Kohta 17-v tyttö muutti kotoa pois tänään
Mulla on sellainen olo, että olisi vielä "kuulunut" asua kotona. Yritin asiasta tytölle puhuakin, mutta enhän mä pakottaakaan voi. Tyttö siis on todella fiksu ja aikuistumassa vauhdilla, opiskelee ja on nyt seurustellut vuoden verran poikakaverinsa kanssa. Poika on todella fiksu ja herttainen myöskin, unelmavävyainesta ja muuttamassa nyt kotoaan pois, ikää pojalla 20v. Ja nuoret nyt ovat siis muuttamassa suoraan yhteen.
Kyllähän mä sen ymmärrän, ovat rakastuneita ja haluavat olla yhdessä. Mutta jotenkin tuntuu että tyttö on liian nuori muuttamaan kotoaan. Liian nuori siis numeroissa, muuten on kyllä mun mielestä aikuismainen ja asiansa hoitava, ei mikään bilettävä teinilissukka ollenkaan. Yritin tytölle ehdottaa, että asuisi vielä vuoden kotona ja olisi vaikka viikonloput poikakaverinsa luona niin saisi säätettyä rahaa kun ei olisi mitään asumiskuluja ja muita. Lupasi harkita asiaa, mutta kyllä tää nyt alkaa näyttää siltä että järkipuhe ei auta.
Itsekin olin nuori kun muutin kotoa pois, mutta jotenkin sitä olisi toivonut että omat lapset valitsisivat toisin.
Olenko turhan hössöttävä ja ahdistava äiti kun en halua vielä tytön muuttavan kotoa, vai pitääkö antaa tytön mennä? Virallisesti siis olisi kyllä kirjoilla vielä kotonaan, mutta tietysti jos poikakaverinsa asunnolla kaiken aikansa viettää, niin maksaa osuutensa vuokrasta yms. Ja ennenkuin kukaan alkaa sanomaan Kelan huijaamisesta, niin siitä ei ole näiden nuorien kohdalla kyse. Tyttäreni käy opintojensa ohella töissä ja poika on kokopäivätyössä, joten mitään asumistukia eivät edes saisi yhdessä eikä erikseen.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 10:14"]
Mulla on sellainen olo, että olisi vielä "kuulunut" asua kotona. Yritin asiasta tytölle puhuakin, mutta enhän mä pakottaakaan voi. Tyttö siis on todella fiksu ja aikuistumassa vauhdilla, opiskelee ja on nyt seurustellut vuoden verran poikakaverinsa kanssa. Poika on todella fiksu ja herttainen myöskin, unelmavävyainesta ja muuttamassa nyt kotoaan pois, ikää pojalla 20v. Ja nuoret nyt ovat siis muuttamassa suoraan yhteen.
Kyllähän mä sen ymmärrän, ovat rakastuneita ja haluavat olla yhdessä. Mutta jotenkin tuntuu että tyttö on liian nuori muuttamaan kotoaan. Liian nuori siis numeroissa, muuten on kyllä mun mielestä aikuismainen ja asiansa hoitava, ei mikään bilettävä teinilissukka ollenkaan. Yritin tytölle ehdottaa, että asuisi vielä vuoden kotona ja olisi vaikka viikonloput poikakaverinsa luona niin saisi säätettyä rahaa kun ei olisi mitään asumiskuluja ja muita. Lupasi harkita asiaa, mutta kyllä tää nyt alkaa näyttää siltä että järkipuhe ei auta.
Itsekin olin nuori kun muutin kotoa pois, mutta jotenkin sitä olisi toivonut että omat lapset valitsisivat toisin.
Olenko turhan hössöttävä ja ahdistava äiti kun en halua vielä tytön muuttavan kotoa, vai pitääkö antaa tytön mennä? Virallisesti siis olisi kyllä kirjoilla vielä kotonaan, mutta tietysti jos poikakaverinsa asunnolla kaiken aikansa viettää, niin maksaa osuutensa vuokrasta yms. Ja ennenkuin kukaan alkaa sanomaan Kelan huijaamisesta, niin siitä ei ole näiden nuorien kohdalla kyse. Tyttäreni käy opintojensa ohella töissä ja poika on kokopäivätyössä, joten mitään asumistukia eivät edes saisi yhdessä eikä erikseen.
[/quote]
Et ole ollenkaan hössöttävä. Tosiasia on, että noille tulee vielä mitä todennäköisimmin ero ja tottakai se on vaikeampi paikka silloin, kun joudutaan laittamaan vielä lusikatkin jakoon.
En tiedä mitään muita yhdessä alle parikymppisestä pysyneitä pareja kuin ne, jotka ovat jotain uskonlahkoa ja ovat menneet saman tien naimisiin. Niille kun ero ei tule kysymykseen. Muille se tulee siinä vaiheessa, kun toinen lähteekin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai kun ollaan oltu 10-15 vuotta yhdessä ja kasvettu ihan erilaisiksi aikuisiksi ihmisiksi.
En nyt ymmärrä, miten mahdollinen tuleva ero tähän liittyy? Ei kai sitä voi elää elämäänsä niinkään, että odottaa sitä pahinta tapahtuvaksi eikä siksi uskalla tehdä mitään? Enkä todellakaan halua pilata tyttäreni ihmissuhdetta (tai lähinnä meidän välisiä suhteita) toimimalla tuomiopäivän pasuunana -tiedän miltä se tuntuu enkä halua tehdä sitä hänelle.
Vai tarkoitatko sitä, että vaikka tyttäreni seurustelisikin tuon saman pojan kanssa vaikka parin vuoden päästä, niin tyttöni pitäisi ensin muuttaa omaan asuntoon eikä ikinä tämän pojan kanssa yhteen koska eroavat kuitenkin?
Anteeksi, mutta en ymmärrä ollenkaan asennettasi.
Onneksi olkoon, sulla on fiksu ja hyvin pärjäävä tyttö - he pärjäävät hienosti elämässä ja yritä luottaa siihen. Minun vanhempi tyttö täyttää just 19 ja on asunut omillaan 3 vuotta - huokaus - joo totta. Nyt just muuttaa yhteen pojan kanssa mutta tosiaan on pärjännyt mainiosti kolme vuotta vaikkak opiskellut, hoitanut kaikki laskut ym. Kotiin matkaa ollut 12kilsaa vain mutta kun koulu, kaverit ja työ ollut keskustassa niin päätti aikoinaan näin. On ollut samassa ravintolassakin töissä nyt neljä vuotta opiskelujen ohella ja valmistuu nyt keväällä. Siis täyden kympin tyttö ja olen niin ylpeä hänestä...Uskalla antaa mennä....
No , joa tyttö on kohta 17v , hän on nyt siis vasta 16v. Minä en päästäisi vielä kotoota, vaikka sitten viettäisikin poikayhtävän luona paljon aikaa. Minulla on 17v tytär ja 19v poika, poika muutti juuri omilleen ja tyttökin siitä haaveilee, mutta on sovittu että on ainakin syksyyn vielä kotona. Syksyllä täyttää 18v.
Kyllä 16v on aika pieni vielä, vaikka olisi miten järkevä. pidä ainakin tiiviisti yhteyttä ja kutsu usein kotiin esim syömään . Varmasti kaipaa vielä vanhempiaan.
Ööh, korjatkaa, jos olen väärässä, mutta 16-vuotiashan on ALAIKÄINEN. Ei kai 16-vuotias muuta yhtään mihinkään ilman vanhempien suostumusta?!
Aika outo näkökulma ap:lla, että tyttö vaan ilmoittaa muuttavansa pois kotoa, parikymppisen poikaystävän kanssa asumaan, ja ap ihmettelee, että "ei kai hän voi tyttöä pakottaa" ja "yritin EHDOTTAA ettei muuttaisi". Niin, siis minkä ikäiset teinit saavat tehdä itse radikaalit elämänkulkuun liittyvät päätöksensä ilman vanhempien lupaa?
Itse ainakin kysyin 16-vuotiaana vanhemmiltani luvan vielä yökyläilyihin tai viikonloppureissuihinkin; enkä todellakaan aina saanut sellaista!
Itse en ANTAISI 16-vuotiaan muuttaa pois kotoa. Sen ikäisen ei todellakaan tarvitse vielä kohdata omavaraisuuteen ja oman talouden pyörittämiseen liittyvää kokonaisvaltaista vastuuta, eikä varsinkaan avoliittoa. Aikuisten parisuhdearki laskuineen ja vastuineen on vaikea laji monelle vuosikymmenen vanhemmallekin nuorelle parille! Tuon ikäisen pitäisi keskittää energiansa opiskeluun ja tulevaisuuden petaamiseen. 18 vuotiaana lapsi saa lain mukaan tehdä omat päätöksensä, mutta kyllä se sitä ennen on nähdäkseni vanhempi, joka viime kädessä päättää, mikä on lapselle parasta. - Ja jos kyseessä on tosirakkaus, he voivat ihan yhtä hyvin aloittaa yhteiselämänsä parin vuoden (tai vaikka sitten sen ap:n ehdottaman vuoden) päästä.
Hellanlettas sentään.Kata on jo ihan ok.Neitsyys meni 12v naapurinpojalle.Mitäpä meillä hirvensalossa muuta.Talo on kuin Kreikasta.Valtavaa avaruutta ja kliinistä neurologista meininkiä.T:asiantuntija itse Merjata
Mä muutin 17v pois kotoolta ja sanotaan että olen sen ansiosta oppinut pärjäämään paremmin yksin ja selviytymään niin ettei ole koko ajan joku auttamassa saatika etten pyydä niin helposti apua muilta.tarkoitan rahallista lähinnä.
Ja sinä sallit sen??????????????????
Miksi ihmeessä annat tapahtua?????????????????????
Tytölläsi ja poikakaverillaan on 4 vuotta ikäeroa. Milloin seurustelu alkoi?
On tainnut aikuinen panna sakkolihaa????????????????????
Ymmärtäisin jos tyttäresi seurustelisi ikäsensä pojan kanssa mutta en siinäkään tapauksessa omilleen muuttoa poikakaverin kanssa.
Meillä on tytöt pian 18 ja 16. Vanhempi seurustelee ja suunnittelevat lukion jälkeen muuttavansa yhteen. Nuorempi ei seurusele.
Tyttö täyttää ensi viikolla 17. Nuorilla ikäeroa käytännössä kolme vuotta.
Että kyllä mä ajattelen niin että 17-vuotias on muuttamassa kotoa pois, en niin että 16-v koska täyttää ensi viikolla vuosia.
Kuinka kauan suhde on kestänyt?
Totta on että monet muuttaa nuorena pois kotoaan joko opiskelun tai seurustelun vuoksi.
Jos et asialle mitään mahda niin ei kait voi kuin levitellä käsiään ja toivoa että yhteiselämä onnistuu. Kolmen vuoden ikäero on merkittävä tuossa vaiheessa.
Kuinka kauan suhde on kestänyt?
Totta on että monet muuttaa nuorena pois kotoaan joko opiskelun tai seurustelun vuoksi.
Jos et asialle mitään mahda niin ei kait voi kuin levitellä käsiään ja toivoa että yhteiselämä onnistuu. Kolmen vuoden ikäero on merkittävä tuossa vaiheessa.
Anna tytön kokeilla siipiään! :)
Minä muutin pois kotoolta, kun olin 16v ja olen siitä iloinen, että vanhemmat antoivat minun kokeilla omia siipiäni. En ole kotiin muuttanut takaisin, vaan ihan omillani asun, oman miehen sekä lapsen kanssa.
Mä en ymmärrä miksi nykyajanvanhemmat haluavat liikaa hyysätä omia lapsiaan, ei ihme ettei lapset pärjää maailmalla, kun ollaan totuttu siihen, että vanhemmat hoitaa kaiken. Yksi tuttu on juuri muuttamassa ensimmäistä kertaa omaan kotiin ja olen varma, ettei tule pärjäämään, koska vanhemmat ovat tähän asti hoitaneet kaiken.
Älkää hemmotelko piloille niitä lapsianne. Minä ainakin tulen kannustamaan omaa lasta työn tekoon ja jos haluaa 16v muuttaa pois kotoolta, niin sitten saa muuttaa. Ei se pahaa tee :)
Järkyttäviä ämmiä täällä! Tottakai on jopa suotavaa että aikuistuva tytär muuttaa omilleen, minä en ainakaan täysi-ikäisiä ihmisiä kotona kattele, kyllä tuleee kengänkuva takapuoleen kun ajokortti on taskussa.
Ällöttävä ajatus että jotkut haluavat sitoa aikuisen ihmisen itseensä. Antakaa lastenne elää omaa elämäänsä, ja olla aikuisia, muuten he ovat kaveripiirin lellittyjä kermaperseitä vielä kolmekymppisenäkin kun toisilla on jo aviopuolisot, lapset ja omistusasunnot. Juuttuvat ikuiseen lapsuuteen, eivätkä osaakaan enää aikuistua koskaan, ja paha maailma kolhii ja kovaa kun ei ole selviytymiskeinoja kotona opetettu.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 11:02"]
Onneksi olkoon, sulla on fiksu ja hyvin pärjäävä tyttö - he pärjäävät hienosti elämässä ja yritä luottaa siihen. Minun vanhempi tyttö täyttää just 19 ja on asunut omillaan 3 vuotta - huokaus - joo totta. Nyt just muuttaa yhteen pojan kanssa mutta tosiaan on pärjännyt mainiosti kolme vuotta vaikkak opiskellut, hoitanut kaikki laskut ym. Kotiin matkaa ollut 12kilsaa vain mutta kun koulu, kaverit ja työ ollut keskustassa niin päätti aikoinaan näin. On ollut samassa ravintolassakin töissä nyt neljä vuotta opiskelujen ohella ja valmistuu nyt keväällä. Siis täyden kympin tyttö ja olen niin ylpeä hänestä...Uskalla antaa mennä....
[/quote]
Vähän asian vierestä, mutta miten 15 vuotiaana pääsee ravintolaan töihin? Siellähän pitää olla ikää 18 että saa myydä alkoholia? Vai onko kyseessä joku kotipitsa?
Itse muutin pikkastan vajaa 17-vuotiaana pois kotoa (nyt siis 23) enkä voi sanoa katuvani. eiväthän vanhemmat innoissaan olleet, mutta nyt hyvinkinn onnellisia siitä, kuina hyvin ollaan miehen kanssa asiat hoidettu ja pärjätty. toki huonomminkin olisi voinut käydä, mutta hyvä näin. antakaa kokeilla siipiään, mutta antakaa myös mahdollisuus tulla takaisin. minulle tehtiin hyvinkin selväksi, että kotona on aina paikka mua varten ja siitä olen hyvilläni. edelleenkin vanhemmat haluavat auttaa ja olla tukena ja kun asunnon ostimme ja remontoimme, oli juuri vanhemmistani isoin apu ja tuki. olen kovin kiitollinen että vanhempani ovat juuri tuollaisia kun ovat, huolehtivaisia, rakastavaisia ja ymmärtäväisiä. ja tietävät sen, että siipiään on opittava käyttämään! tsemmppiä tytöllesi! <3
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 02:22"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 11:02"]
Onneksi olkoon, sulla on fiksu ja hyvin pärjäävä tyttö - he pärjäävät hienosti elämässä ja yritä luottaa siihen. Minun vanhempi tyttö täyttää just 19 ja on asunut omillaan 3 vuotta - huokaus - joo totta. Nyt just muuttaa yhteen pojan kanssa mutta tosiaan on pärjännyt mainiosti kolme vuotta vaikkak opiskellut, hoitanut kaikki laskut ym. Kotiin matkaa ollut 12kilsaa vain mutta kun koulu, kaverit ja työ ollut keskustassa niin päätti aikoinaan näin. On ollut samassa ravintolassakin töissä nyt neljä vuotta opiskelujen ohella ja valmistuu nyt keväällä. Siis täyden kympin tyttö ja olen niin ylpeä hänestä...Uskalla antaa mennä....
[/quote]
Vähän asian vierestä, mutta miten 15 vuotiaana pääsee ravintolaan töihin? Siellähän pitää olla ikää 18 että saa myydä alkoholia? Vai onko kyseessä joku kotipitsa?
[/quote]
Ravintolaan pääsee alaikäisenäkin töihin, alkoholia saa myydä vain täysi-ikäinen. Mutta sä saat tehdä keittiötöitä ja tarjoilla... Tyhmäkö olet?
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2013 klo 10:14"]
Mulla on sellainen olo, että olisi vielä "kuulunut" asua kotona. Yritin asiasta tytölle puhuakin, mutta enhän mä pakottaakaan voi. Tyttö siis on todella fiksu ja aikuistumassa vauhdilla, opiskelee ja on nyt seurustellut vuoden verran poikakaverinsa kanssa. Poika on todella fiksu ja herttainen myöskin, unelmavävyainesta ja muuttamassa nyt kotoaan pois, ikää pojalla 20v. Ja nuoret nyt ovat siis muuttamassa suoraan yhteen.
Kyllähän mä sen ymmärrän, ovat rakastuneita ja haluavat olla yhdessä. Mutta jotenkin tuntuu että tyttö on liian nuori muuttamaan kotoaan. Liian nuori siis numeroissa, muuten on kyllä mun mielestä aikuismainen ja asiansa hoitava, ei mikään bilettävä teinilissukka ollenkaan. Yritin tytölle ehdottaa, että asuisi vielä vuoden kotona ja olisi vaikka viikonloput poikakaverinsa luona niin saisi säätettyä rahaa kun ei olisi mitään asumiskuluja ja muita. Lupasi harkita asiaa, mutta kyllä tää nyt alkaa näyttää siltä että järkipuhe ei auta.
Itsekin olin nuori kun muutin kotoa pois, mutta jotenkin sitä olisi toivonut että omat lapset valitsisivat toisin.
Olenko turhan hössöttävä ja ahdistava äiti kun en halua vielä tytön muuttavan kotoa, vai pitääkö antaa tytön mennä? Virallisesti siis olisi kyllä kirjoilla vielä kotonaan, mutta tietysti jos poikakaverinsa asunnolla kaiken aikansa viettää, niin maksaa osuutensa vuokrasta yms. Ja ennenkuin kukaan alkaa sanomaan Kelan huijaamisesta, niin siitä ei ole näiden nuorien kohdalla kyse. Tyttäreni käy opintojensa ohella töissä ja poika on kokopäivätyössä, joten mitään asumistukia eivät edes saisi yhdessä eikä erikseen.
[/quote]
Et ole ollenkaan hössöttävä. Tosiasia on, että noille tulee vielä mitä todennäköisimmin ero ja tottakai se on vaikeampi paikka silloin, kun joudutaan laittamaan vielä lusikatkin jakoon.
En tiedä mitään muita yhdessä alle parikymppisestä pysyneitä pareja kuin ne, jotka ovat jotain uskonlahkoa ja ovat menneet saman tien naimisiin. Niille kun ero ei tule kysymykseen. Muille se tulee siinä vaiheessa, kun toinen lähteekin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle tai kun ollaan oltu 10-15 vuotta yhdessä ja kasvettu ihan erilaisiksi aikuisiksi ihmisiksi.
[/quote]
Niin MITÄ SITTEN? Aika moni muukin peri eroaa, vaikka yhteen olisi menty 40-vuotiaina. Miksi ylipäätään aina pitää olla se ajatus, että yhdessä ollaan hautaan asti, tai muuten seurustelu ja elämän jakaminen on turhaa?
Anna ap. tyttäresi muuttaa, äläkä ota mitään " minähän tiesin"-asenteita, jos ero tuleekin. Tyttäresi harjoittelee aikuista elämää, ja mitä ilmeisimmin hänellä on mitä parhain kumppani siihen. JA mistä sitä tietää, ehkä koko loppuelämäksi.
Tuntuu välillä (kun seuraa muita perheitä) että itsensä takia eivät halua päästä lapsia "maailmalle" eli aikuistumaan. Sen on vain tehtävä ja kohdata se tosiasia että lapset kasvavat ja on teidän velvollisuus vanhempana myös antaa siivet kantaa jos kerran haluavat kokeilla.
Meillä oli just noin. Nyt tytär on 21v, asuvat ostamassaan okt:ssa. Ja kaikki on sujunut erittäin mallikkaasti.
Itselläni on juuri 17 vuotta täyttänyt poika, enkä voisi kuvitellakaan hänen muuttavan kotoaan vielä. On se sen verran lapsi vielä. Mutta tosiasia on, että tytöt ovat kehittyneempiä samassa iässä. Ei kai se ihan oikein ja hyvä ole, että muuttaa jo pois, mutta se pakottaminenkin on aika ankeaa. Välit kärsisivät varmasti.
Pääasia on, että tyttö tietää olevansa tervetullut kotiin takaisin milloin tahansa maailma kolhii.