40. Viikko

Muutama viikko sitten löysin tämän sun blogin ja siitä lähtien olen lueskellut. Mukavaa luettavaa, kiitos siitä!



Meillä on muuten täsmälleen sama LA. Odotan ensimmäistä ja kuumeisesti odotankin! Paino sanalla odotan, hartaasti. Merkkejä synnytyksen käynnistymisestä on ollut jo kohta kaks viikkoa, mutta vielä on pikkukaveri masussa pyörimässä ja koittaa potkia itsensä kyljistä ulos.



Tsemppiä loppumetreille ;-)

Moikka. Laskeskelin tuossa, että meillä taitaa olla sama LA 12.9. Kovin on samat fiilikset täälläkin, veetuttaa, turvottaa ja olo on kuin jollain sotanorsulla :) mutta pienintäkään merkkiä masukaverin poistumisesta yksiöstään ei ole. Tuo vyöhyketerapia alkoi kiinnostamaan sen verran, että pitäis varmaan kokeilla josko sillä sais jotain tapahtumaan. Tsemppiä loppuhetkiin!!! (Mitään muita kliseisiä tsemppauskommentteja en viitsi tähän kirjoittaa, koska TIEDÄN miten hitosti ne vaan ärsyttää :D :D )

Kiitos Layla, tervetuloa vaan :)



Jaksamista sinnekin siihen viimeiseen rutistukseen!

Jep, sama päivä :) Joten paaaaaljon pitkää pinnaa sinnekin!

Ooh, 12.9. olisikin muuten aivan mahtava päivä syntyä ;) Pidän peukkuja pystyssä, että vauva tajuaa tulla maailmaan viimeistään silloin!



Mä en vielä täysin tunne sun tuskaasi, omat viikot kun on "vasta" 34, mutta voin jo hyvin KUVITELLA kaiken... Ei ole täälläkään rakkaita sormuksia ollut aikoihin sormissa ja kohta ei tarvii enää tietokoneen ääressä hengailla, kun sormet ei taivu mihkään.



Tsemppiä Jenni loppurutistukseen ja te kaikki muutkin syyskuussa synnyttävät!

Sekö olisi sopiva? ;) Se tuskainen osuus alkaa kyllä pikkuhiljaa siinä 34. viikon jälkeen. Tuossa kohtaa muistaakseni itsellä oli vielä sellainen hentoinen "voi kökkö, munhan täytyy synnyttää taas"-fiilis. Nyt on lähinnä sellainen "tule vaikka kyljestä!"-olo :D

Jotenkin niin ihanan ironista, että Vauva-lehti tässä vieressä julistaa "Ilo irti raskausajasta". Joo-o.



Kaikki me tuossa vaiheessa olleet tiedämme, että ILO tuosta on kaukana. Ei auta kuin kestää. Mutta luontoäiti vissiin tuonkin on suunnitellut, että enää ei kipu tms. merkitse mitään. Kunhan TULISI!!! Tsemppiä ja potkua!!!

Haha, juuri perjantaina totesin hiekkalaatikolla että tämä Vauva-lehden kansihan on ihan suoraa kettuilua :D

Ai kun kiva kuulla, kiitos tästä sunnuntain piristyksestä :P

Tsemppiä viime metreille, toivottavasti kohta alkaa tapahtua!!

Meidän pieni poika saapui maailmaan rv39+1 elokuun viimeinen päivä! :)

Olin itse henkisesti asennoitunut, että käynnistyksessä ollaan. Mutta sitten neljä päivää ennen synnytystä alkoi alavatsa ja -selkä kipuilu ja pikkuhiljaa alkoi tulla sellainen fiilis, että ei taida laskettuun päivään asti mennä.

Nyt täällä nuuskutellaan ihanaa vauvan tuoksua <3

Voi onneksi olkoon! :)