Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian monelle miehelle armeija jää "päälle"
25.02.2019 |
Itse olen naisena seurannut, että aika monelle äijälle armeija on ikään kuin jokin elämää suurempi asia. Esim. mieheni sanoo aina, että armeijassa sitä, ja armeijassa tätä. Armeijasta mainitaan, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Isoisäni oli käynyt sodat ja ollut etulinjassa monta vuotta, ja ollut tosi pahoissa paikoissa, mutta Hän ei koskaan puhunut sodasta mitään. Näyttää olevan niin, että tosimies ei puhu armeijasta ja sodasta mitään.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Monet miehet saavat armeijassa elämänsä viimeiset onnistumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksensa.
Aika järkyttävän pa*ka argumentti. Ihan itsekö keksit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ei puhu kummastakaan, ei armeijasta, eikä rauhanturvaaja ajoistaan. Enkä muista, että illanvietoissa olisi puhuttu armeijasta, mutta synnytyksistä senkin edestä :D
Minä tykkään armeijasta ja muutenkin sotajutuista, kukapa MIES ei tykkäisi? Naapurin kanssa aamuisin heilataan toisillemme hyvät huomenet sotilaallisella arvokkuudella.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan olin kolme vuotta yhdessä nyrkkipajassa töissä, jossa hitsaamon tyyppi kertoi jokaisella kahvi- ja ruokatauolla kuinka oli armeijan metsäleirillä viilannut moottorisahan teräketjun purupiikkiä. Sama laulu oli vielä joka kerta röökipaikallakin - ja jos joku tuli paikalle kesken tauon, sama laulu alkoi alusta uudelleen. Tämä tyyppi oli viisissäkymmenissä, joten ei nyt pitäisi mennä enää ihan alkuinnostuksenkaan piikkiin...
M 45
Tämä M45 ei kyllä ole miestä nähnytkään, mitä sen juttuja olen palstalla lukenut.
Tai sitten on kuohittu feministimies, jolle pitäisi ostaa hamekangasta.
Niinhän sen pitääkin jäädä päälle, se on koulutuksen tarkoitus. Ihmisestä tehdään sotilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemukseni mukaan armeijasta puhutaan paljon kotiutumisen jälkeen. En kyllä tiedä ketään, joka siitä haluaisi enää jatkuvasti puhua esim. kahden vuoden päästä kotiutumisesta.
Aiheenahan se on ihan samanlainen kuin kaikki muukin ihmisen elämään liittyvä. Siellä käydään, ollaan hetken aikaa ja tullaan pois. Miksi siitä ei toisaalta siis saisi puhua? Onhan armeija kokemuksena kuitenkin radikaalisti erilainen kuin siviilielämä.
Omalla kohdallani armeija-ajat saattavat nousta puheenaiheeksi ehkä kerran kolmessa vuodessa - sitä luokkaa.
M35
Taitaa olla vaan muutamat nuoret miehet, joilla se intti 'jää päälle'. Toki sitä vanhempanakin voi muistella, ihan niinkuin muiakin menneitä asioita, mutta ei ne ajat normaaliäijää niin kovasti jaksa kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseasiassa oli mielenkiintoinen havainto yliopiston historian laitoksen saunaillassa kysymys joka nousi ilmaan, että miltä reserviupseerikurssilta olet. Ei sinänsä ollut edes pohdinnassa mikä muu kuin RUK:n käynyt.
Alue: Aihe vapaa
Ap on ihan oikeassa. Tosi moni perusvässykkä mies ei osaa tehdä eroa varusmiespalveluksen ja sotapalveluksen välillä, vaan kehtaa jauhaa niitä intin leirimuistoja esim. Afganistanin tulitaisteluissa karaistuneelle kriisinhallintaveteraanille tai vaikka ihan niille perinteisille 2.ms veteraaneille. Eikä mitään, saa kai niitä jauhaa, mutta monella tuntuu olevan tarve mitätöidä veteraanien kokemukset kertomalla niitä huiman kovia inttijuttujaan.