syön yleisimmin vain yhden lämpimän aterian päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Ei kaikilla ole tuollainen hehtaarimaha. Pitää syödä energiapitoisia ruokia sekin vähä mitä mahtuu.[/quote]
Kaikilla ei ole hehtaariaivoja myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä salaatin syömisessä on oikeasti niin vaikeaa? Siis ihan siksi kyselen, etten tiedä, enkä osaa samaistua tilanteeseen. En tarkoita siis pahalla, vaan haluaisin selityksen, koska täältä omasta kuplastani asiaa on vaikea ymmärtää, minulla kun tulee helposti päivän aikana kasviksia vähintään 600-800 grammaa syötyä kaikilla aterioilla yhteensä - monesti enemmänkin, jos osa pääruoistakin on kasvispainotteisia.
Siis eihän se kasvisten syönti oikeasti vaadi muuta kuin että ostaa niitä kasviksia sieltä kaupasta kotiin ja sitten syö. Kirsikkatomaatteja kulhoon pöydälle, samoin viinirypäleitä, omenia ym. hedelmää, mitä voi syödä kuorimatta, jos jopa mandariinin kuoriminen vie liikaa aikaa tai on haasteellista, naposteluporkkanoita kulhoon jääkaappiin, kurkusta ja kesäkurpitsasta ei tarvitse kuin leikata pitkä pätkä, ottaa päästä kiinni ja nakertaa menemään, samoin kukkakaalista vain taittaa tai leikkaa parit "kukinnot" ja rouskuttaa. Vähemmän vaivaa nuo vaativat, kuin spagetti ja jauheliha tai edes valmisruoan lämmitys mikrossa. Jos saa voileivän tehtyä tai edes jogurtti/rahka/vanukaspurkin avattua, saa kyllä kurkusta pätkän leikattua tai mandariinin kuorittua. Eli mikä siinä on se vaikeus? Korvien väli? Vai mikä? En ymmärrä.
Pidän sekä hedelmistä, että vihanneksista, mutta en ole napostelija. En harrasta tuollaista kulhoja pöydällä yhtään. Kun syön, syön ruoka-aikoina. Eikä silloin joku kurkkusiivu riitä. Eli teen ruuan ja syön sen. Jos ruuassa on kasviksia niin syön ne ja ruokailun jälkeen kuorin sen omenan tai mandariinin. Mutta kun iltapäivällä haluan jotain syötävää, keitän teetä tai kaadan mehua ja sitten otan jotain mitä haluan helposti syödä. Jäätelöä, keksejä, suklaapatukan tai pullan. Lähes joka päivä siis. Olen 60kg, joten en mikään erityisen laiha, mutta minusta on kiva syödä myös herkkuja joka päivä.
Monen ongelma on nuo suuret ja kaloripitoiset lounaat ja illalliset. Juuri tämä uusin fetapasta innostus tuo hyvin esiin tuon ongelman. Resepti kahdella ja jo kuivaa pastaa oli 250g kahdelle. Se on jo 425 kaloria per henkilö. Lisäät siihen sitten ne fetajuustot ja öljyt ja yhden pelkän lounaan kaloreiksi tuli pitkälle yli tuhat kaloria.
Oikeasti jo ihan tavallinen (80g kuivana) pastaa ja pieni kinkkuviipale ja pasta tomaattikastikkeella täyttäisi vallan mainiosti. Ja oltaisiin alle 700 kalorissa helposti.
Eli sanoisin, että tuo vihannesnapostelu on vaikeaa, koska en tykkää napostella ja käydä jääkaapilla vähän väliä. Eikä se ole edes hyvä asia hampaille, että suussa on aina jotain. Oli sitten kuinka hedelmiä tai vihanneksia.Voi ne tomaatit ja porkkanat pitää niissä alkuperäispaketeissaan jo nuo kulhot sinua noin kovin häiritsevät. Mutta en minäkän nyt tarkoittanut, että niitä pitäisi pitkin päivää vetää tai ainoana ruokana syödä, vaan voithan ottaa sen pätkän kurkkua, kourallisen tomaatteja, parit kukinnot kukkakaalia ja porkkanan siihen "ihan oikean" ruokasi viereen. Aikaa ja vaivaa se vaatii olemattomasti sen ruoan laittoon tai lämmitykseen nähden. Vai kaatuuko maailmasi puoleen minuuttiin? Ihan omaa tyhmyyttäsi on se, että olet päättänyt haluta iltapäivllä sen sokerimätön sen sijaan, että haluaist kahvin kanssa hedelmiä tai jotain muuta terveellistä. Helppouden tai nopeuden kannalta sillä ei ole mitään eroa, mässäätkö sokeria ja rasvaa suoraan purkista tai pussista vai syötkö hedelmän ja pähkinöitä suoraan kulhosta (normaalipainoinen ei ole sama kuin terve ja se, että olet mielestäsi hoikka, ei tarkoita sitä, että ruokavaliosi olisi hyvä ja terveyttä edistävä - huomannet sen vielä vanhetessasi). Ja vielä tuo ihana väkisin väännetty hampaiden terveys pii tuohon ottaa, kun kasviksiahan ei voi syödä muuten kuin syömällä kahden tunnin välein tai koko ajan jotain....
Pidän niistä herkuista. En juo koskaan, en polta, en syö rasvaisia juustoja, en juo limsaa, en syö eineksiä, paitsi kaksi kertaa vuodessa hampurilaisen, en juo edes kahvia. En edes asu kaupungin pakokaasun keskellä.Joten jos nyt haluan syödä päivittäin yhden jäätelötuutin tai suklaakeksin, niin en näe, että se nyt niin suuri synti on tai jotenkin suuremmin vaikuttaa terveyteeni. Kyllä ruuassani on vihanneksia. Näitkö tuon tomaattikastike esimerkin? Mitä se tomaatti on? Entä se mandariini jälkiruuaksi? Sokerimättöä?
Ensin selität ettet ymmärrä ja kysyt miksi ja kun kerron miksi minun kohdalla asiat on miten ovat niin suutut ja selittelet ettet muka tarkoita niin. Kirjoitit miksi se on niin vaikeaa, kun sinusta ja kun kulho kirsikkatomaatteja on pöydällä ja syödä niitä siitä on niin helppoa, niin miksei tee niin?
No niin varmasti on, mutta kun en halua laittaa sitä kulhoa siihen ja napostella pitkin päivää, niin silloin se on ”vaikeaa” minulle. Se on ”vaikeaa”, koska ajatusmallini on ettei naposteleminen ole hyvästä ja en halua tehdä sitä. Minusta se on ”vaikeaa” mennä ulos pesemättä hampaitaan, jollekin toiselle ei.
Sinusta se jokin on hyväksi ja siksi se on sinulle helppoa. Eikä sillä ole mitään merkitystä tosiaan onko se alkuperäisessä pussissa tai lasikulhossa, mutta kun olen syönyt lounaani, vihanneksilla tai ilman, niin minulla ei tule tarvetta kaivella enää mitään pusseja tai kulhoja. Ei pähkinä eikä kirsikkatomaatti pusseja. Mutta sinulle selkeästi se tulee luonnostaan ja siksi se on sinulle helppoa.Ja iltapäivällä se ei ole vaikeaa syödä pähkinöitä, koska välillä syön niitäkin, mutta välillä haluan syödä vaikka rahkakakkua ja syön koska haluan, vaikka se mantelien ottaminen pussista olisi vieläkin helpompaa kun kakkupalan leikkaaminen.
Kuvittelet kuinka me pullukat (60kg) emme syö muka kasviksia tai hedelmiä ja nyt niitä sitten pitäisi keinotekoisesti lisätä napostelemalla.
Mutta tarkoituksesi ei ollut ymmärtää, vaan tuomita ja riidellä asiasta. Kukaan meistä ei ole immuuni taudeille, vaikka kuinka eläisit huippuruokavaliolla.
Mutta sinähän syöt kasviksia, kuten itsekin kerrot. Etkä edes ole lihava, vaikka 60 kiloisena itseäsi pullukaksi väität. Joten miksi vastaat kysymykseen jota ei ole sinulle esitetty, vaan ihmiselle, joka ei syö kasviksis, koska se on "vaikeaa" ja joka on oiekasti ylipainoinen? Eli et vastaa kysymykseeni, koska et ole siihen pätevä vastaamaan. Haluat pätemisen tarepeessasi vastata kysymykseen, jota kukaan ei ole edes esittänyt, näyttääksesi olevasi tosi fiksu ja filmaattinen ja keskivertoa parempi saivartelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä salaatin syömisessä on oikeasti niin vaikeaa? Siis ihan siksi kyselen, etten tiedä, enkä osaa samaistua tilanteeseen. En tarkoita siis pahalla, vaan haluaisin selityksen, koska täältä omasta kuplastani asiaa on vaikea ymmärtää, minulla kun tulee helposti päivän aikana kasviksia vähintään 600-800 grammaa syötyä kaikilla aterioilla yhteensä - monesti enemmänkin, jos osa pääruoistakin on kasvispainotteisia.
Siis eihän se kasvisten syönti oikeasti vaadi muuta kuin että ostaa niitä kasviksia sieltä kaupasta kotiin ja sitten syö. Kirsikkatomaatteja kulhoon pöydälle, samoin viinirypäleitä, omenia ym. hedelmää, mitä voi syödä kuorimatta, jos jopa mandariinin kuoriminen vie liikaa aikaa tai on haasteellista, naposteluporkkanoita kulhoon jääkaappiin, kurkusta ja kesäkurpitsasta ei tarvitse kuin leikata pitkä pätkä, ottaa päästä kiinni ja nakertaa menemään, samoin kukkakaalista vain taittaa tai leikkaa parit "kukinnot" ja rouskuttaa. Vähemmän vaivaa nuo vaativat, kuin spagetti ja jauheliha tai edes valmisruoan lämmitys mikrossa. Jos saa voileivän tehtyä tai edes jogurtti/rahka/vanukaspurkin avattua, saa kyllä kurkusta pätkän leikattua tai mandariinin kuorittua. Eli mikä siinä on se vaikeus? Korvien väli? Vai mikä? En ymmärrä.
Pidän sekä hedelmistä, että vihanneksista, mutta en ole napostelija. En harrasta tuollaista kulhoja pöydällä yhtään. Kun syön, syön ruoka-aikoina. Eikä silloin joku kurkkusiivu riitä. Eli teen ruuan ja syön sen. Jos ruuassa on kasviksia niin syön ne ja ruokailun jälkeen kuorin sen omenan tai mandariinin. Mutta kun iltapäivällä haluan jotain syötävää, keitän teetä tai kaadan mehua ja sitten otan jotain mitä haluan helposti syödä. Jäätelöä, keksejä, suklaapatukan tai pullan. Lähes joka päivä siis. Olen 60kg, joten en mikään erityisen laiha, mutta minusta on kiva syödä myös herkkuja joka päivä.
Monen ongelma on nuo suuret ja kaloripitoiset lounaat ja illalliset. Juuri tämä uusin fetapasta innostus tuo hyvin esiin tuon ongelman. Resepti kahdella ja jo kuivaa pastaa oli 250g kahdelle. Se on jo 425 kaloria per henkilö. Lisäät siihen sitten ne fetajuustot ja öljyt ja yhden pelkän lounaan kaloreiksi tuli pitkälle yli tuhat kaloria.
Oikeasti jo ihan tavallinen (80g kuivana) pastaa ja pieni kinkkuviipale ja pasta tomaattikastikkeella täyttäisi vallan mainiosti. Ja oltaisiin alle 700 kalorissa helposti.
Eli sanoisin, että tuo vihannesnapostelu on vaikeaa, koska en tykkää napostella ja käydä jääkaapilla vähän väliä. Eikä se ole edes hyvä asia hampaille, että suussa on aina jotain. Oli sitten kuinka hedelmiä tai vihanneksia.Voi ne tomaatit ja porkkanat pitää niissä alkuperäispaketeissaan jo nuo kulhot sinua noin kovin häiritsevät. Mutta en minäkän nyt tarkoittanut, että niitä pitäisi pitkin päivää vetää tai ainoana ruokana syödä, vaan voithan ottaa sen pätkän kurkkua, kourallisen tomaatteja, parit kukinnot kukkakaalia ja porkkanan siihen "ihan oikean" ruokasi viereen. Aikaa ja vaivaa se vaatii olemattomasti sen ruoan laittoon tai lämmitykseen nähden. Vai kaatuuko maailmasi puoleen minuuttiin? Ihan omaa tyhmyyttäsi on se, että olet päättänyt haluta iltapäivllä sen sokerimätön sen sijaan, että haluaist kahvin kanssa hedelmiä tai jotain muuta terveellistä. Helppouden tai nopeuden kannalta sillä ei ole mitään eroa, mässäätkö sokeria ja rasvaa suoraan purkista tai pussista vai syötkö hedelmän ja pähkinöitä suoraan kulhosta (normaalipainoinen ei ole sama kuin terve ja se, että olet mielestäsi hoikka, ei tarkoita sitä, että ruokavaliosi olisi hyvä ja terveyttä edistävä - huomannet sen vielä vanhetessasi). Ja vielä tuo ihana väkisin väännetty hampaiden terveys pii tuohon ottaa, kun kasviksiahan ei voi syödä muuten kuin syömällä kahden tunnin välein tai koko ajan jotain....
Pidän niistä herkuista. En juo koskaan, en polta, en syö rasvaisia juustoja, en juo limsaa, en syö eineksiä, paitsi kaksi kertaa vuodessa hampurilaisen, en juo edes kahvia. En edes asu kaupungin pakokaasun keskellä.Joten jos nyt haluan syödä päivittäin yhden jäätelötuutin tai suklaakeksin, niin en näe, että se nyt niin suuri synti on tai jotenkin suuremmin vaikuttaa terveyteeni. Kyllä ruuassani on vihanneksia. Näitkö tuon tomaattikastike esimerkin? Mitä se tomaatti on? Entä se mandariini jälkiruuaksi? Sokerimättöä?
Ensin selität ettet ymmärrä ja kysyt miksi ja kun kerron miksi minun kohdalla asiat on miten ovat niin suutut ja selittelet ettet muka tarkoita niin. Kirjoitit miksi se on niin vaikeaa, kun sinusta ja kun kulho kirsikkatomaatteja on pöydällä ja syödä niitä siitä on niin helppoa, niin miksei tee niin?
No niin varmasti on, mutta kun en halua laittaa sitä kulhoa siihen ja napostella pitkin päivää, niin silloin se on ”vaikeaa” minulle. Se on ”vaikeaa”, koska ajatusmallini on ettei naposteleminen ole hyvästä ja en halua tehdä sitä. Minusta se on ”vaikeaa” mennä ulos pesemättä hampaitaan, jollekin toiselle ei.
Sinusta se jokin on hyväksi ja siksi se on sinulle helppoa. Eikä sillä ole mitään merkitystä tosiaan onko se alkuperäisessä pussissa tai lasikulhossa, mutta kun olen syönyt lounaani, vihanneksilla tai ilman, niin minulla ei tule tarvetta kaivella enää mitään pusseja tai kulhoja. Ei pähkinä eikä kirsikkatomaatti pusseja. Mutta sinulle selkeästi se tulee luonnostaan ja siksi se on sinulle helppoa.Ja iltapäivällä se ei ole vaikeaa syödä pähkinöitä, koska välillä syön niitäkin, mutta välillä haluan syödä vaikka rahkakakkua ja syön koska haluan, vaikka se mantelien ottaminen pussista olisi vieläkin helpompaa kun kakkupalan leikkaaminen.
Kuvittelet kuinka me pullukat (60kg) emme syö muka kasviksia tai hedelmiä ja nyt niitä sitten pitäisi keinotekoisesti lisätä napostelemalla.
Mutta tarkoituksesi ei ollut ymmärtää, vaan tuomita ja riidellä asiasta. Kukaan meistä ei ole immuuni taudeille, vaikka kuinka eläisit huippuruokavaliolla.
60 kg pullukka :D! Sulla taitaa nyt olla ongelmana kehonkuvan vääristymä tai sitten älytön tarve päästä pätemään vauva-palstalle. Ehkä nyt kuitenkin jätetään nää sun jutut täältä väliin ja ajatellaan asioita oikeasti ylipainoisen ap:n kannalta. Sä voit sitten vaikka oman ketjun avata teille "60 kg pullukoille" :D!
"Tee itsellesi lupaus, että syöt esimerkiksi suklaata vain, jos joku tarjoaa, mutta et itse osta sitä"
Kunnon lokkineuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytöntä. Jos oikeasti haluaa laihtua, jättää ne karkit ja muut turhat kokonaan ostamatta ja syö vain kunnollista ruokaa.
Tämä taas on ristiriidassa sen kailotuksen kanssa, että kyllä joskus voi herkkuja syödä. Täytyy pitää myös mielenterveydestään huolta ja ottaa rennosti. Muuten on tiukkapipo joka ei ikinä syö herkkuja ja muille tulee vaikea olo. Tiedän kokemuksesta, koska ennen kuin olin lihava yksinhuoltaja, mulla oli ortoreksia. Eli vein aina juhliinkin mukaani omat eväät ja en ottanut työpaikalla kakkua kun oli eläkejuhlia ym. Olin laiha raskausaikana ja vaikka täysimetin yli vuoden, lihoin 15kg.
Nyt yritän löytää jotain järkeä tähän touhuun, etten luisuisi olemaan liian ankara ja sairastuisi, ryhtyisi taas kontrolloimaan elämääni ruoan kautta. En ostele karkkeja tms. Kerran viikossa pidän herkkupäivän, sekin kohtuudella eli joko karkkipussi, sipsipussi tai roskaruokaa. Sinun neuvon mukaan sekin on väärin.
Aloitin tämän aiheen täällä, koska koen että neuvot ovat ristiriidassa. Totuus on tuolla jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä salaatin syömisessä on oikeasti niin vaikeaa? Siis ihan siksi kyselen, etten tiedä, enkä osaa samaistua tilanteeseen. En tarkoita siis pahalla, vaan haluaisin selityksen, koska täältä omasta kuplastani asiaa on vaikea ymmärtää, minulla kun tulee helposti päivän aikana kasviksia vähintään 600-800 grammaa syötyä kaikilla aterioilla yhteensä - monesti enemmänkin, jos osa pääruoistakin on kasvispainotteisia.
Siis eihän se kasvisten syönti oikeasti vaadi muuta kuin että ostaa niitä kasviksia sieltä kaupasta kotiin ja sitten syö. Kirsikkatomaatteja kulhoon pöydälle, samoin viinirypäleitä, omenia ym. hedelmää, mitä voi syödä kuorimatta, jos jopa mandariinin kuoriminen vie liikaa aikaa tai on haasteellista, naposteluporkkanoita kulhoon jääkaappiin, kurkusta ja kesäkurpitsasta ei tarvitse kuin leikata pitkä pätkä, ottaa päästä kiinni ja nakertaa menemään, samoin kukkakaalista vain taittaa tai leikkaa parit "kukinnot" ja rouskuttaa. Vähemmän vaivaa nuo vaativat, kuin spagetti ja jauheliha tai edes valmisruoan lämmitys mikrossa. Jos saa voileivän tehtyä tai edes jogurtti/rahka/vanukaspurkin avattua, saa kyllä kurkusta pätkän leikattua tai mandariinin kuorittua. Eli mikä siinä on se vaikeus? Korvien väli? Vai mikä? En ymmärrä.
Pidän sekä hedelmistä, että vihanneksista, mutta en ole napostelija. En harrasta tuollaista kulhoja pöydällä yhtään. Kun syön, syön ruoka-aikoina. Eikä silloin joku kurkkusiivu riitä. Eli teen ruuan ja syön sen. Jos ruuassa on kasviksia niin syön ne ja ruokailun jälkeen kuorin sen omenan tai mandariinin. Mutta kun iltapäivällä haluan jotain syötävää, keitän teetä tai kaadan mehua ja sitten otan jotain mitä haluan helposti syödä. Jäätelöä, keksejä, suklaapatukan tai pullan. Lähes joka päivä siis. Olen 60kg, joten en mikään erityisen laiha, mutta minusta on kiva syödä myös herkkuja joka päivä.
Monen ongelma on nuo suuret ja kaloripitoiset lounaat ja illalliset. Juuri tämä uusin fetapasta innostus tuo hyvin esiin tuon ongelman. Resepti kahdella ja jo kuivaa pastaa oli 250g kahdelle. Se on jo 425 kaloria per henkilö. Lisäät siihen sitten ne fetajuustot ja öljyt ja yhden pelkän lounaan kaloreiksi tuli pitkälle yli tuhat kaloria.
Oikeasti jo ihan tavallinen (80g kuivana) pastaa ja pieni kinkkuviipale ja pasta tomaattikastikkeella täyttäisi vallan mainiosti. Ja oltaisiin alle 700 kalorissa helposti.
Eli sanoisin, että tuo vihannesnapostelu on vaikeaa, koska en tykkää napostella ja käydä jääkaapilla vähän väliä. Eikä se ole edes hyvä asia hampaille, että suussa on aina jotain. Oli sitten kuinka hedelmiä tai vihanneksia.Voi ne tomaatit ja porkkanat pitää niissä alkuperäispaketeissaan jo nuo kulhot sinua noin kovin häiritsevät. Mutta en minäkän nyt tarkoittanut, että niitä pitäisi pitkin päivää vetää tai ainoana ruokana syödä, vaan voithan ottaa sen pätkän kurkkua, kourallisen tomaatteja, parit kukinnot kukkakaalia ja porkkanan siihen "ihan oikean" ruokasi viereen. Aikaa ja vaivaa se vaatii olemattomasti sen ruoan laittoon tai lämmitykseen nähden. Vai kaatuuko maailmasi puoleen minuuttiin? Ihan omaa tyhmyyttäsi on se, että olet päättänyt haluta iltapäivllä sen sokerimätön sen sijaan, että haluaist kahvin kanssa hedelmiä tai jotain muuta terveellistä. Helppouden tai nopeuden kannalta sillä ei ole mitään eroa, mässäätkö sokeria ja rasvaa suoraan purkista tai pussista vai syötkö hedelmän ja pähkinöitä suoraan kulhosta (normaalipainoinen ei ole sama kuin terve ja se, että olet mielestäsi hoikka, ei tarkoita sitä, että ruokavaliosi olisi hyvä ja terveyttä edistävä - huomannet sen vielä vanhetessasi). Ja vielä tuo ihana väkisin väännetty hampaiden terveys pii tuohon ottaa, kun kasviksiahan ei voi syödä muuten kuin syömällä kahden tunnin välein tai koko ajan jotain....
Pidän niistä herkuista. En juo koskaan, en polta, en syö rasvaisia juustoja, en juo limsaa, en syö eineksiä, paitsi kaksi kertaa vuodessa hampurilaisen, en juo edes kahvia. En edes asu kaupungin pakokaasun keskellä.Joten jos nyt haluan syödä päivittäin yhden jäätelötuutin tai suklaakeksin, niin en näe, että se nyt niin suuri synti on tai jotenkin suuremmin vaikuttaa terveyteeni. Kyllä ruuassani on vihanneksia. Näitkö tuon tomaattikastike esimerkin? Mitä se tomaatti on? Entä se mandariini jälkiruuaksi? Sokerimättöä?
Ensin selität ettet ymmärrä ja kysyt miksi ja kun kerron miksi minun kohdalla asiat on miten ovat niin suutut ja selittelet ettet muka tarkoita niin. Kirjoitit miksi se on niin vaikeaa, kun sinusta ja kun kulho kirsikkatomaatteja on pöydällä ja syödä niitä siitä on niin helppoa, niin miksei tee niin?
No niin varmasti on, mutta kun en halua laittaa sitä kulhoa siihen ja napostella pitkin päivää, niin silloin se on ”vaikeaa” minulle. Se on ”vaikeaa”, koska ajatusmallini on ettei naposteleminen ole hyvästä ja en halua tehdä sitä. Minusta se on ”vaikeaa” mennä ulos pesemättä hampaitaan, jollekin toiselle ei.
Sinusta se jokin on hyväksi ja siksi se on sinulle helppoa. Eikä sillä ole mitään merkitystä tosiaan onko se alkuperäisessä pussissa tai lasikulhossa, mutta kun olen syönyt lounaani, vihanneksilla tai ilman, niin minulla ei tule tarvetta kaivella enää mitään pusseja tai kulhoja. Ei pähkinä eikä kirsikkatomaatti pusseja. Mutta sinulle selkeästi se tulee luonnostaan ja siksi se on sinulle helppoa.Ja iltapäivällä se ei ole vaikeaa syödä pähkinöitä, koska välillä syön niitäkin, mutta välillä haluan syödä vaikka rahkakakkua ja syön koska haluan, vaikka se mantelien ottaminen pussista olisi vieläkin helpompaa kun kakkupalan leikkaaminen.
Kuvittelet kuinka me pullukat (60kg) emme syö muka kasviksia tai hedelmiä ja nyt niitä sitten pitäisi keinotekoisesti lisätä napostelemalla.
Mutta tarkoituksesi ei ollut ymmärtää, vaan tuomita ja riidellä asiasta. Kukaan meistä ei ole immuuni taudeille, vaikka kuinka eläisit huippuruokavaliolla.Mutta sinähän syöt kasviksia, kuten itsekin kerrot. Etkä edes ole lihava, vaikka 60 kiloisena itseäsi pullukaksi väität. Joten miksi vastaat kysymykseen jota ei ole sinulle esitetty, vaan ihmiselle, joka ei syö kasviksis, koska se on "vaikeaa" ja joka on oiekasti ylipainoinen? Eli et vastaa kysymykseeni, koska et ole siihen pätevä vastaamaan. Haluat pätemisen tarepeessasi vastata kysymykseen, jota kukaan ei ole edes esittänyt, näyttääksesi olevasi tosi fiksu ja filmaattinen ja keskivertoa parempi saivartelemaan.
En pidä itseäni kovin pullukkana, vaikka tiedän, että moni pitää meitä 6 alkavia sellaisina. Halusin vain sanoa, että vaikkei niitä kasviksia ja vihanneksia nyt kauheasti syö ja vaikka joka päivä söisi jopa herkkuja, niin normaalikokoisilla annoksilla pysyy silti ihan ”normikoossa”. Ehkei laihana, mutta kuutosella alkavalla kiloilla. Kalorit pysyvät kohtuudessa, koska en juo kaloripitoisia juomia ja syön määrällisesti suht pieniä annoksia. Eikä siinä ole merkitystä salaateilla ja kirsikkatomaateilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja vastaa tuohon että miksi kasviksia on niin hankala syödä. No, eipä sinäänsä muuten olekaan, mutta niin kuin professorikin kertoo, ihminen syö ennemmin sitä mikä on helposti saatavilla ja mitä ei vaikkapa tarvitse kuoria.
Esim. Jos teen kerralla kahdelle päivälle jauhelihakastikkeen jossa on kyllä kasviksia mukana, niin mun täytyy vain keittää se spagetti ruoalle. Jos haluan itse syödä sen spagetin tilalla vaikka kasviksia, niitä täytyy pestä, kuoria ym. Mutta otan vinkistä vaarin: Jos en jaksa tehdä porkkanaraastetta jonka taapero heittelee pitkin, ehkä syönkin kokonaisen porkkanan.
Mutta se väsyneen ja nälkäisen ihmisen ongelma on siinä, että ennen lapsia söin vaikkapa wokkia jossa oli kasviksia. Spagettia en ees ostanut. Nyt mun pitää olla syömättä spagettia, ei ainakaan liikaa ym. Spagetti ja kastike on hyvää ja sitä on siinä ja syön. Ehkä väsyneenä en ole jaksanut ajatella kunnolla. Pitäis varmaan ostaa pakastewokkivihanneksia ja ottaa jauhelihasta puolet itselleni.
Pitäis vain jotenkin jaksaa pilkkoa vaikka kaali pari kertaa viikossa ja syödä sitä itse aterioilla lisukkeena. Pelkään myös, että mun lapset alkaa suhtautua syömiseen kieroutuneesti jos mä syön aina jotain kaalia. Mun on vaikeaa olla keskitiellä.
Mitä tulee naposteluun, en ole napostelijatyyppiä.
Ja joo, vastaan myös tuohon että laskis ja punnitsis kaiken: Just oon lukenut että se on tarpeen vain jos valmistautuu johonkin tyyliin Fitness-kisaan. Mä yritän löytää jotain tavallista arkiruokailua ja esimerkkiä lapsille ja laihtua. Yritän välttää övereitä laihduttamisessakin.
Mun aloituksen pointti ei ollut neuvojen haku sinällään eikä se, etten olis valmis tekemään asian eteen mitään. Mua kiinnosti tietää,löytääkö muut ristiriitaisuuksia neuvoissa ja toimimattomuutta.
Ja joku olikin kommentoinut että oli saanut banaaninsyönnistä ym. kritiikkiä, kun se on pelkkää sokeria. Täällä meillä ei ole nytkään missään mitään makeaa. Teen rahkankin ilman sokeria. Joku kirjoitti että neuvotaan nyt ap:ta joka on oikeasti lihava. Onko sillä merkitystä kuinka lihava olen? Omasta mielestäni olen, mutta en mikään ihan tosi lihava. Jos haluaa syödä terveellisesti ja hyvin, ja haluaa pudottaa pysyvästi vaikka 5kg, törmää ihan samoihin professoreihin yms. neuvoihin netissä kuin ihminen, joka haluaa pudottaa sen 30kg.
Sain nyt lounaalla syötyä fetasalaattia, lapsi ( mulla on kaksi, mutta isompi on hoidossa ) söi spagettinsa. Mulla ei ollut vielä nälkä, mutta söin silti. Täytyy kai vain pakottaa itsensä.
Fatmama kirjoitti:
Aloittaja vastaa tuohon että miksi kasviksia on niin hankala syödä. No, eipä sinäänsä muuten olekaan, mutta niin kuin professorikin kertoo, ihminen syö ennemmin sitä mikä on helposti saatavilla ja mitä ei vaikkapa tarvitse kuoria.
Esim. Jos teen kerralla kahdelle päivälle jauhelihakastikkeen jossa on kyllä kasviksia mukana, niin mun täytyy vain keittää se spagetti ruoalle. Jos haluan itse syödä sen spagetin tilalla vaikka kasviksia, niitä täytyy pestä, kuoria ym. Mutta otan vinkistä vaarin: Jos en jaksa tehdä porkkanaraastetta jonka taapero heittelee pitkin, ehkä syönkin kokonaisen porkkanan.
Mutta se väsyneen ja nälkäisen ihmisen ongelma on siinä, että ennen lapsia söin vaikkapa wokkia jossa oli kasviksia. Spagettia en ees ostanut. Nyt mun pitää olla syömättä spagettia, ei ainakaan liikaa ym. Spagetti ja kastike on hyvää ja sitä on siinä ja syön. Ehkä väsyneenä en ole jaksanut ajatella kunnolla. Pitäis varmaan ostaa pakastewokkivihanneksia ja ottaa jauhelihasta puolet itselleni.
Pitäis vain jotenkin jaksaa pilkkoa vaikka kaali pari kertaa viikossa ja syödä sitä itse aterioilla lisukkeena. Pelkään myös, että mun lapset alkaa suhtautua syömiseen kieroutuneesti jos mä syön aina jotain kaalia. Mun on vaikeaa olla keskitiellä.
Mitä tulee naposteluun, en ole napostelijatyyppiä.
Ja joo, vastaan myös tuohon että laskis ja punnitsis kaiken: Just oon lukenut että se on tarpeen vain jos valmistautuu johonkin tyyliin Fitness-kisaan. Mä yritän löytää jotain tavallista arkiruokailua ja esimerkkiä lapsille ja laihtua. Yritän välttää övereitä laihduttamisessakin.
Mun aloituksen pointti ei ollut neuvojen haku sinällään eikä se, etten olis valmis tekemään asian eteen mitään. Mua kiinnosti tietää,löytääkö muut ristiriitaisuuksia neuvoissa ja toimimattomuutta.
Ja joku olikin kommentoinut että oli saanut banaaninsyönnistä ym. kritiikkiä, kun se on pelkkää sokeria. Täällä meillä ei ole nytkään missään mitään makeaa. Teen rahkankin ilman sokeria. Joku kirjoitti että neuvotaan nyt ap:ta joka on oikeasti lihava. Onko sillä merkitystä kuinka lihava olen? Omasta mielestäni olen, mutta en mikään ihan tosi lihava. Jos haluaa syödä terveellisesti ja hyvin, ja haluaa pudottaa pysyvästi vaikka 5kg, törmää ihan samoihin professoreihin yms. neuvoihin netissä kuin ihminen, joka haluaa pudottaa sen 30kg.
Sain nyt lounaalla syötyä fetasalaattia, lapsi ( mulla on kaksi, mutta isompi on hoidossa ) söi spagettinsa. Mulla ei ollut vielä nälkä, mutta söin silti. Täytyy kai vain pakottaa itsensä.
Ei sinun tarvitse syödä vain kaalia tai vain kasvista, voi herra isä sentään. Otat kohtuullisen annoksen sitä spagettia (osta jatkossa täysjyvää, sopii kaikille ja on kaikille teille terveelisempää) ja jauhelihakastiketta ja siihen sivuun kasviksia vaikka sitten kokonaisina tai wokkina tai raasteena tai paloteltuna, miten vain nopeiten ja helpoiten menee. Näin lapsesi nimenomaan saavat oikean mallin syömiseen eli syödään kunnon ruokaa, joka koostuu kastikkeesta/lihasta/kalasta/tms., lisäkkeestä (pasta, peruna, riisi, kvinoa, batatti tms.) ja puolet lautasesta kasvista jossain muodossa.
Eli elä nyt hitossa tee sitä virhettä, että alat syödä jotain "laihdutusruokaa" ja teet muille sitten "oikeaa ruokaa". Vaan teet kaikille sitä samaa, terveellistä perusruokaa ja opetat sillä tavalla lapsillekin terveen ruokasuhteen. Ei tuo nykyinen tilanne, jossa kasvikset nypitään ja heitellään, ainakaan terveestä ruokasuhteesta kerro. Esimerkin voima on tässäkin tärkein, eli jos äiti ja isä eivät syö kasviksia tai temppuilevat ruoan kanssa, samat, oudot ja epäterveet tavat se lapsikin oppii. Jos taas vanhemmat syövät täyspainoista, normaalia ja persuterveellistä ruokaa, jossa on kasvistakin, oppivat lapsetkin vähitellen samat, terveelliset ruokailutavat.
Ei kaikilla ole tuollainen hehtaarimaha. Pitää syödä energiapitoisia ruokia sekin vähä mitä mahtuu.