Lue keskustelun säännöt.
Unelmien ja järjen taistoa.
15.02.2013 |
Mulla on aika mielenkiintoinen tilanne nyt. Olisi syksyksi 95% varma työpaikka, kun nyt kevääksi valmistun.
Onko silti väärin, jos en ehkä halua tyytyä tähän? Onko väärin, jos haluaisin kouluttautua hiukan ylemmäs, amk-tasolle? Onko väärin kokeilla tavoitella unelmaansa vaikka unelma olisi näitä "valmistut työttömäksi"-ennusteisia ammatteja?
Pitäisikö ihmisen luopua unelmastaan ja tyytyä kohtuukivaan, lähes varmaan työhön, vai saako edes yrittää saavuttaa enemmän?
Joo, stressinpoikasta kuoriutuu kun ympäristö painostaa joka taholta tyytymään tulevaan osaani nykyselle alalleni ja unelmani olisi hiukan nykystä alaa sivuava mutta työtilanteen kannalta epävarmempi...
Onko se niin väärin jos haluaa edes yrittää olla vähän enemmän?
Kommentit (5)
No aina unelmia saa tavoitella. Mutta unelmia ei saavuteta sillä, että opiskelee haluamalleen alalle, vaan sen lisäksi vaaditaan työntekoa ja vähän onneakin.
Pystytkö palaamaan toiseen ammattiisi, jos unelmat eivät toteudukaan? Ja pystyisitkö hankkimaan ensin jonkin verran työkokemusta ja opiskelun aikaisialisätuloja nykyisellä ammatillasi - sittenhän opiskelu ei olisi minkäänlainen riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin ottaisin tuon työn ja tekisin sitä duunia nyt ainakin muutaman vuoden. Miksi edes opiskelit alalle, jolle et halua töihin?
Ja sitten vaan mahdollisimman paljon rahaa sivuun ja uudet opinnot kuvioihin. Olisiko kuitenkin jokin muu lähes unelmien ala, joka työllistäisi paremmin? Mutta jos päätös on ihan selvä, niin sitten vain unelmia kohti.
Miten olisi, jos ottaisit tässä vaiheessa tuon työpaikan ja lähtisit sitten myöhemmin opiskelemaan ensin siinä rinnalla ja jossain vaiheessa opintovapaan turvin.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 07:46"]
Miten olisi, jos ottaisit tässä vaiheessa tuon työpaikan ja lähtisit sitten myöhemmin opiskelemaan ensin siinä rinnalla ja jossain vaiheessa opintovapaan turvin.
[/quote]
Tuon tarjol olevan työn luonne on sellainen et opiskella ei pysty siinä ohessa kuin enintään iltaisin. Lisäksi työ on sen luonteista et vaikea kuvitella tekevänsä sitä "vaan jonkin aikaa", koen sen olevqan pidempi aikasta sitoutumista vaativaa jollain taval.
Ja opiskelin tän alan itselleni koska en vielä tiennyt mitä haluan tehdä elämälläni. TYydyin siihen mihin kouluun pääsi... tässä opiskellessa on päässy kokeileen hommia jotka tohon toiseen unelma-alaan liittyi ja huomasin nauttivani siitä mielettömästi.
Ja onko siinä nyt mitään järkeä että hyppää töihin pariksi vuodeksi ja lähtee sitten lähemäpänä kolmeakymmentä vuotta enää nuorten pariin opiskelee alaa joka aidosti kiinnostaa... saatika et siinä vaiheessa pitäs jo perhekin kerkii perustamaan niillä main, eli siin vaihees ois ehkä jo enemmän rski lopettaa työ ja menna uudelleen opiskelemaan.
Nykynen alani on kyllä sellainen et jos unelma-ala ei työllistä niin voin siihen palata - myyjiä ja toimistoduunareita kun tarvitaan aina.
t. ap, joka nyt vaan miettii...
Totta kai saa tavoitella muutakin kuin kohtuukivaa varmaa työtä. Et nyt kuuntele niitä ulkopuolisten juttuja yhtään vaan teet päätöksen oman sydämesi ja mielesi mukaan!