Lihavuusprofessorin neuvot laihdutukseen

Tää on se ukkeli, joka kehottaa piilottamaan ruuat, ettei niitä tule syötyä :D:D

Ihan älytöntä. Jos oikeasti haluaa laihtua, jättää ne karkit ja muut turhat kokonaan ostamatta ja syö vain kunnollista ruokaa.

Monesko fatsheimausaloitus tämä tänään jo on? Olisko jollain ihan piiikkuinen fiksaatio läskiin?

Minulle silmiä avaava oli Patrik Borgin ” löydä tie kevyeen oloon”.

Siinä oli oikeita laihduttajia ihmisiä ja heidän ruokapöiväkurjojssn. Sitten käytiin läpi niitä ja he saivat tehtäväkseen ekana opetella syömään, eikä laihduttamisesta puhuttu mitään.

Siinä haetaan normaalia nälkää ja kylläisyyttä sekä rentoutta syömisiin.

Tajusin jotain: aloin syödä aamiaisen, hyvän lounaan, proteiini välipalan, olin kylläinen illallisen jälkeen.

Nyt olen tässä painoa seuraillut ja 2 viikkoa -800 gr.

Tahti on hidas mutta eka kertaa ajattelen että näillä mennään koko vuosi ja enemmänkin.

Aikaisemmin olisin lähtenyt tiukasti että ”vappuna kymppi pois”.

Pitää muuttaa koko ajattelu pois pikaisesta laihtumisesta, elämäntapa ja suhtautuminen.

Joku herkkujen käärepaperit laittaminen tai mitä niitä onkaan, ne on ihan peanuts!

Tee pienempiä annoksia sitä spagettia? Meillä tehdään kerralla sen verran että kaikki saavat lautasen täyteen, mutta ei ruokaa oikeastaan koskaan jää yli.

Minusta nuo ohjeet olivat pääasiassa oikein hyviä. Itse käyn joka aamu digitaalisella vaa’alla, joten kilo sinne tai tänne ei järkytä, vaan seuraan painokehitystä vaa’an omalla sovelluksella kännykästä. Painotrendi näkyy kätevästi päivän, viikon, kuukauden ja vuoden tasolla. Vaaka ja sovellus näyttävät myös BMI:n, rasva, neste- ja lihasprosentin sekä luiden osuuden painosta.

Mikä siinä salaatin syömisessä on oikeasti niin vaikeaa? Siis ihan siksi kyselen, etten tiedä, enkä osaa samaistua tilanteeseen. En tarkoita siis pahalla, vaan haluaisin selityksen, koska täältä omasta kuplastani asiaa on vaikea ymmärtää, minulla kun tulee helposti päivän aikana kasviksia vähintään 600-800 grammaa syötyä kaikilla aterioilla yhteensä - monesti enemmänkin, jos osa pääruoistakin on kasvispainotteisia.

Siis eihän se kasvisten syönti oikeasti vaadi muuta kuin että ostaa niitä kasviksia sieltä kaupasta kotiin ja sitten syö. Kirsikkatomaatteja kulhoon pöydälle, samoin viinirypäleitä, omenia ym. hedelmää, mitä voi syödä kuorimatta, jos jopa mandariinin kuoriminen vie liikaa aikaa tai on haasteellista, naposteluporkkanoita kulhoon jääkaappiin, kurkusta ja kesäkurpitsasta ei tarvitse kuin leikata pitkä pätkä, ottaa päästä kiinni ja nakertaa menemään, samoin kukkakaalista vain taittaa tai leikkaa parit "kukinnot" ja rouskuttaa. Vähemmän vaivaa nuo vaativat, kuin spagetti ja jauheliha tai edes valmisruoan lämmitys mikrossa. Jos saa voileivän tehtyä tai edes jogurtti/rahka/vanukaspurkin avattua, saa kyllä kurkusta pätkän leikattua tai mandariinin kuorittua. Eli mikä siinä on se vaikeus? Korvien väli? Vai mikä? En ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Tee pienempiä annoksia sitä spagettia? Meillä tehdään kerralla sen verran että kaikki saavat lautasen täyteen, mutta ei ruokaa oikeastaan koskaan jää yli.

Ja laita sinne kastikkeeseen niitä kasviksia, jos et saa tomaattia, kurkkua, porkkanaa tai muuta laitettua siihen lautasen sivuun ruoan kanssa syötäväksi.

Ei kai se salaatin syöminen ole mikään itseisarvo? Kannattaa kokeilla, millä muilla tavoin kasviksia voisi lisätä omaan ruokavalioon ja millaisia muita ruokia niistä voisi tehdä. Muksuillekin vihannekset menee joskus paremmin napaan esim raasteena jossain ruuassa.

Vierailija kirjoitti:

Minua häiritsevät nämä kohdat:

Neuvo, että olisi hyvä punnita itsensä päivittäin. Olen monesti kuullut, että paino vaihtelee nesteiden takia 1-2kg päivässä ja vaa'alla ei kannata juosta. Riittää, että kerran viikossa käy. Liian tiheään jos punnitsee on suunnilleen syömishäiriöinen.

Tässä otsikossa puhutaan laihduttamisesta. Olen käsittänyt, että yleensä ei suositella laihduttamista vaan pysyvää elämäntapamuutosta johon kuuluu terveellinen ruokavalio.

Minusta on myös epärealistista kehottaa ottamaan aina samaa lajia karkeissa, eikä sekalaisia karkkeja ja laittaa herkut niin kauas sohvasta, että joutuu nousemaan aina kun haluaa jotain. Eikö nyt kerran viikkoon voi ihan rentoutua ja syödä herkkuja miettimättä? Mitä mieltä olisitte esim. puolisosta joka hyppää kesken leffaillan pitkin olohuonetta joka sipsin perässä? Tällaisesta ystävästä alkaisi pian puheet, että syömishäiriöinen tiukkapipo joka ei osaa rentoutua, vai mitä?

Kun makeannälkä iskee, syö viinirypäleitä tai banaani, neuvoo professori. Hän kuitenkin neuvoo myös, että jos esillä ei ole herkkuja, niitä ei tule syötyä. Itse olen henk. koht. niin perso makealle että jos asunnossa on jossain banaania, syön ne kaikki saman tien. Ei ole järkeä ostaa siltä varalta tänne banaaneja, viinirypäleitä eikä mitään makeaa, että tulisi makeannälkä. Itselleni ei tule useinkaan, mutta syön kyllä jos on.

Jutussa on kohta jonka toista puolta ei oteta huomioon:

9. Helppous saa syömään. Syöt todennäköisesti vähemmän niitä herkkuja ja ruokia, jotka pitää kuoria, jotka ovat käärepaperissa tai joita pitää valmistaa kuin niitä, jotka voi syödä heti. Jos kotona on esillä jauhoja, se tuskin lisää leipomista, mutta jos esillä on pullaa, pullansyönti lisääntyy.

Jutun toinen puoli on se, mikä itsellänikin on ongelmana ennemmin kuin suklaat ym. :

On helpompi tehdä esim. makaronia ja jauhelihakastiketta perheelle ja syödä sitä itsekin, kuin väkertää itselleen koko ajan jotain kanasalaattia. Itselläni ongelmana on se, että en oikein ehdi enkä jaksa, ja sitten syön liikaa spagettia yms.

Muuten ihan hyviä neuvoja jutussa, mutta helppoa ei ole ja ärsyttää kuvitelma, että kaikille ylipainoisille karkkien syöminen olisi se syy. Kuitenkin on myös todettu, että liian huonolaatuinen ja vähäinen yöuni lisäävät stressihormoni kortisolia ja se taas saa rasvan kerääntymään keskivartalolle. En muista milloin viimeksi olen syönyt esim. suklaata. Pullaakaan ei tule syötyä.

Itselläni stressi ja huonot unet ajavat kierteeseen, jossa jaksan juuri ja juuri tehdä sen spagetin lapsille. Syömme kaikki liian vähän salaattia. Taapero heittää salaatit pitkin seiniä koska ei vielä osaa purra niitä kunnolla. Poimii myös risotosta herne-maissi-paprikat pois...

Niin, nämä selittelysi kertovatkin sen, miksi olet lihava. Olet hyvä keksimään tekosyitä, miksei sinun tarvitsisi mmuuttaa mitään. Kun onhan se niin hankalaa, ja eihän nyt voi vaatia, kun kuka nyt muka voi olettaa, että... Niin kauan kuin pidät tärkeämpänä keksiä syitä sille, mikset voi tehdä ja miksei sinulta voi odottaa, pysyt myös lihavana. Sitten, kun hyväksyt sen, että kyllä voit tehdä ja kyllä voi odottaa ja tekosyyt ovat todellakin vain tekosyitä, sinulla on toivoa laihtua. Älä selittele, vaan tee asioille jotain. Se, että sinä et halua tai viitsi ja mieluummin teet kuten aina ennenkin, ei tarkoita sitä että noissa neuvoissa olisi jotain vikaa. Neuvot ovat erittäin hyviä ja jos niitä alkaisit noudatta sen sijaan, että keksisit syitä, miksi ne mukamas ovat huonoja, terveydentilasi ja elämänlaatusi todennäköisesti paranisi huomattavasti. Voisi se unenlaatukin parantua, kun ylipaino ei olisi haittaamassa olemista ja hengittämistä, vaikka muut unta häritsevä seikat eivät poistuisikaan.

Jos ei aikuinen ihminen saa pidettyä painoaan kurissa niin siinä ei neuvot auta. Lisäksi saa huutoa ja raivoa jos erehtyy neuvomaan. Mistä piip tulee sanonta että lihavat on leppoisia? Ei pidä niinku yhtään paikkaansa.

Tiedän, että tätä ei moni halua lukea (media vääristää) mutta kerron oman kokemukseni laihduttamisesta ja oikean tavan löytäessä sen helppoudesta.

Minulla on ollut pienestä pitäen vaikeuksia syömisen kanssa. Pienenä meitä syötettiin tahallaan ylilihaviksi tai tyhmyyttään. Syötiin hyvin epäterveellisesti ja paljon, meitä varten varattiin siis älytön määrä ruokaa viikonlopuksi kun vanhemmat sitten sen sijaan joivat.

Teininä sairastuin syömishäiriöön, anoreksian tyyppiseen ja laihduin. Sitten taas lihoin..

Ja laihduin. Jojoilua.

Heikkouteni on ollut suuri himo ja ruokahalu. Oli sitten mitä vain niin haluan syödä ja paljon. En pysty kultaiseen keskilinjaan.

Koskaan en ole ollut älyttömän lihava mutta ylipainoa on kuitenkin ollut 10-30kg. Olen ollut myös normaalipainoinen.

Kun tajusin oman mieleni, miksi syön niin väärin ja koko kuvion jojoilusta niin päätin, että syön oikeaa ruokaa, joka ei anna insuliinipiikkia ja syön ravintotiheää ruokaa.

Sillä oikeastaan minulla on ollut ravintoainepuutoksia väärien valintojen vuoksi joka on aiheuttanut älyttömän ruokahalun, jolla keho halunnut kompensoida tilannetta.

Syön nyt paljon kasviksia, lihaa erilaisissa muodoissa, munia, joskus kalaa. Kunnon rasvoja, laadukkaita. Ei mitään tulehdusta lisääviä teollisuusmargariineja ja maitoja.

Saatan myös herkutella kun teen itse jotain hyvää marjoista ja, pähkinöistä, juustoista, 99% suklaasta tms joskus.

Syön puhtaasti verrattuna aikaisempaan prosessoituun ruokaan.

Jätin pois viljat ja höttöhiilarit ja tuloksia alkoi syntymään.

Ilman nälkää kunhan syö kun on nälkä eli n 2-3 kertaa päivässä kunnon ateroita.

Nyt olen laihtunut - 7kg reilussa kuukaudessa. Nesteitä toki lähtenyt paljon.

Aikaisemmin kun söin näin niin laihduin myös paljon. Sillon tämä elämäntapa jäi kun tein töitä ravintolassa 15h päivässä kuutena päivänä viikossa ja unet jäi vähiin.

Nyt voin jälleen keskittyä omaan hyvinvointiin mutta täytyy sanoa, että tämän ruokavalion ansiosta en ole kokenut morkkiksia, en ole pelännyt ruokaa eikä oma kehonkuva ole ahdistanut.

Kaikista varmin tapa laihtua on päättää kalori määrä per päivä esim. 1800kcal ja sitten punnitset kaikki mitä syöt (salaattia ei tarvi mitata). Jos et laihdu niin lisäät joko liikuntaa tai vähennät kaloreita esim. 200kcal/pv. Tietenkin tämä vaatii itsekuria että todellakin jaksaa punnita ja merkata syömisensä.

Tällä tekniikalla voit olla varma että laihdut, koska se takaa että syöt vähemmän kuin kulutat.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aikuinen ihminen saa pidettyä painoaan kurissa niin siinä ei neuvot auta. Lisäksi saa huutoa ja raivoa jos erehtyy neuvomaan. Mistä piip tulee sanonta että lihavat on leppoisia? Ei pidä niinku yhtään paikkaansa.

Ootko kokeillut jutella niiden kanssa jostain muusta kuin heidän läskeistään?

Maltz kirjoitti:

Kaikista varmin tapa laihtua on päättää kalori määrä per päivä esim. 1800kcal ja sitten punnitset kaikki mitä syöt (salaattia ei tarvi mitata). Jos et laihdu niin lisäät joko liikuntaa tai vähennät kaloreita esim. 200kcal/pv. Tietenkin tämä vaatii itsekuria että todellakin jaksaa punnita ja merkata syömisensä.

Tällä tekniikalla voit olla varma että laihdut, koska se takaa että syöt vähemmän kuin kulutat.

Jos joku ei tätä ymmärrä ja alapeukuttaa, niin ei selvästä tajua fysiikan peruskäsitteitä. Yhdysvalloissa Professori nimeltä Mark Haub todisti että vain kalorit merkitsevät ja söi pelkästään twinkies patukoita ja laihdutti koska hän laski kalorit mitä sai patukoista 10viikon ajan. Samalla laskivat myös huono kolesteroli ja hyvä nousi. Nyt jos joku fysiikkaa ymmärtämätön apina menee alapeukuttamaan niin saa luvan selittää että miksi tämä ei toimi? Koska se on jo todistettu että laihdut niin sun tulee syödä vähemmän energiaa kuin kulutat.

Neuvo, että olisi hyvä punnita itsensä päivittäin. Olen monesti kuullut, että paino vaihtelee nesteiden takia 1-2kg päivässä ja vaa'alla ei kannata juosta. Riittää, että kerran viikossa käy.

Itse tykkään juuri tuosta nestevaihtelusyystä punnita joka päivä. Jos punnitset vain kerran viikossa, niin voit ihan turhaan pettyä laihduttaessa, jos sattuu sellainen tavallista turvonneempi päivä punnituspäiväksi. Sen sijaan jos punnitset joka päivä, olet luultavasti nähnyt joinain päivinä alempiakin lukemia ja tiedät kokonaiskuvan paremmin.

Olen käsittänyt, että yleensä ei suositella laihduttamista vaan pysyvää elämäntapamuutosta johon kuuluu terveellinen ruokavalio.

Pelkkää semantiikkaa. Kyllä laihduttamiseksi voi kutsua mitä tahansa tietoista toimintaa, jolla paino laskee. Vaikka siis tämä tietoinen toiminta olisi järkevä elämäntapamuutos eikä pikakuuri.

Minusta on myös epärealistista kehottaa ottamaan aina samaa lajia karkeissa, eikä sekalaisia karkkeja ja laittaa herkut niin kauas sohvasta, että joutuu nousemaan aina kun haluaa jotain. Eikö nyt kerran viikkoon voi ihan rentoutua ja syödä herkkuja miettimättä?

No, esim. minä joka olen ollut vuosikymmenen jojoilija minkä takia kropan kulutus aika pientä, en todellakaan voi kerran viikossa rennosti vetää mitä vaan lihomatta. KErran kuukaudessa vielä menee, kerran viikossa ei. 

 Itse olen henk. koht. niin perso makealle että jos asunnossa on jossain banaania, syön ne kaikki saman tien.

Tämä on kyllä varmaan tosi harvinaista. Toki kun sinulla noin on, sinun ei ole hyvä pitää banaaneja esillä, mutta useimmat ei syö kuin yhden hedelmän kerrallaan, ja helposti unohtuu sekin syödä ja vetää mieluummin vaikka jonkun voileivän tai lihapiirakan jääkaapista. 

Kuitenkin on myös todettu, että liian huonolaatuinen ja vähäinen yöuni lisäävät stressihormoni kortisolia ja se taas saa rasvan kerääntymään keskivartalolle

Kyllä se jotain vaikuttaa toki mutta ei estä laihtumista. Itsekin vuosia märisin, että en voi läskeilleni mitään, koska pystyn nukkumaan vain 4-5 tuntia yössä ja on kova työstressi. Kyllästyin kuitenkin olemaan kömpelö satakiloinen, ja päätin että nyt loppui. Ravitsemusterapeutin ohjeilla laihduin rauhallista tahtia normaalipainon ylärajalle, vaikka unettomuus ja stressi jatkuivat edelleen.

Maltz kirjoitti:

Kaikista varmin tapa laihtua on päättää kalori määrä per päivä esim. 1800kcal ja sitten punnitset kaikki mitä syöt (salaattia ei tarvi mitata). Jos et laihdu niin lisäät joko liikuntaa tai vähennät kaloreita esim. 200kcal/pv. Tietenkin tämä vaatii itsekuria että todellakin jaksaa punnita ja merkata syömisensä.

Tällä tekniikalla voit olla varma että laihdut, koska se takaa että syöt vähemmän kuin kulutat.

Totta kai on varma että laihtuu, mutta kuinka hyvin tuollainen sopii ruuhkavuosiarkeen, jossa lounaat syödään ulkona, syödään samaa ruokaa koko perheen kanssa eikä voi tehdä itselleen miniannosta tarkkaan punnittua ja kalorikartoitettua ruokaa, ei ole aikaa käyttää ruoanlaittoon paljoa.

Onneksi moni laihtuu paljon helpommallakin eli ihan vaan niin, että lisää vähäkaloristen ruoka-aineiden (kasvikset, useimmat hedelmät) osuutta ruokavaliossaan ja vähentää (ei ole pakko lopettaa) runsaskaloristen käyttöä, ainakin niitä joita nauttii liikaa. Esim. jos holottaa tuoremehua lasikaupalla päivässä, voi vähentää yhteen lasilliseen, tai jos syö 6 leipäviipaletta päivässä, voi vaikka syödä 3-4.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä salaatin syömisessä on oikeasti niin vaikeaa? Siis ihan siksi kyselen, etten tiedä, enkä osaa samaistua tilanteeseen. En tarkoita siis pahalla, vaan haluaisin selityksen, koska täältä omasta kuplastani asiaa on vaikea ymmärtää, minulla kun tulee helposti päivän aikana kasviksia vähintään 600-800 grammaa syötyä kaikilla aterioilla yhteensä - monesti enemmänkin, jos osa pääruoistakin on kasvispainotteisia.

Siis eihän se kasvisten syönti oikeasti vaadi muuta kuin että ostaa niitä kasviksia sieltä kaupasta kotiin ja sitten syö. Kirsikkatomaatteja kulhoon pöydälle, samoin viinirypäleitä, omenia ym. hedelmää, mitä voi syödä kuorimatta, jos jopa mandariinin kuoriminen vie liikaa aikaa tai on haasteellista, naposteluporkkanoita kulhoon jääkaappiin, kurkusta ja kesäkurpitsasta ei tarvitse kuin leikata pitkä pätkä, ottaa päästä kiinni ja nakertaa menemään, samoin kukkakaalista vain taittaa tai leikkaa parit "kukinnot" ja rouskuttaa. Vähemmän vaivaa nuo vaativat, kuin spagetti ja jauheliha tai edes valmisruoan lämmitys mikrossa. Jos saa voileivän tehtyä tai edes jogurtti/rahka/vanukaspurkin avattua, saa kyllä kurkusta pätkän leikattua tai mandariinin kuorittua. Eli mikä siinä on se vaikeus? Korvien väli? Vai mikä? En ymmärrä.

Pidän sekä hedelmistä, että vihanneksista, mutta en ole napostelija. En harrasta tuollaista kulhoja pöydällä yhtään. Kun syön, syön ruoka-aikoina. Eikä silloin joku kurkkusiivu riitä. Eli teen ruuan ja syön sen. Jos ruuassa on kasviksia niin syön ne ja ruokailun jälkeen kuorin sen omenan tai mandariinin. Mutta kun iltapäivällä haluan jotain syötävää, keitän teetä tai kaadan mehua ja sitten otan jotain mitä haluan helposti syödä. Jäätelöä, keksejä, suklaapatukan tai pullan. Lähes joka päivä siis. Olen 60kg, joten en mikään erityisen laiha, mutta minusta on kiva syödä myös herkkuja joka päivä.

Monen ongelma on nuo suuret ja kaloripitoiset lounaat ja illalliset. Juuri tämä uusin fetapasta innostus tuo hyvin esiin tuon ongelman. Resepti kahdella ja jo kuivaa pastaa oli 250g kahdelle. Se on jo 425 kaloria per henkilö. Lisäät siihen sitten ne fetajuustot ja öljyt ja yhden pelkän lounaan kaloreiksi tuli pitkälle yli tuhat kaloria.

Oikeasti jo ihan tavallinen (80g kuivana) pastaa ja pieni kinkkuviipale ja pasta tomaattikastikkeella täyttäisi vallan mainiosti. Ja oltaisiin alle 700 kalorissa helposti.

Eli sanoisin, että tuo vihannesnapostelu on vaikeaa, koska en tykkää napostella ja käydä jääkaapilla vähän väliä. Eikä se ole edes hyvä asia hampaille, että suussa on aina jotain. Oli sitten kuinka hedelmiä tai vihanneksia.

Lihavuus on useimmiten OIRE.

Soisi lihavuusprofessorinkin sen tietävän. 

Vierailija kirjoitti:

Maltz kirjoitti:

Kaikista varmin tapa laihtua on päättää kalori määrä per päivä esim. 1800kcal ja sitten punnitset kaikki mitä syöt (salaattia ei tarvi mitata). Jos et laihdu niin lisäät joko liikuntaa tai vähennät kaloreita esim. 200kcal/pv. Tietenkin tämä vaatii itsekuria että todellakin jaksaa punnita ja merkata syömisensä.

Tällä tekniikalla voit olla varma että laihdut, koska se takaa että syöt vähemmän kuin kulutat.

Totta kai on varma että laihtuu, mutta kuinka hyvin tuollainen sopii ruuhkavuosiarkeen, jossa lounaat syödään ulkona, syödään samaa ruokaa koko perheen kanssa eikä voi tehdä itselleen miniannosta tarkkaan punnittua ja kalorikartoitettua ruokaa, ei ole aikaa käyttää ruoanlaittoon paljoa.

Onneksi moni laihtuu paljon helpommallakin eli ihan vaan niin, että lisää vähäkaloristen ruoka-aineiden (kasvikset, useimmat hedelmät) osuutta ruokavaliossaan ja vähentää (ei ole pakko lopettaa) runsaskaloristen käyttöä, ainakin niitä joita nauttii liikaa. Esim. jos holottaa tuoremehua lasikaupalla päivässä, voi vähentää yhteen lasilliseen, tai jos syö 6 leipäviipaletta päivässä, voi vaikka syödä 3-4.

Minä punnitsen aina tai lasken määrän, kun teen ruokaa. Ihan vaan koska en halua, että ruokaa jää yli. Tiedän kuinka paljon jokainen syö ja teen juuri sen verran. Jonkun kastikkeen kohdalla saattaa jäädä yli mutta jokaiselle yksi annos, ei niin, että kattila on pakko tyhjentää siksi lautasille, vaan loput jääkaappiin.