Lapset sokerikoukussa, suututtaa..

Meillä lapsella ei ole mitään erityisiä karkkipäivä. Joskus menee viiko ettei herkutella. Kyläillessä saa usein jotkin pientä makeaa, mutta lapselle sopivan pienen annoksen. Joskus kotona saa vähän herkkuja, esim kun ketsotaan leffaa, joskus lauantaina saa kaupasta valita irtokarkkeja muutaman pusiiinsa.

Ja lapsen 4v kohdalla puhun todellakin pienistä annoksista kerrallaan. Yksi annos voi olla yksi keksi, lusikallinen jäätelöä tai muutama karkki. Ei enempää kerralla. Ja siis yksi näistä vaihtoehdoista. Ja kyllä lapsi on aina tyytynyt tähän määrään. Jos saa isomman määrän, todennäköisesti jättää siitä osan. Meillä myös herkkuna monesti toimii rusinat, hedelnäpatukat tai smoothie pussit karkin sijasta.

Eikä onneksi vieraillessa mangu koko ajan jotakin pöydästä, niin kuin yleensä muiden pikku vieraat. Se on niin nolon näköistä..

Sokerista on tehty syntiä koska muuta uskontoa ei enää ole.  

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsella ei ole mitään erityisiä karkkipäivä. Joskus menee viiko ettei herkutella. Kyläillessä saa usein jotkin pientä makeaa, mutta lapselle sopivan pienen annoksen. Joskus kotona saa vähän herkkuja, esim kun ketsotaan leffaa, joskus lauantaina saa kaupasta valita irtokarkkeja muutaman pusiiinsa.

Ja lapsen 4v kohdalla puhun todellakin pienistä annoksista kerrallaan. Yksi annos voi olla yksi keksi, lusikallinen jäätelöä tai muutama karkki. Ei enempää kerralla. Ja siis yksi näistä vaihtoehdoista. Ja kyllä lapsi on aina tyytynyt tähän määrään. Jos saa isomman määrän, todennäköisesti jättää siitä osan. Meillä myös herkkuna monesti toimii rusinat, hedelnäpatukat tai smoothie pussit karkin sijasta.

Eikä onneksi vieraillessa mangu koko ajan jotakin pöydästä, niin kuin yleensä muiden pikku vieraat. Se on niin nolon näköistä..

Tämä kuulostaa hyvältä.

Tää on aina vähän vaikea puheenaihe. Eihän sokeri kellekkään hyväksi ole, parempi kun ei koko sokeria olisi keksitty.

Mutta kun sitä nyt on olemassa ja vielä ihan jokapaikassa, minä näen asian niin että sen kanssa vain on opittava toimimaan. Ja kun jossain vaiheessa makea tulee kuitenkin kuvioihin(viimestään siinä vaiheessa kun itsenäisesti saa käyttää rahaa), minusta on parempi opetella se kohtuus ja opetella että mitä se sokeri on. Kuin kieltää se täysin kokonaan.

Itse näen pahempana ongelmana piilosokerin jugurteissa, muroissa, mehuissa jne. Kuin sen yhden keksin/jätskipalan tms. jälkiruokana.

Ja onhan se vähän perinnöllistä kuinka helposti sokeriin koukuttuu.

Veikkaan myös, että perheissä joissa on tällaiset ruokailutottumukset, eli paljon sokeria, sairastetaan paljon. Eli runsas sokeri ylläpitää tulehdustilaa elimistössä. Tauteja tulee herkemmin, ja sairstelukierteet pidempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa melkein joka ruoan päälle yhden karkin tai jonkun muun pienen herkun. Eivät mangu kokoajan herkkujen perään, ja jos viikonloppuna saavat kokonaiset karkkipussit eteensä, syövät vain muutaman ja jättävät loput säästöön. Normaalipainoisia, jaksavia ja energisiä lapsia ovat kuten me vanhemmatkin.

Mulla itselläni oli lapsena tosi rajoitettua sokerin saanti, ja aina olenkin sitten ahminut kerralla hirveästi jos sokeria eteeni saan. Edelleen aikuisena. Varmasti vanhemmat hyvää ajatteli, mutta mulle ei selvästi tuollainen lähestymistapa toiminut, ja siksi omien lasten kanssa käytössä aivan eri tapa.

No onhan tuokin nyt aivan järjetöntä! Eikö tässäkin olisi paras vaan se kultainen keskitie.. Eli sinä et ole saanut lainkaan makeaa ok. Mutta onko se syy syöttää omileen sitä joka päivä. Miten olisi esim kerran viikossa karkkipäivä, tai herkkuja pienesti muutaman kerran viikossa.

Lasketaanpa määriä. Meillä saa siis lämpimien aterioiden päälle yhden karkin, joskus myös välipalan jälkeen. Se tekee 12-19 karkkia viikossa eli noin 50-70 grammaa. Jos olisi kerran viikossa karkkipäivä niin eiköhän vähintään se 50 grammaa menisi sitten päivässä, enemmänkin ehkä kun noin pieniä pusseja ei taida olla olemassakaan?

Eikä me tietenkään lapsille niitä karkkeja pakoteta, mutta niitä on kulhossa aina, ja usein lapset pyytää ruoan päälle. Muiden tavat kuulostaa aina järjettömiltä, jos itse tekee eri tavalla, mutta kun lähtee avaamaan niitä muiden tapoja niin eipä ne niin omista eroakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa melkein joka ruoan päälle yhden karkin tai jonkun muun pienen herkun. Eivät mangu kokoajan herkkujen perään, ja jos viikonloppuna saavat kokonaiset karkkipussit eteensä, syövät vain muutaman ja jättävät loput säästöön. Normaalipainoisia, jaksavia ja energisiä lapsia ovat kuten me vanhemmatkin.

Mulla itselläni oli lapsena tosi rajoitettua sokerin saanti, ja aina olenkin sitten ahminut kerralla hirveästi jos sokeria eteeni saan. Edelleen aikuisena. Varmasti vanhemmat hyvää ajatteli, mutta mulle ei selvästi tuollainen lähestymistapa toiminut, ja siksi omien lasten kanssa käytössä aivan eri tapa.

No onhan tuokin nyt aivan järjetöntä! Eikö tässäkin olisi paras vaan se kultainen keskitie.. Eli sinä et ole saanut lainkaan makeaa ok. Mutta onko se syy syöttää omileen sitä joka päivä. Miten olisi esim kerran viikossa karkkipäivä, tai herkkuja pienesti muutaman kerran viikossa.

Lasketaanpa määriä. Meillä saa siis lämpimien aterioiden päälle yhden karkin, joskus myös välipalan jälkeen. Se tekee 12-19 karkkia viikossa eli noin 50-70 grammaa. Jos olisi kerran viikossa karkkipäivä niin eiköhän vähintään se 50 grammaa menisi sitten päivässä, enemmänkin ehkä kun noin pieniä pusseja ei taida olla olemassakaan?

Eikä me tietenkään lapsille niitä karkkeja pakoteta, mutta niitä on kulhossa aina, ja usein lapset pyytää ruoan päälle. Muiden tavat kuulostaa aina järjettömiltä, jos itse tekee eri tavalla, mutta kun lähtee avaamaan niitä muiden tapoja niin eipä ne niin omista eroakaan.

Niin. Ja lisäksi mainitsit, että saavat viikonloppuisin pussilliset karkkia. Siis pussilliset. Josta myös mainitsit etteivät kokonaan syö, mutta todennäköisesti siitäkin vielä useampi karkki. Eli aika suurelta määrältä kuulostaa lapselle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa melkein joka ruoan päälle yhden karkin tai jonkun muun pienen herkun. Eivät mangu kokoajan herkkujen perään, ja jos viikonloppuna saavat kokonaiset karkkipussit eteensä, syövät vain muutaman ja jättävät loput säästöön. Normaalipainoisia, jaksavia ja energisiä lapsia ovat kuten me vanhemmatkin.

Mulla itselläni oli lapsena tosi rajoitettua sokerin saanti, ja aina olenkin sitten ahminut kerralla hirveästi jos sokeria eteeni saan. Edelleen aikuisena. Varmasti vanhemmat hyvää ajatteli, mutta mulle ei selvästi tuollainen lähestymistapa toiminut, ja siksi omien lasten kanssa käytössä aivan eri tapa.

No onhan tuokin nyt aivan järjetöntä! Eikö tässäkin olisi paras vaan se kultainen keskitie.. Eli sinä et ole saanut lainkaan makeaa ok. Mutta onko se syy syöttää omileen sitä joka päivä. Miten olisi esim kerran viikossa karkkipäivä, tai herkkuja pienesti muutaman kerran viikossa.

Lasketaanpa määriä. Meillä saa siis lämpimien aterioiden päälle yhden karkin, joskus myös välipalan jälkeen. Se tekee 12-19 karkkia viikossa eli noin 50-70 grammaa. Jos olisi kerran viikossa karkkipäivä niin eiköhän vähintään se 50 grammaa menisi sitten päivässä, enemmänkin ehkä kun noin pieniä pusseja ei taida olla olemassakaan?

Eikä me tietenkään lapsille niitä karkkeja pakoteta, mutta niitä on kulhossa aina, ja usein lapset pyytää ruoan päälle. Muiden tavat kuulostaa aina järjettömiltä, jos itse tekee eri tavalla, mutta kun lähtee avaamaan niitä muiden tapoja niin eipä ne niin omista eroakaan.

Niin. Ja lisäksi mainitsit, että saavat viikonloppuisin pussilliset karkkia. Siis pussilliset. Josta myös mainitsit etteivät kokonaan syö, mutta todennäköisesti siitäkin vielä useampi karkki. Eli aika suurelta määrältä kuulostaa lapselle!

Huomasitko sanan "JOS viikonloppuna". Ei tosiaan tapahdu joka viikonloppu vaan paljon harvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa melkein joka ruoan päälle yhden karkin tai jonkun muun pienen herkun. Eivät mangu kokoajan herkkujen perään, ja jos viikonloppuna saavat kokonaiset karkkipussit eteensä, syövät vain muutaman ja jättävät loput säästöön. Normaalipainoisia, jaksavia ja energisiä lapsia ovat kuten me vanhemmatkin.

Mulla itselläni oli lapsena tosi rajoitettua sokerin saanti, ja aina olenkin sitten ahminut kerralla hirveästi jos sokeria eteeni saan. Edelleen aikuisena. Varmasti vanhemmat hyvää ajatteli, mutta mulle ei selvästi tuollainen lähestymistapa toiminut, ja siksi omien lasten kanssa käytössä aivan eri tapa.

No onhan tuokin nyt aivan järjetöntä! Eikö tässäkin olisi paras vaan se kultainen keskitie.. Eli sinä et ole saanut lainkaan makeaa ok. Mutta onko se syy syöttää omileen sitä joka päivä. Miten olisi esim kerran viikossa karkkipäivä, tai herkkuja pienesti muutaman kerran viikossa.

Lasketaanpa määriä. Meillä saa siis lämpimien aterioiden päälle yhden karkin, joskus myös välipalan jälkeen. Se tekee 12-19 karkkia viikossa eli noin 50-70 grammaa. Jos olisi kerran viikossa karkkipäivä niin eiköhän vähintään se 50 grammaa menisi sitten päivässä, enemmänkin ehkä kun noin pieniä pusseja ei taida olla olemassakaan?

Eikä me tietenkään lapsille niitä karkkeja pakoteta, mutta niitä on kulhossa aina, ja usein lapset pyytää ruoan päälle. Muiden tavat kuulostaa aina järjettömiltä, jos itse tekee eri tavalla, mutta kun lähtee avaamaan niitä muiden tapoja niin eipä ne niin omista eroakaan.

Niin. Ja lisäksi mainitsit, että saavat viikonloppuisin pussilliset karkkia. Siis pussilliset. Josta myös mainitsit etteivät kokonaan syö, mutta todennäköisesti siitäkin vielä useampi karkki. Eli aika suurelta määrältä kuulostaa lapselle!

Huomasitko sanan "JOS viikonloppuna". Ei tosiaan tapahdu joka viikonloppu vaan paljon harvemmin.

No en kyllä huomannut :D haiskahtaa nyt pahasti sille, että siellä on nyt ongelma jok yritetään kieltää ;)

Mutta eikö ne ylipainoiset usein kiellä just ne ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Tää on aina vähän vaikea puheenaihe. Eihän sokeri kellekkään hyväksi ole, parempi kun ei koko sokeria olisi keksitty.

Mutta kun sitä nyt on olemassa ja vielä ihan jokapaikassa, minä näen asian niin että sen kanssa vain on opittava toimimaan. Ja kun jossain vaiheessa makea tulee kuitenkin kuvioihin(viimestään siinä vaiheessa kun itsenäisesti saa käyttää rahaa), minusta on parempi opetella se kohtuus ja opetella että mitä se sokeri on. Kuin kieltää se täysin kokonaan.

Itse näen pahempana ongelmana piilosokerin jugurteissa, muroissa, mehuissa jne. Kuin sen yhden keksin/jätskipalan tms. jälkiruokana.

Ja onhan se vähän perinnöllistä kuinka helposti sokeriin koukuttuu.

Jopa vauvojen soseissa on lisättyä sokeria. Ihan typerää opettaa makealle jo alle 1-vuotiaana, kun ne hedelmät ja marjat menee ilman sokeriakin. Siksi ennemmin annan herkun herkkuna, jugurtti sitten syödään itse pilkotuilla hedelmillä tai marjoilla ilman sokerilusikallista. Ja hyvin maistuu lapselle. Minulla oli totuttelua, kun olin tottunut makeampaan, mutta nykyään ei maistu makeutetut tuotteet yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi jatkuva sokerin syönti kenellekään tee hyvää. Jos tuttavaperheen lapset vaikuttavat ylipainoisilta, niin kyllä terveydenhoito huomauttelee aiheesta. Tuskin vanhemmat siitä mitään tajuavat, jos tuo jatkuva herkuttelu on osa arkea, vaan eipä siinä ulkopuolisen kiukustuminen mitään auta.

Semmoinen sopiva herkkutahti on kerran viikossa hiukan karkkia karkkipäivänä. Jälkiruoat kuuluu juhlaan samoin kuin keksit, piiraat, limpparit ja sipsitkin.

Niinhän se huomauttaa mutta asia on vaikea jo siinä kohdin kun lapsi on tottunut jo sokeririippuvaiseksi. En ymmärrä. Lähipiirissä myös eräs sokeriperhe. Hirveä temppu lapselle.

Lapsia ei ylipäätään pitäisi opettaa syömään pienestä asti liian paljon, liian rasvaista (tyyliin kaikki ruuat kermakastikkeessa) tai liian sokerista (joka päivä herkkuja).

Hirveän työlästä yrittää aikuisena opetella terveellistä ruokaa ja painonhallintaa, jos aivot on koko iän saaneet lähes pelkästään kaikkea sellaista ruokaa, joka on ihan evoluution puolesta koukuttavaa.

Toisaalta myös tämä asia voidaan vetää yli, esim. vanhemmat jotka suuttuvat siitä että kaverin synttäreillä on normaalit tarjoilut eli kakkua ja keksejä yms... "Meidän Petri-Klaus-Eerikki ei saa syödä mitään, missä on lisättyä sokeria." Ihan hyvin voi vaikka viikonloppuisin olla jotain jälkkäriä, karkkipäivä jne. Ei se lapsi siitä liho tai saa syöpää.

Meillä on myös tuttavapiirissä tällainen perhe. Elämä tuntuu pyörivän ruuan ja herkkujen ympärillä. Meilläkin kun käyvät kahvilla, lapset pyörivät jatkuvasti pöydän ympärillä ahtaen herkkuja suuhun. Ja siis yritän aina laittaa pienen makean lisäksi vähän terveellisempää lapsille. En ole koskaan kuullut, että vanhemmat sanoisivat lapsille, että nyt riittää ja ei enää herkkuja. Mutta eivätpä nämä lapset ymmärrä kohtuuden päälle, kun eivät siihen ikinä ole tottuneet.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa melkein joka ruoan päälle yhden karkin tai jonkun muun pienen herkun. Eivät mangu kokoajan herkkujen perään, ja jos viikonloppuna saavat kokonaiset karkkipussit eteensä, syövät vain muutaman ja jättävät loput säästöön. Normaalipainoisia, jaksavia ja energisiä lapsia ovat kuten me vanhemmatkin.

Mulla itselläni oli lapsena tosi rajoitettua sokerin saanti, ja aina olenkin sitten ahminut kerralla hirveästi jos sokeria eteeni saan. Edelleen aikuisena. Varmasti vanhemmat hyvää ajatteli, mutta mulle ei selvästi tuollainen lähestymistapa toiminut, ja siksi omien lasten kanssa käytössä aivan eri tapa.

Tässä hyvä esimerkki miten aiheuttaa lapsille sokerikoukku. Eli joka päivä makeaa. Voit itse kokeilla kumpi koukuttaa enemmän. Joka päivä pieni määrä makeaa, vai kerran viikossa. Siihen sokeriin elimistö tottuu nopeasti, ja teillä lapset jo tottuneetkin kun osaavat vaatia. Vaikka annokset ovat nyt pienehköjä (vanhempien valvoessa?) ei se tarkoita sitä että isompina pysyisivät kohruudessa, siitä voi tulla iso ongelma.

Tietysti, tuttavan lapset, sokerikoukussa... Kukapa nyt omistaan puhuissa.

Miksi juuri suomakaiset ovat sokerikoukussa ja sokeria paheksutaan, kuin se olisi myrkkyä?

Vaikka tilastojen valossa juuri Suomessa käytetään vähiten sokeria maailmassa ja virvoitusjuomia viideksi vähiten ja sitäkin vielä paheksutaan.

Muualla maailmassa esim. Euroopassa aamu aloitetaan makealla aamiaisella - makeaa vaaleaa leipää, marmeladia, kaakaovoita ja tuhti lusikallinen vielä lisätään teehen sokeria.

Ja päivälliseen kuuluu suuri annoa makea jälkiruoka, joka syödään jokaisen aterian yhteydessä.

Ja iltapäivän tee- ja kahvihetkiin kuuluu sokerilla huurrutettu leivonnainen tai kakkupala, jopa taaperoikäisille, puhumattakaan koululaisten koulueväistä.

Mikä tekee suomalaisista niin erityisiä ja heikkoja, kun he sairastuvat heti, kun näkevät sokeria, kun samaa ilmiötä ei ole muualla maailmassa, kun siellä hyvällämielin, osataan nauttia sokerista ja siitä saadaan mielihyvää ja makuelämuksiä.

Vai onko juuri siksi, suomalaiset turparullalla ja synkkiä ja haukkuvat vain toisiaan, jopa sokerin käytöstä, kun elämässä ei osata nauttia herkuista, eikä tunneta mielihyvää.

Makean tuottama mielihyvän tuntee jo vauvat, kun äidin lapsivesi on makeaa, jota sikiö hörppii äidin vatsassa ja myöhemmin imee rintamaitoa, joka sekin on makeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin saa melkein joka ruoan päälle yhden karkin tai jonkun muun pienen herkun. Eivät mangu kokoajan herkkujen perään, ja jos viikonloppuna saavat kokonaiset karkkipussit eteensä, syövät vain muutaman ja jättävät loput säästöön. Normaalipainoisia, jaksavia ja energisiä lapsia ovat kuten me vanhemmatkin.

Mulla itselläni oli lapsena tosi rajoitettua sokerin saanti, ja aina olenkin sitten ahminut kerralla hirveästi jos sokeria eteeni saan. Edelleen aikuisena. Varmasti vanhemmat hyvää ajatteli, mutta mulle ei selvästi tuollainen lähestymistapa toiminut, ja siksi omien lasten kanssa käytössä aivan eri tapa.

Tässä hyvä esimerkki miten aiheuttaa lapsille sokerikoukku. Eli joka päivä makeaa. Voit itse kokeilla kumpi koukuttaa enemmän. Joka päivä pieni määrä makeaa, vai kerran viikossa. Siihen sokeriin elimistö tottuu nopeasti, ja teillä lapset jo tottuneetkin kun osaavat vaatia. Vaikka annokset ovat nyt pienehköjä (vanhempien valvoessa?) ei se tarkoita sitä että isompina pysyisivät kohruudessa, siitä voi tulla iso ongelma.

Meillä on ruokatilassa aina tarjolla/esillä suklaata, keksejä ja makeisia ja jokainen voi ottaa milloin haluaa ja näin oli jo lapsuuden kodissani ja voisin väittää, meillä syödään keskim. vähemmän makeisia, kun niistä ei ole tehty mitään ihmeellistä tai kiellettyä hedelmää. Vieläkin on joululahjaksi saatuja avaamattomia konvehdirasioita. Ja ovat jokapäiväisiä kuin leipä tai kaapissa kaurahiutaleet. Meillä kolme lasta ja nyt jo teini-ikäisiä.

Enkä ole koskaan ymmärtänyt karkki- ja herkkupäiviä, kun ihmiset mättävät suuret määrät makeaa. Luulisi tulevan pahaolo ja siinä makuelämykset ja nautinnot ovat kaukana.

Mua vituttaa kun isovanhemmat tyrkyttää meidän lapsille kaikkea sokerista. Lapset eivät pyydä herkkuja ja jos heille tarjoaa vaikka jälkiruuaksi hedelmiä niin syövät hyvällä ruokahalulla, mutta eeeiii... ”otetaanpas jäätelöt!! Syö nyt se suklaamunia! Otatko vielä keksiä?? Ota vähän kakkua!” Ja lapset eivät edes syö noita, ehkä muutaman keksin kun kerran tuputetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän toi jatkuva sokerin syönti kenellekään tee hyvää. Jos tuttavaperheen lapset vaikuttavat ylipainoisilta, niin kyllä terveydenhoito huomauttelee aiheesta. Tuskin vanhemmat siitä mitään tajuavat, jos tuo jatkuva herkuttelu on osa arkea, vaan eipä siinä ulkopuolisen kiukustuminen mitään auta.

Semmoinen sopiva herkkutahti on kerran viikossa hiukan karkkia karkkipäivänä. Jälkiruoat kuuluu juhlaan samoin kuin keksit, piiraat, limpparit ja sipsitkin.

Pelkäänpä ettei tuo ylipaino ihan hetkeen lapsilla hälyttävästti näy. Kun eivät juurikaan syö tavallista ruokaa, vaan herkut kelpaavat. Kasvikset eivät edes kelpaa..

On täysin normaalia, että lapset nirsoilevat kasviksista tuossa iässä.

Minulla on yksi reilusti ylipainoinen kaveri, joka haukkuu muille tuttaville meidän lasten herkutteluja. Herkutellaan kylässä ja jos käy vieraita, karkkipäiviä meillä ei ole.

Tästähän tämä ylipainoinen kaveri, jolla on ylipainoinen lapsi on saanut päähänsä, että meillä on aina piirakkaa ja kakkua, kun sitä on heidän kyläillessä ja vien tuliaisiksi kun mennään kylään ja joissain kuvissa facebookissa, kun olemme olleet elokuvissa tai matkoilla.

Kylässä myös syömme jotain helppoa kuten mikrohampparit, koska ne nyt vain on helpot napata kaupasta mukaan ja lapset syövät ne suht nopeasti ja siististi.

Kuitenkin me olemme hoikkia kaikki, eikä ongelmaa painon kanssa ole kuin korkeintaan sen vähyys toisella lapsista. En ymmärrä miksi ystäväni haukkuu meitä ympäriämpäri tai mitä hän siitä saa?

Toisella lapsistamme on diagnosoitu adhd ja se ei ikävä kyllä pitkinäkään täysin sokerittomina kausina ole mihinkään hävinnyt ja se on hänellä ollut jo ennen 3 vuoden ikää, jolloin sai ensimmäistä kertaa sokeriherkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on myös tuttavapiirissä tällainen perhe. Elämä tuntuu pyörivän ruuan ja herkkujen ympärillä. Meilläkin kun käyvät kahvilla, lapset pyörivät jatkuvasti pöydän ympärillä ahtaen herkkuja suuhun. Ja siis yritän aina laittaa pienen makean lisäksi vähän terveellisempää lapsille. En ole koskaan kuullut, että vanhemmat sanoisivat lapsille, että nyt riittää ja ei enää herkkuja. Mutta eivätpä nämä lapset ymmärrä kohtuuden päälle, kun eivät siihen ikinä ole tottuneet.

Laitoin kerran 500g konvehteja kahvipöytään muiden kahviherkkujen lisäksi eräälle sokeriperheelle. Heillä siis yksi 7v lapsi. En ottanut itse yhtäkään konvehtia. Kun lähtivät pois, huomasin että kaksi konvehtia oli jäljellä! Terveellisin laji oli käytännössä koskematon. Luulisi että tulee järkky olo tuollaisesta määrästä.

Aiemmin yritin kattaa kahvipöydän teerveellisemmin mutta huomasin että tästä ei tykätty. Ajattelin sitten että menköön, ei ole mun tehtävä taistella tuulimyllyjä vastaan. Eivät he luonani niin usein käy, kyllä lapsi on sokeroitu ihan kotona jo pilalle.