Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapasin itselleni liian hyvän miehen
27.02.2019 |
Olen 32-vuotias, työssäkäyvä nainen. Olen ollut sinkkuna pari vuotta, enkä ole tänä aikana oikeastaan ihastunut kehenkään. Tapasin pari viikkoa sitten miehen, johon olen nyt ihastunut. Ongelma on se, että en koe olevani tarpeeksi hyvä hänelle. Enkä olekaan. Mies on vajaa 10 vuotta minua vanhempi, eronnut ja hänellä on kaksi lasta. Hänen avioliittonsa oli ensirakkautensa kanssa, ja liitto oli melko pitkä. Omat parisuhteeni eivät ole selvinneet 3,5 vuoden rajapyykin yli.
Mies on hyvässä työssä, harrastaa aktiivisesti ja syö terveellisesti. Itse olen viestintäalan pätkätyöläinen, enkä ole edes valmistunut. Aloin tekemään töitä, koska olin yliopistossa turhautunut ja ahdistunut. Päästyäni oman alani töihin, opinnot jäivät, ja nyt olen työkokemuksellani edennyt pikkuhiljaa eteenpäin. En edes tiedä, kuinka paljon opintopisteitä minulla on kasassa, sillä suorittelin opintoja hyvin epätasaisesti vuosien mittaan. En ole edes aloittanut kandia, saati gradua, joten kaukana ollaan. Olen miettinyt opintojen suorittamista loppuun, mutta koska en alunperinkään ollut alasta varma/kiinnostunut, tuntuisi typerältä lähteä yliopistolle tuhlaamaan aikaa sellaiseen tutkintoon, josta ei todennäköisesti ole minulle tulevaisuudessa hyötyä. Ala on humanistinen, enkä ole suuntautumassa aineenopettajaksi. Tunnen olevani huonompi ja tyhmempi, kuin valmistuneet ystäväni/työkaverini.
Olen kärsinyt aiemmin masennuksesta ja itsetuhoisuudesta. Nämä liittyivät vaikeaan elämäntilanteeseen, josta selvisin. Minulla on kuitenkin käsivarsi täynnä arpia. Niitä ei voi olla huomaamatta, joten odotan kauhulla sitä hetkeä, kun mies minulta niistä kysyy. Jouduin osastohoitoon itsemurhayrityksen takia kymmenisen vuotta sitten. Miehellä on tosiaan lapsia, joten ymmärtäisin täysin, jos hän ei haluaisi kaltaistani ihmistä heidän lähellensä. En toki edes kuvittele tapaavani lapsia koskaan.
Mies on siisti ja hyvinpuketunut, minä en. Olen sotkuinen ja elämänhallintani on huonoa. Kärsin edelleen jonkinasteisesta masennuksesta, mutta koska elätän itseni jotenkuten työlläni, jaksan syödä hedelmiä ja lenkkeillä, en usko, että saisin tarvitsemaani apua. Pukeudun siististi, mutta en tyylikkästi.
Olen myös alkoholia holtittomasti käyttävä hupakko. Kaikista piirteistäni tätä häpeän itsessäni ehkä eniten. En juo kovin usein, mutta aina kun juon, tilanne lähtee hallinnasta. Yleensä edesottamukseni ovat harmittomia, mutta tiedän, ettei normaali, täysijärkinen ihminen katselisi toimintaani kovin pitkään. Olen humalassa inhorealistinen yhdistelmä "voimaantuneiden" naisten sketsiohjelmien sankarinaisia ja pohjalaisia peräkammarin juoppoja.
Minulla on monessa mielessä asiat ulkopuolisen silmin kuitenkin hyvin. Työni on kohtuullisen luovaa, saan määrittää itse omat aikatauluni, eikä palkkakaan ole pöllömpi (silloin kun töitä on). Olen "terveen" näköinen ja haluan olla läheisilleni hyvä, vaikka useimmiten haluaisin vain lähteä täältä kauas pois. En tunne olevani oman elämäni kuski, vaan minua ohjaa jokin syvälle juurrettu kelpaamattomuus. En tiedä teenkö suuremman virheen jatkaessani tätä tapailua vai lopettaessani sen. Mies olisi minulle varmasti hyväksi, mutta ei minulla ole oikeutta "sälyttää" näitä ongelmia viattoman ihmisen harteille. Tämä harmittaa toden teolla, koska en varmaan koskaan ole tarpeeksi valmis suhteeseen.
Kommentit (47)
Jätä se..... Jätä se mies, senkin sika!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran olet oman alan töissä, niin miksi epäilet, ettei tutkinnon suorittamisesta olisi sinulle hyötyä? Kuulostaa todella oudolta. Melkein niin oudolta, että voisin sanoa sinua trolliksi, joka ei muista seuraavaa lausetta kirjoittaessaan, mitä edelliseen tulikaan laitettua.
Mielenterveyspalveluja taitaa saada helpommin, jos on töissä, mutta masennus uhkaa viedä väärälle raiteelle. Pyrkimys kun on pitää sinut siellä työtätekevien joukossa, koska silloin elätät itsesi. Ne, jotka ovat työttömiä ja muutenkin pohjalla, ei pidetä niin tärkeinä saamaan apua (valitettavasti). Jos siis koet, että tarvitset apua sillä saralla, suosittelen tosiaankin ottamista yhteyttä työterveyshuoltoon tai vaikka vaan kunnan terveyskeskukseen.
Hei sisko, samaistun suhun. Pienin eroin elämäntilanteeseen, muutoin sama eli koen miehen paremmaksi kuin itseni.
Elämä on kolhinut jokseenkin kovalla kädellä, miehellä kaikki mennyt kuin satukirjasta. Voiko suhteesta tulla silloin mitään kun ollaan niin eri leveleillä? Sitä minä kysyn vaan.
Elämässä on realitetteja joihin mies ei ole milloinkaan törmännyt ja itse tiedän niistä aivan liikaakin. Mies on perhekeskeinen ja itse olen yksin. Masennustaustaa löytyy, nuorempana olin itsetuhoinen.
Olen inhorealisti kuinka kaikki voikaan mennä pieleen ja mies on niin suloinen, huomaavainen, huumorintajuinen ja vaan niin ihana.
Tarkoitan siis, että sinulla on nyt paljon suurempia ongelmia (mm. juopottelu) kuin se, ettet saa jotain miestä itsellesi. Hae apua.
Nr. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nähdäkseni ainoat seikat, joihin sinun kannattaisi satsata, on elämänhallinnan parantaminen ja alkoholin käyttö kohtuullisemmaksi.
Nuo muut luettelemasi jutut ovat joko viime kädessä vain pintaa tai sitten menneisyyden vastoinkäymisiä, joista ei kannata ruoskia itseään loputtomasti.
En ole tekstisi perusteella vakuuttunut siitä, että mies olisi sinulle liian hyvä. Hänellä voivat ulkoiset asiat (pukeutuminen yms.) ja status (työpaikka yms.) olla paremmassa kuosissa yleisten arvostusten mukaisesti, mutta niillä ei loppupeleissä ole niin paljon väliä kuin luonteella, hyvällä sydämellä, toisten huomioimisella ynnä muulla sellaisella.
Sellaisen mahdollisen miinuksen osaa suoralta kädeltä miehestä sanoa, että hän ja entinen puolisonsa eivät onnistuneet tarjoamaan lapsilleen ehjää lapsuudenkotia. En tietysti tiedä, onko syy pelkästään toisen vai molempien, mutta tarkemmin taustoja tietämättä minä pidän sitä että antaa perheen hajota suurempana mokana kuin opiskelun jättämistä kesken (etenkin jos jälkimmäisessä tilanteessa on kuitenkin löytänyt alansa töitä).
Aliarvioit itseäsi. Voi myös olla että yliarvioit tuota miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostat ihan mukavalta.Olet rehellinen usein mies arvostaa sitä kenties hänkin.
Ei keski-ikäistyvä pikkukakaroitten isä mikään haluttu kumppani ole!
Sun pitää arvostaa itseäsi enemmän!
Älä ole alentuva !
Älä ainakaan sille pillua anna ja ala varaseksisuhteeksi!
Olet tiesi käynyt ja sinulle on joku hyvä mies eikä eronnut perheen iskä !!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työtön 42 v kaunis nainen , kaksi aikuista lasta ja arvaa mitä;
MISTÄÄN HINNASTA EN ALA SUHTEESEEN IKÄISTENI ERONNEITTEN SETIEN KANSSA
HEILLÄ LAPSET YLEENSÄ PIENIÄ JA EI KIIINNOSTA NE TAPAILURUMBAT
Lisään että vientiä on paljon ja suurin osa ikäisistäni miehistä on vanhemman oloisia kuin minä. Olen hoikka ja tyttömäisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet eivät laske opintopisteitäsi, kun miettivät kannattaako sinuun tutustua! Mutta alkoholi kannattaa jättää.
Niin miksi sinun 32 v pitäisi huolia eronnut ukko
Olet nuori vielä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on eronnut eli ei hänenkään elämäsä ole täydellistä. Kimppuun vain jos uskallat. Olet tosin ehkä vähän hukassa itsesi kanssa, kuulostat kovin ankaralta. Elämäsi on kutakuinkin raiteillaan vaikket ole keksinyt itsellesi vielä selvää päämäärää. Aloita joku positiivinen ja voimavarojasi tukeva harrastus, vaikka jooga. Ja lopeta epäröinti ja itsesi mitätöinti, lue aloitusesi; joka käänteessä "mutta toisaalta olen vähän huono... joo... huono minä olen". No et ole äläkä hoe sitä itsellesi.
Sä kuulostat ihmiseltä jonka mä haluaisin ystäväkseni.
Ehkä mies näkee sut samalla tavalla, eikä kaipaakaan elämäänsä mitään täydellistä neiti ylisuorittajaa, vaan aidon ja rehellisen naisen vikoineen päivineen.
Vierailija kirjoitti:
Aliarvioit itseäsi. Voi myös olla että yliarvioit tuota miestä.
Anteeksi mitä? Nyt kääntyi sit näin päin.
Mä olen kanssa suhteessa, jossa mies on "parempi" tai "kiltimpi" kuin minä. Itsellä takana koulukiusaamisesta johtuvaa itsetuhoisuutta, holtitonta alkoholinkäyttöä, r4isk4us, perheväkivaltaa lapsena, huumekokeiluja, 100+ irtosuhteita...koko suku täynnä sekakäyttäjiä, oma isä alkkis.
Mutta: miehen tultua kuvioihin olen vähentänyt alkoholin käyttöä (mies ei itse juo paljon, joten en viitsi juoda enempää kuin hän) ja muutenkin opetellut olemaan parempi ihminen. Hänen rakkautensa minuun ja minun rakkauteni häneen saa minut pyrkimään olemaan 2.0 versio itsestäni.
Ehkä sinunkin tapauksessasi miehellä voisi vain olla positiivisia vaikutuksia sinuun? Tämä ei nyt tarkoita sitä, että dumppaisit omat traumasi hänen harteilleen, mutta ehkä hän voisi auttaa sinua ihan vaan suhtautumisellaan sinuun huomaamaan, että taustoistasi huolimatta olet hänen arvoisensa ihminen.
Toisten ihmisten epätäydellisyydet ovat niitä, mitkä tekevät ihmisistä kiinnostavia. Sinä olet vahva ja persoonallinen, rehellinenkin ihminen. Vastoinkäymiset vahvistavat. Totta kai mies tykkää sinusta juuri sellaisena kuin sinä olet. <3
Minä taas tunsin olevani paljon parempi aikoinaan suhteessa kun mies. Että näinkin päin. Oon nainen.
Vierailija kirjoitti:
Aliarvioit itseäsi. Voi myös olla että yliarvioit tuota miestä.
Voi olla, enkä tarkoita mitenkään pahalla. Eronnut mies on todennäköisesti hyvin tietoinen ihmisen vajavaisuudesta, sehän on mahtavaa että hän pitää sinusta juuri sellaisena kun sinä olet!
Pienillä muutoksilla saisit elämäsi enemmän linjaan todellisten arvojesi kanssa ja näin oman itsesi arvostuksen nousemaan. Vaikka pieniä askeleita kerrallaan, minusta ongelmasi eivät ole sellaisia että sälyttäisit niitä kenenkään muun harteille.
Vaikutat hyvin tiedostavalta :)
Alue: Aihe vapaa
No rehellinen sä olet ainakin.