Mutkun Toi On Raskaana!

Höh, ompas törkeitä kommentteja! Mutta siis, luin Vauvatehtaan blogia melkeimpä alusta asti. Odotin itse tuolloin pikkukakkosta :) Nyt sitten ihan vahingossa löysin tämän, ja täällä olikin ihana yllätys. Onnea hirmuisesti pikkukakkosesta! :)

tekis mieli sanoa tuohon ekaan kommenttiin takas, mutta koska en osaa ilmaista itseäni kirjoittamalla mitenkään hyvin, niin jätän sanomatta. tais tulla noissa aiemmissa kommenteissa jo munkin tunnot esiin...



sitten noi raskausajan saikut. JOS olisin ollut töissä viime keväänä, olisin joutunut jäämään saikulle oksentamisen takia. mutta kivaahan se oli toki kotona olla "lomalla" ja yrittää vahtia sitä reilu vuoden ikäistä naperoa pää vadissa/ämpärissä/pöntössä. ;) ja joo, ihan ite halusin sen toisen tollasella ikäerolla. mut kokemuksesta viisastuu: ei enää. (ainakaan ennenkö noi 2 on vähän isompia...)



mut ihan oikeesti, kaikenlaista ihmiset laukookin... pepsodent-hymy vaan päälle ja "just smile and wave!"

:D Toi oli joko tosi huono provo tai joku itse Kaikkitietävään verrattavissa oleva yli-ihminen (ainakin omasta mielestään). Ja että lapsia tehdään, että saa jäädä lomalle. :D Mä nauran vieläkin ääneen täällä. Ja että vielä oikein tehdään lapsia... Jep jep.

Tähän keskusteluun on nyt pakko tuoda sekin näkökulma, että kaikki hölmöyksien lausujat eivät tosiaankaan tiedä tai muista, millaista on olla raskaana ja mikä kaikki tuntuu raskaana olevasta pahalta. Yhteiskunta ja asenteetkin ovat saattaneet muuttua omista raskausajoista.



Olen itse lapseton, joten minusta monet Jennin kertomat esimerkit tuntuivat oudoilta. Miksi niistä nyt pitäisi loukkaantua? Esimerkiksi, miksi kasvavaa mahaa ei saisi kommentoida. Ovathan raskaana olevatkin ylpeitä näkyvästä raskaudestaan ja näistäkin blogeista on saanut katsella ihania kuvia kasvavista vatsoista. Raskaana olevat haluavatkin usein esitellä kaunista mahaansa maailmalle, varsinkin esikoistaan odottavat. Raskaus näkyy siis oikeasti ulospäin ja se herättää heti ajatuksia ja tunteita ihmisissä. (Se on tietysti eri asia, jos arvaillaan, kun raskaus ei vielä ole silmin nähden havaittavissa, tai kerrottu juttu.)



Myös smalltalk perustuu usein havaintoihin, esimerkiksi säästä tai ruuhkasta keskustelemiseen, ja raskaus(varsinkin loppuvaiheessa) on myös hyvin näkyvä olotila, joten siitä on helppo alkaa keskustella(toiset eivät siedä vaivaantunutta hiljaisuutta). Keskustelua käydään aina myös omista kokemuksista ja aikaisemmista tiedoista käsin, joten smalltalkiin tuo sen, mihin itse kykenee, ja joku hyvin työelämäorientoitunut henkilö ei välttämättä laisinkaan osaa eläytyä lisääntyvän kanssakulkijan rooliin vaan katsoo asioita vain omasta näkökulmastaan. Puolitutut eivät vaan usein tiedä, mikä juuri tästä raskaanaolevasta tuntuu pahalta ja mitä saa kysyä tai kommentoida.



Antakaa armoa meille puolitutuille sillä emme tosiaankaan aina tiedä miltä teistä tuntuu, eivätkä kaikki edes käy lukemassa blogeja opiskellaakseen aihetta. Joten johdatelkaa puheenaihe johonkin ihan muuhun kuin siunattuun tilaanne tai poistukaa paikalta, jos ette halua käydä small talkia raskaudestanne. Minä lupaan myös yrittää olla mahdollisimman huomaavainen, mutta tuntuu, että vaikka kuinka yrittää lähimmäistään rakastaa, niin monessa kohtaa voin mokata ja sanoa väärän sanan. Yritetään kaikki täällä ymmärtää toisiamme ja eläytyä toistemme rooliin sekä olla pahoittamatta toistemme mieliä. :)

Tämä on mielestäni erittäin hyvä kommentti.



Se, mikä kutakin ärsyttää, on aina henkilökohtaista. Minusta raskauteen pätevät samat säännöt kuin muuhun kanssaelämiseen, joten erikoiskohtelua en edes odottaisi. Olen itse myös monta kertaa lapsettomana päästellyt suustani asioita jotka nyt ymmärrän sekä typeriksi että loukkaaviksi. Onneksi lähipiirini äidit ymmärsivät sen johtuvan ihan puhtaasta kokemuspuutteesta, ja antoivat hölmöjen juttujen mennä ohi. Yritän itse tehdä samaa nykyään.



Muiden puolesta minun on paha puhua, mutta minun rajani kulkee samassa kohtaa kuin silloin kun en ole raskaana: En sietäisi mahan/minkään muun ruumiinosani silittelyä ulkopuolisen toimesta ilman lupaa. "Normaaliolotilassa" minun ulkonäköäni, kuten lihomista/laihtumista/turvotusta/ihottumia ei tulla kommentoimaan, enkä tekisi sitä itsekään. Minusta ihan peruskäytöstapoihin kuuluu ettei ihmisille mennä sanomaan että he näyttävät kamalalta. Puolitutuiltakaan en suostuisi kuuntelemaan kommentteja siitä miten ikävästi tehty työpaikalle on esimerkiksi kesälomalle lähteminen, oma tai jonkun muun.



Mainitsemasi small talk on minusta (mutta taas voin siis puhua vain omasta puolestani) ihan ok ja kaikin puolin suositeltavaa. Kuten sanoit, puhutaanhan sitä säästäkin, joten miksei ilmeisen isosta vatsasta? Itseäni sellainen taas ei ole koskaan haitannut, mutta myönnän että vastaan "Miten olet voinut"-uteluihin aina "ihan hyvin", koska en jaksa alkaa selostamaan verenpaineista, painosta, liitoskivuista tai muusta jotka mielestäni eivät kuulu kevyeeseen jutusteluun.



Loppujen lopultahan tämä on hankala juttu. Kuten itsekin sanoit, toiset voivat upeasti ja kaipaavat vatsaansa, ja toiset ovat minunkaltaisia vastarannankiiskiä. Ei se helppoa ole kummallekaan osapuolelle, joten kannatan Ymmärrystä Peliin-lähestymistä :)