Lue keskustelun säännöt.
Voiko vapaa kasvatus olla syy aspergertyyppiseen käyttäytymiseen?
25.02.2019 |
Eli voiko aspergerilta vaikuttavan käytöksen syynä olla se, että lapsen vanhemmat ovat epäonnistuneet lapsensa sosiaalistamisesta? Lapsi ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita; oikein, koska niitä ei ole kotona harjoiteltu?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Ap: otapa google käteen ja googlaa itsellesi yleistajuisia teoksia mielenterveyden häiriöistä, persoonallisuushäiriöistä, sosiaalistamisesta ja autismista.
En voi selittää alkuajatustasi juuri muulla kuin sillä että et ole koskaan autismin kirjolla olevia kohdannutkaan. Lisäksi sinulle tuntuu olevan vaikea käsittää mikä on se vissi ero luonteenpiirteen ja as-piirteen välillä.
Faktoihin perustuvien kirjojen lukemisesta on sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Sen sijaan tyhjään perustuva mutuilu tekee sinut vain tyhmemmäksi.
Olen lukenut näistä aihepiireistä. Kaipaisin tässä muiden ihmisten näkemyksiä aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Olen lukenut aiheesta ja tehnyt nettitestin korkein pistein, tuloksena että minulla todennäköisesti on asperger. Sinä puhut huonosta käytöksestä. Minä tarkoitin sitä, että vapaasta kasvatuksesta johtuva sosiaalinen kömpelyys ja epävarmuus yleensä nähdään huonon käytöksen merkkeinä, vaikka kyseinen lapsi yrittäisi käyttäytyä parhaansa mukaan.
Sosiaalinen kömpelyys johtuu sosiaalisesta harjaantumattomuudesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Me olemme sosiaalisia eläimiä, sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa toimimiseen ei tarvitse neuvoa vaan sen oppii samoin kuin puhumisen: puhumalla ja olemalla sosiaalisissa tilanteissa.
Jos sulla itselläsi on as-piirteitä, niin on luonnollista että tuntuu että jonkun olisi pitänyt opettaa sinulle jotain minkä muut jo osaavat: niillä muilla on se neurologinen palikka joka sinulta puuttuu, tai joka on erilainen kuin muilla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka sopii kuvaukseen täysin. Omassa ympäristössä ja perheessä ei otettu kontaktia eikä ollut virikkeitä. Käytännössä sitä oli yksin pitkiä aikoja. Minulla on moneen kertaan epäilty aspergeria ja se löytyy papereistakin (epäilynä, koska tutkimuksiin en ole mennyt), mutta tiedän että se ei ole totta. Olen vain jähmettynyt ihmisenä koska en oikein osaa olla enää ihmisten kanssa ja toisaalta huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet sitä että normaalilla kommunikoinnilla ei tule ymmärretyksi. Saatan siis puhua töksähtelevästi ja epämiellyttävän suoraan. En myöskään katso ihmisiä silmiin koska ahdistun ihmisistä ja toisen ihmisen läsnäolo saa minut lukkoon. Ajattelen paremmin kuin keskityn asiaan enkä ihmiseen. Kaikkea käytöstäni ohjaa jäykkyys ja ahdistus joka on opittua.
Hyvä kommentti. Samanlaisia fiiliksiä on usein itsellänikin. En oikein tiedä mikä johtuu mistäkin ja olisi kiva päästä jotenkin kiinni siihen. Ahdistusta on minullakin, mutta sekin tuntuu olevan monen asian summa.
Sinun kannattaisi ottaa selville, varaa aika tutkimuksiin. Olet vielä nuori, jos sinulla on tai ei ole as, on parempi tietää, kuin miettiä yksin tykönänsä. Moni dg:n saanut kuvaa tietoa helpotuksena, se selittää niin paljon asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Olen lukenut aiheesta ja tehnyt nettitestin korkein pistein, tuloksena että minulla todennäköisesti on asperger. Sinä puhut huonosta käytöksestä. Minä tarkoitin sitä, että vapaasta kasvatuksesta johtuva sosiaalinen kömpelyys ja epävarmuus yleensä nähdään huonon käytöksen merkkeinä, vaikka kyseinen lapsi yrittäisi käyttäytyä parhaansa mukaan.
Sosiaalinen kömpelyys johtuu sosiaalisesta harjaantumattomuudesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Me olemme sosiaalisia eläimiä, sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa toimimiseen ei tarvitse neuvoa vaan sen oppii samoin kuin puhumisen: puhumalla ja olemalla sosiaalisissa tilanteissa.
Jos sulla itselläsi on as-piirteitä, niin on luonnollista että tuntuu että jonkun olisi pitänyt opettaa sinulle jotain minkä muut jo osaavat: niillä muilla on se neurologinen palikka joka sinulta puuttuu, tai joka on erilainen kuin muilla.
Älä nyt viitsi. Ei lapsi opi kiittämään, jollei kukaan siihen ohjaa. Ei meillä opetettu yhtään mitään käytöstapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Olen lukenut aiheesta ja tehnyt nettitestin korkein pistein, tuloksena että minulla todennäköisesti on asperger. Sinä puhut huonosta käytöksestä. Minä tarkoitin sitä, että vapaasta kasvatuksesta johtuva sosiaalinen kömpelyys ja epävarmuus yleensä nähdään huonon käytöksen merkkeinä, vaikka kyseinen lapsi yrittäisi käyttäytyä parhaansa mukaan.
Sosiaalinen kömpelyys johtuu sosiaalisesta harjaantumattomuudesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Me olemme sosiaalisia eläimiä, sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa toimimiseen ei tarvitse neuvoa vaan sen oppii samoin kuin puhumisen: puhumalla ja olemalla sosiaalisissa tilanteissa.
Jos sulla itselläsi on as-piirteitä, niin on luonnollista että tuntuu että jonkun olisi pitänyt opettaa sinulle jotain minkä muut jo osaavat: niillä muilla on se neurologinen palikka joka sinulta puuttuu, tai joka on erilainen kuin muilla.
Älä nyt viitsi. Ei lapsi opi kiittämään, jollei kukaan siihen ohjaa. Ei meillä opetettu yhtään mitään käytöstapoja.
No, exäni ei oppinut lapsuudenperheessään kiittämään, mutta ei siltikään ole asperger.
Itse olen jonkunlaisen vapaan kasvatuksen lisäksi puolestani opettanut lapsia kotona kiittämään, mutta käytöstavat tarttuivat näihin mukeloihin vasta päiväkodissa, ilmeisesti kun pääsivät jyvälle että joku muukin kuin äiti on näistä fraaseista kiinnostunut.
Sosiaaliseen harjaantumiseen ei yksinkertaisesti riitä se lapsuudenperhe, mutta sosiaalinen harjaantumattomuus ei kuitenkaan johda esimerkiksi sellaiseen pikkutarkkaan faktaluennointiin joka on tuntemilleni as-ihmisille ominaista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka sopii kuvaukseen täysin. Omassa ympäristössä ja perheessä ei otettu kontaktia eikä ollut virikkeitä. Käytännössä sitä oli yksin pitkiä aikoja. Minulla on moneen kertaan epäilty aspergeria ja se löytyy papereistakin (epäilynä, koska tutkimuksiin en ole mennyt), mutta tiedän että se ei ole totta. Olen vain jähmettynyt ihmisenä koska en oikein osaa olla enää ihmisten kanssa ja toisaalta huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet sitä että normaalilla kommunikoinnilla ei tule ymmärretyksi. Saatan siis puhua töksähtelevästi ja epämiellyttävän suoraan. En myöskään katso ihmisiä silmiin koska ahdistun ihmisistä ja toisen ihmisen läsnäolo saa minut lukkoon. Ajattelen paremmin kuin keskityn asiaan enkä ihmiseen. Kaikkea käytöstäni ohjaa jäykkyys ja ahdistus joka on opittua.
Mistä tiedät varmaksi, ettei dg epäily ole totta? Minä ajattelin myös omaa epäsosiaalisuuttani pitkään, että on kokemuksen puutetta, mutta lapsen saatuani ymmärsin todellisen kuvion. Lapsuuden yksinäisyys peitti alleen neurologisen puolen, ja siihen aikaan tällaisesta ei edes tiedetty saati tutkittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Olen lukenut aiheesta ja tehnyt nettitestin korkein pistein, tuloksena että minulla todennäköisesti on asperger. Sinä puhut huonosta käytöksestä. Minä tarkoitin sitä, että vapaasta kasvatuksesta johtuva sosiaalinen kömpelyys ja epävarmuus yleensä nähdään huonon käytöksen merkkeinä, vaikka kyseinen lapsi yrittäisi käyttäytyä parhaansa mukaan.
Sosiaalinen kömpelyys johtuu sosiaalisesta harjaantumattomuudesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Me olemme sosiaalisia eläimiä, sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa toimimiseen ei tarvitse neuvoa vaan sen oppii samoin kuin puhumisen: puhumalla ja olemalla sosiaalisissa tilanteissa.
Jos sulla itselläsi on as-piirteitä, niin on luonnollista että tuntuu että jonkun olisi pitänyt opettaa sinulle jotain minkä muut jo osaavat: niillä muilla on se neurologinen palikka joka sinulta puuttuu, tai joka on erilainen kuin muilla.
Älä nyt viitsi. Ei lapsi opi kiittämään, jollei kukaan siihen ohjaa. Ei meillä opetettu yhtään mitään käytöstapoja.
No, exäni ei oppinut lapsuudenperheessään kiittämään, mutta ei siltikään ole asperger.
Itse olen jonkunlaisen vapaan kasvatuksen lisäksi puolestani opettanut lapsia kotona kiittämään, mutta käytöstavat tarttuivat näihin mukeloihin vasta päiväkodissa, ilmeisesti kun pääsivät jyvälle että joku muukin kuin äiti on näistä fraaseista kiinnostunut.
Sosiaaliseen harjaantumiseen ei yksinkertaisesti riitä se lapsuudenperhe, mutta sosiaalinen harjaantumattomuus ei kuitenkaan johda esimerkiksi sellaiseen pikkutarkkaan faktaluennointiin joka on tuntemilleni as-ihmisille ominaista.
Asiat voivat olla sekä että, eivät ainoastaan joko tai. Monella ihmisellä on kaikenlaisia piirteitä, mutta se ei silti tarkoita, että saisi varsinaisen diagnoosin. Meillä ei kasvatettu, meillä ainoastaan rähistiin lapsille kun vanhemmilta meni jostain syystä hermot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Olen lukenut aiheesta ja tehnyt nettitestin korkein pistein, tuloksena että minulla todennäköisesti on asperger. Sinä puhut huonosta käytöksestä. Minä tarkoitin sitä, että vapaasta kasvatuksesta johtuva sosiaalinen kömpelyys ja epävarmuus yleensä nähdään huonon käytöksen merkkeinä, vaikka kyseinen lapsi yrittäisi käyttäytyä parhaansa mukaan.
Sosiaalinen kömpelyys johtuu sosiaalisesta harjaantumattomuudesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Me olemme sosiaalisia eläimiä, sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa toimimiseen ei tarvitse neuvoa vaan sen oppii samoin kuin puhumisen: puhumalla ja olemalla sosiaalisissa tilanteissa.
Jos sulla itselläsi on as-piirteitä, niin on luonnollista että tuntuu että jonkun olisi pitänyt opettaa sinulle jotain minkä muut jo osaavat: niillä muilla on se neurologinen palikka joka sinulta puuttuu, tai joka on erilainen kuin muilla.
Älä nyt viitsi. Ei lapsi opi kiittämään, jollei kukaan siihen ohjaa. Ei meillä opetettu yhtään mitään käytöstapoja.
No, exäni ei oppinut lapsuudenperheessään kiittämään, mutta ei siltikään ole asperger.
Itse olen jonkunlaisen vapaan kasvatuksen lisäksi puolestani opettanut lapsia kotona kiittämään, mutta käytöstavat tarttuivat näihin mukeloihin vasta päiväkodissa, ilmeisesti kun pääsivät jyvälle että joku muukin kuin äiti on näistä fraaseista kiinnostunut.
Sosiaaliseen harjaantumiseen ei yksinkertaisesti riitä se lapsuudenperhe, mutta sosiaalinen harjaantumattomuus ei kuitenkaan johda esimerkiksi sellaiseen pikkutarkkaan faktaluennointiin joka on tuntemilleni as-ihmisille ominaista.
Asiat voivat olla sekä että, eivät ainoastaan joko tai. Monella ihmisellä on kaikenlaisia piirteitä, mutta se ei silti tarkoita, että saisi varsinaisen diagnoosin. Meillä ei kasvatettu, meillä ainoastaan rähistiin lapsille kun vanhemmilta meni jostain syystä hermot.
Summerhill olis se hakusana jolla löytyy tietoa vapaasta kasvatuksesta.
Rähiseminen voi olla perinteistä autoritääristä kasvatusta tai valtaosassa tapauksia ihan tavallista osaamattomuutta ja kyvyttömyyttä.
Vapaata kasvatusta se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Olen lukenut aiheesta ja tehnyt nettitestin korkein pistein, tuloksena että minulla todennäköisesti on asperger. Sinä puhut huonosta käytöksestä. Minä tarkoitin sitä, että vapaasta kasvatuksesta johtuva sosiaalinen kömpelyys ja epävarmuus yleensä nähdään huonon käytöksen merkkeinä, vaikka kyseinen lapsi yrittäisi käyttäytyä parhaansa mukaan.
Sosiaalinen kömpelyys johtuu sosiaalisesta harjaantumattomuudesta, ei vapaasta kasvatuksesta.
Me olemme sosiaalisia eläimiä, sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa toimimiseen ei tarvitse neuvoa vaan sen oppii samoin kuin puhumisen: puhumalla ja olemalla sosiaalisissa tilanteissa.
Jos sulla itselläsi on as-piirteitä, niin on luonnollista että tuntuu että jonkun olisi pitänyt opettaa sinulle jotain minkä muut jo osaavat: niillä muilla on se neurologinen palikka joka sinulta puuttuu, tai joka on erilainen kuin muilla.
Älä nyt viitsi. Ei lapsi opi kiittämään, jollei kukaan siihen ohjaa. Ei meillä opetettu yhtään mitään käytöstapoja.
No, exäni ei oppinut lapsuudenperheessään kiittämään, mutta ei siltikään ole asperger.
Itse olen jonkunlaisen vapaan kasvatuksen lisäksi puolestani opettanut lapsia kotona kiittämään, mutta käytöstavat tarttuivat näihin mukeloihin vasta päiväkodissa, ilmeisesti kun pääsivät jyvälle että joku muukin kuin äiti on näistä fraaseista kiinnostunut.
Sosiaaliseen harjaantumiseen ei yksinkertaisesti riitä se lapsuudenperhe, mutta sosiaalinen harjaantumattomuus ei kuitenkaan johda esimerkiksi sellaiseen pikkutarkkaan faktaluennointiin joka on tuntemilleni as-ihmisille ominaista.
Asiat voivat olla sekä että, eivät ainoastaan joko tai. Monella ihmisellä on kaikenlaisia piirteitä, mutta se ei silti tarkoita, että saisi varsinaisen diagnoosin. Meillä ei kasvatettu, meillä ainoastaan rähistiin lapsille kun vanhemmilta meni jostain syystä hermot.
Summerhill olis se hakusana jolla löytyy tietoa vapaasta kasvatuksesta.
Rähiseminen voi olla perinteistä autoritääristä kasvatusta tai valtaosassa tapauksia ihan tavallista osaamattomuutta ja kyvyttömyyttä.
Vapaata kasvatusta se ei ole.
Olen lukenut Summerhillistä. Ideana käsittääkseni kuitenkin kasvatuksessa oli vahvasti se, että lapset saavat itse keksiä miten tulisi toimia, mutta hermot eivät kuitenkaan pitäneet loppuun asti. Teoriat ovat teorioita, käytännön toteutus on asia erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka sopii kuvaukseen täysin. Omassa ympäristössä ja perheessä ei otettu kontaktia eikä ollut virikkeitä. Käytännössä sitä oli yksin pitkiä aikoja. Minulla on moneen kertaan epäilty aspergeria ja se löytyy papereistakin (epäilynä, koska tutkimuksiin en ole mennyt), mutta tiedän että se ei ole totta. Olen vain jähmettynyt ihmisenä koska en oikein osaa olla enää ihmisten kanssa ja toisaalta huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet sitä että normaalilla kommunikoinnilla ei tule ymmärretyksi. Saatan siis puhua töksähtelevästi ja epämiellyttävän suoraan. En myöskään katso ihmisiä silmiin koska ahdistun ihmisistä ja toisen ihmisen läsnäolo saa minut lukkoon. Ajattelen paremmin kuin keskityn asiaan enkä ihmiseen. Kaikkea käytöstäni ohjaa jäykkyys ja ahdistus joka on opittua.
Mistä tiedät varmaksi, ettei dg epäily ole totta? Minä ajattelin myös omaa epäsosiaalisuuttani pitkään, että on kokemuksen puutetta, mutta lapsen saatuani ymmärsin todellisen kuvion. Lapsuuden yksinäisyys peitti alleen neurologisen puolen, ja siihen aikaan tällaisesta ei edes tiedetty saati tutkittu.
Siksi koska olen todellisuudessa eksentrinen persoona ja erityisherkkä. Olen sosiaalisesti taitava kun keskustelu ei tapahdu kasvokkain vaan esimerkiksi chattaillen netin kautta. Ja nuorempana se onnistui kasvoikkainkin. Erityisherkkyydestä syntyvä informaatio tulva on osittain syynä jäykkyyteeni. Eksentrisyys aiheuttaa sen että minua on vaikea ymmärtää noin muutenkaan, vaikka itselleni sekä oma että muiden käytös on loogista. Erityisesti se että en ole koskaan tullut ymmärretyksi kovinkaan monen taholta on ollut omiaa kaventamaan omaa elekieltä ja tunteiden näyttämistä, koska ne näyttävät olevan aika samantekeviä muille. Olen myös introvertti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä, mitä tämä ketju koskee. Vanhempien vika, et lapsi on asperger, eikä saa kavereita? Meillä on elämä ollut sosiaalisia tilanteita täynnä, silti dg. Ja kun lapsi saa olla enemmän rauhassa, ei kuormitukaan ja pärjää paremmin kun sos. tilanteita vähän harvemmin.
Juuri näin. Jos asperger-lasta yritetään sosiaalistaa samalla tavoin kuin tavallista lasta, tuloksena on valitettavan usein ahdistuneisuus- ja käytöshäiriöt sen perus vuorovaikutusongelman päälle. Se, että vanhemmat eivät raahaa lastaan jatkuvasti sosiaalisiin tilanteisiin on kyseisten lasten kohdalla juurikin sitä hyvää ja lapsen tarpeisiin vastaavaa vanhemmuutta (vaikka se mielellään nähdäänkin aloittajan tapaan lapsen aspergerpiirteiden syynä eikä seurauksena).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka sopii kuvaukseen täysin. Omassa ympäristössä ja perheessä ei otettu kontaktia eikä ollut virikkeitä. Käytännössä sitä oli yksin pitkiä aikoja. Minulla on moneen kertaan epäilty aspergeria ja se löytyy papereistakin (epäilynä, koska tutkimuksiin en ole mennyt), mutta tiedän että se ei ole totta. Olen vain jähmettynyt ihmisenä koska en oikein osaa olla enää ihmisten kanssa ja toisaalta huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet sitä että normaalilla kommunikoinnilla ei tule ymmärretyksi. Saatan siis puhua töksähtelevästi ja epämiellyttävän suoraan. En myöskään katso ihmisiä silmiin koska ahdistun ihmisistä ja toisen ihmisen läsnäolo saa minut lukkoon. Ajattelen paremmin kuin keskityn asiaan enkä ihmiseen. Kaikkea käytöstäni ohjaa jäykkyys ja ahdistus joka on opittua.
Mistä tiedät varmaksi, ettei dg epäily ole totta? Minä ajattelin myös omaa epäsosiaalisuuttani pitkään, että on kokemuksen puutetta, mutta lapsen saatuani ymmärsin todellisen kuvion. Lapsuuden yksinäisyys peitti alleen neurologisen puolen, ja siihen aikaan tällaisesta ei edes tiedetty saati tutkittu.
Siksi koska olen todellisuudessa eksentrinen persoona ja erityisherkkä. Olen sosiaalisesti taitava kun keskustelu ei tapahdu kasvokkain vaan esimerkiksi chattaillen netin kautta. Ja nuorempana se onnistui kasvoikkainkin. Erityisherkkyydestä syntyvä informaatio tulva on osittain syynä jäykkyyteeni. Eksentrisyys aiheuttaa sen että minua on vaikea ymmärtää noin muutenkaan, vaikka itselleni sekä oma että muiden käytös on loogista. Erityisesti se että en ole koskaan tullut ymmärretyksi kovinkaan monen taholta on ollut omiaa kaventamaan omaa elekieltä ja tunteiden näyttämistä, koska ne näyttävät olevan aika samantekeviä muille. Olen myös introvertti.
Tosi monella assilla on sosiaalinen elämä verkossa, ovat taitavia keskustelijoita siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä, mitä tämä ketju koskee. Vanhempien vika, et lapsi on asperger, eikä saa kavereita? Meillä on elämä ollut sosiaalisia tilanteita täynnä, silti dg. Ja kun lapsi saa olla enemmän rauhassa, ei kuormitukaan ja pärjää paremmin kun sos. tilanteita vähän harvemmin.
Juuri näin. Jos asperger-lasta yritetään sosiaalistaa samalla tavoin kuin tavallista lasta, tuloksena on valitettavan usein ahdistuneisuus- ja käytöshäiriöt sen perus vuorovaikutusongelman päälle. Se, että vanhemmat eivät raahaa lastaan jatkuvasti sosiaalisiin tilanteisiin on kyseisten lasten kohdalla juurikin sitä hyvää ja lapsen tarpeisiin vastaavaa vanhemmuutta (vaikka se mielellään nähdäänkin aloittajan tapaan lapsen aspergerpiirteiden syynä eikä seurauksena).
Olen ahdistunut, mutta se johtuu kyllä siitä, että kotona vanhemmat kävivät välillä hermostuessaan käsiksi. Jos olisi käynyt välillä vieraita, niin vanhempien olisi pitänyt skarpata käytöksensä kanssa. Ja edelleen, puhe oli aspergertyyppisestä käytöksestä, ei aspergerista. En ole neurologi, joten en ketään tässä diagnosoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi joka sopii kuvaukseen täysin. Omassa ympäristössä ja perheessä ei otettu kontaktia eikä ollut virikkeitä. Käytännössä sitä oli yksin pitkiä aikoja. Minulla on moneen kertaan epäilty aspergeria ja se löytyy papereistakin (epäilynä, koska tutkimuksiin en ole mennyt), mutta tiedän että se ei ole totta. Olen vain jähmettynyt ihmisenä koska en oikein osaa olla enää ihmisten kanssa ja toisaalta huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet sitä että normaalilla kommunikoinnilla ei tule ymmärretyksi. Saatan siis puhua töksähtelevästi ja epämiellyttävän suoraan. En myöskään katso ihmisiä silmiin koska ahdistun ihmisistä ja toisen ihmisen läsnäolo saa minut lukkoon. Ajattelen paremmin kuin keskityn asiaan enkä ihmiseen. Kaikkea käytöstäni ohjaa jäykkyys ja ahdistus joka on opittua.
Mistä tiedät varmaksi, ettei dg epäily ole totta? Minä ajattelin myös omaa epäsosiaalisuuttani pitkään, että on kokemuksen puutetta, mutta lapsen saatuani ymmärsin todellisen kuvion. Lapsuuden yksinäisyys peitti alleen neurologisen puolen, ja siihen aikaan tällaisesta ei edes tiedetty saati tutkittu.
Siksi koska olen todellisuudessa eksentrinen persoona ja erityisherkkä. Olen sosiaalisesti taitava kun keskustelu ei tapahdu kasvokkain vaan esimerkiksi chattaillen netin kautta. Ja nuorempana se onnistui kasvoikkainkin. Erityisherkkyydestä syntyvä informaatio tulva on osittain syynä jäykkyyteeni. Eksentrisyys aiheuttaa sen että minua on vaikea ymmärtää noin muutenkaan, vaikka itselleni sekä oma että muiden käytös on loogista. Erityisesti se että en ole koskaan tullut ymmärretyksi kovinkaan monen taholta on ollut omiaa kaventamaan omaa elekieltä ja tunteiden näyttämistä, koska ne näyttävät olevan aika samantekeviä muille. Olen myös introvertti.
Tosi monella assilla on sosiaalinen elämä verkossa, ovat taitavia keskustelijoita siellä.
Minä en enää luota itsearviointeihin. Mahdotonta tietää kokeeko joku muu vuorovaikutuksen samalla tavoin kuin mitä itse on jonkun tilanteen kokenut.
Kiitos vastauksesta. Itse yritin sosiaalistaa lastani vaikka kuinka, mutta eipä sosiaalistunut. Jälkikäteen harmittaa että väkisin työnsin häntä vaikka mihin ja hän kärsi.