Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon mietit/välität siitä mitä muut sinusta ajattelevat?
25.02.2019 |
Luulin, että ikä tekisi tässä asiassa tehtävänsä, mutta ei...
Ajattelen aivan liikaa, mitä minusta ajatellaan. Ulkonäöstä, käytöksestä, sanomisista jne.
Jos joku katsoo minua oudosti, mietin ja suren sitä, onko minussa jotain outoa.
Tämä on todella kuluttavaa ja raskasta.
Ikää jo reilusti päälle 30 ja takana raskas koulukiusaamistausta + muutakin traumatisoivaa, että juontaako nämä sitten sieltä?
Mutta jos teillä muilla ollut samanlaista, niin miten olette päässeet kyseisestä ajattelusta eroon?
Kommentit (43)
En välitä yhtään. Olen sataprosenttisesti sinut itseni kanssa ja pidän itseäni hyvänä tyyppinä. Hyväksyn sen ettei kaikki pidä minusta, enhän minäkään pidä kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En välitä, ei kiinnosta mitä muut minusta ajattelevat.
Minullakin siinä saattaa olla syynä suvun taipumus mielenterveyeden häiriöihin. Minulla ei ole mutta lähes kaikilla sukulaisilla on.
Ei ikinä sen vertaa kiinnostanut, että olisin ruvennut esittämään muuta kuin olen. Itseäkin kiusattiin peruskoulussa, koska olin oma hieman erikoinen itseni.
Itseä vapautti kovasti kun tajusin sen, että en ole vastuussa muiden vääristä mielikuvista itsestäni. Jos en siis niitä omalla käytökselläni ruoki. Joka päivä välitän yhä vähemmän. Aina löytyy ihmisiä jotka eivät pidä minusta ja löytyy taas paljon niitä jotka pitävät. Keskityn niihin hymyihin ja mukaviin sanoihin ikävien sanojen ja nyrpeiden ilmeiden sijaan. Vaatii tosin tietoista efforttia.
N24
Teillä jotka ette välitä muiden mielipiteistä, onko teillä kuitenkin paljon ystäviä ja läheisiä ympärillä?
Vierailija kirjoitti:
Teillä jotka ette välitä muiden mielipiteistä, onko teillä kuitenkin paljon ystäviä ja läheisiä ympärillä?
Ei.
Se 40v eläkeläinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tarpeeksi on ongelmia muutenkin. Ei enää pysty ottamaan siihen lisäksi ongelmakseen, että mitähän nuo muut mahtavat ajatella. Heidän ajatuksensa olkoon heidän ongelmansa.
En ajattele yhtään. Ja on paljon ystäviä. Yksi työkaveri kerran sanoi, että olen kyllä omituinen otus kaikinensa päivinensä, mutta hän sanoi sen positiivisella asenteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että nyt keski-iässä välitän vaan enemmän kuin ennen...
Vierailija kirjoitti:
Teillä jotka ette välitä muiden mielipiteistä, onko teillä kuitenkin paljon ystäviä ja läheisiä ympärillä?
Löytyy useita rakkaita ja uskollisia ystäviä. Se, että ei liiaksi murehdi mitä muut ajattelee ei tarkoita sitä, etteikö ottaisi toisia myös huomioon tai käyttäytyisi hyvin.
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla auttoi se kun tajusin miten vähän ajattelen muita ihmisiä. totta kai joskus näkee esim ruman asukokonaisuuden mutta en ajattele sitä puolta sekuntia pidempään
En yhtään välitä mitä muut ajattelevat, kunhan on kyse ajatuksista.
Eikä siitä että joku ajattelematon pyrkii muiden kautta oikeuttamaan oman huonon käytöksensä.
Eikä Siinäkään vielä mitään jos hän sanoo ääneen arvauksia mitä minä ajattelen tai minkälainen minä mahdollisesti olen, silloin asiasta yleensä kehkeytyy keskustelua. Keskustelu on reilua. Mutta oikeudentuntoisena ihmisenä en aina kykene ohittamaan ihmisten mielikuvitukseen perustuvaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitten pätkääkään. Olen kaikille ystävällinen, mutta joskus ei vaan kemiat natsaa. Mitäpä tuosta?
Nuorempana varsin paljon, nykyään ainoastaan läheisten ajatukset ovat tärkeitä. On ystäviä ja läheisiä. Töissä en tietenkään tarkoituksella ärsytä tai provosoi, käyttäydyn asiallisesti ja kiistoissa argumentoin järkisyitä käyttäen, mutta nuo kiistat tai se, ettei kaikki näytä minusta niin pitävän ei haittaa kunhan hoidetaan asiat kunnialla. t pomo ja äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä jotka ette välitä muiden mielipiteistä, onko teillä kuitenkin paljon ystäviä ja läheisiä ympärillä?
Löytyy useita rakkaita ja uskollisia ystäviä. Se, että ei liiaksi murehdi mitä muut ajattelee ei tarkoita sitä, etteikö ottaisi toisia myös huomioon tai käyttäytyisi hyvin.
N24
Juu, itse asiassa ajattelinkin tuon kommenttini niin, että sellaisella ihmisellä jolla on ystäviä ja läheisiä, on ikään kuin "varaa" olla ajattelematta tuntemattomien mielipiteitä.
Huomattavasti vaikeampaa on säilyttää hyvä itseluottamus yksinäisenä.
En ole koskaan erityisemmin ajatellut, mitä toiset minusta miettivät. Olen aina tehnyt, mitä olen halunnut ja kenen kanssa olen halunnut. Ystäviä ja seuraa on ollut läpi elämän oletettavasti sen takia että olen ystävällinen ja vieraanvarainen. Syy siihen, miksi en pohdiskele muiden aatoksia lienee oma, muita parempi koulumenestys läpi kouluiän. En ole voinut miettiä, että ottaisin neuvoja itseäni tyhmemmiltä vastaan tai alkaisin heitä miellyttämään. Siinä nyt ei olisi ollut mitään järkeä.
Yleisesti ottaen en välitä. Jotenkin menin sen rajan nuorena aikuisena, että ei ollut enää voimia miettiä mitäköhän naapurin koira musta ajattelee. Mulla ei tavallaan ole ollut mitään hävittävää, ei vaikka olen ollut yrittäjä jne. se on vaan pakko hyväksyä että ne ihmiset ajattelee mitä ajattelee siitä huolimatta murehdinko minä sitä vai en. Ja minä toki ajattelen muista mitä ajattelen, enkä oleta että he miettivät päivät pitkät sitä mitä minä heistä ajattelen. Jokaisella ihmisellä on omassa elämässä ihan tarpeeksi, ei ole aikaa miettiä kaikkien ulkonäköjä tai tekemisiä.
Toki häpeän vieläkin kovasti jos olen mokannut jotain, lähinnä tietysti tuttujen kanssa, vieraiden kanssa mokaaminen menee kivuttomammin koska heitä ei enää koskaan tapaa. Sekin pitää yrittää hyväksyä, että kun elää niin kaikki mokaa joskus, ei sitä voi kääriytyä pumpuliin ja lukita itseään tynnyriin, vaan itseään on pakko altistaa siihen että joskus mokaa.
Jokainen meistä on vain ihminen, julkkikset ja johtajat jne. on vain ihmisiä, ihan samanlaisia perusteiltaan kuin minäkin, joten minun ei tarvitse kenenkään titteleitä kumarrella ja orjailla kenenkään seurassa.
Kylllä mä mietiiin muttta en mä ennnakkoluuloista pidä ennnkä siitä että ihmisiä kuormitetaaan liiikaa ja niiin paljon ettttä niistä tehdääään epötoivoisia ja rakennnetaaan ikäääkuin hlvetti heidän ympärilleeen niiin että koko elämästä tuleee niiin synkkääää ettei näää mitään tarkoitusta elääää.
Mun motto on "Your opinion of me is none of my business."
Mä olen omasta mielestäni hyvä tyyppi, kiva ja empaattinen ja kohtelen kanssaihmisiä kauniisti. Jos olen jonkun mielestä outo tai ärsyttävä niin sitten olen. Kaikkia ei voi mitenkään miellyttää ja on turha edes yrittää, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen tarvittaessa. Se riittää.
Sanon ja teen usein ihan tyhmiä juttuja mutta olen opetellut nauramaan itselleni ja omille mokilleni. Elämää, eikä itseään kannata ottaa kovin vakavasti.
On hyvä muistaa että suuri osa ihmisistä stressaa niin paljon sitä mitä muut heistä ajattalee etteivät ehdi ajatella sinusta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Teillä jotka ette välitä muiden mielipiteistä, onko teillä kuitenkin paljon ystäviä ja läheisiä ympärillä?
On, mulla on iso ja läheinen perhe ja todella paljon ystäviä ja kavereita.
Mulla ei ns. ole varaa ajatella sitä. Olen eläkkeellä mielenterveysongelmainen takia, olen äiti ja kohta 40v. On pakko olla ajattelematta, ja elää omaa elämää.