Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka inhoaa kerrostalossa asumista?
26.02.2019 |
Tilanne on vain väliaikainen, mutta tuntuu päivä päivältä vaan enemmän sietämättömältä. Asumme miehen kanssa vuokralla kerrostalokaksiossa. Tuntuu että seinät kaatuu päälle, elämä täällä on niin tylsää.
Olemme kumpikin asuneet koko ikämme ennen kerrostaloon muuttoa omakotitaloissa. Olemme tottuneet tekemään pihahommia, yms omakotitaloasujalle kuuluvaa. Siks tää varmaan niin pahalta tuntuukin. :(
Tarkoitus on tämän vuoden puolella lähteä lainaneuvotteluihin, koska se oma omakotitalo kyllä siintää molemmilla niin vahvana haaveena.
Tämmönen avautuminen... Onko muilla samoja kokemuksia?
Kommentit (112)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva kompromissi kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen välillä on - rivitalo. Kiva pieni piha ja vähän seinänaapureita.
Rivitalossa on molempien huonot puolet. Ei anonymiteettiä ja pitää huolehtia pihasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva kompromissi kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen välillä on - rivitalo. Kiva pieni piha ja vähän seinänaapureita.
Rivitalossa on molempien huonot puolet. Ei anonymiteettiä ja pitää huolehtia pihasta.
Osin totta kyllä. Sinällään harmi, jos seinänaapur(e)iksi sattuu ilkeät naapurit. Päätyasunto on usein paras vaihtoehto, vai mitä mieltä väki on?
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi asumaan kerrostalossa.Muutama kaveri asuu ja varsinkin niiden miehet ovat kuin kuolleet sisältä.Eihän noissa miehille ole mitään ja kohta kun saa taas alkaa istuttamaan kukkia ja muuta mukavaa niin on tää ihanaa.Muista valita mahdollinen talo aurinkoiselta tontilta :)
Ei ole miehille mitään?? Oletat siis että naiset tykkää huushollata ja miehet puuhata ulkosalla ja remontoida? Ei nuo asiat ole kiinni sukupuolesta vaan persoonasta.
Tykkään asua enemmän kerros- kuin omakotitalossa. Ainoastaan silloin kaipaan omakotitaloa, kun pitäisi saada matot pestyä eikä ole varaa pesulaan, tai haluaisin rakentaa jotain, esim. nyt kissalle telineen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena opiskelijana kerrostalo kaupungissa oli hyvä juttu. Nyt se on omakoti maalla, oman metsän ja pellon laidalla.
Joillekin noin. Minulle oli nuorena tärkeää olla mahdollisimman paljon korvessa ja luonnon keskellä ja mökillä. Nyt vanhempana kerrostalossa mukavampaa. Kunhan ei ole keskustassa mieluusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo paras talo. Ei kiinnosta omakotitalon tai rivarin tai paritalon ikuinen työleiri nurmikon ajelun tai muun maan tonkimisen parissa. Yrgh.
(Yksi kaveri miehineen muutti hiljattain omakotitaloon. Tää kaveri oli vuosia valittanut, kuinka kerrostalossa asuminen on kamalaa ja että omakotitalo omine pihoineen vasta olisi unelmien täyttymys. Nyt sitten kyseisen ihmisen facebook-seinä täyttyy kirjaimellisesti päivittäin valituksesta, kuinka paljon hommia on ja kuinka pitäisi taas jaksaa hakea puita kun talo on kylmä ja pihaakin pitäisi laittaa ja lumet kolata jajajaja. Tekisi mieli kommentoida, että kikkeliskokkelis, mitäs läksit...)
Miten sen nyt ottaa ja asennoituu. Minua ei haittaa pihatyöt ja polttopuiden teko yhtään. Itseasiassa nautin kun saan ahertaa niiden parissa, mieheni myös. Kerrostalot ja rivarit myös koettu, kerrostaloon en enää muuttaisi kuin ainoastaan pakon edestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi asumaan kerrostalossa.Muutama kaveri asuu ja varsinkin niiden miehet ovat kuin kuolleet sisältä.Eihän noissa miehille ole mitään ja kohta kun saa taas alkaa istuttamaan kukkia ja muuta mukavaa niin on tää ihanaa.Muista valita mahdollinen talo aurinkoiselta tontilta :)
Ei ole miehille mitään?? Oletat siis että naiset tykkää huushollata ja miehet puuhata ulkosalla ja remontoida? Ei nuo asiat ole kiinni sukupuolesta vaan persoonasta.
Tykkään asua enemmän kerros- kuin omakotitalossa. Ainoastaan silloin kaipaan omakotitaloa, kun pitäisi saada matot pestyä eikä ole varaa pesulaan, tai haluaisin rakentaa jotain, esim. nyt kissalle telineen.
Hyvin useat miehet kyllä tylsistyy kerrostalossa. Varmaan jotkut akateemiset miehet viihtyy paremmin, tämäkin nyt taas tällainen stereotypia osin. Mutta oikeasti miehelle jota ei kiinnosta lukeminen yms, kerrostalossa ei toden totta ole yhtään mitään. Mun mies odottaa aikaa, kun asutaan omakotitalossa ja olis autotalli missä touhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo paras talo. Ei kiinnosta omakotitalon tai rivarin tai paritalon ikuinen työleiri nurmikon ajelun tai muun maan tonkimisen parissa. Yrgh.
(Yksi kaveri miehineen muutti hiljattain omakotitaloon. Tää kaveri oli vuosia valittanut, kuinka kerrostalossa asuminen on kamalaa ja että omakotitalo omine pihoineen vasta olisi unelmien täyttymys. Nyt sitten kyseisen ihmisen facebook-seinä täyttyy kirjaimellisesti päivittäin valituksesta, kuinka paljon hommia on ja kuinka pitäisi taas jaksaa hakea puita kun talo on kylmä ja pihaakin pitäisi laittaa ja lumet kolata jajajaja. Tekisi mieli kommentoida, että kikkeliskokkelis, mitäs läksit...)
Miten sen nyt ottaa ja asennoituu. Minua ei haittaa pihatyöt ja polttopuiden teko yhtään. Itseasiassa nautin kun saan ahertaa niiden parissa, mieheni myös. Kerrostalot ja rivarit myös koettu, kerrostaloon en enää muuttaisi kuin ainoastaan pakon edestä.
Todentotta, joillekin omakotitalon työt on oikeasti nautintoa eikä ”pakollista pakertamista”! 😊👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kerrostaloelämää inhoava. Opiskeluaikana noin 4-vuotta asuin kerrostalossa. Olipa muuten harvinaisen tylsä paikka. No, opiskelun lisäksi tulikin oltua sitten aina juovuksissa. En ihmettele että noissa alkoholisoituu. Sittemmin olen asunut omakotitaloissa, nää on itselleni parhaita paikkoja asua.
Heh taas, en käytä alkoholia ollenkaan, ja vuosia asunut kerrostaloissa elämässäni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä inhoan! Mulla oli ihana pieni mummonmökki isolla tontilla jossa pihalampikin, ennen kuin jouduin työn perässä muuttamaan Helsinkiin. Sinkun palkalla ei Helsingissä omakotitaloja ostella, kun entisen oman 60 neliön pikkutorpan myynnistä sai vain 100 000 euroa, joten asunto vaihtui 46 neliön kerrostalokaksioon lähiössä. Puutarhanhoito oli ja on ihan intohimoni, koiratkin oli tottuneet vapaana olemaan aidatussa pihassa paljon jne. Oli aika karua kyllä joutua kerrostaloon.
Sittemmin hankin asumisoikeusasuntona rivitaloasunnon, johon kuuluu kasvimaapläntti. Ei tämä isoa omakotipihaa korvaa, mutta koska mitenkään mulla ei ole täällä varaa omaan taloon, eikä olisi ostettuna edes tällaiseen asuntoon, niin on se sentään kiva että on joku pieni piha ja maata kuopsuteltavaksi. Yhteisrappu ahdisti minua aina kovin, varsinkin kun jotkut saattoi valittaa koirien kuratassujäljilstä tms, niin on tosi mukavaa jo se, että on oma sisäänkäynti asuntoon, oman pihaportin ja pihan läpi kulkien.
Jep! Ja joo, koirat tuntuu olevan joku punainen liina kerrostaloasukkaille. Samoin kuin lapsetkin. Ei sais mitään elämisen merkkejä olla naapurien mielestä.
Rappukäytävässä ahdistaa kun tulee yks utelias naapuri vastaan, aina pakko udella jotain meidän elämästä. Samoin kun viereisen rapun asukas oli kovin huolissaan kun emme ole mieheni kanssa pitkään aikaan käyneet sulkkista pelaamassa (on nähnyt meidät siel hallissa pelaamassa).
Eniten riitoja on rivitaloissa.
Enpä ole asunut kerrostalossa, jossa joku valittaisi koiran jäljistä tai lasten äänistä. Sellaisiakin on, olen lukenut. Eikä naapurit ole olleet uteliaita, toisin kuin maalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kerrostaloelämää inhoava. Opiskeluaikana noin 4-vuotta asuin kerrostalossa. Olipa muuten harvinaisen tylsä paikka. No, opiskelun lisäksi tulikin oltua sitten aina juovuksissa. En ihmettele että noissa alkoholisoituu. Sittemmin olen asunut omakotitaloissa, nää on itselleni parhaita paikkoja asua.
Heh taas, en käytä alkoholia ollenkaan, ja vuosia asunut kerrostaloissa elämässäni...
Ei kai kirjoittaja nyt tarkoittanutkaan sitä että kaikki alkoholisoituisi! 😁 Mutta varmaan tosi moni sellainen, joille se asuminen ei hyvältä tunnu. 😕 Sitä saattaa turruttaa pahaa oloa juuri sen alkoholin avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omakotitalossa, järjettömästi hommaa, riitele sitten naapureiden kanssa miten ojankaivuut sun muut menee. Yök. Nyt 45- vuotiaana olen kyllästynyt, mielelläni olisin kerrostalossa. Jäisi aikaa myös harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi asumaan kerrostalossa.Muutama kaveri asuu ja varsinkin niiden miehet ovat kuin kuolleet sisältä.Eihän noissa miehille ole mitään ja kohta kun saa taas alkaa istuttamaan kukkia ja muuta mukavaa niin on tää ihanaa.Muista valita mahdollinen talo aurinkoiselta tontilta :)
Ovatko niiden miehet jotain metsästäjä-keräilijöitä? Eiväkö osaa esim. lukea ja kirjoittaa? Kerrostalossa voi tehdä aivan kaikkea mitä muuallakin, paitsi kiusata naapureita. Siitä tulee häätö. Omakotinaapuria et niin vain vaihdakaan, vaikka se juoksisi huutaen alasti kirvestä heiluttaen tonttinsa rajoilla.
Sun logiikalla ihminen, joka ei käy yliopistossa on varmaan naurettava, erikoinen. Kaikkia ei kiinnosta lukeminen ja kirjoittaminen, paikallaan kököttäminen vaan TEKEMINEN. Pihatyöt, auton pesu, varaston siivous, autotallin järjestely, kodin remppaaminen yms! Kerrostalossa rajotteita on 100x enemmän ja järjestyssääntöjä. Jos oot esim. vuorotyöläinen, joka pääsee iltavuorosta myöhään, ei onnistu pyykinpesu sen jälkeen kun naapurin mieli pahoittuu.
No, minä olen käynyt yliopiston, ja silti sujuu kyllä tarvittaessa rempat ja siivoukset. Edelleenkään, eivät sulje pois toisiaan. Mistä edes tuon yliopiston tähän sotkit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En inhoa, mutta olenkin tottunut elämään ilman pihaa tai parveketta, toisin kuin te.
Asenne- & tottumuskysymys
Ääniä ei täällä kuulu mitään, vaikka talo on rakennettu 1906 ja naapurin puhe kyllä kuuluu - silloin harvoin kun se juttelee jollekin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi asumaan kerrostalossa.Muutama kaveri asuu ja varsinkin niiden miehet ovat kuin kuolleet sisältä.Eihän noissa miehille ole mitään ja kohta kun saa taas alkaa istuttamaan kukkia ja muuta mukavaa niin on tää ihanaa.Muista valita mahdollinen talo aurinkoiselta tontilta :)
Ovatko niiden miehet jotain metsästäjä-keräilijöitä? Eiväkö osaa esim. lukea ja kirjoittaa? Kerrostalossa voi tehdä aivan kaikkea mitä muuallakin, paitsi kiusata naapureita. Siitä tulee häätö. Omakotinaapuria et niin vain vaihdakaan, vaikka se juoksisi huutaen alasti kirvestä heiluttaen tonttinsa rajoilla.
Sun logiikalla ihminen, joka ei käy yliopistossa on varmaan naurettava, erikoinen. Kaikkia ei kiinnosta lukeminen ja kirjoittaminen, paikallaan kököttäminen vaan TEKEMINEN. Pihatyöt, auton pesu, varaston siivous, autotallin järjestely, kodin remppaaminen yms! Kerrostalossa rajotteita on 100x enemmän ja järjestyssääntöjä. Jos oot esim. vuorotyöläinen, joka pääsee iltavuorosta myöhään, ei onnistu pyykinpesu sen jälkeen kun naapurin mieli pahoittuu.
No, minä olen käynyt yliopiston, ja silti sujuu kyllä tarvittaessa rempat ja siivoukset. Edelleenkään, eivät sulje pois toisiaan. Mistä edes tuon yliopiston tähän sotkit?
Jotenkin nyt aina vaan tulee mieleen korkeakoulutus, kun joku kommentoi ”Ovatko niiden miehet jotain metsästäjä-keräilijöitä? Eiväkö osaa esim. lukea ja kirjoittaa?”. Siitä se tuli mieleen. Kaikkien pitäis aina lukea tai kirjoittaa, vaikkei kiinnostaisi kovin. Ja jos ei, niin on outo ”metsämies”.
Vierailija kirjoitti:
En inhoa, mutta olenkin tottunut elämään ilman pihaa tai parveketta, toisin kuin te.
Asenne- & tottumuskysymys
Ääniä ei täällä kuulu mitään, vaikka talo on rakennettu 1906 ja naapurin puhe kyllä kuuluu - silloin harvoin kun se juttelee jollekin
Intohimon kohteiden turrutus on vaan pahaksi pidemmän päälle. Toki joillakin saattaa onnistua.
Juuri tästä syystä kerrostaloasuminen varmaan tuntuu niin pahalle, kun mieli kaipaa ulos touhuamaan pihatöitä. En vaan millään totu tähän elämään, eikä onneks oo pakko. Tiedän et elämänlaatu paranee kun pääsen omakotitaloon asustelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitalossa, järjettömästi hommaa, riitele sitten naapureiden kanssa miten ojankaivuut sun muut menee. Yök. Nyt 45- vuotiaana olen kyllästynyt, mielelläni olisin kerrostalossa. Jäisi aikaa myös harrastuksiin.
Harmi. 😟 Olisko tilanne parempi jos naapurit olis toisenlaisia, eikä riitoja olisi?
Onko teillä iso piha vai mistä hommaa enimmäkseen tulee? Siis normaalin kodin siivousaskareitten lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi! Asutaan kerrostalossa 2 km kaupungin keskustasta. Alakerran naapuriksi muutti juuri nuoret työt kämppiksiksi, juoksuttavat äänistä päätellen norsulaumaa iltaisin ja kiljuvat kuin syötävät. Seinän takana asuu joku neuroosipyykkääjä, jonka pyykinpesukone alkaa linkoamaan tasan klo 7 aamulla ja pyörii jatkuvalla syötöllä koko päivän ja linkoaa viimeisen linkouksensa tasan klo 22 illalla. Tiedän tämän, sillä teen töitä kotoa. Pihassa naapuritalon lapset ovat muunmuassa sahanneet puita poikki, rikkoneet pihapenkin ja uusimpana villityksenään heittävät vesiväreillä värjättyä vettä lumihankeen kiljumisen säestyksellä.
Ostettiin juuri omakotitalo maalta. Kymmenen hehtaaria tonttia, kolme piharakennusta, kunnostettu vanha talo 1920-luvulta. Lähin naapuri on linnuntietä 2 km päässä. Mies nauraa mun kasveille kun meillä on koko kämppä täynnä viherkasveja. Odotan sormet syyhyten, että pääsen istuttamaan omaan pihaan kukkia, pensaita, omenapuita, tekemään kasvimaan. Olen oikeasti suunnitellut jo kesäkukka-asetelmia pihalle ja mies myllää mielessään piharakennuksia ja suunnittelee tekevänsä yhdestä verstaan (puu- ja metallityöt ovat hänen intohimonsa). Olemme asuneet aiemmin maalla myös hyvin vastaavanlaisessa paikassa, joten kyse ei ole romanttisesta kuvitelmasta. Tiedämme, miten paljon työtä sellainen elämä vaatii, mutta se on juuri sitä työtä, josta kumpikin nautimme. Muutimme kaupunkiin takaisin sieltä aikanaan opiskelujen takia, mutta polte takaisin maalle on ollut aivan uskomaton. Meidän unelmat kävivät toteen uuden talon myötä <3
Jos pankkikierrokselle ryhdytte, suosittelen pieniä OP:n konttoreita. Niissä on vielä töissä ihmisiä ja ymmärtävät unelmien päälle. Meidän kokemuksen mukaan muissa pankeissa kummasteltiin että joku haluaa ostaa mielummin omakotitalon kaukana kaikesta kuin kerrostalokolmion läheltä kaupungin palveluja.
Alkoi jo oksettaan, en ees loppuun ehtiny lukea.
Mee hyvä ihminen vessaan, ties vaikka noro ois iskeny. 😊 Suotta täällä nyt luet toisten onnellisia tarinoita... jos se ei ookkaan noroa vaan kateutta. 😎
En ole se jota kommentoit, muttei mun ainakaan tartte olla kateellinen, koska olen jo asunut kahdessa okt:ssa. Lapsuudenkodissa rauhallisella alueella ja miehen talossa järven rannalla. Nyt on hyvä vaihteeksi asua kerrostalossa.
Minä olen liian laiska/mukavuudenhaluinen omakotitaloon.
Pidän siitä että aamulla pääsee pihasta pois ilman että päivä alkaa lumia kolaamalla.
Nautin kesällä enemmän siitä että esim. luen kirjaa parvekkeella/rannalla/puistossa, kun siitä että ajan nurmikkoa.
Pidän siitä että teatteri, konsertit, tapahtumat, ja ravintolat ym. ovat pyörä- tai pienen bussimatkan päässä, saavutettavuus on helppoa.
Parvekkeella kasvaa kesällä jokunen tomaatti- ja mansikka-amppeli ja ruukussa herneitä, kukkiakin jokunen.
Parasta on myös huolettomuus, pidemmänkin reissun ajan "talo pysyy pystyssä", ei tarvitse miettiä onko myrsky rikkonut lasin tai pihassa metri lunta tm. kun tulee kotiin.
Auton renkaat säilyvät ja vaihtuvat rengashotellissa, mitäään "näpertelytilaa" en kaipaa, mutta taloyhtiön kerhohuoneella kyllä "jotain" kyllä jotkut tekevät (en tiedä tarkemmin) ja pyörävarastossa on "huoltopiste", en kyllä sitäkään käytä vaan ajan kerran vuoteen pyöräkorjaamolle "vuosihuoltoon".
Nosto