Muita jotka inhoaa kerrostalossa asumista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi! Asutaan kerrostalossa 2 km kaupungin keskustasta. Alakerran naapuriksi muutti juuri nuoret työt kämppiksiksi, juoksuttavat äänistä päätellen norsulaumaa iltaisin ja kiljuvat kuin syötävät. Seinän takana asuu joku neuroosipyykkääjä, jonka pyykinpesukone alkaa linkoamaan tasan klo 7 aamulla ja pyörii jatkuvalla syötöllä koko päivän ja linkoaa viimeisen linkouksensa tasan klo 22 illalla. Tiedän tämän, sillä teen töitä kotoa. Pihassa naapuritalon lapset ovat muunmuassa sahanneet puita poikki, rikkoneet pihapenkin ja uusimpana villityksenään heittävät vesiväreillä värjättyä vettä lumihankeen kiljumisen säestyksellä.

Ostettiin juuri omakotitalo maalta. Kymmenen hehtaaria tonttia, kolme piharakennusta, kunnostettu vanha talo 1920-luvulta. Lähin naapuri on linnuntietä 2 km päässä. Mies nauraa mun kasveille kun meillä on koko kämppä täynnä viherkasveja. Odotan sormet syyhyten, että pääsen istuttamaan omaan pihaan kukkia, pensaita, omenapuita, tekemään kasvimaan. Olen oikeasti suunnitellut jo kesäkukka-asetelmia pihalle ja mies myllää mielessään piharakennuksia ja suunnittelee tekevänsä yhdestä verstaan (puu- ja metallityöt ovat hänen intohimonsa). Olemme asuneet aiemmin maalla myös hyvin vastaavanlaisessa paikassa, joten kyse ei ole romanttisesta kuvitelmasta. Tiedämme, miten paljon työtä sellainen elämä vaatii, mutta se on juuri sitä työtä, josta kumpikin nautimme. Muutimme kaupunkiin takaisin sieltä aikanaan opiskelujen takia, mutta polte takaisin maalle on ollut aivan uskomaton. Meidän unelmat kävivät toteen uuden talon myötä <3

Jos pankkikierrokselle ryhdytte, suosittelen pieniä OP:n konttoreita. Niissä on vielä töissä ihmisiä ja ymmärtävät unelmien päälle. Meidän kokemuksen mukaan muissa pankeissa kummasteltiin että joku haluaa ostaa mielummin omakotitalon kaukana kaikesta kuin kerrostalokolmion läheltä kaupungin palveluja.

Alkoi jo oksettaan, en ees loppuun ehtiny lukea.

Mee hyvä ihminen vessaan, ties vaikka noro ois iskeny. 😊 Suotta täällä nyt luet toisten onnellisia tarinoita... jos se ei ookkaan noroa vaan kateutta. 😎

En ole se jota kommentoit, muttei mun ainakaan tartte olla kateellinen, koska olen jo asunut kahdessa okt:ssa. Lapsuudenkodissa rauhallisella alueella ja miehen talossa järven rannalla. Nyt on hyvä vaihteeksi asua kerrostalossa.

Iskeekö kaipuu omakotitaloon koskaan?

Minäkään en pidä kerrostaloasumisesta. Opiskelijana ei kuitenkaan ole varaa muuhun. Kaipaan luonnon näkymistä ikkunasta, sitä että pääsee ovesta suoraan ulos nurmelle. Kesällä sitä kaipaa eniten, kun kaipaa ulos vilvoittelemaan tai vaikka lukemaan omaan rauhaan. Ja se oma rauha on tosiaan kaikista tärkein. Jatkuva naapurien äänien kuuntelu, yläkerran naapurin kanta-astelu ja koiran haukkuminen on vaan rasittavaa. Huomaan olevani paljon estyneempi esim. laulamaan estoitta kerrostalossa verraten omakotitaloon. Tuntuu, ettei voi elää täysillä tässä loukossa, vaikka tietysti se on "vain korvien välissä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan tykkään kunhan naapurissa ei asu suomalaisia nuoria. Heillä on yleensä huonoimmat käytöstavat.

Ei pidä paikkaansa. Kerrostalossa pahimmat naapurit kokemuksen mukaan on keski-ikäiset naiset.

Koska nuoruus on jo takana ja miehet ei enää iske. V*tuttaahan se.

No, ei mua ainakaan ole ikinä miehet pahemmin iskeneet. Olen keski-ikäinen, enkä kenellekään hankala enkä ikävä naapuri.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä kerrostaloasumisesta. Opiskelijana ei kuitenkaan ole varaa muuhun. Kaipaan luonnon näkymistä ikkunasta, sitä että pääsee ovesta suoraan ulos nurmelle. Kesällä sitä kaipaa eniten, kun kaipaa ulos vilvoittelemaan tai vaikka lukemaan omaan rauhaan. Ja se oma rauha on tosiaan kaikista tärkein. Jatkuva naapurien äänien kuuntelu, yläkerran naapurin kanta-astelu ja koiran haukkuminen on vaan rasittavaa. Huomaan olevani paljon estyneempi esim. laulamaan estoitta kerrostalossa verraten omakotitaloon. Tuntuu, ettei voi elää täysillä tässä loukossa, vaikka tietysti se on "vain korvien välissä".

Samaistun fiiliksiisi. Usein miettii puhuessakin, miten hyvin äänet kuuluu rappukäytävään ja varsinkin et jääkö joku oven kohdalle hetkeks kuunteleen jos kuulee jotain. 😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa, järjettömästi hommaa, riitele sitten naapureiden kanssa miten ojankaivuut sun muut menee. Yök. Nyt 45- vuotiaana olen kyllästynyt, mielelläni olisin kerrostalossa. Jäisi aikaa myös harrastuksiin.

Harmi. 😟 Olisko tilanne parempi jos naapurit olis toisenlaisia, eikä riitoja olisi?

Onko teillä iso piha vai mistä hommaa enimmäkseen tulee? Siis normaalin kodin siivousaskareitten lisäksi.

Meillä mm hevosia, aina jotain puuhaa. Itse käyn töissä, hoidan lapset ja opiskelen yliopistossa. Nolla prossaa omaa aikaa.

Milloin taistelet naapurin kanssa ojan kaivuusta tai jostain muusta. Mielelläni muuttaisin kerrostaloon. Tällä hetkellä joku valvova mummu olis ihan ok, meillä valvoo kaikkea kaikki. Jopa tuntemattomat. Ne tekee ilmotuksia milloin mistäkin... Tyyliin ajoin ohi ja huomasin että bla bla. Eläinlääkäri tulee paikalle ja toteaa, turha tarkastus. Aikaa meni 3 tuntia. Sekin poissa kaiken arjen hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omakotitalossa, järjettömästi hommaa, riitele sitten naapureiden kanssa miten ojankaivuut sun muut menee. Yök. Nyt 45- vuotiaana olen kyllästynyt, mielelläni olisin kerrostalossa. Jäisi aikaa myös harrastuksiin.

Harmi. 😟 Olisko tilanne parempi jos naapurit olis toisenlaisia, eikä riitoja olisi?

Onko teillä iso piha vai mistä hommaa enimmäkseen tulee? Siis normaalin kodin siivousaskareitten lisäksi.

Meillä mm hevosia, aina jotain puuhaa. Itse käyn töissä, hoidan lapset ja opiskelen yliopistossa. Nolla prossaa omaa aikaa.

Milloin taistelet naapurin kanssa ojan kaivuusta tai jostain muusta. Mielelläni muuttaisin kerrostaloon. Tällä hetkellä joku valvova mummu olis ihan ok, meillä valvoo kaikkea kaikki. Jopa tuntemattomat. Ne tekee ilmotuksia milloin mistäkin... Tyyliin ajoin ohi ja huomasin että bla bla. Eläinlääkäri tulee paikalle ja toteaa, turha tarkastus. Aikaa meni 3 tuntia. Sekin poissa kaiken arjen hoidosta.

Jo on ilkeämielisiä naapureita ja muita ihmisiä!! 😟 Aivan uskomatonta, miten ihmisillä on edes aikaa tuohon malliin kytätä muiden elämää. Tai no, ei se oo uskomatonta kun Suomes ollaan. Silti vaan aina jaksaa ihmetyttää miten köyhä elämä ilman sisältöä joillakin on.

Vierailija kirjoitti:

Olen onnellisempi kerrostalossa kuin omakotitalossa.

Toisille sopii, toisille ei. Ei vaikka kuinka koittais sopeutua, niin ei vuosienkaan päästä koti tunnu oikeasti kodilta.

Rivari tai okt pienellä pihalla olisi ihanteellinen. Isoa pihaa tai tonttia en kaipaa, mutta omaa rauhaa sen sijaan kyllä. Nyt asun pienkerrostalossa ylimmän kerroksen päätykämpässä ja tämä on ihan siedettävää. Ei ole ketään yläkerrassa ja vain yksi seinänaapuri. Edellisessä talossa oli kolme seinänaapuria sekä yläkerran ja alakerran naapurit lisäksi. Ei mitään kovin hiljaisia tapauksia suurin osa. Talossa oli paljon pieniä yksiöitä vuokralla, joten meno oli sen mukaista.

Vihaan sydämeni pohjasta kerrostaloelämää ja jos olisi rahaa, muuttaisin heti omakotitaloon!!

Olen itse hiljainen introvertti ja minulla on yliherkkä kuulo. Olen asunut kymmenessä kerrostalokodissa elämäni aikana ja kaikissa paitsi yhdessä minulla on ollut naapuri, joka möykkää yörauhan aikaan!! :( Olen maksanut vuokraa kaikkea kolmesta ja puolesta sadasta eurosta yli tonniin, asunut sekä opiskelijakämpissä että kalliilla alueella yksityisellä- mikään ei ole muuttanut tilannetta, ei siis mikään. Aina on joku kusipää naapurissa, joka häiritsee!!

Tämän aamun olen kuunnellut yläkerran juopon huutamista ja kolistelua, olisin varmaan valvonut koko yön jos olisin ollut kotona. Edellisessä kodissani seinänaapuri oli narkkari. Jne. 

Jos saisin vuokralle edes jonkun ullakkokerroksen tms. omakotitalosta lähialueelta, voisin vaikka viikottain antaa seksiä vuokranantajalleni JA maksaa rahaa. Olen juuri niin epätoivoinen. 

t. Suomen paskin karma in action

Nosto

Itse jos tulen enää kerrostalossa asumaan se tulee ainoasti olemaan ylinkerros. Missään muussa kerroksessa en enää tulisi asumaan. Ärsyttävää edes ajatella että ylhäällä voisi asua kuka vain kusipää. Siitä sitten myös oma asumis rauha lähtisi samalla. Itse en ota enää sitä riski, siksi valitsen vain ylimmän kerroksen.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan sydämeni pohjasta kerrostaloelämää ja jos olisi rahaa, muuttaisin heti omakotitaloon!!

Olen itse hiljainen introvertti ja minulla on yliherkkä kuulo. Olen asunut kymmenessä kerrostalokodissa elämäni aikana ja kaikissa paitsi yhdessä minulla on ollut naapuri, joka möykkää yörauhan aikaan!! :( Olen maksanut vuokraa kaikkea kolmesta ja puolesta sadasta eurosta yli tonniin, asunut sekä opiskelijakämpissä että kalliilla alueella yksityisellä- mikään ei ole muuttanut tilannetta, ei siis mikään. Aina on joku kusipää naapurissa, joka häiritsee!!

Tämän aamun olen kuunnellut yläkerran juopon huutamista ja kolistelua, olisin varmaan valvonut koko yön jos olisin ollut kotona. Edellisessä kodissani seinänaapuri oli narkkari. Jne. 

Jos saisin vuokralle edes jonkun ullakkokerroksen tms. omakotitalosta lähialueelta, voisin vaikka viikottain antaa seksiä vuokranantajalleni JA maksaa rahaa. Olen juuri niin epätoivoinen. 

Et ole! Täällä toinen. Juopot jne.on toki olleet ongelma mutta on ollut bilettäjää, öisinkin huutavaa gameriä, pianonpimputtajaa, koiran haukkujaista tunnista toiseen, ja palosireenin lailla huutava kersa. On ollut vain hetken häivähdyksiä normaalista asumisesta missä ei kuulu kovia häiritseviä ääniä. Ja taas muuttaa joku uusi naapuri mölyineen.

Veetyttää siksi että itse pyrkii ottamaan muut huomioon. Ei kukaan täydellinen ole mutta se että edes yrittää ottaa muut huomioon. Kaikki eivät todella edes yritä!