Lue keskustelun säännöt.
Liian monelle miehelle armeija jää "päälle"
25.02.2019 |
Itse olen naisena seurannut, että aika monelle äijälle armeija on ikään kuin jokin elämää suurempi asia. Esim. mieheni sanoo aina, että armeijassa sitä, ja armeijassa tätä. Armeijasta mainitaan, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Isoisäni oli käynyt sodat ja ollut etulinjassa monta vuotta, ja ollut tosi pahoissa paikoissa, mutta Hän ei koskaan puhunut sodasta mitään. Näyttää olevan niin, että tosimies ei puhu armeijasta ja sodasta mitään.
Kommentit (29)
Laittakaa nyt edes vähän yritystä näihin trollailuihinne. Taso on mennyt aivan järkyttävän huonoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä kuin aloittaja. Armeijassa ei ole mitään erikoista, eikä maininnan arvoista.
Liian monelle muijalle synnytys jää "päälle".
No varmaan silloin jos on just kotiutunut armeijasta.
Liian monelle naiselle synnytys jää "päälle"
Itse olen naisena seurannut, että aika monelle naiselle synnytys on ikään kuin jokin elämää suurempi asia, jota ei voi koskaan antaa miehillee anteeksi. Esim. siskoni sanoo aina, että synnytys sitä, ja synnytyksessä tätä. Synnytys mainitaan, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeijan käyminen on joillekin miehille vähän kuin lapsen saaminen naisille: Ainoa asia, josta ollaan ylpeitä, kun kaikki muu elämässä on mennyt persiilleen. Niitä sitten muistellaan vielä keski-ikäisenä kuin suurtakin saavutusta.
Huvittavinta asiassa tietysti on, että raskaaksituleminen ei kummia vaadi ja lapsi kyllä syntyy joka tapauksessa. Vähän kuin armeijaan on "pakko" mennä ja sen jälkeen tehdä, mitä käsketään ilman kummempaa ajatustyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian monelle muijalle synnytys jää "päälle".
Tämä!
Mieheni sanoo aina = aika monelle äijälle...
Sinulla ei taida kuitenkaan olla kokemuksellista vertailupohjaa kovinkaan monesta äijästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian monelle naiselle synnytys jää "päälle"
Itse olen naisena seurannut, että aika monelle naiselle synnytys on ikään kuin jokin elämää suurempi asia, jota ei voi koskaan antaa miehillee anteeksi. Esim. siskoni sanoo aina, että synnytys sitä, ja synnytyksessä tätä. Synnytys mainitaan, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Äitiydestä nyt puhumattakaan. Sen jälkeen kun se panopokaali saadaan puskettua toosasta ulos, unohtuu kaikki muu ja koko oma identiteetti on pelkkää äitiyttä ja puheet pelkkiä lapsiin liittyviä asioita.
Pienet on meriitit kirjoitti:
Armeijan käyminen on joillekin miehille vähän kuin lapsen saaminen naisille: Ainoa asia, josta ollaan ylpeitä, kun kaikki muu elämässä on mennyt persiilleen. Niitä sitten muistellaan vielä keski-ikäisenä kuin suurtakin saavutusta.
Huvittavinta asiassa tietysti on, että raskaaksituleminen ei kummia vaadi ja lapsi kyllä syntyy joka tapauksessa. Vähän kuin armeijaan on "pakko" mennä ja sen jälkeen tehdä, mitä käsketään ilman kummempaa ajatustyötä.
Raskaus on henkilökohtainen arvovalinta, josta ei joudu vankilaan jos siitä kieltäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Intissä me ei oltais tällasista asioista väitelty
Vierailija kirjoitti:
Liian monelle muijalle synnytys jää "päälle".
Haha, oliskin kiva sellainen illanvietto, jossa äijät puhuisivat intistä ja naiset synnytyksistään. Vuorotellen ja sekaisin. Avartava kokemus puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian monelle naiselle synnytys jää "päälle"
Itse olen naisena seurannut, että aika monelle naiselle synnytys on ikään kuin jokin elämää suurempi asia, jota ei voi koskaan antaa miehillee anteeksi. Esim. siskoni sanoo aina, että synnytys sitä, ja synnytyksessä tätä. Synnytys mainitaan, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Äitiydestä nyt puhumattakaan. Sen jälkeen kun se panopokaali saadaan puskettua toosasta ulos, unohtuu kaikki muu ja koko oma identiteetti on pelkkää äitiyttä ja puheet pelkkiä lapsiin liittyviä asioita.
Uhriutuuko miehet, jos heidän armeija kokemuksia ei palvota toisena päivätyönä, kuten naiset olettavat tehtävän jos he ovat levittäneet jalkansa jollekin miehelle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian monelle naiselle synnytys jää "päälle"
Itse olen naisena seurannut, että aika monelle naiselle synnytys on ikään kuin jokin elämää suurempi asia, jota ei voi koskaan antaa miehillee anteeksi. Esim. siskoni sanoo aina, että synnytys sitä, ja synnytyksessä tätä. Synnytys mainitaan, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Äitiydestä nyt puhumattakaan. Sen jälkeen kun se panopokaali saadaan puskettua toosasta ulos, unohtuu kaikki muu ja koko oma identiteetti on pelkkää äitiyttä ja puheet pelkkiä lapsiin liittyviä asioita.
Minusta raskaaksi hankkiutuminen ei ole kummoinenkaan uroteko, mutta nostan hattua vanhemmille, jotka onnistuvat pilteistään kunnollisia kansalaisia kasvattamaan. Sehän on jo armeijassa prinssieverstiksi pääsemiseen verrattava saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian monelle muijalle synnytys jää "päälle".
Haha, oliskin kiva sellainen illanvietto, jossa äijät puhuisivat intistä ja naiset synnytyksistään. Vuorotellen ja sekaisin. Avartava kokemus puolin ja toisin.
Et taida kovin usein käydä illan vietoissa? :D
Aikanaan olin kolme vuotta yhdessä nyrkkipajassa töissä, jossa hitsaamon tyyppi kertoi jokaisella kahvi- ja ruokatauolla kuinka oli armeijan metsäleirillä viilannut moottorisahan teräketjun purupiikkiä. Sama laulu oli vielä joka kerta röökipaikallakin - ja jos joku tuli paikalle kesken tauon, sama laulu alkoi alusta uudelleen. Tämä tyyppi oli viisissäkymmenissä, joten ei nyt pitäisi mennä enää ihan alkuinnostuksenkaan piikkiin...
M 45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian monelle naiselle synnytys jää "päälle"
Itse olen naisena seurannut, että aika monelle naiselle synnytys on ikään kuin jokin elämää suurempi asia, jota ei voi koskaan antaa miehillee anteeksi. Esim. siskoni sanoo aina, että synnytys sitä, ja synnytyksessä tätä. Synnytys mainitaan, jos ei ihan päivittäin, niin ainakin viikoittain.
Äitiydestä nyt puhumattakaan. Sen jälkeen kun se panopokaali saadaan puskettua toosasta ulos, unohtuu kaikki muu ja koko oma identiteetti on pelkkää äitiyttä ja puheet pelkkiä lapsiin liittyviä asioita.
Uhriutuuko miehet, jos heidän armeija kokemuksia ei palvota toisena päivätyönä, kuten naiset olettavat tehtävän jos he ovat levittäneet jalkansa jollekin miehelle...
Eivät, mutta moni tuntuu asiasta hermostuvan. Minulla on työkaverina 60-vuotias diplomi-insinööri, joka joka ikinen päivä muistelee alikersanttiaikojaan. 😂
Itse kävin intin 80-luvulla. Ikinä en siitä puhu. Ei ole mitenkään maininnan arvoinen asia.
Monet miehet saavat armeijassa elämänsä viimeiset onnistumisen ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksensa.