Mitä tarkoittaa, että vaikea kokemus on voimavara?

Multa kuoli aviomies äkillisesti. Tiukkaa teki, mutta nyt 10 vuotta myöhemmin näen, että opin asiasta paljon ja vahvistuin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ehkä kokemuksesta. Jos vaikka tilanne että jäät yksin neljän alle kouluikäisen kaa ja on erityislapsikin joku, niin onhan se vaikee tilanne. Mut siinä vaiheessa kun kaikesta huolimatta huomaa selvinneensä ja kaikki sujuu taas, on se kokemus (mikä aluksi oli järkyttävä ja raskas) jo voimavara, koska oli niin vahva tai sisukas tai jotain että selvisi. Sitten ei enää pienet vastoinkäymiset pelota niin paljon, luottaa selviävänsä kerta siitäkin tilanteesta selvisi.

Nämä ketjun negistelijät luultavasti näkisivät toisin, että nyt se raukka on jäänyt pysyvästi jotenkin stressiherkemmäksi kuin ennen ja vähän rikkinäiseksi, ja selviää huonommin tulevista tilanteista kuin ennen. 

Played ti´l my fingers bled

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ehkä kokemuksesta. Jos vaikka tilanne että jäät yksin neljän alle kouluikäisen kaa ja on erityislapsikin joku, niin onhan se vaikee tilanne. Mut siinä vaiheessa kun kaikesta huolimatta huomaa selvinneensä ja kaikki sujuu taas, on se kokemus (mikä aluksi oli järkyttävä ja raskas) jo voimavara, koska oli niin vahva tai sisukas tai jotain että selvisi. Sitten ei enää pienet vastoinkäymiset pelota niin paljon, luottaa selviävänsä kerta siitäkin tilanteesta selvisi.

Ei tuo ole kokemus se on tapahtuma.

Vierailija kirjoitti:

Multa kuoli aviomies äkillisesti. Tiukkaa teki, mutta nyt 10 vuotta myöhemmin näen, että opin asiasta paljon ja vahvistuin.

Että kun seuraava kuolee, selviät nopeammin ja ymmärrät prosessin.

N 22 kirjoitti:

Ei pienet asiat enää hetkauta. Näkee maailmassa ne oikeasti tärkeät ja merkityksellitset asiat. Jotkut ihmiset tuntuvat jopa turhamaisilta kun valittavat.

Tämä menee tunteisiin, mutta ne jotka eivät ole kokeneet tai nähneet eivät kyllä ymmärräkkään tai ymmärtävät hyvin huonosti.

Sori, mutta tuo nimimerkkisi ei oikein antanut syvän rintaäänen mielikuvaa. 

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa kuoli aviomies äkillisesti. Tiukkaa teki, mutta nyt 10 vuotta myöhemmin näen, että opin asiasta paljon ja vahvistuin.

Että kun seuraava kuolee, selviät nopeammin ja ymmärrät prosessin.

Voi tsiisus, mun mielestä on asioita joita on turha "oppia". Tämä on kyllä yksi niistä.

Sinccis

Kun on kokenut pahoja juttuja ja selvinnyt niistä, osaa arvostaa ihan tavallista hyvää arkea ja osaa iloita pienistäkin asioista, eikä enää valita turhasta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kokemus ja siitä selviytyminen on voimavara, koska hankalassa tilanteessa tietää, että ihmeitä voi tapahtua. Oman lapseni syntymä oli tällainen tapahtuma.

Ihmeitä ei tapahdu.

Tarkoittaa sitä että erään nimeltä mainitsemattoman kaupungin tytöt voimaantuivat kokemuksistaan.

No ainakin se on niin että vaikean asian edessä, oli se sitten vaikka läheisen kuolema niin joudut käymään sen itse läpi ja etsimään itsestäsi niitä voimavaroja jatkaa. Voi olla että löydät itsestäsi puolia joita et tiennyt omaava si. Monestihan sitä ajattelee että en kyllä ikinä selviäisi jos.....Ja sit kun se tapahtuu niin kyllähän sitä selviää.

Jos siitä lähtökohdasta menestyy, olisi vielä paremmissa olosuhteissa saavuttanut jotain vielä suurempaa.

-ei välttämättä. Jos sut olis kasvatettu niin, että oot aina hyvä sellasenaan, niin et ehkä edes tavottelis mitään. :D

Vierailija kirjoitti:

Jos siitä lähtökohdasta menestyy, olisi vielä paremmissa olosuhteissa saavuttanut jotain vielä suurempaa.

-ei välttämättä. Jos sut olis kasvatettu niin, että oot aina hyvä sellasenaan, niin et ehkä edes tavottelis mitään. :D

On luontaista, että ihmisellä on edes hiukan kunnianhimoa, ellei häntä ole kannustettu täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos siitä lähtökohdasta menestyy, olisi vielä paremmissa olosuhteissa saavuttanut jotain vielä suurempaa.

-ei välttämättä. Jos sut olis kasvatettu niin, että oot aina hyvä sellasenaan, niin et ehkä edes tavottelis mitään. :D

On luontaista, että ihmisellä on edes hiukan kunnianhimoa, ellei häntä ole kannustettu täysin.

- lannistettu

Kuulostaa p....alta teepussiaforismilta.

Koen sen niin, että vaikean kokemukseni jälkeen en ole "pikkuasioista" (jotka entisessä elämässä olisin kokenut keskisuuriksi kriiseiksi) juuri hätkähtänyt. Saatan siksi vaikuttaa henkisesti vahvemmalta. Mutta koen toisaalta myös olevani sillä tavalla pysyvästi rikki, että jos tulisi toinen iso pamaus, en siitä enää selviäisi.

Sitä että vaikeudet tekee vahvemmaksi .

Vierailija kirjoitti:

Sitä että vaikeudet tekee vahvemmaksi .

Ei tunnu siltä. Olen ollut masentunut ja uupunut lapsesta asti jatkuvien vaikeuksien takia.

Ap

Suhde väkivaltaiseen ja henkisesti kuluttavaan ihmiseen. Opin tuon jälkeen vihdoin olemaan yksin, arvostamaan itseäni ja tiedän mitä parisuhteelta haluan. Teki jotenkin oudosti minusta vähemmän k*pään ihmisenä.

Lapsen koko elämän jatkuvat vaikeudet, ovat opettaneet rakkautta, hyväksyntää, kärsivällisyyttä, pehmeyttä.

Se, että minua käytettiin lapsena seksuaalisesti hyväksi, ei ole tuonut mitään hyvää elämääni, ainakaan niin en jaksa ajatella.

Lestadiolaisperheeseen syntyminen toi paljon hyviä asioita, mutta toisaalta enemmän pahaa, kun en itse uskonnon tarjoamaan muottiin mahtunut ja olen joutunut käymään henkisesti raskaan eroprosessin siitä.

Oma kokemukseni on, että tapahtui mitä tahansa, tipun aina jaloilleni. Niin kauan kuin henki pihisee, henki pihisee. Joka ainoa vuosi tulee kevät, tulee kesä, tulee syksy, tulee talvi. Pienet asiat tekevät onnelliseksi - mutaiset purot hiekkatiellä, miten se muta pyörteilee kun vesi virtaa, tai sitten myöhemmin asfaltin raosta jaksaa puskea voikukkaa. Tai kun yksinäinen mustarastas laulaa yötä kohden, tummuvassa illassa.

Moni asia olisi jäänyt kokematta. 

Isossa kuvassa se on sivuseikka, että minkälainen on se koti mitä asuttaa, minkälainen on se kulkupeli millä ajaa, se minkälaiset vaatteet ovat. Kunhan on lämpöä, ruokaa ja paikka, mihin illalla painaa päänsä. 

Voi kuulostaa pyhimysmäiseltä, mutta näin se on. Jos joku juttu vtuttaa, se vtuttaa, mutta ei sen ihmeempää. Se menee ohitse aikanaan. V!tutuksestakin selviää hengissä, voin kertoa. ;-)