Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:

Kirjoitus_virheilijä
Aina samat yhdyssana-, pilkku- ja kielioppivirheet, vaikka wordillä tai puhelimellakin kirjoittaessa saisi halutessaan jonkin oikoluvun päälle, jotta voisi välttää jatkuvan suomenkielen runtelun.

Samaa sukua on englantia osaamaton, joka on kuitenkin jostain syystä laitettu kääntämään suomenkielisiä tekstejä englanniksi, ja lopputulos on ns. liverbox-käännös, eli käännetään konemaisesti sanat suomesta englanniksi ja lopputulos on parhaimmillaan huvittava ja pahimmillaan käsittämätön. Esim. maksalaatikko = liverbox, työturvallisuusriski = worksafetyrisk, vuoronumero = shiftnumber

Vierailija kirjoitti:

Ilmoittelija : menen vessaan, menen kahville, menen syömään, lähden nyt kotiin

:D Tällä tyypillä on taatusti pieniä lapsia, olinpaikasta ilmoittaminen on selkärangassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna/AnttiAvuton

Ollut perehdytettävänä ja talossa jo kaksi vuotta, mutta silti kyselee samat asiat uudelleen ja uudelleen. Lukutaitoa ei kai löydy, sillä kirjallisetkaan ohjeet eivät lopeta kyselemistä. Avuttomuus tuo turvaa, jonka suomassa kuplassa voi rauhassa teettää työnsä muilla eikä virheitäkään tarvitse pelätä. Hieman naiivi ja yksinkertainen, sattumalta töihin itsensä huijannut tyyppi.

Tämähän oli meillä! Eksyi toimistossamme, siis ei löytänyt vielä päivienkään jälkeen paikkaa A, vaan haahuili jossain aivan väärässä kerroksessa. Oli perehdtyksessä työparin kanssa: kysyi joka päivä samat asiat. Annettiin paperilla step-by-step ohjeet: luki ne ja kysyi sitten taas samat asiat. Vie kaikilta muilta työaikaa kun sitä piti neuvoa ja ohjeistaa. Loukkasi itseään mystisesti vähän väliä: siitä aavisteltiin, että jos vaan jumankauta saa pidemmän sopparin, niin saikkufrekvessit nousee taivaisiin.

Alkoikin hetimiten kyseleen vakipaikkaa, vaikka kerrottiin että vakinaistamiset menee ns jonon mukaan ja että sä olet kyllä jonossa viimeisenä.

Ei tajunnut mitään, ei oppinut eikä vieläkään tajua, miksei ole tullut jatkoja meille!

Meillä myös. Ihan uskomatonta, että kuinka monta kertaa pitää sama asia sanoa ja ohjeistaa, eikä vaan mene perille ei millään. Eikä ole työtehtävien vaikeudesta kyse, vaan ihan perusasioista ja työnantajan määräysten noudattamisesta. Mutta ei, ei millään. Joka asiaan on aina ensimmäisenä joku vastaväite, tyyliin ei kai sitä tarvii tehdä tai eihän kai tuo mitään vaikuta. Selkeästi ohjeistettuihin työtehtäviin kommentoi jatkuvasti pitääkö se tuo nyt tehdä, ei kai.. tarviiko, eikös se ole hyvä noin... Ja ei tee, ennen kuin käsketään, että tee se. Jatkuvasti. Jopa pomo, joka on itse rauhallisuuden perikuva, on joskus kahvihuoneessa turhautuneena huokaillut, että voi jumalauta että tekisi mieli huutaa sille täysillä päin naamaa että TEE TYÖSI äläkä vänkää vastaan joka helkkarin asiaan kuin joku pikkukersa.

Erkko/Erja Epäjärjestelmällinen. Tekee asiat aivan missä järjestyksessä sattuu huolimatta siitä, että se on hidasta, tehotonta ja johtaa turhaan edestakaisin kulkemiseen ja uudelleen tekemiseen.

Esim. 1: lähdetään työkohteesta pois ja sitten vasta tulee mieleen, että olisi varmaan pitänyt tarkistaa, että kaikki ikkunat tuli kiinni, joten palataanpa sinne tarkistamaan asia. Pahin vielä, jos yrittää ujuttaa homman jollekin toiselle, tyyliin "hei, voitko käydä X:ssä tarkistamassa, että ikkunat tuli kiinni."

Esim. 2: sanoo, että minäpä aloitan X:stä ja aloita sinä sitten Y:stä, mutta sitten samaan hengenvetoon aloittaakin itse Y:stä ja jättää toisen miettimään, että miksi sanot yhtä ja sitten kuitenkin teet aivan toista.

Esim. 3: aloittaa päivän työt aivan väärässä kohteessa, koska ei ole vaivautunut tarkistamaan listaa, josta olisi voinut nähdä, että vaikka maanantaina oltiin paikassa A, tiistaiaamuna on tarkoitus mennä paikkaan B.

Valitettavasti esimerkit ovat tosielämästä.

Muumaa huudattaa viidakkomusaa tai huutaa puhelimeen omalla kielellä. Päättymätön mölinä ei lopu koskaan. 

Iloinen irve naamalla. Ehkä pössytelty aamulla. Sujuu ilmeisesti duunissa paremmin. 

Omahyväisyys ihastuttaa.

Kukaan ei puutu  koska rasisti....

Ilkeilijä

Ollaann ilkeitä työkavereille jopa huumorin varjolla. Kun kohdetta on työpaikalla tarpeeksi loukattu alkaa uhriutuminen. Tähän työmaasotaan pikkujuha ottaa kaikki mukaan. Se hoituu valehtelemalla!

Tämä josta kannattaa pysyä erossa!

Taukohuoneen rempseä v*ttuilija. Ai että mikä saalis on hänelle se hiljainen, joka haluaa viettää taukonsa yksin rauhassa, kun hän sattuu olemaan hänen kanssaan kahden kesken. Mutta sitten tämä onkin aivan hiljaa, jos siellä sattuu olemaan pomokin.

Eläkeukot ja muut "besserwisserit" (yleensä sinkkuja tai eronneita) istuskelevat kirjaston lehtilukusalissa, sen jälkeen S - marketin kahviautomaastilla ilmaisella kahvimukillisella, jatkavat siitä matkaa paikalliselle kirpputorille, ja lopulta huoltoasemalle.

Puhuvat kovaäänisesti ja lioitellen nuoruudenaikaisista saavutuksistaan urheilun ja työn parissa, esittelevät loputonta viisauttaan Valittujen Palojen tietovisakysymyksiin vastaamalla (katsovat valmiit vastaukset lehden takaa), ja kehuskelevat nuoruuden aikaisilla valloituksillaan ( joita on puheiden perusteella ollut hyvin vähän, jos ollenkaan), ja kuinka nykyajan naiset ovat niiiiiiiiin vaativia, ylpeitä, ja itsetietoisia.

Siitä juttu jatkuu Afganistanin naisten asemaan, ja kuinka sama homma ei olisi Suomessakaan pahitteeksi niin naiset oppisivat kunnioittamaan miehiä, ja oppisivat oman paikkansa (nyrkin ja hellan välissä, ja miehensä "panopuuna").

Sitten aletaan arvostella paikalla olevia naisia, ja bongataan kokemuksella ja harjaantunein silmin työntekijöiden joukosta työkokeilijat ja määräaikaiset naiset. Heitähän on helpointa ja mukavinta pikkuisen kiusata!

Että "voisihan sitä tulla meidän kanssa muutaman sanan vaihtamaan, ei niillä töillä niin kiire ole". 

Jos tämä ei auta niin puhutaan keskenään kovaan ääneen niin että uusi työtekijä varmasti kuulee: "mitähän pojat jos mennään tekemään tämän puljun johtajalle valitus että teidän uusi työntekijä on epäkohtelias / ei osaa työtään / ei huomioi asiakkaita." 

Sitten siirrytään pikkuhiljaa häiriköimään äänettömästi: ilmestytään yhtäkkiä harjoittelijan selän taakse, sotketaan hänen tekemäänsä työtä, levitellään kylällä että heillä on ollut jotain "vispilänkauppaa" / "salaisia tapaamisia" tämän määräaikaisen naistyöntekijän kanssa.

Kytätään kulkureiteillä kun nainen menee töihin / kotiin, soitellaan äänettömiä puheluita, seurataan harrastuksiin ja ystävien luo...

Kunnes työharjoittelija / määräaikainen työntekijä lopulta sairastuu henkisesti ja fyysisesti - ja linnoittautuu kotiinsa. Lopulta hän kerää rohkeutensa ja ilmoittaa asiasta poliisille. Joka toteaa ettei voi tehdä mitään koska väkivaltaa tai fyysistä kiinni käymistä ei ole tapahtunut.

Näin eräässä pikkukylässä "keskellä ei mitään."

Mun lähityökaverina on tuo avuton. Ihan mahdoton tyyppi enkä ymmärrä millä avuilla on saanut työpaikan. Heti kun pitäisi tehdä joku ikävämpi asia, keksii syyt, miksi ei tee niin ja niitä syitä riittää. 

Vierailija kirjoitti:

Eläkeukot ja muut "besserwisserit" (yleensä sinkkuja tai eronneita) istuskelevat kirjaston lehtilukusalissa, sen jälkeen S - marketin kahviautomaastilla ilmaisella kahvimukillisella, jatkavat siitä matkaa paikalliselle kirpputorille, ja lopulta huoltoasemalle.

 

Puhuvat kovaäänisesti ja lioitellen nuoruudenaikaisista saavutuksistaan urheilun ja työn parissa, esittelevät loputonta viisauttaan Valittujen Palojen tietovisakysymyksiin vastaamalla (katsovat valmiit vastaukset lehden takaa), ja kehuskelevat nuoruuden aikaisilla valloituksillaan ( joita on puheiden perusteella ollut hyvin vähän, jos ollenkaan), ja kuinka nykyajan naiset ovat niiiiiiiiin vaativia, ylpeitä, ja itsetietoisia.

 

Siitä juttu jatkuu Afganistanin naisten asemaan, ja kuinka sama homma ei olisi Suomessakaan pahitteeksi niin naiset oppisivat kunnioittamaan miehiä, ja oppisivat oman paikkansa (nyrkin ja hellan välissä, ja miehensä "panopuuna").

 

Sitten aletaan arvostella paikalla olevia naisia, ja bongataan kokemuksella ja harjaantunein silmin työntekijöiden joukosta työkokeilijat ja määräaikaiset naiset. Heitähän on helpointa ja mukavinta pikkuisen kiusata!

 

Että "voisihan sitä tulla meidän kanssa muutaman sanan vaihtamaan, ei niillä töillä niin kiire ole". 

 

Jos tämä ei auta niin puhutaan keskenään kovaan ääneen niin että uusi työtekijä varmasti kuulee: "mitähän pojat jos mennään tekemään tämän puljun johtajalle valitus että teidän uusi työntekijä on epäkohtelias / ei osaa työtään / ei huomioi asiakkaita." 

 

Sitten siirrytään pikkuhiljaa häiriköimään äänettömästi: ilmestytään yhtäkkiä harjoittelijan selän taakse, sotketaan hänen tekemäänsä työtä, levitellään kylällä että heillä on ollut jotain "vispilänkauppaa" / "salaisia tapaamisia" tämän määräaikaisen naistyöntekijän kanssa.

 

Kytätään kulkureiteillä kun nainen menee töihin / kotiin, soitellaan äänettömiä puheluita, seurataan harrastuksiin ja ystävien luo...

 

Kunnes työharjoittelija / määräaikainen työntekijä lopulta sairastuu henkisesti ja fyysisesti - ja linnoittautuu kotiinsa. Lopulta hän kerää rohkeutensa ja ilmoittaa asiasta poliisille. Joka toteaa ettei voi tehdä mitään koska väkivaltaa tai fyysistä kiinni käymistä ei ole tapahtunut.

 

Näin eräässä pikkukylässä "keskellä ei mitään."

Pääpaino sanalla "eläkeukot!" Ette pidä varmaankaan tyypittelystä ja kuitenkin itse teette niin. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälähän nuo esiintyvät ilkeilyineen. Kokonaista 118 sivua heitä on kerääntynyt luetteloimaan ihmisten vikoja.

Eikö se ole parempi purkaa tänne nimettömänä ketutustaan kuin alkaa itse työpaikalla v-mäiseksi huomauttelijaksi? Jos on rasittavia kanssatyöntekijöitä, jotka syövät työmotivaatiota, niin siitä pitääkin puhua. Mutta ei sellainen auta, että niille menee suoraan sanomaan. Tyhmä ei ymmärrä itse olevansa tyhmä, ja saa vain itse hankalan tyypin maineen.

Niin, mitenkäs ne työpaikan ihmissuhdeongelmat oikein ratkaistaan? Kissa pöydälle vai seläntakana jupisten? Eikö tuosta jupinastakin ole jo ketjussa mainintaa? En viitsi lukea huonokäytöksisten ketjua sanasta sanaan.

Pomolle mielistelijä. Tulee iltavuoroon tuntia aikaisemmin töihin, että ehtii keskustelemaan pomon kanssa. Muistaa pomon synttärit, nimmarit, kerää pomolle milloin mitäkin lahjaa varten rahaa. Muistaa toivottaa pomolle hyvää lomaa ja kun pomo palaa lomalta, mielistelijä huokailee : ihanaa että palasit. Työpaikan kokouksissa muistaa aina sanoa jonkun mietelauseen kokouksen lopuksi. Pomo hymyilee maireasti hänelle. Jos tauolla on muita työntekijöitä, halaa pomoa milloin mistäkin syystä ja sanoo samalla, että hänen täytyy nyt mennä jatkamaan töitä ; hänellä ei ole aikaa ISTUA. 

Vierailija kirjoitti:

Syöjätär. Iskee jatkuvasti kaikkia työpaikan miespuolisia kollegoitaan.

Ihanaa.Näitäkin tarvitaan.

Tutkimusryhmän esimies tulee aamulla yleensä 9.15 töihin ja seisoo ovella ja huutaa "te ootte kaikki samanlaisia saatanan paskoja". Tätä tapahtui, mutta peloissaan työpaikasta ei kukaan mennyt johtajalle asiasta puhumaan.

Töiden välttelijä: ei juuri löydä omalle työpisteelleen, joten muut joutuu tekemään hänenkin hommat.

Vierailija kirjoitti:

Hirveetä kiirettä hyperventiloidaan useassa parin tunnin palaverissa per viikko. Pirkko ja Marjatta lietsovat toisiaan puhumalla sisäänhengittäen kuinka on niin kiire. 
Oikeasti ei ole, mutta on kai kiva leikkiä tosi tärkeää ja kiireistä koko ajan.

Justiin nämä "kiireiset". Kiire kahville kai.