Miten ylipainoiset on saaneet itsensä siihen kuntoon?

Minulle tulee helposti 5kg painoa lisää kun olen stressaantunut ja nukun liian lyhyitä yöunia, eikä lepoon jää riittävästi aikaa.

Kilot lähtevät itsestään kuukaudessa tai parissa, kun nukun 8h. ja syön ihan normaalisti. En koskaan ole varsinaisesti laihduttanut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee helposti 5kg painoa lisää kun olen stressaantunut ja nukun liian lyhyitä yöunia, eikä lepoon jää riittävästi aikaa.

Kilot lähtevät itsestään kuukaudessa tai parissa, kun nukun 8h. ja syön ihan normaalisti. En koskaan ole varsinaisesti laihduttanut.[/quot

Eihän tässä ole mitään ongelmaa sitten. Jos on normaalipainoinen, mikä kattaa n. 14kg sinne tai tänne, esim. 170cm 60-74kg ovat normipainoa, ja jos vaikka painat yleensä 60kg ja lihot 65kg,ni eihän se ole mitään. Ihan eri asia lihota normaalipainon "sisällä", kuin että lihoo tuosta normaalipainon yläkantista sen 15kg.. Edes 5kg normaalipainosta ei ole paha, muttaettä lääkkeestä lihoo parissa kuukaudessa 15kg, on suoraan sanoen aivan persreiästä... Mielummin ottaisin sen 5kg ylipainoa, kuin 15kg-20kg...

Huonot elämäntavat tai sairaudet nyt äkkiseltään tulevat mieleen. Mitäs itse ajattelit?

Fitnesslifestylaajat käy alaspeukuttamassa mun kommentteja koskien erityisperheitä. 😁 Siinähän alaspeukutatte. Toivottavasti ei osu omalle kohdalle. 👍🏻

******ttuks se kellekään muulle kuuluu kirjoitti:

Liian pitkillä ateriaväleillä.

Tämä on yks yleisimmistä. Kuvitellaan, että jos syö aivan minimaalisesti, laihtuu. Käy aivan päinvastoin, koska keho menee säästötilaan eli varastoi aivan kaiken.

Syämällä ja laihruttaminenkin on helppoo,älä syä.

Syömällä. Moni ylipainoinen ei syö mielestään mitään mutta pitkin päivää menee koko ajan jotain leipää, herkkuja, ym ja illalla lämmin ruoka päälle. Tai sitten syödään se 5 kertaa päivässä eikä liikuta metriäkään. Alkoholi lihottaa myös.

Vierailija kirjoitti:

Syämällä ja laihruttaminenkin on helppoo,älä syä.

Syömättömyys pahentaa tilannetta. Keho varastoi kaiken, mitä ihminen sit satunnaisesti syö.

Monipuolinen ruokavalio, protskuja, hiilareita, hivenaineita ja vitamiineja yms. 3-4 tunnin välein ruokaa. Keho toimii.

Stressi

Hormonaaliset muutokset

Masennus

Juhla ja loma-ajat (esim.jouluherkut)

Ero

Sairaalajakso, pitkä vuodelepo

Liikuntaharrastuksen loppuminen, treenitauko

Arkiliikunnan vähyys

Päivittäinen herkuttelu

Kaamosmasennus

Kiire ja pikasyöminen

Addiktiot (esim.sokeri, suklaa, erikoiskahvit)

Sitä sopii ihmellä? Tai sitä, miksi jotkut näkevät muut niin kielteisenä ja tuntevat tarvetta syyllistää tai arvostella. Miksi?

Juuri tänään uutisissa kerrottiin, kuinka joka kolmas lapsi ja nuori on kokenut viimeisen vuoden aikana liikunnassa kiusaamista ja vähättelyä ja taustalla on aikuiseksi kutsuva henkilö, nykyään ei enää riitä, että lapset kiusaavat toisiaan, vaan siihen syyllistyvät jopa aikuiset.

Ja sama ilmiö mammapalstalla, aikuiset haukkuvat ja arvostelevat toisiaan. Ja ihan kuin ap. ei tietäisi, mistä ylipaino johtuu, jos seuraa uutisia ja seuraa aikaansa, kun tutkimuksia on netti pullollaan, jopa kansainvälisiä.

Ylipainon syyt ovat hyvin moninaiset, eikä suinkaan aina ruoka.

Syömällä 2 kk Mirtazapiinia kliiniseen depressioon. +20 kg.

Ja jos depressio on "tekosyy", niin sitten kuolemakin on vain tekosyy olla olematta pirteänä salilla.

Ai niin, diagnoosi oli väärä eikä lääke auttanut vaan lähes tappoi.

Vierailija kirjoitti:

Sitä sopii ihmellä? Tai sitä, miksi jotkut näkevät muut niin kielteisenä ja tuntevat tarvetta syyllistää tai arvostella. Miksi?

Juuri tänään uutisissa kerrottiin, kuinka joka kolmas lapsi ja nuori on kokenut viimeisen vuoden aikana liikunnassa kiusaamista ja vähättelyä ja taustalla on aikuiseksi kutsuva henkilö, nykyään ei enää riitä, että lapset kiusaavat toisiaan, vaan siihen syyllistyvät jopa aikuiset.

Ja sama ilmiö mammapalstalla, aikuiset haukkuvat ja arvostelevat toisiaan. Ja ihan kuin ap. ei tietäisi, mistä ylipaino johtuu, jos seuraa uutisia ja seuraa aikaansa, kun tutkimuksia on netti pullollaan, jopa kansainvälisiä.

Ylipainon syyt ovat hyvin moninaiset, eikä suinkaan aina ruoka.

Täällä nostetaan omaa surkeeta itsetuntoa ylöspäin. Nälvitään muita ja arvostellaan. 😟 Voi tsiisus! 👎🏻

Olen aina ollut perso makealle ja hieman pyöreä. Suurin painonnousu tapahtui lasten synnyttyä ja seuraavina vuosina siitä eteenpäin.

Krooninen väsymys, univaikeudet, uupumus, masennus, ahdistus. Näiden taustalla perhe-elämän kuormittavuus (erityislapsia) ja raskas työ, lopulta burnout. En jaksanut vuosiin tehdä muuta kuin käydä töissä ja hoitaa lapset/kodin. Pahimmillaan yritin vain selvitä päivä kerrallaan eteenpäin.

Perhetilanne ei antanut tilaisuutta ns. omalle ajalle eikä ulkopuolista hoitoapua ollut. Ei ollut voimia miettiä mitä syö ja liikkuuko riittävästi kun päällimmäisenä on toive siitä että jaksaa edes seuraavan päivän.

Ja muutkin vastaavat pitkään jatkuvat elämäntilanteet.

Mielenkiintoinen on tää monien ihmisten hokema, että ”aina on aikaa huolehtia itsestään”.

Kun ei kaikilla ole. Järkevän ruokavalion ylläpitäminen, kaupassa käyminen ja ruoan valmistus, puhumattakaan levosta ja ajasta harrastaa liikuntaa, ovat joillekin kaukaista unelmaa.

Eivät monet ylipainoiset loju telkkarin edessä minuuttiakaan. Itsellä on johonkin ”viihteeseen” aikaa ehkä lomilla. En muista, koska oisin katsonut jonkun sarjan.

Lenkille tai uimahalliin en oo päässyt nyt puoleen vuoteen. Ei oo mistä nyhjäistä aikaa. Yöunet nyt jo säännöllisesti alle 6h, suihkuun kahdesti viikossa, työpäivät yritettävä puristaa lyhyemmiksi, koska kotitilanne. Ei lounastaukoja, pääsee aiemmin lähtemään.

Eikä oo edes erityislapset. Onpahan kolme läheistä vaikeasti sairaana. Sytoja, sädehoitoja, leikkauksia allakka täynnä.

Mut kaikki hengissä!

Tossa piti olla lainaus koskien erityislapsen vanhempaa.

35

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut perso makealle ja hieman pyöreä. Suurin painonnousu tapahtui lasten synnyttyä ja seuraavina vuosina siitä eteenpäin.

Krooninen väsymys, univaikeudet, uupumus, masennus, ahdistus. Näiden taustalla perhe-elämän kuormittavuus (erityislapsia) ja raskas työ, lopulta burnout. En jaksanut vuosiin tehdä muuta kuin käydä töissä ja hoitaa lapset/kodin. Pahimmillaan yritin vain selvitä päivä kerrallaan eteenpäin.

Perhetilanne ei antanut tilaisuutta ns. omalle ajalle eikä ulkopuolista hoitoapua ollut. Ei ollut voimia miettiä mitä syö ja liikkuuko riittävästi kun päällimmäisenä on toive siitä että jaksaa edes seuraavan päivän.

Unohdin vielä mainita että oma fyysinen terveys romahti myös, sairastuin pitkäaikaissairauteen ja lisäksi oli useita lyhytaikaisia sairauksia/oireita.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ollut perso makealle ja hieman pyöreä. Suurin painonnousu tapahtui lasten synnyttyä ja seuraavina vuosina siitä eteenpäin.

Krooninen väsymys, univaikeudet, uupumus, masennus, ahdistus. Näiden taustalla perhe-elämän kuormittavuus (erityislapsia) ja raskas työ, lopulta burnout. En jaksanut vuosiin tehdä muuta kuin käydä töissä ja hoitaa lapset/kodin. Pahimmillaan yritin vain selvitä päivä kerrallaan eteenpäin.

Perhetilanne ei antanut tilaisuutta ns. omalle ajalle eikä ulkopuolista hoitoapua ollut. Ei ollut voimia miettiä mitä syö ja liikkuuko riittävästi kun päällimmäisenä on toive siitä että jaksaa edes seuraavan päivän.

Juuri tästä kirjoittelinkin tuolla alussa, kun kerroin erityislapsiperheistä. Nyt kerroit osuvasti oman kokemuksen, kun tosiaan elät sitä elämää. Itse oon sivusta päässyt sitä seuraamaan ja totean vain, että on se äärettömän rankkaa.

Onko teidän asuinpaikassa ollut mahdollisuutta saada palveluseteleitä tms? Itse työskentelen yrityksessä, joka tarjoaa kotiapua (siivous yms) perheille, mm. juuri sellaisiin joissa erityislapsia. On ihanaa päästä konkreettisesti edes jollain tapaa auttamaan muita.

Jaa että millä konstilla ylipainoon? Kyllä se on kovaa työtä vaatinut. Ei siinä ole auttanut paljoa ruokapöydästä lomia ottaa. Vuosien työllä olen kiloni saavuttanut. Ja painohan on ihmisen todellista pääomaa henkisen pääoman lisäksi.

Minä ainakin olen ollut pienestä pitäen lihava, siis alle kouluikäisestä. Ei sitä niin nuorena tullut ajatelleeksi, että tässä nyt päästän itseni johonkin kuntoon.

Ruoka on aina maistunut minulle hyvin, koskaan en ole nirsoillut. Siinä se. Ja siis ihan tavallinen kotiruoka, ei ole tarvinnut olla mitään erityisiä herkkuja. Muistan kuinka olen pienenä tykännyt lihakeitosta ja hernekeitosta. Myös kasvikset ja ruisleipä ovat aina maistuneet. Toki myös makeat herkut mutta ei niin että korvaisin niillä aterioita.

Liikkuminen sinänsä ei ole vastenmielistä, kunhan se on hyötyliikuntaa, jota autottomana olenkin harrastanut (lapsena kävelin koulu- ja harrastusmatkat). Sillä tavoin ei vain kulu niin paljon energiaa kuin tekee mieli syödä.

toivottomuus, alakuloisuus, masennus, stressi,sokeri-addiktio--> lohtusyöminen kun elämässä ei ole mitään mikä tuottaa iloa ja ruoka on suhteellisen helppo hyödykä (ostaa ja syö) joka tuo hetkellisen ilon, ja tietysti sitten noidan kehä on valmis kun tulee morkkis syömisen jälkeen ja kaduttaa. Moni laihtuis kyllä jos voisi tuon lohtusyömisen vaihtaa urheiluharrastukseen joka tuottaa iloa mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Sitten on erikseen erillaiset sairaudet jotka vaativat lääkkeellistä hoitoa ja nämä lääkkeet sotkevat metabolismia ja lihottavat kuten esim masennuslääkkeet, diapeteslääkkeet jne.