Kissamme pilasi elämäni. Toinen jalkani amputoitiin koska
maailman kiltein kotikissa kävi siihen yllättäen kiinni, puri niin että tulehdus levisi nopeasti, liian nopeasti ennen kuin edes tajusin mennä lääkäriin.
Kissalla diagnosoitiin aivokasvain myöhemmin.
En ois ikinä tiennyt lemmikkien olevan noin vaarallisia.
Eli, olkaa te muut fiksumpia ja menkää lääkäriin heti, jos vastaavaa sattuu - siis kissa puree, vaikkei pahemmat oireet heti tuntuiskaan.
Kommentit (51)
Otan osaa, harvinainen mutta kauhea tapaus.
Millaisia oireita sinulla oli tulehduksesta? Itse trimmaan koiria ja saan puremia kohtuullisen usein, enkä voi juosta lääkäriin jokaisesta. Kahteenkymmeneen vuoteen en ole onneksi saanut edes tavallista pientä tulehdusta saati amputointiin johtavaa, mutta tiedostan että pieni riski on olemassa.
Kuulostaa tosiaan hurjalta, ja minäkin toivotan voimia. Mutta tosiaan, kuten itsekin sanoit, ei eläinten puremia jäädä ihmettelemään vaan lääkäriin hakemaan antibiootit, ja jäykkäkouristusrokotukset pidettävä kunnossa. Kissan purema erityisesti on syvä pistohaava. Ja teidän tapauksessa olisi voinut olla vielä pahempi tilanne (ei sillä että sen pitäisi lohduttaa), oudosti käyttäytyvällä kissalla voisi periaatteessa olla myös se vesikauhu, jolloin ei todella olisi saanut yhtään odotella.
Voimia kuitenkin ja osanottoni!
Ap, miten syvä haava tuli puremasta?
Puolisen vuotta on nyt aikaa tuosta. Oireet ei todellakaan olleet mitään pahoja edes, siks en tajunnut lääkäriin edes ajoissa mennä - myöhemmin kuulin lääkäriltä vaan, että kissan suussa (siis ihan sisäkissankin!) on todella vaarallinen bakteerikanta. Ja siis muutkin kuin aivokasvaimiset kissat voi purra, esim säikähtäessään.
Mun jalka muutaman päivän sisällä turposi pahasti (särky oli kyllä jatkuvaa, mutta aattelin sen menevän vaan itsekseen ohi) kun tulehdus levisi, viimein kun en enää pystynyt jalalla astumaan, menin lääkäriin, silloin oli myöhäistä. =( ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:51"]
Miten oireilu alkoi? Kuinka kauan tuosta on? Kuulostaa hurjalta, voimia sinulle!
[/quote]
Ihan vaan tiedoksi, eläinten puremaan on aina haettava antibioottikuuri jos purema on niin paha että iho on mennyt rikki. Ja ihmisten puremaan samaten.
surullista, kissa lienee jo vainaa. Eipä olisi ihan heti tullut mieleen että noin pahasti voi käydä. Mistä kohtaa jalkasi poikkaistiin. Saatko proteesin?
Kyllä kaikki eläimen puremat on syytä ottaa vakavasti.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:49"]
maailman kiltein kotikissa kävi siihen yllättäen kiinni, puri niin että tulehdus levisi nopeasti, liian nopeasti ennen kuin edes tajusin mennä lääkäriin.
Kissalla diagnosoitiin aivokasvain myöhemmin.
En ois ikinä tiennyt lemmikkien olevan noin vaarallisia.
Eli, olkaa te muut fiksumpia ja menkää lääkäriin heti, jos vastaavaa sattuu - siis kissa puree, vaikkei pahemmat oireet heti tuntuiskaan.
[/quote]
Olen pahoillani, mutta ei kai elämäsi aivan pilalla ole? Etkö voi vaan jatkaa elämää puutteiden kanssa, vai onko se loppu nyt?
Onko jalattomana oikeesti elämä pilalla? Entä jos olisitkin aivovammainen etkä pystyis enää mihinkään normaaliin toimintoon, eikö se olis vähän pahempi?
kirjoitin hölmösti, sinun tilaasi oli tarkoitus pahoitella ja kun luin tekstini niin kävi ilmi että kissan kohtaloa surkuttelin. Olen pahoillani jalkasi menetyksen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:01"]
surullista, kissa lienee jo vainaa. Eipä olisi ihan heti tullut mieleen että noin pahasti voi käydä. Mistä kohtaa jalkasi poikkaistiin. Saatko proteesin?
Kyllä kaikki eläimen puremat on syytä ottaa vakavasti.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:49"]
maailman kiltein kotikissa kävi siihen yllättäen kiinni, puri niin että tulehdus levisi nopeasti, liian nopeasti ennen kuin edes tajusin mennä lääkäriin.
Kissalla diagnosoitiin aivokasvain myöhemmin.
En ois ikinä tiennyt lemmikkien olevan noin vaarallisia.
Eli, olkaa te muut fiksumpia ja menkää lääkäriin heti, jos vastaavaa sattuu - siis kissa puree, vaikkei pahemmat oireet heti tuntuiskaan.
[/quote]
[/quote]
Ymmärrän aloittajaa vaikka on hengissä on elämä osittain pilalla. Voi olla että joutuu hankkimaan uuden koulutuksen ja työn. Onko työllistyminen jalkapuolena helppoa, enpä usko.
Olin väliaikaisesti pyörätuolissa muutaman kuukauden ja kyllä oli kurjaa.
Terveys on kallisarvoinen asia eikä siitä muista aina olla kiitollinen, vasta sen menetettyä osaa sitä arvostaa.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:02"]
Olen pahoillani, mutta ei kai elämäsi aivan pilalla ole? Etkö voi vaan jatkaa elämää puutteiden kanssa, vai onko se loppu nyt?
Onko jalattomana oikeesti elämä pilalla? Entä jos olisitkin aivovammainen etkä pystyis enää mihinkään normaaliin toimintoon, eikö se olis vähän pahempi?
[/quote]
No okei, otsikkoni oli provosoiva, ehkä osittain tarkoituksellakin, koska todellakin haluan muidenkin tietoon tämän asian vakavuuden, jotta toiset osaisivat välttää mun kohtalon, joka tosiaa johtui pelkästä tietämättömyydestä :( Ja kyllä harmittaa edelleen, aivan vietävästi!!
Mun ammatti on jumppaohjaaja, joten sillä saralla elämä todellakin on "pilalla". Muutenkin kyllä kaikki ihan arkinenkin toiminta on käytännössä pitänyt opetella uudestaan. Polvesta alaspäin amputoitiin. Tulevaisuudessa tod.näk. tulen vielä kävelemään proteesin avulla. ap
Kannattaisi vähän opetella koirien käsittelyä, ja sitä miten koiria totutetaan käsittelyyn sekä miten nämä asiat kerrotaan omistajille niin, että hekin älyävät asian tärkeyden ja harjoittelevat myös kotona.
Täytyy nimittäin sanoa, että itse en veisi koiraani trimmaajalle joka kertoo tulevansa usein purruksi. Tämä paljastaa paljon ammattitaidon puutteesta ja siitä, että koirien ymmärtäminen on hakusessa.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 09:52"]
Otan osaa, harvinainen mutta kauhea tapaus.
Millaisia oireita sinulla oli tulehduksesta? Itse trimmaan koiria ja saan puremia kohtuullisen usein, enkä voi juosta lääkäriin jokaisesta. Kahteenkymmeneen vuoteen en ole onneksi saanut edes tavallista pientä tulehdusta saati amputointiin johtavaa, mutta tiedostan että pieni riski on olemassa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:02"]
Olen pahoillani, mutta ei kai elämäsi aivan pilalla ole? Etkö voi vaan jatkaa elämää puutteiden kanssa, vai onko se loppu nyt?
Onko jalattomana oikeesti elämä pilalla? Entä jos olisitkin aivovammainen etkä pystyis enää mihinkään normaaliin toimintoon, eikö se olis vähän pahempi?
[/quote]
Tää on paras lohdutus koskaan! Way to go! Entä jos on aivovammanen, niin eihän se oo paha ku entä jos oiski kuollu niin eikö se olis vähän pahempi?????? xxxDDDDD
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:15"]
Kannattaisi vähän opetella koirien käsittelyä, ja sitä miten koiria totutetaan käsittelyyn sekä miten nämä asiat kerrotaan omistajille niin, että hekin älyävät asian tärkeyden ja harjoittelevat myös kotona.
Täytyy nimittäin sanoa, että itse en veisi koiraani trimmaajalle joka kertoo tulevansa usein purruksi. Tämä paljastaa paljon ammattitaidon puutteesta ja siitä, että koirien ymmärtäminen on hakusessa.
[/quote]
Niin, minulle usein tulee ne kasvattamani rodun vaikeat tapaukset, joita ongelmakäytöksen takia enää kukaan muu trimmaaja ei suostu ottamaan. Minä en puremista pelkää, joten olen näitä ottanut.
Ideaalimaailmassahan se menisi juuri noin, että trimmattavan rodun omistajat totuttaisivat koiran pienestä pitäen käsittelyyn, ja/tai trimmaaja voisi käyttää vaikka loputtomasti aikaa totuttamattoman villipedon opettamiseen trimmaukseen varatun ajan puitteissa, mutta tosimaailmassahan noin ei ole. On paljon koiria, joiden kanssa trimmaajat on luovuttaneet, sanoneet että ellei omistaja opeta koiraa tavoille, en trimmaa. Mutta omistaja on "kädetön" ja pelkää ehkä omaa koiraansakin. Olen tähän mennessä saanut trimmattua koiran kuin koiran, eikä ne yleensä toisella käyntikerralla enää pure - ovat oppineet, että se ei hyödytä paskan vertaa, homma jatkuu puremisesta huolimatta. Mutta tosiaan koska mulla on maine että teen vaikeita tapauksia, joita rodussa riittää, niin mulle tulee niitä jotka ensimmäisellä kerralla koittavat, että jospa trimmaajan saisi uhkailtua lopettamaan trimmaamisen.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:21"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2013 klo 10:02"]
Olen pahoillani, mutta ei kai elämäsi aivan pilalla ole? Etkö voi vaan jatkaa elämää puutteiden kanssa, vai onko se loppu nyt?
Onko jalattomana oikeesti elämä pilalla? Entä jos olisitkin aivovammainen etkä pystyis enää mihinkään normaaliin toimintoon, eikö se olis vähän pahempi?
[/quote]
Tää on paras lohdutus koskaan! Way to go! Entä jos on aivovammanen, niin eihän se oo paha ku entä jos oiski kuollu niin eikö se olis vähän pahempi?????? xxxDDDDD
[/quote]
Joo samaa mietin- aika putkiaivoinen näkökulma. Meillä vilkkaat koirat joiden kanssa kuljetaan maastossa, mulla myös fysiikkaa ja autoilua vaativa työ, tykkään käydä tanssimassa jne. Joo ei mitenkään menis elämä pilalle. kai sitä vois siirtyä sitten postimerkkien keräilyyn ja vaihtaa koirat hamsteriin yms. Mutta kyllä se elämä ja identiteetti joka mulla on ja josta nautin olisi totaalisen mennyt. Ongelma on tietty huomattavasti pienempi jos lempipuuhaa on sohvalla nökötys tms.
Ei kannata odottaa oireita vaan mennä heti hakemaan antibiootit.
Ilmeisesti tätä(kään) asiaa ei peruskoulussa opeteta vaan jotain Pähkinäsaaren rauhoja vaan. Eli eläinten puremat on aina potentiaalisesti vaarallisia ja käytävä lääkärille näyttämässä + saatava antibioottikuuri. Voisi se eläintenpitokin vähentyä kun ihmiset tietäisivät riskeistä paremmin.
Sisua aloittajalle, elämä kantaa ja kaikkeen tottuu lopulta!
Jumppaohjaajan hommasta vois koulutuksen kautta siirtyä kuntoutuksen pariin. Personal traimer, fysioterapeutti... Just käytiin elokuvissa, ja joku lumilautailija oli menettänyt jalan autokolarissa, ei surkutellut (oli niissä alkumainoksissa). Ja amazing racessa, joka nyt pyörii, oli joku proteesien kanssa. Elämä ei varmaan ole pilalla, mutta kyllä sitä suuntaa pitää hakea aikatavalla. Toivottavasti löydät vertaistukea ja saat suunnan elämälle.
Minä saisin ravata joka päivä lääkärillä jos jokaisesta puremasta ja raapaisusta pitäisi käydä lekurilla.
Miten oireilu alkoi? Kuinka kauan tuosta on? Kuulostaa hurjalta, voimia sinulle!