Lue keskustelun säännöt.
Saako työhaastattelussa kieltäytyä vastaamasta vaikeista kysymyksistä?
26.02.2019 |
Voiko sanoa suoraan, että kyseiset asiat ovat liian henkilökohtaisia eikä niistä hakua puhua? Jos kysytään vaikka suurinta saavutusta tai mikä aiheuttaa stressiä?
Työnantaja tuskin haluaa kuulla, että suurin saavutus oli lähtö väkivaltaisesta parisuhteesta ja stressiä aiheuttavat sen jättämät traumat. Vai antaako vaikenemalla oudon kuvan itsestään?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on vastata mikä on ollut suurin saavutus työelämässä ja mikä aiheuttaa stressiä töissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Vastaamatta jättäminen antaa hyvin oudon kuvan sinusta ja tuskin saat työpaikkaa.
Miksei sitten kysytä mikä on suurin saavutus työelämässä tai mikä siinä stressaa? Siksi, että on ihan sallittua kertoa kiivenneensä Kilimanjarolle, mutta traumojensa selättämisestä ei. Kaikki lähtee siitä oletuksesta, että ihmisen elämä olisi sujunut onnellisesti ja tasaisesti ja ellei ole, niin hänen pitäisi ymmärtää vaieta asioistaan, etteivät muut vaivaannu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on vastata mikä on ollut suurin saavutus työelämässä ja mikä aiheuttaa stressiä töissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Vastaamatta jättäminen antaa hyvin oudon kuvan sinusta ja tuskin saat työpaikkaa.
Miksei sitten kysytä mikä on suurin saavutus työelämässä tai mikä siinä stressaa? Siksi, että on ihan sallittua kertoa kiivenneensä Kilimanjarolle, mutta traumojensa selättämisestä ei. Kaikki lähtee siitä oletuksesta, että ihmisen elämä olisi sujunut onnellisesti ja tasaisesti ja ellei ole, niin hänen pitäisi ymmärtää vaieta asioistaan, etteivät muut vaivaannu.
Ovatko haastatteluja työkseen tekevät samaa mieltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on vastata mikä on ollut suurin saavutus työelämässä ja mikä aiheuttaa stressiä töissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Vastaamatta jättäminen antaa hyvin oudon kuvan sinusta ja tuskin saat työpaikkaa.
Miksei sitten kysytä mikä on suurin saavutus työelämässä tai mikä siinä stressaa? Siksi, että on ihan sallittua kertoa kiivenneensä Kilimanjarolle, mutta traumojensa selättämisestä ei. Kaikki lähtee siitä oletuksesta, että ihmisen elämä olisi sujunut onnellisesti ja tasaisesti ja ellei ole, niin hänen pitäisi ymmärtää vaieta asioistaan, etteivät muut vaivaannu.
Näinhän se on. Haastattelutilanteesta ei kannata väkisin tehdä vaivaannuttavaa, koska ihmiset keskimäärin ei halua vaivaantua vaan välttelee sellaista. Ja mikä olisi helpompaa kuin olla palkkaamatta vaivaannuttavaa ihmistä, jos kivojakin on tarjolla, kuten nykyään aina on? Ole idealisti omalla ajallasi.
No et todellakaan ala avautumaan henkilökohtaista ongelmista ja traumoista työpaikkahaastattelussa. Tai avaudut, jos et halua paikkaa, siihen se on helppo keino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on vastata mikä on ollut suurin saavutus työelämässä ja mikä aiheuttaa stressiä töissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Vastaamatta jättäminen antaa hyvin oudon kuvan sinusta ja tuskin saat työpaikkaa.
Miksei sitten kysytä mikä on suurin saavutus työelämässä tai mikä siinä stressaa? Siksi, että on ihan sallittua kertoa kiivenneensä Kilimanjarolle, mutta traumojensa selättämisestä ei. Kaikki lähtee siitä oletuksesta, että ihmisen elämä olisi sujunut onnellisesti ja tasaisesti ja ellei ole, niin hänen pitäisi ymmärtää vaieta asioistaan, etteivät muut vaivaannu.
Näinhän se on. Haastattelutilanteesta ei kannata väkisin tehdä vaivaannuttavaa, koska ihmiset keskimäärin ei halua vaivaantua vaan välttelee sellaista. Ja mikä olisi helpompaa kuin olla palkkaamatta vaivaannuttavaa ihmistä, jos kivojakin on tarjolla, kuten nykyään aina on? Ole idealisti omalla ajallasi.
Minusta on ahdistavaa, että kysellään tuollaisia avoimia kysymyksiä. Kysyisivät pelkästään työtehtävään liittyen. En halua puhua elämästäni muille. Ihan riittävästi töitä muutenkin pitää pää kasassa. En ole tulossa töihin höpisemään itsestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitoa on, että osaat vastata kaikkeen työkeskeisesti.
Suurin saavutuksesi tulisi jollain liittyä työelämään, sitä edeltäviin opintoihin tai miksein vaikkapa vapaa-ajallasi harrastuksen parissa saatuun henkilökohtaiseen voittoon.
Stressiä aiheuttavat työelämässä asiat joita ei lainkaan voi ennakoida. Tähän tietysti vastaat niin ympäripyöreästi ettei siitä ota kukaan selvää.
Jos kysytään parisuhteesta, siihen voi vastata että kumppani/puoliso ei häiritse työntekemistä vaan päinvastoin kannustaa siihen.
Itse olen muutamassa haastattelussa sen verran aktiivisen roolin että olen tehnyt vastakysymyksiä, lähinnä työtehtäviin ja työnkuvaan liittyen. Haastattelu tulee olla vuorovaikutteista eikä yksipuolista tenttimistä. Monet ilmoitukset ovat niin surkeita että ei paljoa hajua ole millaiseen tehtävään sitä lopulta on hakemassa. Eipä jää haastattelijoille aikaa kysellä joutavia vaan pysyttäisi asiassa, tehtävässä ja toimenkuvassa.
Onko sulla joku Asperger? Ei kukaan kerro työpaikkahaastattelussa totuutta mistään. Se on peli. Miksi haet tätä työtä? Haluan rahaa ja nykyinen pomo on kpää. Miksi olisit paras valinta? En liene sen parempi kuin muutkaan. Miksi kiinnostuit opiskelemaan tätä alaa? Oppilaitos oli kotini lähellä. Mitä harrastat? Oluen juontia ja tosi-tv:tä. Joo älä soita meille, me soitamme sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla joku Asperger? Ei kukaan kerro työpaikkahaastattelussa totuutta mistään. Se on peli. Miksi haet tätä työtä? Haluan rahaa ja nykyinen pomo on kpää. Miksi olisit paras valinta? En liene sen parempi kuin muutkaan. Miksi kiinnostuit opiskelemaan tätä alaa? Oppilaitos oli kotini lähellä. Mitä harrastat? Oluen juontia ja tosi-tv:tä. Joo älä soita meille, me soitamme sinulle.
En ole käynyt testeissä. Minulle nuo tilanteet ovat kuitenkin vaikeita ja osa kysymyksistä on minusta törkeää utelua. En haluaisi vastata muihin kuin töihin liittyviin kysymyksiin.
Työhaastattelu on vain teatteria, jossa ympäripyöreällä liirumlaarumilla ja näytöksen oikeaoppisella loppuunsaattamisella on suurempi merkitys, kuin sillä mihin tai miten vastaat. Itsensä myymistä kaavan kautta, mutta onneksi vain ostaja suorittaa siinä rikoksen.
Yhteenkään kysymykseen ei ole pakko vastata, mutta saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ainakaan haluaisi meille töihin ihmistä joka ei suostu ihan normaalisti keskustelemaan kaikista tavanomaisista asioista, koska ne eivät liity haettavana tehtävään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko haastatteluja työkseen tekevät samaa mieltä?
Usein ongelmallisia ovat haastatteluja tekevät amatöörit tai jos on antanut statuksen kihahtaa päähän. Rekrytoijan kannattaa muistaa, että haastattelu on kaksisuuntainen prosessi, missä yritys on yhtälailla arvioitavana kuin työpaikkaa hakevakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emma K. kirjoitti:
Ei saa kieltäytyä. Rikoslaissa mainitaan, että jos työhaastattelussa ei vastaa kaikkiin kysymyksiin niin tuomitaan enintään kolmen kuukauden vankeuteen tai sakkoihin.
Työnantaja toimii asiasta tuomiota jakavan kenttäoikeuden puheenjohtajana ja työnhakijalle ei sallita asianajajaa tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan haluaisi meille töihin ihmistä joka ei suostu ihan normaalisti keskustelemaan kaikista tavanomaisista asioista, koska ne eivät liity haettavana tehtävään.
Onko sinusta suurin saavutus elämässä tavanomainen kysymys? Minusta siinä mennään henkilökohtaisella alueelle. Ei se välttämättä ole mitään sellaista, jonka muiden kanssa haluaisi jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko haastatteluja työkseen tekevät samaa mieltä?
Usein ongelmallisia ovat haastatteluja tekevät amatöörit tai jos on antanut statuksen kihahtaa päähän. Rekrytoijan kannattaa muistaa, että haastattelu on kaksisuuntainen prosessi, missä yritys on yhtälailla arvioitavana kuin työpaikkaa hakevakin.
Pitää paikkansa. Fokuksen haastattelussa pitäisi olla työasioissa eikä siinä mikä hedelmä haastateltu mieluiten olisi. Ei se anna mitään olennaista infoa työnhakijasta tulevaa työtä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on vastata mikä on ollut suurin saavutus työelämässä ja mikä aiheuttaa stressiä töissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Vastaamatta jättäminen antaa hyvin oudon kuvan sinusta ja tuskin saat työpaikkaa.
Miksei sitten kysytä mikä on suurin saavutus työelämässä tai mikä siinä stressaa? Siksi, että on ihan sallittua kertoa kiivenneensä Kilimanjarolle, mutta traumojensa selättämisestä ei. Kaikki lähtee siitä oletuksesta, että ihmisen elämä olisi sujunut onnellisesti ja tasaisesti ja ellei ole, niin hänen pitäisi ymmärtää vaieta asioistaan, etteivät muut vaivaannu.
Näinhän se on. Haastattelutilanteesta ei kannata väkisin tehdä vaivaannuttavaa, koska ihmiset keskimäärin ei halua vaivaantua vaan välttelee sellaista. Ja mikä olisi helpompaa kuin olla palkkaamatta vaivaannuttavaa ihmistä, jos kivojakin on tarjolla, kuten nykyään aina on? Ole idealisti omalla ajallasi.
Minusta on ahdistavaa, että kysellään tuollaisia avoimia kysymyksiä. Kysyisivät pelkästään työtehtävään liittyen. En halua puhua elämästäni muille. Ihan riittävästi töitä muutenkin pitää pää kasassa. En ole tulossa töihin höpisemään itsestäni.
Kai nyt jokainen ihminen tajuaa asiayhteydestä, että työhaastattelussa kysymyksiin vastataan työhön liittyvästi. Ei ne ole avoimia kysymyksiä vaan tilanteeseen liittyviä kysymyksiä ilman, että joka kysymyksen kohdalla tarvitsee mainita että tämä nyt liittyy työhösi. Ei kai kukaan mene lääkärin vastaanotolle ja lääkärin kysyessä 'Mikä teitä vaivaa?'vastaa 'Nyt vaivaa se, että naapurin kissa käy meidän pihalla paskalla ja niiden koirakin kuseksii meidän portinpieliin.' vaan silloin kerrotaan niistä lääketieteellistä hoitoa vaativista vaivoista.
En tee työhaastatteluja työkseni, mutta olen palkannut joitakin henkilöitä tiimiini vuosien varrella ja kyllä minulle henkilö, joka kertoo työhaastattelussa suurimmaksi saavutukseksi jotain harrastukseen liittyvää, saa miinuspisteitä.
Oletteko te jotenkin sosiaalisesti taidottomia? Työhaastattelussa voi tulla typeriäkin kysymyksiä ja jopa niitä "liian henkilökohtaisia"., Sinänsä en oikein ymmärrä, mikä siinä on loukkaavaa, jos kysytään ihmisen perhesuhteista yms. Ihmistähän siinä ollaan palkkaamassa, kokonaisuutena. Yleensä semmoiset sosiaalisesti kyvyttömät "en kerro"-tyypit on muutenkin ärsyttäviä. Kaikkea ei tarvi avautua, ei tarvi kertoa puolison pettämisistä tai peräpukamista. Kaikkeen pitää silti vastata, mutta fiksu ja nokkela ihminen osaa kertoa itsestään sen verran kuin haluaa ja tehdä sen luontevasti. Semmoisten kanssa on mukavampi tehdä töitäkin, jotka ei ole jatkuvasti jäykkiä paskoja, kun ei tiedä, uskaltaako niiden kanssa mistään puhua ja mitä uskaltaa kysyä, etteivät äyski heti "ei kuulu työpaikalle".
Jos kysytään vaikka puoluekantaa ja ei halua semmoista mainostaa, niin voi huokaista jotain "seuraan politiikkaa ja äänestäessä mietin niitä asioita, jotka on minulle tärkeitä" ja sitten ladella vaikka jotain työn kannalta oleellisia arvoja, jotka ei linkity tiettyyn puolueeseen, mikäli ei halua senkään vertaa kertoa. Jos haastattelija jatkaa, niin voi heittää vaikka hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa "en mä uskalla kertoa, jos ollaankin eri mieltä näistä asioista..." Kaikesta selviää pienellä huumorilla, hieman vastaamalla asian sivusta ja sehän on itsestä kiinni, mitä kertoo. Parempi kertoa jotain ja vaikuttaa avoimelta kuin nillittää tosikkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on vastata mikä on ollut suurin saavutus työelämässä ja mikä aiheuttaa stressiä töissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Vastaamatta jättäminen antaa hyvin oudon kuvan sinusta ja tuskin saat työpaikkaa.
Miksei sitten kysytä mikä on suurin saavutus työelämässä tai mikä siinä stressaa? Siksi, että on ihan sallittua kertoa kiivenneensä Kilimanjarolle, mutta traumojensa selättämisestä ei. Kaikki lähtee siitä oletuksesta, että ihmisen elämä olisi sujunut onnellisesti ja tasaisesti ja ellei ole, niin hänen pitäisi ymmärtää vaieta asioistaan, etteivät muut vaivaannu.
Näinhän se on. Haastattelutilanteesta ei kannata väkisin tehdä vaivaannuttavaa, koska ihmiset keskimäärin ei halua vaivaantua vaan välttelee sellaista. Ja mikä olisi helpompaa kuin olla palkkaamatta vaivaannuttavaa ihmistä, jos kivojakin on tarjolla, kuten nykyään aina on? Ole idealisti omalla ajallasi.
Minusta on ahdistavaa, että kysellään tuollaisia avoimia kysymyksiä. Kysyisivät pelkästään työtehtävään liittyen. En halua puhua elämästäni muille. Ihan riittävästi töitä muutenkin pitää pää kasassa. En ole tulossa töihin höpisemään itsestäni.
Kai nyt jokainen ihminen tajuaa asiayhteydestä, että työhaastattelussa kysymyksiin vastataan työhön liittyvästi. Ei ne ole avoimia kysymyksiä vaan tilanteeseen liittyviä kysymyksiä ilman, että joka kysymyksen kohdalla tarvitsee mainita että tämä nyt liittyy työhösi. Ei kai kukaan mene lääkärin vastaanotolle ja lääkärin kysyessä 'Mikä teitä vaivaa?'vastaa 'Nyt vaivaa se, että naapurin kissa käy meidän pihalla paskalla ja niiden koirakin kuseksii meidän portinpieliin.' vaan silloin kerrotaan niistä lääketieteellistä hoitoa vaativista vaivoista.
En tee työhaastatteluja työkseni, mutta olen palkannut joitakin henkilöitä tiimiini vuosien varrella ja kyllä minulle henkilö, joka kertoo työhaastattelussa suurimmaksi saavutukseksi jotain harrastukseen liittyvää, saa miinuspisteitä.
Ehkä sinulla on vain rajoittunut näkemys saavutuksista. Kaikenlainen itsensä kehittäminen on arvokasta.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te jotenkin sosiaalisesti taidottomia? Työhaastattelussa voi tulla typeriäkin kysymyksiä ja jopa niitä "liian henkilökohtaisia"., Sinänsä en oikein ymmärrä, mikä siinä on loukkaavaa, jos kysytään ihmisen perhesuhteista yms. Ihmistähän siinä ollaan palkkaamassa, kokonaisuutena. Yleensä semmoiset sosiaalisesti kyvyttömät "en kerro"-tyypit on muutenkin ärsyttäviä. Kaikkea ei tarvi avautua, ei tarvi kertoa puolison pettämisistä tai peräpukamista. Kaikkeen pitää silti vastata, mutta fiksu ja nokkela ihminen osaa kertoa itsestään sen verran kuin haluaa ja tehdä sen luontevasti. Semmoisten kanssa on mukavampi tehdä töitäkin, jotka ei ole jatkuvasti jäykkiä paskoja, kun ei tiedä, uskaltaako niiden kanssa mistään puhua ja mitä uskaltaa kysyä, etteivät äyski heti "ei kuulu työpaikalle".
Jos kysytään vaikka puoluekantaa ja ei halua semmoista mainostaa, niin voi huokaista jotain "seuraan politiikkaa ja äänestäessä mietin niitä asioita, jotka on minulle tärkeitä" ja sitten ladella vaikka jotain työn kannalta oleellisia arvoja, jotka ei linkity tiettyyn puolueeseen, mikäli ei halua senkään vertaa kertoa. Jos haastattelija jatkaa, niin voi heittää vaikka hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa "en mä uskalla kertoa, jos ollaankin eri mieltä näistä asioista..." Kaikesta selviää pienellä huumorilla, hieman vastaamalla asian sivusta ja sehän on itsestä kiinni, mitä kertoo. Parempi kertoa jotain ja vaikuttaa avoimelta kuin nillittää tosikkona.
Kiva, että sinulla on ollut helppo ja mukava elämä. Kaikilla muilla ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan haluaisi meille töihin ihmistä joka ei suostu ihan normaalisti keskustelemaan kaikista tavanomaisista asioista, koska ne eivät liity haettavana tehtävään.
Minä voisin puhua kaikesta, mutta ongelma on siinä, ettet sinä jaksa kuunnella ahdistumatta.
Ei saa kieltäytyä. Rikoslaissa mainitaan, että jos työhaastattelussa ei vastaa kaikkiin kysymyksiin niin tuomitaan enintään kolmen kuukauden vankeuteen tai sakkoihin.