Mutkun Toi On Raskaana!

Tuli mieleen että oletkohan työssäsi sitten vähän helpoimman kautta menijä? Ja etkö vasta vähän aikaa sitten palannut edelliseltä äitiyslomalta? Olen itse raskaana yli puolenvälin enkä ole kuullut mitään vastaavia kommentteja niin tuli mieleen että ehkä niissä on sitten osa totuuttakin mukana. Pidä kuitenkin huoli kunnostasi, jos saikulle on jäätävä niin sitten niin on. Ehkä ensi raskauksien välille kuitenkin vähän pitempi väli niin lapsi saa olla rauhassa pieni eikä muille tule niin helposti mieleen että teette lapsia vain että saisit olla enemmän vapaalla.

No huhhuh, mikä kommentti.



"Puolituttu" ei käsittääkseni ole sama kuin työkaveri, eikä siis välttämättä tiedä miten Jenni työnsä hoitaa. Puolituttujen heitoissa on yleensä yhtä paljon totuutta mukana kuin tarinoissa joulupukista. Yhtä harkittuja ja hienotunteisia ne myös ovat kuin heitot siitä, eikö tässä iässä kannattaisi jo hankkia ne lapset, ettei jää ilman. Joo, yritetty ollaan jo vuosia... Se mahdollisuus ei tietenkään tule näille puolitutuille mieleen.



Blogin säännöllisenä lukijana olen saanut käsityksen, että Viktor on jo 2 vuotta. Kahden ja puolen vuoden ikäero ei sisaruksilla ole erityisen pieni. Varmasti osa puolitutuista kommentoi jopa, että olisi kannattanut tehdä se pikkukakkonen aikaisemmin, että lapsista olisi toisilleen enemmän samantasoista seuraa. Huoh.



Nyt Jenni rauhassa siellä - näköjään minä kiihdyin, jotta sinä voit relata.

tällä nousi kans karvat pystyyn tosta ekasta kommentista.. Miten joku voi tulla laukomaan "ehkä ensi raskauksien välille tulee kuitenkin pidempi väli"

Siis anteeks mitä? Pitääkö sitä miettiä lasten "tekemistä" työnantajan tai muiden ihmisten mielipiteiden mukaan??

Meillä ekaa lasta tehtiin alle vuosi, toinen olisi saanut tulla samointein, mutta siinä vierähti melkein 2v, joten isompi sattui olemaan yli 2,5vuotias kun toinen syntyi... Ja joo, töihin menin välissä ja kerkesin olla 8kk ennen äitiyslomaa.. Mistä sitä pystyy tietämään milloin sitä sitten raskautuu? Huh HUh!

Rasittavia muutenkin jo pelkät "vähän sun maha on jo iso" "onko kaksoset tulossa ku on noin iso" jne.



Yleensä ilman syytä kukaan ei jää sairaslomalle ennen äitiyslomaa, aina pitää olla joku syy. Itse jäin sen tasan 30pv ennen laskettua aikaa ja sekin tuntui pitkältä ajalta. Liitoskivutkin pahenivat vasta äitiyslomalla, ja siitä meni vielä se pari viikkoa "ylimääräistä".



Kai niitäkin jostain löytyy jotka käsittävät raskauden niin ettei mitään voi tehdä ja täytyy olla sairaslomalla, mutta tätäkin on aivan turha yleistää kaikille "ku se on raskaana"..

Toivon tosiaan että on pelkkä provo toi ensimmäinen kommentti, tai sitten kommenotoijan aivotoiminta on jäänyt kehityksessä kastepisaran tasolle... Liian yleisesti mielletään että raskaanaolijat jäävät sairaslomalle huvikseen ja jakelevat omat työnsä muille samalla sekunnilla kun tikussa näkyy riittävästi viivaa.. (nyt alkaa jo hermo pettää täällä) Kukaan ei tietääkseni ole oikeutettu arvostelemaan bloggaajaa raskaudesta tai työnteosta, lasten ajankohdasta tai mistään muustakaan henkilökohtaisesta. Minusta on ihanaa että Jenni jaat blogisi kautta maailmaa meille lukijoille sieltä päin ja edelleen toivon voimia jaksaa sietämättömiä kommentteja, unettomia öitä, ruokahaluttomuutta jne..=D kyllä se mahanahka sit taas palautuu kun tyyppi ulkoistuu, ja kommentit laimenee "vastahan sä olit raskaana"-osastolle... t. hurrikaani2 ihan raivotautisena ensimmäisestä kommentista

En tiedä mistä toi "lapsi saa olla rauhassa pieni" tulee, mutta se on sanottava että tällaiset kommentit aiheuttaa lukijassa sellaisen adrenaliiniryöpyn jotta toivon tosiaan sinun haluavan vain provota muita lukijoita ja bloggaajaa. Jokainen raskaus on erilainen, aina ei voi valita koska raskautuu, ja vaikka sinulla onnellisesti ei kommentit ole omalle kohdalle osuneetkaan, pidä se tässä kohtaa omana tietonasi. Sait suuttumaan ihan kunnolla tekstilläsi; miten KUKAAN voi olla noin epäkohtelias edes tänä internetin valtakautena????? Ja joo, lapsia että saa olla vapaalla töistä, sulla taitaa olla ensimmäinen tulossa? Eihän sitä tarvi töihin mennä mut oman kokemuksen mukaan lapsen/lapsien kotona hoitaminen ei oo ihan vaan vapaalla oloa, tiedoksi...

Juu ihan hanurista, jos tätä elämää pitää työnantajan vauvanhankintainnokkuuden mukaan elää!!!

Voiko joku vielä olla tuota mieltä O_o Ja sanoa sen vielä ääneen? Päin naamaa? Auts :/ Olisin minäkin saattanut kertoa mielipiteeni kohtalaisen painokkaasti... Tuommoinen on muuten tosi lapsellista. Se on _vaan_ työtä. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita. Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö työssään pitäisi tehdä parastaan. Mutta sen mukaan ei omaa elämäänsä pidä eikä voikaan järjestää.



PS. Hienoa, että työnantajasi eivät ole esimerkkitapausten lailla ameebojen tasolla - se on jo puoli voittoa :)

Kylläpä sai täälläkin ensimmäinen kommentoija verenpaineen nousemaan.. Eiköhän toi 2,5v:n tuleva ikäero oo ihan sopiva. JA KUKA meistä on arvostelemaan toisen lisääntymisnopeutta??? Tietääkseni se kuitenkin edelleen on näiden kahden,jotka sitä lasta haluavat aivan oma asia.

Jennille vielä noista työkavereista, et ompa tosiaan kivoja kommentteja laukoneet. Minä oon päättäny,et jos mulle tullaan päätä aukomaan, niin annan tulla samalla mitalla takaisin. Sen verran nopsasti tässä tilassa näköjään 0-100 kiihtyy.. :)

Mä olisin vetänyt varmaan turpaan jos joku olis mulle laukonut tollasia raskaana ollessani. TÖRKEETÄ! Komppaan noita yllä olevia kirjoittajia. Kukin perustaa perhettään juurikin itse parhaaksi näkemällään tahdilla. Silloin kun siltä tuntuu tai yllätyksenä ja pyytämättä niinkuin joskus pääsee käymään. Ei elämää voi elää ajattelemalla, et mitähän se työnantaja ajattelee... Huh huh.. Tsemppiä kommenttien keskelle ja pidä huoli itsestäsi. <3 Nimim. Hurrikaani 3

Kommentoin jo tuolla ylempänä, mutta pakko oli vielä tulla jakamaan, mitä tapahtui myöhemmin päivällä.



Olen 16. viikolla raskaana, enkä ole raskauden takia ollut sairauslomalla vielä lainkaan, vaikka hemoglobiini onkin romahtanut ja olo ollut aika anaalista välillä. Pelkään pahoin, että joudun jossain vaiheessa jäämään saikulle, koska mulla on molemmat lonkat aika huonossa kunnossa, enkä oleta lisäkuorman ja lantion löystymisen tekevän niistä ehompia. Ja onhan sitä paljon muutakin, mitä voi tulla ja sattua.



Anyway. Työpaikan palaverissa alettiin sitten jonkun aasinsillan kautta ihmetellä, täysin minuun liittymättä, miten härskisti raskaana oleville tyrkytetään sairaslomaa joka välissä, vaikka olisi elämänsä kunnossa. Nämä kokemustensa jakajat olivat itsekin olleet raskaana ja tietävät minun siunatusta tilastani. On sitten varmaan kiva olo jäädä saikulle lepuuttamaan kehoaan, jos siihen tulee jossain vaiheessa ennen äitiysloman alkua tarvetta. No, ehkä hekin sitten ymmärtävät, että kaikki eivät vain ole elämänsä kunnossa raskaana...

Meillä on sinänsä ollut onni, että olemme molemmat vanhemmat halunneet, ja saaneet, olla kotona Viktorin kanssa. Poju lähti päivähoitoon viime syksynä, ja silloin olin itse ollut jo useita kuukausia töissä. Olin myös aiemmin välillä töissä Isännän ollessa ensimmäisen pätkän Vikun kanssa kotona. Siinä vaiheessa kun pikkukakkosesta jään äikkärille, olen siis ollut hyvän aikaa työelämässä välillä. Viktor on silloin 2v 8 kk. Myös toisen lapsen kanssa on tarkoitus jakaa kotonaolo kutakuinkin tasan, mahdollisuuksien mukaan.



Mitä kommentoijiin tulee, niin puolitutut ovat tosiaan eri asia kuin työkaverit. Jokainen lukija saa toki itsekseen spekuloida työmotivaatiotani niin paljon kuin haluaa.



Tuota "lapsi saa olla rauhassa pieni"-osuutta en täysin kyllä ymmärrä. Jos sillä viitataan Viktorin asemaan ensimmäisenä ja ainoana, niin silloinhan toiset, kolmannet ja siitä eteenpäin tulevat lapset eivät saa ikinä olla pieniä koska eivät ole koskaan ainoita. En myöskään oleta pikkukakkosen syntyessä että Vikusta yhtäkkiä kehittyisi kypsä isoveli: poika on silloin alle kolmevuotias, ja oletamme täysin hänen käyttäytyvän ikäänsä tyypillisellä tavalla. Emme aio vaatia häneltä mitään sen enempää.



Kuvittelisin sinun odottavan ensimmäistä lastasi, tai sitten aiemmat lapsesi ovat tosi rauhallisia tapauksia, koska minäkään en missään olosuhteissa luokittelisi äitiys/vanhempainvapaita vapaalla oloksi. Palkitsevaa se toki on, mutta työmäärä on uskomaton, eikä homma varmastikaan helpotu lapsiluvun tuplaantuessa. Lopulta, mitä tulee viittaamaasi "ensi kertaan": jos tämä raskaus etenee maaliin saakka toivotulla tavalla, seuraavaa kertaa ei enää tule.

Meille tosiaan tuli noita "olis enemmän leikkiseuraa"-kommentteja jo paljon ennenkuin toinen lapsi oli edes ajatuksissa, mutta nyt ne ovat loppuneet. En ole koskaan allekirjoittanut tuota pienen ikäeron teoriaa koska itselläni on enemmän samaa luonnetta pikkuveljeni kuin isosiskoni kanssa. Siskoon on melkein puolet pienempi ikäero kuin veljeen :)

Itse olin ensimmäisen raskauden aikana siinä 5-6 kuukauden kohdilla 2 viikkoa saikulla supistusten takia, ja sitten jäin normaalisti äitiyslomalle. Luulen että noissakin on niin paljon eroja että tuohon "sitä sä jäätkin saikulle"-tapaan ei edes voi yleistää. Minulla esimerkiksi ei todellakaan ole fyysisesti rasittava työ, mutta jos olisin esim. sairaanhoitaja tai kokki, ja jaloillani koko päivän, olisi rasitus keholle varmasti eksponentiaalisesti suurempi. Sitä myöten myös riski sairaslomaan työn kuormittavuuden vuoksi.

Blogissa on se hyvä puoli että tiedostan erittäin tarkasti että luettua tekstiä käsitellään päässä täysin eri tavalla kuin kirjoittaja sen käsitteli omassa päässään. Hyvänä esimerkkinä tämänkin tekstin osalta on se, että jotkut ovat vetäneet yhtälön puolituttu = työkaveri, vaikka näin ei ole. Kirjoitetun tekstin kautta voin onneksi myös muotoilla omat vastaukseni monta kertaa kunnes olen niihin tyytyväinen ja päästän ne ilmoille :)

En oikein jaksa uskoa että kukaan tekisi niin, tai että yksikään työnantaja olettaisi niin. Onneksi, kamalaahan se muuten olisi :D

Ihmiset ovat välillä hämmästyttävän ajattelemattomia :D



Minulla on ollut kyllä hyvä onni työnantajien kanssa. Tosin kokemukseni mukaan esimiestason tehtäviin yltäneillä on usein sen verran paljon enemmän elämänkokemusta, että he helpommin ymmärtävät tällaiset normaalit työelämään kuuluvat vaihtelut.

Ei ne olleet työkavereita, ihan puolituttuja tosiaan kaikki.



Tuo ikäerokysymys on kyllä myös aika ikuisuuskysymys, ja minusta on hyvä että ihmiset tekevät eri tavalla. Itse en usko että olisin selvinnyt jos vauva olisi tullut esim. Viktorin ollessa 1,5v. Tuo vähän alle 3 v tuntuu sopivan meille :)

Eikä sitä elämää (varsinkaan raskauden suhteen) oikein voi suunnitellakaan. Onneksi :)



Toki työnantajaakin voi, ja jossain määrin pitääkin ajatella, mutta kyllä se elämän pääpaino tulisi (subjektiivisen mielipiteeni mukaan) olla henkisellä puolella jossain muussa kuin työssä. Tasapainossa on hyvä elää :)

Nuo on tuollaisia keskusteluja joita ei mielestäni synny jos ei joku työ/kaveri/harrastus/muussa yhteisössä ole juuri sillä hetkellä raskaana. Useimmiten niillä ei varmaankaan tarkoiteta mitään pahaa, mutta kyllähän se odottajasta pahalta tuntuu. Varsinkin jos joutuu jäämään verenpaineen, liitoskipujen, turvotuksen tai jonkun muun vähän "abstraktimman" syyn kanssa sairaslomalle. Vaikka ne ovatkin totisinta totta.



Useasti kyllä samaan sävyyn keskustellaan monissa paikoissa myös flunssa-aikana sekä siitä että ihmiset tulevat aivan liian helposti kipeänä työpaikalle koska luulevat olevansa korvaamattomia, tai jäävät liian helpolla kotiin sairastamaan koska eihän se flunssa nyt niin paha ole. Jostain on aina motkotettava ;)

Näin useita tunteja myöhemmin kun kiukku on osittain laantunut on hienoa huomata kuinka tämäkin sai keskustelua aikaan!! Vaikka moni ehkä ajattelikin minut hulluksi niin raivokäyrä nousi nopeammin kuin pitkään aikaan... Kyllä mut silti saa raivon partaalle toi eka kommentti, ei vaan aina pysty ymmärtää ihan kaikkea, varsinkaan oletuksia ja ns. paremmin tietämistä. Jokainen erilainen =D