Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapasin itselleni liian hyvän miehen
27.02.2019 |
Olen 32-vuotias, työssäkäyvä nainen. Olen ollut sinkkuna pari vuotta, enkä ole tänä aikana oikeastaan ihastunut kehenkään. Tapasin pari viikkoa sitten miehen, johon olen nyt ihastunut. Ongelma on se, että en koe olevani tarpeeksi hyvä hänelle. Enkä olekaan. Mies on vajaa 10 vuotta minua vanhempi, eronnut ja hänellä on kaksi lasta. Hänen avioliittonsa oli ensirakkautensa kanssa, ja liitto oli melko pitkä. Omat parisuhteeni eivät ole selvinneet 3,5 vuoden rajapyykin yli.
Mies on hyvässä työssä, harrastaa aktiivisesti ja syö terveellisesti. Itse olen viestintäalan pätkätyöläinen, enkä ole edes valmistunut. Aloin tekemään töitä, koska olin yliopistossa turhautunut ja ahdistunut. Päästyäni oman alani töihin, opinnot jäivät, ja nyt olen työkokemuksellani edennyt pikkuhiljaa eteenpäin. En edes tiedä, kuinka paljon opintopisteitä minulla on kasassa, sillä suorittelin opintoja hyvin epätasaisesti vuosien mittaan. En ole edes aloittanut kandia, saati gradua, joten kaukana ollaan. Olen miettinyt opintojen suorittamista loppuun, mutta koska en alunperinkään ollut alasta varma/kiinnostunut, tuntuisi typerältä lähteä yliopistolle tuhlaamaan aikaa sellaiseen tutkintoon, josta ei todennäköisesti ole minulle tulevaisuudessa hyötyä. Ala on humanistinen, enkä ole suuntautumassa aineenopettajaksi. Tunnen olevani huonompi ja tyhmempi, kuin valmistuneet ystäväni/työkaverini.
Olen kärsinyt aiemmin masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Nämä liittyivät vaikeaan elämäntilanteeseen, josta selvisin. Minulla on kuitenkin käsivarsi täynnä arpia. Niitä ei voi olla huomaamatta, joten odotan kauhulla sitä hetkeä, kun mies minulta niistä kysyy. Jouduin osastohoitoon itsemurhayrityksen takia kymmenisen vuotta sitten. Miehellä on tosiaan lapsia, joten ymmärtäisin täysin, jos hän ei haluaisi kaltaistani ihmistä heidän lähellensä. En toki edes kuvittele tapaavani lapsia koskaan.
Mies on siisti ja hyvinpuketunut, minä en. Olen sotkuinen ja elämänhallintani on huonoa. Kärsin edelleen jonkinasteisesta masennuksesta, mutta koska elätän itseni jotenkuten työlläni, jaksan syödä hedelmiä ja lenkkeillä, en usko, että saisin tarvitsemaani apua. Pukeudun siististi, mutta en tyylikkästi.
Olen myös alkoholia holtittomasti käyttävä hupakko. Kaikista piirteistäni tätä häpeän itsessäni ehkä eniten. En juo kovin usein, mutta aina kun juon, tilanne lähtee hallinnasta. Yleensä edesottamukseni ovat harmittomia, mutta tiedän, ettei normaali, täysijärkinen ihminen katselisi toimintaani kovin pitkään. Olen humalassa inhorealistinen yhdistelmä "voimaantuneiden" naisten sketsiohjelmien sankarinaisia ja pohjalaisia peräkammarin juoppoja.
Minulla on monessa mielessä asiat ulkopuolisen silmin kuitenkin hyvin. Työni on kohtuullisen luovaa, saan määrittää itse omat aikatauluni, eikä palkkakaan ole pöllömpi (silloin kun töitä on). Olen "terveen" näköinen ja haluan olla läheisilleni hyvä, vaikka useimmiten haluaisin vain lähteä täältä kauas pois. En tunne olevani oman elämäni kuski, vaan minua ohjaa jokin syvälle juurrettu kelpaamattomuus. En tiedä teenkö suuremman virheen jatkaessani tätä tapailua vai lopettaessani sen. Mies olisi minulle varmasti hyväksi, mutta ei minulla ole oikeutta "sälyttää" näitä ongelmia viattoman ihmisen harteille. Tämä harmittaa toden teolla, koska en varmaan koskaan ole tarpeeksi valmis suhteeseen.
Kommentit (47)
Vanha, eronnut mies, jolla lapsia edellisestä suhteesta. Vau, mikä saalis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat hyvän huumorintajun omaavalta, älykkäältä ja luovalta ihmiseltä. Et ole täydellinen, kuten ei ole kukaan meistä, mutta vaikutat tyypiltä joka on hyvää seuraa ja josta pitäisin ystävänä (olen nainen). Älä aliarvioi itseäsi.
Kuten muutkin jo ovat sanoneet, vähättelet itseäsi turhaan. Minultakin opiskelu jäi kesken, mutten ajattele sen millään tavalla tekevän minusta huonompaa tai vähempiarvoista ihmistä kuin joku toinen. Vaikeudet ja masennus voivat kohdata kenet tahansa milloin tahansa, eivätkä nekään kenestäkään tee huonompaa.
Olet nuori ja mitä tahansa ihanaa voi elämässäsi tulla vastaan. Siitä en ole ihan varma, onko uusperhesählinki niin kovin ihana vaihtoehto. Kolmikymppisisissä miehissä on paljon kivoja lapsettomia sinkkuja, joten sellaiseenkin voit hyvin törmätä. Pääasia on ettet enää mollaa ja vähättele itseäsi, vaan arvostat itseäsi sellaisena kuin olet ja elät sellaista elämää kuin haluat. Älä vatvo sitä, millaista elämän "kuuluisi" olla.
Aloittaja, mielestäni vain rehellisyyden kautta voit luoda terveen suhteen. Minä kerroin ensimmäistä kertaa elämässäni kuinka huono olen tavattuani miehen, jonka kanssa meillä tuntui löytyvän hyvä yhteys heti alkuun.
Pelkäsin kovasti, mutta lopulta kerroin. Nyt kun "huonommuus" asiat on käsitelty, meidän ei tarvitse enää palata niihin. Hän tietää kaikki luurankoni ja sen mihin on ryhtynyt, kun on valinnut minut kumppanikseen.
Ei mieskään varmasti täydellinen ole. Joka tapauksessa hyvin poikkeuksellinen muihin miehiini verrattuna. Lapsilleen hyvä isä ja eksänsä kanssa ilmeisesti sopuisissa väleissä. Tämä on mielestäni positiivisempaa, kuin oma parisuhdehistoriani, joka on ollut myrskyistä, viinanhuuruista ja väkivaltaista. Miksi minä olisin 32-vuotiaana tällä seksuaalihistorialla jotenkin parempi saalis, kuin pitkässä parisuhteessa ollut, luotettava mies? Minun on läheisissä suhteissa hyvin vaikea olla herkkä ja vilpitön ja vaikka tämä onkin alkanut hyvin, pelkään, että menen taas sinne kuoreeni naljailemaan.
Joku mainitsi siitä koulutuksesta. Tämä uravalinta, jonka tein naivina parikymppisenä, ei tule kestämään. Alalla on valtavasti kilpailua, suurin osa tekee töitä yrittäjinä, epävarmuus jäytää jatkuvasti. Palkkoja poljetaan kehitysmaista käsin. Tämän vuoksi en halua ottaa tutkintoa alalta, jota en ensinnäkään koe omakseni, saati näe työllistävän minua enää kovin pitkään. Todennäköisesti joudun opiskelemaan uuden ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mieskään varmasti täydellinen ole. Joka tapauksessa hyvin poikkeuksellinen muihin miehiini verrattuna. Lapsilleen hyvä isä ja eksänsä kanssa ilmeisesti sopuisissa väleissä. Tämä on mielestäni positiivisempaa, kuin oma parisuhdehistoriani, joka on ollut myrskyistä, viinanhuuruista ja väkivaltaista. Miksi minä olisin 32-vuotiaana tällä seksuaalihistorialla jotenkin parempi saalis, kuin pitkässä parisuhteessa ollut, luotettava mies? Minun on läheisissä suhteissa hyvin vaikea olla herkkä ja vilpitön ja vaikka tämä onkin alkanut hyvin, pelkään, että menen taas sinne kuoreeni naljailemaan.
Joku mainitsi siitä koulutuksesta. Tämä uravalinta, jonka tein naivina parikymppisenä, ei tule kestämään. Alalla on valtavasti kilpailua, suurin osa tekee töitä yrittäjinä, epävarmuus jäytää jatkuvasti. Palkkoja poljetaan kehitysmaista käsin. Tämän vuoksi en halua ottaa tutkintoa alalta, jota en ensinnäkään koe omakseni, saati näe työllistävän minua enää kovin pitkään. Todennäköisesti joudun opiskelemaan uuden ammatin.
Mielestäni sinun ei kannata liikaa vertailla teidän seksuaali/parisuhdekokemuksianne ja miettiä, kummalla on "parempi" menneisyys. Se on olennaista, että molemmat olette omien polkujenne kautta päätyneet tähän pisteeseen, missä nyt olette. Ja nyt on aika katsoa eteenpäin, ei taaksepäin.
Mahdollinen ongelmasi ei siis ole epäonniset ja huonot suhteet, vaan se, että pelkäät ettet pysty olemaan herkkä ja vilpitön tai että päädyt kuoreesi naljailemaan. Mutta tiedostat asian, joten pystyt tekemään sille myös jotain.
Miehen tuottama mahdollinen ongelma on uusperhekuvio. Vaikka hän on hyvä isä ja välit ex-kumppaniin kunnossa, uusperhekuvioissa voi olla omat hankaluutensa, mutta niistäkin voi toki selvitä.
Eli summa summarum: teillä molemmilla on tiettyjä "riskitekijöitä", joita kannatte mukananne aiempien elämänvaiheiden seurauksena, mutta tässä vaiheessa ne ovat vain mahdollisuuksia ongelmiin, eivät todellisia ongelmia. Älä veivaa liikaa mielessäsi, kumman menneisyys on "kunniallisempi" ja arvota teitä sen perusteella seurustelukumppaneina. Jos nautitte toistenne seurasta ja kohtelette toisianne hyvin, niin olette tasan yhtä hyviä saaliita toisillenne.
Ja uuden ammatin opiskelussa vanhemmalla iällä ei tänä päivänä ole yhtikäs mitään hävettävää, ihmiset tekevät sitä jatkuvasti. Se kertoo siitä, että on halukas ja kykeneväinen parantamaan osaamistaan muuttuvassa maailmassa.
Toivottavasti se mies on sun arvoises, eikä ala esimerkiksi käyttämään sun kuviteltua "huonommuutta" lyömäaseena riidoissa. Eikä vihjaile sun menneisyydestä vaan kunnioittaa sua. Ja kuten sanottu moneen kertaan tässä ketjussa niin eronnut 40-kymppinen iskä ei ole mikään "catch".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas ylianalysointia ja epäolennaisuuksiin tarttumista. Ei kai se mies pakotettuna sinun kanssa ole? Mutta näinhän nämä kuviot usein menevät, miehelle kelpaisit omana itsenäsi mutta päätät pelastaa hänet itseltäsi ja päätät yksipuolisesti että jätät hänet tylysti koska hän ansaitsee parempaa. Tai jos mies vielä saa puhuttua sinut jäämään, menet ja petät koska se nyt viimeistään näyttää kuinka huono olet hänelle ja sitten on pakko erota. Ja miesparka jää ihmettelemään että mitä hemmettiä oikein tapahtui kun suurin osa kaikesta draamasta on tapahtunut omassa päässäsi eikä hänellä ole hajuakaan mikä tornado korviesi välissä on myllertänyt koko suhteen ajan.
Älä huoli. Kyllä se sut jättää, jos ei tykkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas ylianalysointia ja epäolennaisuuksiin tarttumista. Ei kai se mies pakotettuna sinun kanssa ole? Mutta näinhän nämä kuviot usein menevät, miehelle kelpaisit omana itsenäsi mutta päätät pelastaa hänet itseltäsi ja päätät yksipuolisesti että jätät hänet tylysti koska hän ansaitsee parempaa. Tai jos mies vielä saa puhuttua sinut jäämään, menet ja petät koska se nyt viimeistään näyttää kuinka huono olet hänelle ja sitten on pakko erota. Ja miesparka jää ihmettelemään että mitä hemmettiä oikein tapahtui kun suurin osa kaikesta draamasta on tapahtunut omassa päässäsi eikä hänellä ole hajuakaan mikä tornado korviesi välissä on myllertänyt koko suhteen ajan.
No näinhän se suunnilleen menisi. Tämä on taas yksi, mitä pelkään.
-ap
Kuulostat vähän kaveriltani, jolla on kyllä eri tilanne kuin sinulla, mutta 30+ ja alemmuuskomplekseja. Hänelläkin se purkautuu, anteeksi nyt vain, mutta todella rasittavana kännikäytöksenä. juo usein liikaa ja siitä seuraa passiivisagressiivista meuhkaamista ja kaikenlaisella julistamista ja huutamista. Sellainen on oikeasti rasittavaa.
Kaveri on oikeasti tosi hyvä tyyppi ja toivoisin hänen joku päivä jotakin kautta ymmärtävän, että meidän muiden silmissä hän on samalla viivalla meidän kanssa (kaikilla on ongelmansa), vaikka omasta mielestään ei ole. Niin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vähän kaveriltani, jolla on kyllä eri tilanne kuin sinulla, mutta 30+ ja alemmuuskomplekseja. Hänelläkin se purkautuu, anteeksi nyt vain, mutta todella rasittavana kännikäytöksenä. juo usein liikaa ja siitä seuraa passiivisagressiivista meuhkaamista ja kaikenlaisella julistamista ja huutamista. Sellainen on oikeasti rasittavaa.
Kaveri on oikeasti tosi hyvä tyyppi ja toivoisin hänen joku päivä jotakin kautta ymmärtävän, että meidän muiden silmissä hän on samalla viivalla meidän kanssa (kaikilla on ongelmansa), vaikka omasta mielestään ei ole. Niin sinäkin.
Mä en nyt varsinaisesti meuhkaa, vaikka hölisenkin taukoamatta. Sitä tosin teen muutenkin. Saan typeriä päähänpistoja ja ideoita. Olen yleensä ottaen "iloinen juoppo", vaikkakin holtiton sellainen. Olen usein päätynyt kymmenien kilometrien päähän kotoani "jatkoille", joilta en tunne ketään. Pahimpina aikoina eri mies joka viikonloppu. Olen kohdellut miehiä melko huonosti elämäni aikana.
Täysin samaa mieltä! Sillä tärkeintä elämässä on huolehtia lasten vanhempien parisuhteesta se on lasten henkisen kasvun koti
Vierailija kirjoitti:
Nähdäkseni ainoat seikat, joihin sinun kannattaisi satsata, on elämänhallinnan parantaminen ja alkoholin käyttö kohtuullisemmaksi.
Nuo muut luettelemasi jutut ovat joko viime kädessä vain pintaa tai sitten menneisyyden vastoinkäymisiä, joista ei kannata ruoskia itseään loputtomasti.
En ole tekstisi perusteella vakuuttunut siitä, että mies olisi sinulle liian hyvä. Hänellä voivat ulkoiset asiat (pukeutuminen yms.) ja status (työpaikka yms.) olla paremmassa kuosissa yleisten arvostusten mukaisesti, mutta niillä ei loppupeleissä ole niin paljon väliä kuin luonteella, hyvällä sydämellä, toisten huomioimisella ynnä muulla sellaisella.
Sellaisen mahdollisen miinuksen osaa suoralta kädeltä miehestä sanoa, että hän ja entinen puolisonsa eivät onnistuneet tarjoamaan lapsilleen ehjää lapsuudenkotia. En tietysti tiedä, onko syy pelkästään toisen vai molempien, mutta tarkemmin taustoja tietämättä minä pidän sitä että antaa perheen hajota suurempana mokana kuin opiskelun jättämistä kesken (etenkin jos jälkimmäisessä tilanteessa on kuitenkin löytänyt alansa töitä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei neuvoa itse tilanteeseen, mutta ap sä kuulostat just sellaiselta ihmiseltä, jonka haluaisin ystäväksi :) tuli avauksestasi välittömästi sympaattinen ja sellainen hengenheimolais-fiilis.
Alkoholin holtiton käyttö olisi se suurin ongelma minulle.
Minäkin ihastuin tälläiseen mieheen, muttei hän halunnut minua edes tapailla.
Tsemppiä ap. Hae nyt ekana apua siihen alkoholiongelmaan.
Höpö höpö, suu nyt suppuun. Et ole yhtään liian huono, eikä miehesi kuulostanut miltään jumalalta. Jos tunne on molemmin puolinen niin pois tuollaiset ajatukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat vähän kaveriltani, jolla on kyllä eri tilanne kuin sinulla, mutta 30+ ja alemmuuskomplekseja. Hänelläkin se purkautuu, anteeksi nyt vain, mutta todella rasittavana kännikäytöksenä. juo usein liikaa ja siitä seuraa passiivisagressiivista meuhkaamista ja kaikenlaisella julistamista ja huutamista. Sellainen on oikeasti rasittavaa.
Kaveri on oikeasti tosi hyvä tyyppi ja toivoisin hänen joku päivä jotakin kautta ymmärtävän, että meidän muiden silmissä hän on samalla viivalla meidän kanssa (kaikilla on ongelmansa), vaikka omasta mielestään ei ole. Niin sinäkin.
Mä en nyt varsinaisesti meuhkaa, vaikka hölisenkin taukoamatta. Sitä tosin teen muutenkin. Saan typeriä päähänpistoja ja ideoita. Olen yleensä ottaen "iloinen juoppo", vaikkakin holtiton sellainen. Olen usein päätynyt kymmenien kilometrien päähän kotoani "jatkoille", joilta en tunne ketään. Pahimpina aikoina eri mies joka viikonloppu. Olen kohdellut miehiä melko huonosti elämäni aikana.
Saatat toki olla erilainen kuin kaverini, mutta ei hänkään siis tappele tai riehu. Se on sellaista överiä bilettäjäroolin ottamista. Rasittavaa muidenkin kuin minun mielestäni.
40+ mies ei välttämättä jaksa sellaista, kun minunkin 30-35-vuotiaiden tuttujen parissa tuo alkaa olla jo vähän rasittavaa. Kaksikymppisenä se oli vielä ihan normaalia.."Mä oon niin kännissä! Mä oon niin hullu!..."V---u mitä paskaa tää kaikki on, mä en kestä"
Miks tää keskustelu on näin kiltti? Ei oo yhtään AV-style.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kääntyi? Anteeksi, en oikein ymmärrä kommenttiasi. Minusta aloittaja kuulostaa vähättelevän itseään liikaa, oletko eri mieltä?
Itsellänikin on itsetunto-ongelmia, joten on vähän hassua neuvoa muita näin, mutta minusta ap:n kannattaisi sanoa itselleen enemmän positiivisia asioita itsestään. Vaikka edes pieniä, kunhan ovat totta. Itseään kannattaa kohdella kuin ketä tahansa itselleen tärkeää ihmistä.