Lue keskustelun säännöt.
Saako työhaastattelussa kieltäytyä vastaamasta vaikeista kysymyksistä?
26.02.2019 |
Voiko sanoa suoraan, että kyseiset asiat ovat liian henkilökohtaisia eikä niistä hakua puhua? Jos kysytään vaikka suurinta saavutusta tai mikä aiheuttaa stressiä?
Työnantaja tuskin haluaa kuulla, että suurin saavutus oli lähtö väkivaltaisesta parisuhteesta ja stressiä aiheuttavat sen jättämät traumat. Vai antaako vaikenemalla oudon kuvan itsestään?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te jotenkin sosiaalisesti taidottomia? Työhaastattelussa voi tulla typeriäkin kysymyksiä ja jopa niitä "liian henkilökohtaisia"., Sinänsä en oikein ymmärrä, mikä siinä on loukkaavaa, jos kysytään ihmisen perhesuhteista yms. Ihmistähän siinä ollaan palkkaamassa, kokonaisuutena. Yleensä semmoiset sosiaalisesti kyvyttömät "en kerro"-tyypit on muutenkin ärsyttäviä. Kaikkea ei tarvi avautua, ei tarvi kertoa puolison pettämisistä tai peräpukamista. Kaikkeen pitää silti vastata, mutta fiksu ja nokkela ihminen osaa kertoa itsestään sen verran kuin haluaa ja tehdä sen luontevasti. Semmoisten kanssa on mukavampi tehdä töitäkin, jotka ei ole jatkuvasti jäykkiä paskoja, kun ei tiedä, uskaltaako niiden kanssa mistään puhua ja mitä uskaltaa kysyä, etteivät äyski heti "ei kuulu työpaikalle".
Jos kysytään vaikka puoluekantaa ja ei halua semmoista mainostaa, niin voi huokaista jotain "seuraan politiikkaa ja äänestäessä mietin niitä asioita, jotka on minulle tärkeitä" ja sitten ladella vaikka jotain työn kannalta oleellisia arvoja, jotka ei linkity tiettyyn puolueeseen, mikäli ei halua senkään vertaa kertoa. Jos haastattelija jatkaa, niin voi heittää vaikka hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa "en mä uskalla kertoa, jos ollaankin eri mieltä näistä asioista..." Kaikesta selviää pienellä huumorilla, hieman vastaamalla asian sivusta ja sehän on itsestä kiinni, mitä kertoo. Parempi kertoa jotain ja vaikuttaa avoimelta kuin nillittää tosikkona.
Kiva, että sinulla on ollut helppo ja mukava elämä. Kaikilla muilla ei ole ollut.
Mistä päättelet, että lainaamallasi henkilöllä on ollut helppo ja mukava elämä? SItä ei voi tästä vastauksesta mitenkään päätellä. Ainoa asia, jonka voit päätellä, että kyseinen henkilö osaa käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te jotenkin sosiaalisesti taidottomia? Työhaastattelussa voi tulla typeriäkin kysymyksiä ja jopa niitä "liian henkilökohtaisia"., Sinänsä en oikein ymmärrä, mikä siinä on loukkaavaa, jos kysytään ihmisen perhesuhteista yms. Ihmistähän siinä ollaan palkkaamassa, kokonaisuutena. Yleensä semmoiset sosiaalisesti kyvyttömät "en kerro"-tyypit on muutenkin ärsyttäviä. Kaikkea ei tarvi avautua, ei tarvi kertoa puolison pettämisistä tai peräpukamista. Kaikkeen pitää silti vastata, mutta fiksu ja nokkela ihminen osaa kertoa itsestään sen verran kuin haluaa ja tehdä sen luontevasti. Semmoisten kanssa on mukavampi tehdä töitäkin, jotka ei ole jatkuvasti jäykkiä paskoja, kun ei tiedä, uskaltaako niiden kanssa mistään puhua ja mitä uskaltaa kysyä, etteivät äyski heti "ei kuulu työpaikalle".
Jos kysytään vaikka puoluekantaa ja ei halua semmoista mainostaa, niin voi huokaista jotain "seuraan politiikkaa ja äänestäessä mietin niitä asioita, jotka on minulle tärkeitä" ja sitten ladella vaikka jotain työn kannalta oleellisia arvoja, jotka ei linkity tiettyyn puolueeseen, mikäli ei halua senkään vertaa kertoa. Jos haastattelija jatkaa, niin voi heittää vaikka hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa "en mä uskalla kertoa, jos ollaankin eri mieltä näistä asioista..." Kaikesta selviää pienellä huumorilla, hieman vastaamalla asian sivusta ja sehän on itsestä kiinni, mitä kertoo. Parempi kertoa jotain ja vaikuttaa avoimelta kuin nillittää tosikkona.
Kiva, että sinulla on ollut helppo ja mukava elämä. Kaikilla muilla ei ole ollut.
Mistä päättelet, että lainaamallasi henkilöllä on ollut helppo ja mukava elämä? SItä ei voi tästä vastauksesta mitenkään päätellä. Ainoa asia, jonka voit päätellä, että kyseinen henkilö osaa käyttäytyä.
Siitä voi myös päätellä ettei kyseisellä henkilöllä ole pahoja traumatriggereitä, joita vaikeuksia kohdanneilla monesti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te jotenkin sosiaalisesti taidottomia? Työhaastattelussa voi tulla typeriäkin kysymyksiä ja jopa niitä "liian henkilökohtaisia"., Sinänsä en oikein ymmärrä, mikä siinä on loukkaavaa, jos kysytään ihmisen perhesuhteista yms. Ihmistähän siinä ollaan palkkaamassa, kokonaisuutena. Yleensä semmoiset sosiaalisesti kyvyttömät "en kerro"-tyypit on muutenkin ärsyttäviä. Kaikkea ei tarvi avautua, ei tarvi kertoa puolison pettämisistä tai peräpukamista. Kaikkeen pitää silti vastata, mutta fiksu ja nokkela ihminen osaa kertoa itsestään sen verran kuin haluaa ja tehdä sen luontevasti. Semmoisten kanssa on mukavampi tehdä töitäkin, jotka ei ole jatkuvasti jäykkiä paskoja, kun ei tiedä, uskaltaako niiden kanssa mistään puhua ja mitä uskaltaa kysyä, etteivät äyski heti "ei kuulu työpaikalle".
Jos kysytään vaikka puoluekantaa ja ei halua semmoista mainostaa, niin voi huokaista jotain "seuraan politiikkaa ja äänestäessä mietin niitä asioita, jotka on minulle tärkeitä" ja sitten ladella vaikka jotain työn kannalta oleellisia arvoja, jotka ei linkity tiettyyn puolueeseen, mikäli ei halua senkään vertaa kertoa. Jos haastattelija jatkaa, niin voi heittää vaikka hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa "en mä uskalla kertoa, jos ollaankin eri mieltä näistä asioista..." Kaikesta selviää pienellä huumorilla, hieman vastaamalla asian sivusta ja sehän on itsestä kiinni, mitä kertoo. Parempi kertoa jotain ja vaikuttaa avoimelta kuin nillittää tosikkona.
Kiva, että sinulla on ollut helppo ja mukava elämä. Kaikilla muilla ei ole ollut.
Mistä päättelet, että lainaamallasi henkilöllä on ollut helppo ja mukava elämä? SItä ei voi tästä vastauksesta mitenkään päätellä. Ainoa asia, jonka voit päätellä, että kyseinen henkilö osaa käyttäytyä.
Siitä voi myös päätellä ettei kyseisellä henkilöllä ole pahoja traumatriggereitä, joita vaikeuksia kohdanneilla monesti on.
Meitäkin on töissä. Ja painamme kyllä tarkasti mieleen sen, jos joku alkaa mollata mt-ongelmista kärsiviä.
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan haluaisi meille töihin ihmistä joka ei suostu ihan normaalisti keskustelemaan kaikista tavanomaisista asioista, koska ne eivät liity haettavana tehtävään.
Niinpä. Ja totta kai voi kieltäytyä vaikka kokonaan puhumasta, mutta se työpaikka menee varmasti jollekin toiselle...
Saa mutta ei sua kukaan palkkaa. Ei työnantajaa oikeasti kiinnosta mikään muu kuin se että mitä hyötyä susta on firmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun työhaastattelussa kysytään avoimia kysymyksiä, ne kannattaa ottaa ennen kaikkea mahdollisuuksina kertoa itsestään jotain sellaista erityisen positiivista mikä ei tulisi hakulomakkeen ja peruskysymysten kautta koskaan selville. Suurimmaksi saavutukseksi sopii melkein mikä vain, joten tottakai kannatta miettiä jo etukäteen, että mikä omista tekemisistä korostaisi parhaiten sitä, että tulevat työtehtävätkin sujuisivat kuin vettä vaan.
Se Kilimanjarolle kiipeäminen on oikein hyvä mainita, jos pohjustaa tarinan sillä miten valmistautui ensin harjoittelemalla kotimaassa ja keräämällä tiimin (huom. sosiaaliset taidot) sekä sponsoreita (myyntitaidot) ja sitten hankki paikallisia kontakteja sekä tarvittavat luvat (kyky toimia uudessa ympäristössä) ja sitten itse suorituksen jälkeen kirjoitti upean jutun urheilulehteen (viestintätaidot). Ja tottakai kaiken tämän jälkeen ollaan edelleen parasta kaveria koko tiimin kanssa ja matkan haasteet vain yhdistivät (ne todella tärkeät sosiaaliset taidot).
Muutenkin kannattaa tuollaisessa tilanteessa miettiä etukäteen jo aika tarkkaan, että minkälaista versiota itsestään menee sinne markkinoimaan. Kaikkiin kysymyksiin vastataan sitten siitä näkökulmasta.
Nykypäivänä antaa myös aika oudon kuvan, jos ei keksi itsestään mitään negatiivista sanottavaa. Jokaisella on stressiä työelämässä. Parempi, että miettii etukäteen mitkä ovat niitä asioita jotka tekevät työnteon vaikeaksi omalla kohdalla ja myös toimivat ratkaisumallit niihin. Tuskin kukaan haluaa olla se työnantaja, jonka alaisuudessa työntekijä ekan kerran tajuaa kokevansa stressiä ja menee ihan lukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on vastata mikä on ollut suurin saavutus työelämässä ja mikä aiheuttaa stressiä töissä eikä henkilökohtaisessa elämässä. Vastaamatta jättäminen antaa hyvin oudon kuvan sinusta ja tuskin saat työpaikkaa.
Miksei sitten kysytä mikä on suurin saavutus työelämässä tai mikä siinä stressaa? Siksi, että on ihan sallittua kertoa kiivenneensä Kilimanjarolle, mutta traumojensa selättämisestä ei. Kaikki lähtee siitä oletuksesta, että ihmisen elämä olisi sujunut onnellisesti ja tasaisesti ja ellei ole, niin hänen pitäisi ymmärtää vaieta asioistaan, etteivät muut vaivaannu.
Ovatko haastatteluja työkseen tekevät samaa mieltä?
Työpaikan omat haastattelijat eivät ole terapeuttaja. Toissalta he ovat voineet ostaa soveltuvuustestin niihin erikoistuneelta yhtiöltä. Siellä pääsin testin yhdessä vaiheessa psykologin haastatteluun, mutta siinä kyllä pysyteltiin työhön liittyvissä aihepiireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja haluaa tietää suurimman saavutuksesi työelämässä!
Kaltaistesi takia meillä on erilaisia työnhakuvalmennuksia. Niissä kerrotaan, miten työhaastattelussa toimitaan. On haastattelijanakin aika lailla ahdistavaa kuulla työnhakijan avautumista parisuhteestaan, kun oikea vastaus olisi lyhyt selvitys menestyneestä projektista tai onnistuneesta tilaisuuden järjestämisestä.
Mistä v*itusta tuollaistakin voisi tietää s*aatana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko haastatteluja työkseen tekevät samaa mieltä?
Usein ongelmallisia ovat haastatteluja tekevät amatöörit tai jos on antanut statuksen kihahtaa päähän. Rekrytoijan kannattaa muistaa, että haastattelu on kaksisuuntainen prosessi, missä yritys on yhtälailla arvioitavana kuin työpaikkaa hakevakin.
Meillä yleensä hakijan haastattelee tuleva esimies ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun työhaastattelussa kysytään avoimia kysymyksiä, ne kannattaa ottaa ennen kaikkea mahdollisuuksina kertoa itsestään jotain sellaista erityisen positiivista mikä ei tulisi hakulomakkeen ja peruskysymysten kautta koskaan selville. Suurimmaksi saavutukseksi sopii melkein mikä vain, joten tottakai kannatta miettiä jo etukäteen, että mikä omista tekemisistä korostaisi parhaiten sitä, että tulevat työtehtävätkin sujuisivat kuin vettä vaan.
Se Kilimanjarolle kiipeäminen on oikein hyvä mainita, jos pohjustaa tarinan sillä miten valmistautui ensin harjoittelemalla kotimaassa ja keräämällä tiimin (huom. sosiaaliset taidot) sekä sponsoreita (myyntitaidot) ja sitten hankki paikallisia kontakteja sekä tarvittavat luvat (kyky toimia uudessa ympäristössä) ja sitten itse suorituksen jälkeen kirjoitti upean jutun urheilulehteen (viestintätaidot). Ja tottakai kaiken tämän jälkeen ollaan edelleen parasta kaveria koko tiimin kanssa ja matkan haasteet vain yhdistivät (ne todella tärkeät sosiaaliset taidot).
Muutenkin kannattaa tuollaisessa tilanteessa miettiä etukäteen jo aika tarkkaan, että minkälaista versiota itsestään menee sinne markkinoimaan. Kaikkiin kysymyksiin vastataan sitten siitä näkökulmasta.
Nykypäivänä antaa myös aika oudon kuvan, jos ei keksi itsestään mitään negatiivista sanottavaa. Jokaisella on stressiä työelämässä. Parempi, että miettii etukäteen mitkä ovat niitä asioita jotka tekevät työnteon vaikeaksi omalla kohdalla ja myös toimivat ratkaisumallit niihin. Tuskin kukaan haluaa olla se työnantaja, jonka alaisuudessa työntekijä ekan kerran tajuaa kokevansa stressiä ja menee ihan lukkoon.
No en mä tollaisia ol tajunnut. kiitti vaan v*itusti p*aska vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantaja haluaa tietää suurimman saavutuksesi työelämässä!
Kaltaistesi takia meillä on erilaisia työnhakuvalmennuksia. Niissä kerrotaan, miten työhaastattelussa toimitaan. On haastattelijanakin aika lailla ahdistavaa kuulla työnhakijan avautumista parisuhteestaan, kun oikea vastaus olisi lyhyt selvitys menestyneestä projektista tai onnistuneesta tilaisuuden järjestämisestä.Mistä v*itusta tuollaistakin voisi tietää s*aatana.
No esim sen saisi selville sieltä työnhakuvalmennuksesta, mutta sinnehän sä et suostu menemään koska se on sun arvolle sopimatonta pupuleikkiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työhaastattelussa kysytään avoimia kysymyksiä, ne kannattaa ottaa ennen kaikkea mahdollisuuksina kertoa itsestään jotain sellaista erityisen positiivista mikä ei tulisi hakulomakkeen ja peruskysymysten kautta koskaan selville. Suurimmaksi saavutukseksi sopii melkein mikä vain, joten tottakai kannatta miettiä jo etukäteen, että mikä omista tekemisistä korostaisi parhaiten sitä, että tulevat työtehtävätkin sujuisivat kuin vettä vaan.
Se Kilimanjarolle kiipeäminen on oikein hyvä mainita, jos pohjustaa tarinan sillä miten valmistautui ensin harjoittelemalla kotimaassa ja keräämällä tiimin (huom. sosiaaliset taidot) sekä sponsoreita (myyntitaidot) ja sitten hankki paikallisia kontakteja sekä tarvittavat luvat (kyky toimia uudessa ympäristössä) ja sitten itse suorituksen jälkeen kirjoitti upean jutun urheilulehteen (viestintätaidot). Ja tottakai kaiken tämän jälkeen ollaan edelleen parasta kaveria koko tiimin kanssa ja matkan haasteet vain yhdistivät (ne todella tärkeät sosiaaliset taidot).
Muutenkin kannattaa tuollaisessa tilanteessa miettiä etukäteen jo aika tarkkaan, että minkälaista versiota itsestään menee sinne markkinoimaan. Kaikkiin kysymyksiin vastataan sitten siitä näkökulmasta.
Nykypäivänä antaa myös aika oudon kuvan, jos ei keksi itsestään mitään negatiivista sanottavaa. Jokaisella on stressiä työelämässä. Parempi, että miettii etukäteen mitkä ovat niitä asioita jotka tekevät työnteon vaikeaksi omalla kohdalla ja myös toimivat ratkaisumallit niihin. Tuskin kukaan haluaa olla se työnantaja, jonka alaisuudessa työntekijä ekan kerran tajuaa kokevansa stressiä ja menee ihan lukkoon.
No en mä tollaisia ol tajunnut. kiitti vaan v*itusti p*aska vanhemmat.
Noniin, oiskohan aika ottaa vastuuta omasta elämästään jo hiljalleen. Joo, lähtökohdat voi olla sullakin ihan kamalat, mutta jospa nyt hyväksyisit sen, että sinä itse olet vastuussa itsestäsi, valinnoistasi ja tämän hetkisestä elämästä.
Myös voi koittaa vaikkaa googlettaa ennen itselle uutta asiaa, että mites se homma toimii. Jos ei työnhakuvalmennukseen tai -kurssille pääse, niin kyllä netistäkin löytyy vinopino vinkkejä työhakemuksiin, cv:hen, haastattelutilanteeseen, vastauksiin ja muihin vastaaviin.
Ei pidä missään olosuhteissa ottaa esille mitään sellaista aihetta, josta käy ilmi että ei ole tullut toimeen jonkun kanssa. Haastattelijan näkökulmasta on jotakuinkin 50-50 mahdollisuudet, että sama henkilö kehittää ongelmia myöhemmin työyhteisössäkin. Toisaalta harva on kiinnostunut sellaisesta mahdollisuudesta, että työntekijän mustasukkainen eksä saapuu jonain päivänä riehumaan työpaikalle.
Eivät olet positiivisia asioita, ei pidä ottaa puheeksi. Henkilökohtaisia ja vaikeita kysymyksiä nuo eivät ole, siksi olisi outoa olla vastaamatta.
Liian henkilökohtaisiin kysymyksiin toki saa olla vastaamatta. Näitä ovat mm. "onko perheenlisäys suunnitelmissa" ja muut variaatiot kuten "minkäslaista asuntoa etsitte kun muutitte tännepäin miehesi kanssa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko joku ehdottaa, mitä siivooja ja keittiöapulainen voisi vastata tuohon saavutuskysymykseen? Työssäni ei ole ollut mitään suuria saavutuksia tai onnistuneita projekteja. Se on sitä samaa luuttuamista ja tiskaamista päivästä toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku ehdottaa, mitä siivooja ja keittiöapulainen voisi vastata tuohon saavutuskysymykseen? Työssäni ei ole ollut mitään suuria saavutuksia tai onnistuneita projekteja. Se on sitä samaa luuttuamista ja tiskaamista päivästä toiseen.
Stressinsietokykyni on työkokemuksen myötä parantunut, suoriudun tehtävistä aiempaa nopeammin, kehittämisehdotukseni on otettu innostuneesti vastaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku ehdottaa, mitä siivooja ja keittiöapulainen voisi vastata tuohon saavutuskysymykseen? Työssäni ei ole ollut mitään suuria saavutuksia tai onnistuneita projekteja. Se on sitä samaa luuttuamista ja tiskaamista päivästä toiseen.
Stressinsietokykyni on työkokemuksen myötä parantunut, suoriudun tehtävistä aiempaa nopeammin, kehittämisehdotukseni on otettu innostuneesti vastaan jne.
Kiitos! Otan nuo ylös. Stressinsietokykyni ei ole parantunut mainitsemisen arvoisesti, mutta ei kai määrää tarvitse kertoa niin tarkalleen. Nopeutta on tullut lisää, mutta en kyllä pärjäisi kilpailussa paremmille. Kehittämisehdotukseni eivät voisi kyllä vähempää kiinnostaa ketään. Kirjoitan nuo silti nyt muistiin paperille, koska nuo on hyvin sanottu.
Itse haastattelijana en pahemmin kysele mitään, joka ei liittyisi oikeasti kyseiseen työhön. Stressin sietämistö on pakko kysyä, koska aspatyö on aika stressaavaa, on haastavia asiakkaita, työ keskeytyy kun täytyy vastata puhelimeen tms. Jos haastateltava vastaa, että stressaantuu kun ei saa keskittyä yhteen asiaa kerralla, niin tiedän ettei tämä ole hänen työnsä.
Kysyn myös usein joko suurinta saavutusta tai mitä haluaisit saavuttaa. Enkä liitä siihen suoraan sanaa työelämässä, joskus joku tarkentaa että työelämässäkö, niin sitten vastaan että työelämässä. Jos haastateltava vastaa yksityiselämän puolelta, niin kyllä sekin jotain kertoo. Onko henkilö pikkutarkka vai suurten linjojen tyyppi, vai kaikki heti vai pitkäjänteinen tai jopa hidas. Eikä siihen oikein ole väärää vastausta kun työtehtävän luonnekin vaihtelee, jossain on hyötyä kun viilaa pilkkua ja toisessa supliikki luovia sääntöjen rajamailla on juuri sopiva.
Minua ei kiinnosta perhe, puoliso eikä poliittiset kannat tai uskonnolliset asiat. Harrastukset jos tulee puheeksi ja lemmikeistä kyselen siksi, että töissä on yksi superallerginen, ei pistettä hänen työparikseen koiranomistajaa.
Ei vaan tiimissäni työskentelevät henkilöt ovat asiantuntijoita ja saavutukset, joista haluan kuulla ovat työhön liittyviä. Kilimanjarolle kiipeäminen on mukavaa kahvipöytäkeskustelua ja smalltalkia. Olen työhaastattelussa kysynyt suurimman saavutuksen aina. Jos haastateltava on kertonut jonkun siviilielämän saavutuksen, olen kommentoinut saavutusta miten mielenkiintoinen, vaativa jne se on ja sitten kysynyt mikä on suurin saavutus työelämässä.