Lue keskustelun säännöt.
Voiko vapaa kasvatus olla syy aspergertyyppiseen käyttäytymiseen?
25.02.2019 |
Eli voiko aspergerilta vaikuttavan käytöksen syynä olla se, että lapsen vanhemmat ovat epäonnistuneet lapsensa sosiaalistamisesta? Lapsi ei osaa lukea sosiaalisia tilanteita; oikein, koska niitä ei ole kotona harjoiteltu?
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Aspergeria ei aiheuteta virikkeettömyydellä.
En väittänyt missään tällaista. Enkä väittänyt myöskään lapsuuteni olleen virikkeetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä oma kokemuksesi? Harmillista, jos luokkayhteisö ei kanna kaikkia mukanansa.
Lapset ovat lapsia. Enemmän näin jälkikäteen harmittaa se, että aikuiset yleensä suuttuivat siitä, jollet tiennyt miten käyttäytyä. Kylä ei kasvattanut, vaan aikuiset alkoivat yleensä haukkua, jos ei esimerkiksi osannut oikealla tavalla pyytää antamaan jotain tavaraa.
Tosi harmillista ja aivan väärää toimintaa sinua kohtaan, olisitpa saanut ymmärrystä. Oikeaa tietoa tarvitaan, ettei tällaista tapahtuisi lapsuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta ei ole 'sosiaalistettu', kyvyt toki ovat heikommat mutta silti säilyy oppimiskyky ja halu hakeutua esim koulussa toisten luo. Käytimme omaa lastamme kerhoissa, retkillä, kavereilla ym ym niin paljon kuin jaksoimme, ihan liikaa oikeasti niin että se oli lapselle stressaavaa, näin jälkikäteen ymmärtäen vasta tietenkin, halusimme juurikin sosiaalistaa, mut häntä vaan ei itseä oikeasti kauheasti kiinnosta toisten lasten seura kuin harvoin ja omin ehdoin. Tuttujen kesken jopa osaa pitää hauskaa, mutta, se ei siltikään kiinnosta niin paljon että olisi motivoitunut etsimään seuraa vapaa-ajallaan itse.
Joo, mutta jos sosiaaliset taidot eivät ole ikätasoa vastaavat, niin muut eivät välttämättä huoli seuraansa.
Kyllähän sillä omalla käytöksellä aina on se seurauksensa, et ihan kaikkien kans ei kemiat kohtaa. Onneks useimmiten löytyy niitäkin, jotka huolivat seuraan. Vaikka sitten vähän nuoremmista joiden kans opetella taitoja. Kuin paljon maailmassa löytyy ujoja ja arkoja, hitaasti lämpeneviä jne, ei kaikki ole aspergeria ja sosiaalista porukkaa mustavalkoisesti joko/tai.
Täällähän oli juuri ketju siitä, kuinka yksi tällainen asperger?lapsi oli arkuuden lisäksi "tulinen" ja pelotti pois ne säyseämmät kaverit, jotka olisivat hänet seuraansa huolineet. Sosiaalinen arkuus yhdistettynä räjähtävään temperamenttiin ovat lapselle oikeasti todella suuri haaste, merkitsevät usein yksin jäämistä ja sosiaalisia vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lasta ei ole 'sosiaalistettu', kyvyt toki ovat heikommat mutta silti säilyy oppimiskyky ja halu hakeutua esim koulussa toisten luo. Käytimme omaa lastamme kerhoissa, retkillä, kavereilla ym ym niin paljon kuin jaksoimme, ihan liikaa oikeasti niin että se oli lapselle stressaavaa, näin jälkikäteen ymmärtäen vasta tietenkin, halusimme juurikin sosiaalistaa, mut häntä vaan ei itseä oikeasti kauheasti kiinnosta toisten lasten seura kuin harvoin ja omin ehdoin. Tuttujen kesken jopa osaa pitää hauskaa, mutta, se ei siltikään kiinnosta niin paljon että olisi motivoitunut etsimään seuraa vapaa-ajallaan itse.
Joo, mutta jos sosiaaliset taidot eivät ole ikätasoa vastaavat, niin muut eivät välttämättä huoli seuraansa.
Kyllähän sillä omalla käytöksellä aina on se seurauksensa, et ihan kaikkien kans ei kemiat kohtaa. Onneks useimmiten löytyy niitäkin, jotka huolivat seuraan. Vaikka sitten vähän nuoremmista joiden kans opetella taitoja. Kuin paljon maailmassa löytyy ujoja ja arkoja, hitaasti lämpeneviä jne, ei kaikki ole aspergeria ja sosiaalista porukkaa mustavalkoisesti joko/tai.
Täällähän oli juuri ketju siitä, kuinka yksi tällainen asperger?lapsi oli arkuuden lisäksi "tulinen" ja pelotti pois ne säyseämmät kaverit, jotka olisivat hänet seuraansa huolineet. Sosiaalinen arkuus yhdistettynä räjähtävään temperamenttiin ovat lapselle oikeasti todella suuri haaste, merkitsevät usein yksin jäämistä ja sosiaalisia vaikeuksia.
Meillä ei kotona harjoiteltu tunnetaitoja. Jos ahdistuin, niin vanhemmat katosivat tiehensä.
En oikein tiedä, mitä tämä ketju koskee. Vanhempien vika, et lapsi on asperger, eikä saa kavereita? Meillä on elämä ollut sosiaalisia tilanteita täynnä, silti dg. Ja kun lapsi saa olla enemmän rauhassa, ei kuormitukaan ja pärjää paremmin kun sos. tilanteita vähän harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä, mitä tämä ketju koskee. Vanhempien vika, et lapsi on asperger, eikä saa kavereita? Meillä on elämä ollut sosiaalisia tilanteita täynnä, silti dg. Ja kun lapsi saa olla enemmän rauhassa, ei kuormitukaan ja pärjää paremmin kun sos. tilanteita vähän harvemmin.
Tämä ei liity siinä tapauksessa mitenkään teidän perheeseenne.
Perhe ei aiheuta aspergeria, jos nyt ei suvun geenejä lasketa. Toki kuka vain voi olla ujo, epävarma, kokemattomuuttaan, se voi olla oma ominaisuus, tai ympäristöstä opittuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhe ei aiheuta aspergeria, jos nyt ei suvun geenejä lasketa. Toki kuka vain voi olla ujo, epävarma, kokemattomuuttaan, se voi olla oma ominaisuus, tai ympäristöstä opittuakin.
Puhuin kaiken aikaa aspergertyyppisesti käyttäytymisestä, en aspergerista. Tiedän sen olevan neurologista, mietin vain voiko tietynlainen kasvatustyyli olla yhteydessä samanlaiselta vaikuttavaan käyttäytymiseen. Aspergerhan selviää ainoastaan testeissä eikä millään mututuntumalla, joten on ihan turha tässä pohtia olenko asperger vai en.
Taisi olla turhan vaikea kysymys. Onkohan tästä tehty jossakin tutkimuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa, sen sijaan "minulla on oikeus"-tyyppinen kusipäisyys luultavimmin on nykynuorisossa.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa, sen sijaan "minulla on oikeus"-tyyppinen kusipäisyys luultavimmin on nykynuorisossa.
Ja mikä yhteys tällä kommentilla on aloitukseeni? Kolmekymppisenä naisena harva enää pitää minua nuorison edustajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole tainnut todellista aspergeria tavatakaan.
Aloitus käsitteli aspergertyyppistä käyttäytymistä. Ihmiset eivät yleensä esittäydy toisilleen diagnoosien kanssa.
Mistä tiedät mikä on aspergertyyppistä käytöstä jos et tiedä ihmisten diagnooseja?
Itse tunnen muutaman asperger-diagnosoidun ja yhden piirteisen, ja näiden pohjalta kusipäisyys tai huono käytös johon AP ilmeisesti viittaa eivät liippaa läheltäkään as-piirteitä.
Olen lukenut aiheesta ja tehnyt nettitestin korkein pistein, tuloksena että minulla todennäköisesti on asperger. Sinä puhut huonosta käytöksestä. Minä tarkoitin sitä, että vapaasta kasvatuksesta johtuva sosiaalinen kömpelyys ja epävarmuus yleensä nähdään huonon käytöksen merkkeinä, vaikka kyseinen lapsi yrittäisi käyttäytyä parhaansa mukaan.
Mietin, et miksi sitten puhut juurikin aspergerin mainiten, että sinnepäin, voitko avata millaisia juttuja tarkoitat? Käsitän, että piirteitä kuten ehkä ujoutta, varautuneisuutta, puolet suomalaisista on erakkohenkisiä. Eivät kovin puheliaita, small talkaavia, hymyileviä..
Kyllähän ympäristö vaikuttaa.
Ap: otapa google käteen ja googlaa itsellesi yleistajuisia teoksia mielenterveyden häiriöistä, persoonallisuushäiriöistä, sosiaalistamisesta ja autismista.
En voi selittää alkuajatustasi juuri muulla kuin sillä että et ole koskaan autismin kirjolla olevia kohdannutkaan. Lisäksi sinulle tuntuu olevan vaikea käsittää mikä on se vissi ero luonteenpiirteen ja as-piirteen välillä.
Faktoihin perustuvien kirjojen lukemisesta on sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa. Sen sijaan tyhjään perustuva mutuilu tekee sinut vain tyhmemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, et miksi sitten puhut juurikin aspergerin mainiten, että sinnepäin, voitko avata millaisia juttuja tarkoitat? Käsitän, että piirteitä kuten ehkä ujoutta, varautuneisuutta, puolet suomalaisista on erakkohenkisiä. Eivät kovin puheliaita, small talkaavia, hymyileviä..
Kyllähän ympäristö vaikuttaa.
Minulla on paljon monenlaisia herkkyyksiä, joten ajattelen että saatan olla jotenkin neurologisesti poikkeava. Nämä aistiyli- ja aliherkkyydet vaikuttavat kulkevan suvussa yhdistettyinä oppimisvaikeuksiin ja tietynlaiseen sosiaaliseen kömpelyyteen.
Täällä yksi joka sopii kuvaukseen täysin. Omassa ympäristössä ja perheessä ei otettu kontaktia eikä ollut virikkeitä. Käytännössä sitä oli yksin pitkiä aikoja. Minulla on moneen kertaan epäilty aspergeria ja se löytyy papereistakin (epäilynä, koska tutkimuksiin en ole mennyt), mutta tiedän että se ei ole totta. Olen vain jähmettynyt ihmisenä koska en oikein osaa olla enää ihmisten kanssa ja toisaalta huonot kokemukset ovat vain vahvistaneet sitä että normaalilla kommunikoinnilla ei tule ymmärretyksi. Saatan siis puhua töksähtelevästi ja epämiellyttävän suoraan. En myöskään katso ihmisiä silmiin koska ahdistun ihmisistä ja toisen ihmisen läsnäolo saa minut lukkoon. Ajattelen paremmin kuin keskityn asiaan enkä ihmiseen. Kaikkea käytöstäni ohjaa jäykkyys ja ahdistus joka on opittua.
Lapset ovat lapsia. Enemmän näin jälkikäteen harmittaa se, että aikuiset yleensä suuttuivat siitä, jollet tiennyt miten käyttäytyä. Kylä ei kasvattanut, vaan aikuiset alkoivat yleensä haukkua, jos ei esimerkiksi osannut oikealla tavalla pyytää antamaan jotain tavaraa.