Kuinka paljon mietit/välität siitä mitä muut sinusta ajattelevat?

Vierailija kirjoitti:

Kylllä mä mietiiin muttta en mä ennnakkoluuloista pidä ennnkä siitä että ihmisiä kuormitetaaan liiikaa ja niiin paljon ettttä niistä tehdääään epötoivoisia ja rakennnetaaan ikäääkuin hlvetti heidän ympärilleeen niiin että koko elämästä tuleee niiin synkkääää ettei näää mitään tarkoitusta elääää.

Anteeksi että kysyn nyt asian vierestä, mutta jumittaako näppiksesi jotenkin?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan erityisemmin ajatellut, mitä toiset minusta miettivät. Olen aina tehnyt, mitä olen halunnut ja kenen kanssa olen halunnut. Ystäviä ja seuraa on ollut läpi elämän oletettavasti sen takia että olen ystävällinen ja vieraanvarainen. Syy siihen, miksi en pohdiskele muiden aatoksia lienee oma, muita parempi koulumenestys läpi kouluiän. En ole voinut miettiä, että ottaisin neuvoja itseäni tyhmemmiltä vastaan tai alkaisin heitä miellyttämään. Siinä nyt ei olisi ollut mitään järkeä.

En tiedä onko koulumenestys suoraan verrannollinen älykkyyden kanssa. Varsinkaan jos ei puhuta mistään maisteritason opinnoista. Pitkälti ulkoa opettelua. 

Itsellä myös suvussa mt-häiriöitä niin paljon että alttiutta löytyy itseltäkin. Koen että ei ole varaa ajatella moisia, se on nimittäin takuuvarma tie sekoamiseen ja mt-ongelmiin. Lisäksi lohduttaa se ajatus että oikeasti sinä et koskaan täysin tunne muita ihmisiä tai näe heitä sellaisina kuin he ovat, samoin eivät muutkaan näe sinua. Muut tekevät kokoajan tulkintoja sinusta joista iso osa on virheellisiä ja kertoo enemmän HEISTÄ, ei sinusta. Samoin opit tuntemaan itseäsi arvioidessasi muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan erityisemmin ajatellut, mitä toiset minusta miettivät. Olen aina tehnyt, mitä olen halunnut ja kenen kanssa olen halunnut. Ystäviä ja seuraa on ollut läpi elämän oletettavasti sen takia että olen ystävällinen ja vieraanvarainen. Syy siihen, miksi en pohdiskele muiden aatoksia lienee oma, muita parempi koulumenestys läpi kouluiän. En ole voinut miettiä, että ottaisin neuvoja itseäni tyhmemmiltä vastaan tai alkaisin heitä miellyttämään. Siinä nyt ei olisi ollut mitään järkeä.

Joojoo...

Luulenpa, että jokainen normaali ihminen välittää ainakin hieman muiden mielipiteistä. Sehän on sosiaalisen lajin ominaisuus, että peilaa itseään muihin ja pitää huolta omasta paikastaan laumassa. Tietenkin se voi mennä myös liiallisuuksiin. Toisten pään sisään ei voi mennä vaikka kuinka miettisi, että sikäli muiden aivoituksia on turha vatvoa. Sen verran on hyvä ennakoida, ettei esim. rellottele ilkialasti pihallaan naapurien kiusaksi, tai huutele aidan yli kaikkea mitä sylki suuhun tuo. Huono käytös kalahtaa kuitenkin lopulta omaan nilkkaan, jos ei piiruakaan välitä mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä jotka ette välitä muiden mielipiteistä, onko teillä kuitenkin paljon ystäviä ja läheisiä ympärillä?

Löytyy useita rakkaita ja uskollisia ystäviä. Se, että ei liiaksi murehdi mitä muut ajattelee ei tarkoita sitä, etteikö ottaisi toisia myös huomioon tai käyttäytyisi hyvin. 

N24

Juu, itse asiassa ajattelinkin tuon kommenttini niin, että sellaisella ihmisellä jolla on ystäviä ja läheisiä, on ikään kuin "varaa" olla ajattelematta tuntemattomien mielipiteitä.

Huomattavasti vaikeampaa on säilyttää hyvä itseluottamus yksinäisenä.

Tai ehkä meillä on niitä ystäviä ja läheisiä paljon juuri siksi että emme märehdi sitä mitä meistä ajatellaan vaan keskitymme muihin asioihin ja olemme siten mukavampaa seuraa? Kumpi oli ensin muna vai kana? 

En yhtään. Haluan olla mikä olen, sitä eivät muiden ajatukset muuttaisi mihinkään, ei siis kiinnosta muiden mietteet minusta.

up

Vierailija kirjoitti:

Minulla auttoi se kun tajusin miten vähän ajattelen muita ihmisiä. totta kai joskus näkee esim ruman asukokonaisuuden mutta en ajattele sitä puolta sekuntia pidempään

Mä puolestaan ajattelen paljon toisia ihmisiä ja siksi ehkä luulen, että muutkin.

0prosenttia välitän. Mulla itsenäinen työ, itsenäinen vapaa aika.

Vierailija kirjoitti:

En yhtään. Haluan olla mikä olen, sitä eivät muiden ajatukset muuttaisi mihinkään, ei siis kiinnosta muiden mietteet minusta.

Juuri näin. Minun mielipiteeni on minun ja sitä ei muuta kukaan.

Luulenpa, että jokainen normaali ihminen välittää ainakin hieman muiden mielipiteistä. Sehän on sosiaalisen lajin ominaisuus, että peilaa itseään muihin ja pitää huolta omasta paikastaan laumassa. Tietenkin se voi mennä myös liiallisuuksiin. Toisten pään sisään ei voi mennä vaikka kuinka miettisi, että sikäli muiden aivoituksia on turha vatvoa.

En välittänyt juuri yhtään, kunnes tarpeeksi monta kertaa yllätin työkaverit puhumassa minusta.

Oli pakko tajuta, että nehän välittää minun tekemisistäni ihan liikaa.

En välitä itse vieläkään, mutta nykyään tiedostan ettei se ole oikeastaan yleistä, joten välillä pitää teeskennellä, ihan työrauhan takia.

Syvemmin en välitä, olen ihan tyytyväinen itseeni. Hetkellisesti mietin liikaa herkkyyteni ja paniikkihäiriön vuoksi.

Jo vauvasta asti opin, että jään henkiin, jos miellytän muita. Jäin henkiin, mutta henkisesti vammautuneena. Tiedän, että olen läheisriippuvainen ja että mietin pelkästään mitä muut ajattelevat. Elän sen mukaan. Tiedostaminen ei ole poistanut näitä ongelmia.

Alma on oma eheyttäjäni, hänellä on niin terve ajattelumalli kuin olla voi.

Jos joku katsoo minua oudosti, ajattelen että olen niin upea ilmestys, että toinen häkeltyy täysin ja pystyy ainoastaan tuijottamaan mua.

En mieti lainkaan. En mieti muidenkaan elämää että miten ne elää tai mitä ne syö. Ei se mua kiinnosta. Jokainen elää miten elää . En ymmärrä kyyliä.

Masennuksen jälkeen en ole ollut enää välittänyt.

Itsekritiikkikin väheni huomattavasti.

Toisaalta en välitä hittojakaan enkä muuta itseäni toisten odotusten mukaisiksi.

Toisaalta ajattelen muiden mielipiteitä ja sanomisia todella paljon ja itsetuntoni on heikko.

Jonkin verran, mutta sitten taas muistutan itseäni että elän omaa todellisuuttani, jota muut ihmiset eivät määrittele.