Muilla vaikea äitisuhde?

Minun on todella vaikea sietää äitiäni. Asun ulkomailla (25 v nainen) ja hän yrittää pitää yhteyttä eikä siinä mitään, mutta en vain haluaisi kertoa elämästäni. Jos minä saisin päättää eläisi hän omaa elämäänsä ja minä omaani. Kauheaa edes sanoa, mutta näin se on. Ahdistun siitä että hän haluaa tietää elämästäni ja ottaa osaa siihen. Olen jollain tasolla katkera kasvatuksestani ja lapsuudestani. Ei äitini ole huono ihminen, mutta koin elämäni ja kasvatukseni Suomessa hankalaksi. Äiti oli yh ja köyhä enkä siitä häntä tuomitse, mutta aika usein kun pyysin vaikka uusia talvikenkiä, koska nykyiseni olivat jotkut todella rumat ja vanhat tyyliin 80-luvulta sain vastaukseksi "ei ole rahaa, ehjäthän nuo ovat"... joo mutta arvaa kiusattiinko koulussa tämän takia. Ja sitten niiden kenkien sijasta osti vaikka uudet verhot jotka itse halusi. Koin hänen toimintansa usein itsekkääksi (en usko että itse tajusi ristiriitaa). Muutenkin ollaan aivan erilaisia ihmisiä, täysin erilaiset mielipiteet ja ajatukset eikä huumori menee yksiin sitten yhtään. Joudun esittämään että hänen vitsinsä olisivat jollain tasolla minusta hauskoja vaikka ne oikeasti vain ärsyttävät ja aiheuttavat myötähäpeää. Koen hänen huumorinsa lapselliseksi. Yritän silti olla ystävällinen sillä ei hän mikään kamala ihminen ole, mutta jotenkin vaan ahdistun kun olen hänen kanssaan tekemisissä. Huonot muistot kai elämästä Suomessa josta yhteydenpito muistuttaa.. onko muilla samanlaista?